HS: Hyvien perheiden lasten selittämätön pahoinvointi voi johtua vanhempien käytöksestä

Kyllä logiikka nyt pettää Hesarissa ja tutkijalla. Ehkä tarkoituksellakin. Mitä muuta aiemmat sukupolvet ovat tehneet kuin työtä? Oltiinko ennen muka enemmän tunnetasolla läsnä? Kyllä suurin syy nuorten pahoinvoinnille on intersektionaalinen marxilaisuus, jonka tarkoitus on kylvää pahoinvointia, hyvään verhottuna. Miesten ja naisten välinen vastakkainasettelu ei ole ikinä historiassa ollut tällaista. Nuorten sietokykyä kestää vastoinkäymisiä ajetaan ideologian taholta tarkoituksella alas, mikroilmeet, turvalliset tilat ja toksiset käyttäytymiset ovat jatkuvasti pinnalla, samalla on ajettu sivistys alas ja länsimainen kristillinen etiikka on vedetty Jeesuksen mukana vessasta alas. Lapsia kasvatetaan pois omasta sukupuolesta ja narsismi korostuu kasvatuksessa, therian nyt viimeisenä villityksenä, missä leikistä tulee identiteetti ja siihen ei saisi puuttua. Listaa voi jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin aloituksessa  näkyy niin selvästi tämän ajan ihmisten pinnallisuus.

Raha tuo onnea. On oltava kaunis menestyäkseen ja tullakseen rakastetuksi. Miehen  on sovittava tähän muottiin (esim. tämä huvittava chad-mies! :D ) ja naisen taas omaansa.  On oltava mammonaa ja valtaa ollakseen onnellinen.

Niin kuvitellaan ja totena pidetään.  Kuitenkaan se ei onnea tuo eikä takaa vaikka uisit rahassa.  Kyllä se tulee ihmisen sisältä.  Ja jotta voisi olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen se taas vaatii sitä etttä olet tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sinuna.  Ei kaikki maailman raha ja tavara korvaa koskaan lapselle vanhempien läsnäoloa ja rakkautta ja hyväksyntäää ja turvaa.

Hyvää oloa ja henkistä tasapainoa ei voi mistään kaupasta ostaa.  Itse olen kodista missä ei puuttunut mitään, paitsi se rakkaus ja välittäminen.  Minun vanhemmilleni oli tärkeintä näyttä

Tarkoitatko, että köyhissä perheissä ollaan onnellisia ja rikkaissa onnettomia? Aika yksioikoista ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ainakaan ei  ollut somea, kännyköitä, suoratoistoja, jotka veivät huomion pois perheestä. Iso muutos on tullut perheen yhdessäoloon 80-liuvun jälkeen.

Somen eduksi voi lukea sen, että se mahdollistaa sosiaalisen elämän kotoa käsin samalla, kun on perheen kanssa. Uskokaa tai älkää nuoremmat ja muistelkaa itse vanhat: 80-luvulla todella monen perheen vanhemmat olivat menossa iltakaudet ja lapset kotona. Oli ylitöitä, harrastuksia, kokouksia, ravintoloita, matkoja, menoja.

Kaveripiirini kodeissa oli harvoin molemmat vanhemmat kotona saati viettämässä aikaa lasten kanssa. Lisäksi todella monilla isillä oli nykyään tuntematon harrastus: autotalli. Siellä vietettiin hirveästi aika(a) ja samalla usein myös naukkailtiin piilopullosta. Muutos perhekeskeisyydessä on valtava niistä ajoista. Nykyvanhemmat tekevät valtavasti lasten kanssa siihen verrattuna ja nykymiehet ovat paljon parempia isiä, mutta kylmiä ja/tai ongelmallisia vanhempia on aina ollut. Ja tulee olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä logiikka nyt pettää Hesarissa ja tutkijalla. Ehkä tarkoituksellakin. Mitä muuta aiemmat sukupolvet ovat tehneet kuin työtä? Oltiinko ennen muka enemmän tunnetasolla läsnä? Kyllä suurin syy nuorten pahoinvoinnille on intersektionaalinen marxilaisuus, jonka tarkoitus on kylvää pahoinvointia, hyvään verhottuna. Miesten ja naisten välinen vastakkainasettelu ei ole ikinä historiassa ollut tällaista. Nuorten sietokykyä kestää vastoinkäymisiä ajetaan ideologian taholta tarkoituksella alas, mikroilmeet, turvalliset tilat ja toksiset käyttäytymiset ovat jatkuvasti pinnalla, samalla on ajettu sivistys alas ja länsimainen kristillinen etiikka on vedetty Jeesuksen mukana vessasta alas. Lapsia kasvatetaan pois omasta sukupuolesta ja narsismi korostuu kasvatuksessa, therian nyt viimeisenä villityksenä, missä leikistä tulee identiteetti ja siihen ei saisi puuttua. Listaa voi jatkaa.

Listaan vegaanius, joka ei sovi kasvavalle ihmiselle. Aikuisenkin on vaikeaa saada kaikkia vitamiineja, kun liha, kala, kananmunat, maitotuotteet ja jopa hunaja on kielletty ideologisesti. Monipuolinen ruoka on tärkeää mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä jutun juonta, mutta ns. hyvät vanhemmat saattaa mennä överiksi sen hyvyytensä kanssa ja lopputuloksena on hauras ja heikolla itsetunnolla varustettu mimosa. Tietynlainen kylmyyskin joskus lastenkasvatuksessa on tarpeellista. Ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan ymmärtämään ja keskustelemaan vaan joskus voi vaan ohittaa lapsen itkut tai harmitukset tokaisulla tai olankohautuksella.  

Esimerkki: Lapsi pelkää pitää koulussa esitelmän. Stressaa sitä ja itkeekin. Ylisensitiivinen vanhempi alkaa muistella omaa kouluaikaansa ja jännitystä esityksestä. Yrittää keskustella, katsoo hädissään hyperventiloivaa teiniä ja lopulta on yhteydessä kouluun, että lapsi ei vaan kykene ja on aivan romahtanut asiassa. Todellisuudessa teini käyttää itkua ja paniikkia keinona saada haluamansa lopputulos. Ennen tuollaisissa tilanteissa hermostuttiin ja sanottiin, että kiukuttelun on loputtava ja tä

"Mitä hemmettiä??? Uskotko oikeasti tuohon? Olet luonnehäiriöinen tai jotain."

Miten siinä sinun mielestä tulisi toimia? Eikö lapsen ole syytä oppia ottamaan vastaan psykologisesti haastavia tilanteita -siis kasvaa?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin aloituksessa  näkyy niin selvästi tämän ajan ihmisten pinnallisuus.

Raha tuo onnea. On oltava kaunis menestyäkseen ja tullakseen rakastetuksi. Miehen  on sovittava tähän muottiin (esim. tämä huvittava chad-mies! :D ) ja naisen taas omaansa.  On oltava mammonaa ja valtaa ollakseen onnellinen.

Niin kuvitellaan ja totena pidetään.  Kuitenkaan se ei onnea tuo eikä takaa vaikka uisit rahassa.  Kyllä se tulee ihmisen sisältä.  Ja jotta voisi olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen se taas vaatii sitä etttä olet tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sinuna.  Ei kaikki maailman raha ja tavara korvaa koskaan lapselle vanhempien läsnäoloa ja rakkautta ja hyväksyntäää ja turvaa.

Hyvää oloa ja henkistä tasapainoa ei voi mistään kaupasta ostaa.  Itse olen kodista missä ei puuttunut mitään, paitsi se rakkaus ja välittäminen.  Minun vanhemmilleni oli tärkeintä näyttä

Meill oli varakas perhe, joka ei tosin kulkenut uusilla autoilla tai muutenkaan ollut halua korostaa ulkoisesti niitä varoja. Vanhemmat kävi töissä, totta kai. Molemmilla vielä vaativat, säännöllisesti epätyypillistä työaikaa vaativat työt. Meillä lapsilla ihana vapaus kulkea kavereiden kanssa illat leikeissä, vanhemmat kasvatti vaatimalla tuloksia myös koulussa, sekä esim osallistumista kotitöihin. Opittiin, että ensin työt, sitten huvit. Ei tosiaan käyty leikkipuistoissa yhdessä tai muuta laatuaikaa. Ihan pienenä äiti luki iltasadun, vanhempana luettiin iltasadut kukin itseksemme. Mitään en koe että multa olisi puuttunut, siitäkään huolimatta että perheessä oli varallisuutta. Kiitollinen olen vanhemmista jotka opettivat työmoraalin ja kyvyn toimia itsenäisesti.

Tällasta se just oli, muistan itsekin sen ajan tällaisena. Aikuisilla oli aikuisten jutut, ja lapset saivat keksiä tekemisensä keskenään. Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä ja olivat töiden jälkeen väsyneitä. Äiti teki kotitöitä ja luki naistenlehtiä. Isä oli myöhään töissä. 

Lasten oletettiin hoitavan itse omat asiansa, kuten koulu, kaverit ja tekeminen, harrastukseen meneminen jne. Näihin aikuiset puuttuivat vasta jos oli ongelmia (ja silloin puututtiin tosi tiukasti asioihin ja itsekin sai yleensä huutia,  joten ei viitsinyt ihan pikku jutuista mainita).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä logiikka nyt pettää Hesarissa ja tutkijalla. Ehkä tarkoituksellakin. Mitä muuta aiemmat sukupolvet ovat tehneet kuin työtä? Oltiinko ennen muka enemmän tunnetasolla läsnä? Kyllä suurin syy nuorten pahoinvoinnille on intersektionaalinen marxilaisuus, jonka tarkoitus on kylvää pahoinvointia, hyvään verhottuna. Miesten ja naisten välinen vastakkainasettelu ei ole ikinä historiassa ollut tällaista. Nuorten sietokykyä kestää vastoinkäymisiä ajetaan ideologian taholta tarkoituksella alas, mikroilmeet, turvalliset tilat ja toksiset käyttäytymiset ovat jatkuvasti pinnalla, samalla on ajettu sivistys alas ja länsimainen kristillinen etiikka on vedetty Jeesuksen mukana vessasta alas. Lapsia kasvatetaan pois omasta sukupuolesta ja narsismi korostuu kasvatuksessa, therian nyt viimeisenä villityksenä, missä leikistä tulee identiteetti ja siihen ei saisi puuttua. Listaa voi jatkaa.

Totuuden ja todellisuuden myöntäminen on intersektionaaliselle ideologialle myrkkyä, siksi näitä Hesarin jakamia tekosyitä on keksittävä. Listaan vielä yksi syy mielenterveyden ongelmille, sukupuoli-identiteetin ideologinen horjuttaminen. Voit vaihtaa sukupuolta ilmoituksella, mutta peilin edessä mikään ei muuttunut. Hormonihoitoja yritetään tarjota yhä nuoremmille, jopa lapsille. Kirurginen operaatio on rujo, miehestä ei voi tulla naista eikä naisesta miestä, se on todellisuutta.

Tämä menee samaan kategoriaan kuin intersektionaalinen marxilainen tutkimus, missä kvalitatiivisesti todettiin rikkaiden olevan epäempaattisempia kuin muut. 

Mielenterveysongelmat alkoivat nuorilla woken myötä, varsinkin tytöillä räjähti käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ns. varakkaan perheen, missä perheen prinsessalle on pienestä alkaen ostettu kaikki merkkivaatteet ja tuo lapsukainen on myös sanellut perheen säännöt. Syö (huonosti) vain 3 tiettyjä ruokia (niitä ei ole montaa), on oppinut aina jättämään ruokaa, vaikka lautasella olisi vain 3 makaronia. Koulussa katsoi alaspäin niitä joilla oli mielestään halvat kopiot hänellä olevista merkkivaatteista. Hänellä on ollut aina kaikki muodissa olevat pelit ja vehkeet (sähköpotkulaudasta koppimönkijään sekä tällä hetkellä uudenkarhea Bemari) koska hän haluaa. Syömishäiriöinen ja alipainoinen, mutta vanhempien mielestä vain kaunis ja hoikka. Mikään harrastus ei kiinnosta ja koska autolla pärräämiseen ja 2-3 kertaa viikossa vaateshoppailuun menee paljon rahaa, laittavat vanhemmat tilille lisää sitämukaa kun ne sieltä hupenevat, koska tyhjä tili voi tuottaa mielipahaa. Tämän tytön tieltä on raivattu kaikki esteet ja hänen passaaminen ja ihannointi k

En tunne.

Sen sijaan tunnen sen rikkaan perheen tytön, joka meni töihin 14v iässä ja joka ei voi hyväksyä sitä, että osa porukasta elää toimeentulotuella, koska niin voi tehdä.

Ihan sama onko duunari- vai hyvänperheen lapsi, jos perheessä henkistä pahoinvointia. 

Esimerkiksi persoonallisuushäiriöitä, henkistä väkivaltaa jne. 

Rikkaiden eduksi lasken kuitenkin sen, että heillä on ainakin taloudellinen mahdollisuus hoitaa ongelmat kuntoon. Jopa ne tunne-elämän ongelmat. Voi vaan marssia kalliiseen terapiaan. 

En itse tunne ketää rikasta enkä köyhää, joilla olisi jotain ihme ongelmia lasten kanssa.

Ehkä valtaosa lapsista ja vanhemmista ovat ihan normaaleja ihmisiä ja pärjäävät.

Joidenkin valitukset vain yleistetään koskemaan koko ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin aloituksessa  näkyy niin selvästi tämän ajan ihmisten pinnallisuus.

Raha tuo onnea. On oltava kaunis menestyäkseen ja tullakseen rakastetuksi. Miehen  on sovittava tähän muottiin (esim. tämä huvittava chad-mies! :D ) ja naisen taas omaansa.  On oltava mammonaa ja valtaa ollakseen onnellinen.

Niin kuvitellaan ja totena pidetään.  Kuitenkaan se ei onnea tuo eikä takaa vaikka uisit rahassa.  Kyllä se tulee ihmisen sisältä.  Ja jotta voisi olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen se taas vaatii sitä etttä olet tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sinuna.  Ei kaikki maailman raha ja tavara korvaa koskaan lapselle vanhempien läsnäoloa ja rakkautta ja hyväksyntäää ja turvaa.

Hyvää oloa ja henkistä tasapainoa ei voi mistään kaupasta ostaa.  Itse olen kodista missä ei puuttunut mitään, paitsi se rakkaus ja välittäminen

Mieluummin olisin rikas ja onneton kun köyhä ja onneton. Mutta tää toki on vaan mun ajatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin aloituksessa  näkyy niin selvästi tämän ajan ihmisten pinnallisuus.

Raha tuo onnea. On oltava kaunis menestyäkseen ja tullakseen rakastetuksi. Miehen  on sovittava tähän muottiin (esim. tämä huvittava chad-mies! :D ) ja naisen taas omaansa.  On oltava mammonaa ja valtaa ollakseen onnellinen.

Niin kuvitellaan ja totena pidetään.  Kuitenkaan se ei onnea tuo eikä takaa vaikka uisit rahassa.  Kyllä se tulee ihmisen sisältä.  Ja jotta voisi olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen se taas vaatii sitä etttä olet tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sinuna.  Ei kaikki maailman raha ja tavara korvaa koskaan lapselle vanhempien läsnäoloa ja rakkautta ja hyväksyntäää ja turvaa.

Hyvää oloa ja henkistä tasapainoa ei voi mistään kaupasta ostaa.  Itse olen kodista missä ei puuttunut mitään, paitsi se rakkaus ja välittäminen

Kiitos myös vanhemmille tästä ekasta miljoonastani niin voin jaella neuvoja köyhille!

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset uskoko näitä Hamasin Sanomien juttuja. Ne ovat suurimmaksi osaksi tekoälyn kyhäelmiä, aitoa älyähän kyseisessä Aviisissa tuskin paljoakaan on. 😏

Terveisiä Pietariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ei viettänyt. Meillä isä oli poissaoleva ja omissa oloissaan, äiti oli aina töissä tai teki töitä kotona. Olivat varmasti tosi uupuneita kumpikin. Sen ymmärtää nyt aikuisena kun on tajunnut, että isä on autistinen ja eli jatkuvassa ylikuormituksessa lapsiperhe-elämän takia ja äitini oli loppuun asti uupunut koska teki töitä aamusta yöhön asti joka ikinen päivä. Silti jaksoi viedä minua välillä ratsastamaan, uimaan ja muihin harrastuksiin. Nyt vasta aikuisena, kun on om

Itselläni 80-luvulla syntyneet lapset. Kerran keskusteltiin heidän lapsuus- ja nuoruusajoistaan. Sanoivat, että tärkein asia, mistä on ollut iloa ja hyötyä aikuisena on se, että heitä ei ole kasvatettu rasisteiksi. Ovat kansainvälisissä ympyröissä ja pystyneet luontevasti ilman ennakkoluuloja kohtaamaan ihmiset riippumatta kansallisuudesta, uskonnosta, ihonväristä tai mistään muustakaan nykyään eripuraa aiheuttavasta ominaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset mielellään ajattelevat, että varakkaissa perheissä ollaan tunnekylmiä, onnettomia ja lapsille ei ole aikaa ja köyhät perheet ovat idyllisiä lämpimiä perhepaketteja, jossa rakkautta ja yhdessäoloa riittää.

Ei se ole varallisuudesta kiinni. Ongelmia on varakkaissa ja köyhissä perheissä, tunnekylmiä on rikkaissa ja köyhissä, varakas perhe voi olla lämmin ja onnellinen koti ja köyhä perhe moniongelmainen ja toimimaton.

Samaa ihmettelen. Itse olen tunnekylmästä ja köyhästä kodista ja kyllä ajattelen, että elämä oli kyllä tuplasti ikävämpää. Olisi ollut edes nätit vaatteet ja kivat harrastukset iloa tuomassa. Kurjat olot eivät opettaneet yhtään mitään ja muutinkin hyvin nuorena tunnekylmän miehen kanssa yhteen. Minulla meni vuosia aikaa tajuta, että koin jatkuvaa henkistä väkivaltaa suhteessa, kun minulla ei ollut kokemusta arvostuksesta. 15 vuoden jälkeen sain repäistyä itseni irti ja pääsin oikeasti onnellisen elämän alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tahtoisi syntyä rikkaaseen perheeseen. Onneksi synnyinkin duunariperheeseen.

Ei kai nyt hyvänen aika ole varallisuudesta, työstä tai koulutuksesta kiinni, millainen perhe muuten on. Sekä akateemisissa että duunareissa ja myös kaikissa tuloluokissa on sekä hyviä että huonoja vanhempia.

Aina sanotaan että huono osaisuus ja köyhyys periytyy, sekä muut vanhempien ongelmat. Siksi massan mielestä tämä uutinen on kiinnostava. Me muuthan sitten tiedämmekin jo että ei huono lapsuus rahasta one kiinni