HS: Hyvien perheiden lasten selittämätön pahoinvointi voi johtua vanhempien käytöksestä
Kommentit (121)
Ei ole lähtökohtaisesti olemassa "hyviä" ja "huonoja" perheitä, eikä ainakaan niin, että asiaa voisi mitata lasten (mielen)terveydellä. Jos oman "paremmuuden" mittari on lapsen terveys tai menestys, niin melko omanapainen maailmankuva. Lapsi ei olekaan oma erillinen yksilö vaan vanhempansa käyntikortti.
Keskustelu ja asenteet ovat niin negatiivisia, ettei ihme että Suomen syntyvyys on laskenut kuin lehmän häntä. Kuka haluaa tai uskaltaa ryhtyä vanhemmuuteen?
Ei tässä maassa mikään riitä tai ole hyvä. Vanhempieni pitää venyä kaikkeen ja ajaa ittesä loppuun . Palvoa lapsia ja olla saatavilla 24/7 tai oot huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.
VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???
Tämä! Ei kyllä viettäneet eikä lapsilla silti ollut tämän kokoluokan mt-ongelmia kuin nyt.
No oletko kovinkin yllättynyt? ei ollut 80-luvulla nettiä ja sosiaalista mediaa. ei ollut myöskään jatkuvia negatiivisia uutisia jokapuolelta. Koulukiusaamisesta pääsi eroon kun pääsi kotiin koulusta, nyt se koulukiusaaminen on 24/7 + nettikiusaaminen. Lapsilta vaaditaan 200% enemmän kuin 80-luvulla. Varsi
Juuri näin. Some, nettikiusaaminen ja sitten vielä päälle paineistetut harrastukset. Lapsiasiavaltuutettukin puuttui tuohon harrastamispaineeseen. Lapsilta ja nuorilta puuttuu kasvurauha, koko ajan on joku niskassa kyttäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, minua ainakin ahdistaisi jos joku muu kävisi siivoamassa. Itse en yhtään luottaisi, että siivoaa paremmin kuin minä itse.
Tämä. MIten laiska pitää olla, että ei saa itse siivottua? Lisäksi nuo siivoojat ovat monesta aika rikollisia, niiden mukaan lähtee helposti rahat ja arvotavara.
Eihän se sitten ole selittämätön, jos kerran on selitetty.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lähtökohtaisesti olemassa "hyviä" ja "huonoja" perheitä, eikä ainakaan niin, että asiaa voisi mitata lasten (mielen)terveydellä. Jos oman "paremmuuden" mittari on lapsen terveys tai menestys, niin melko omanapainen maailmankuva. Lapsi ei olekaan oma erillinen yksilö vaan vanhempansa käyntikortti.
Keskustelu ja asenteet ovat niin negatiivisia, ettei ihme että Suomen syntyvyys on laskenut kuin lehmän häntä. Kuka haluaa tai uskaltaa ryhtyä vanhemmuuteen?
Kyllä on taas lumihiutaleella ongelmat. Oikeasti aikuinen ihminen jättäisi lapsen tekemättä jonkun kuvitellun "keskustelun" tai "asenteiden" takia... et varmaan uskaltanut itse valita ammattiasi, puolisoasi tai asuinpaikkaasikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, minua ainakin ahdistaisi jos joku muu kävisi siivoamassa. Itse en yhtään luottaisi, että siivoaa paremmin kuin minä itse.
Tämä. MIten laiska pitää olla, että ei saa itse siivottua? Lisäksi nuo siivoojat ovat monesta aika rikollisia, niiden mukaan lähtee helposti rahat ja arvotavara.
Ei kai se laiskuudesta ole kiinni vaan ajan puutteesta. Jos joutuu tekemään paljon ylitöitä, niin ehkä haluaa viettää aikaa sitten niiden lasten kanssa
Ja ei, lapsen kanssa yhdessä siivoaminen ei ole ratkaisu esimerkiksi silloin, kun lapsi toivoo vanhempansa vaikkapa katsomaan pitkään harjoiteltua tanssiesitystään.
Olen käynyt nk eliittikoulua ja kyllä osa lapsista oli todella paljon yksin isoissa taloissaan ja yksinäisiä kun vanhemmat teki uraa sata lasissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt nk eliittikoulua ja kyllä osa lapsista oli todella paljon yksin isoissa taloissaan ja yksinäisiä kun vanhemmat teki uraa sata lasissa.
No voi voi perintöprinsessoja ja -prinssi parkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lähtökohtaisesti olemassa "hyviä" ja "huonoja" perheitä, eikä ainakaan niin, että asiaa voisi mitata lasten (mielen)terveydellä. Jos oman "paremmuuden" mittari on lapsen terveys tai menestys, niin melko omanapainen maailmankuva. Lapsi ei olekaan oma erillinen yksilö vaan vanhempansa käyntikortti.
Keskustelu ja asenteet ovat niin negatiivisia, ettei ihme että Suomen syntyvyys on laskenut kuin lehmän häntä. Kuka haluaa tai uskaltaa ryhtyä vanhemmuuteen?
Kyllä on taas lumihiutaleella ongelmat. Oikeasti aikuinen ihminen jättäisi lapsen tekemättä jonkun kuvitellun "keskustelun" tai "asenteiden" takia... et varmaan uskaltanut itse valita ammattiasi, puolisoasi tai asuinpaikkaasikaan.
Kyse on yhteiskunnan asenneilmapiiristä, joka vaikuttaa ihmisiin alitajuisesti. Ajan henki on aina vaikuttanut ihmisten tekemisiin ja tekemättä jättämisiin, muutenhan historian kirjat näyttäisivät toisenlaisilta, eikä niissä olisi nähtävissä suuria linjoja ollenkaan (jokainen aikuinen vaan tekisi coolisti omia päätöksiään vailla yht. kunnan vaikutusta itseensä). Moni ei tiedosta sitä itsessään, mutta yksinkertaistettuna katso ihmisten koteja ja vaatteita... Sama mikä pätee pieniin pinnallisiin asioihin, pätee myös elämän isompiin valintoihin. Sinä et valitse puolisoasikaan käytännössä, vaan kunta tyyliin päättää että insinöörikoulun viereen tarvitaan sairaanhoitajakoulu jne. Ja juu, lumihiutaleet(😁) matkustavat vaikka New Yorkiin ja löytävät valikon ulkopuolelta. Mutta katso yht kuntaa hetken itsesi ulkopuolelta ja näe "valintasi" osana kokonaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt nk eliittikoulua ja kyllä osa lapsista oli todella paljon yksin isoissa taloissaan ja yksinäisiä kun vanhemmat teki uraa sata lasissa.
Takoivat markkinarakoa?
Mahtas Kim Cattrall tuntuu munissa?
Tuossa puhutaan ns. kehityksellisestä traumasta. Vanhempi on joko liian kiireinen tai liian keskittynyt itseensä. Tai sitten vanhempi on tunnekylmä ja häneltä puuttuu kyky muodostaa terve kiintymyssuhde lapseen. Tai sitten vanhemmalla on liikaa omaa henkistä taakkaa, johon voimavarat kuluvat.
Eikä tuo liity aina perheeseen. Huono-osaisissa ongelmaperheissä on monenlaista taakkaa, pahimmillaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Mutta sitten on ne "hyvät perheet", joissa voi olla esim. suorittajavanhemmat. Lapsi kasvaa fyysisesti turvallisissa oloissa, mutta jää henkisesti vaille rakkautta ja lämpöä.
Oli lähtökohta kumpi hyvänsä, tuloksena voi olla pahasti mt-ongelmaiset lapset, joista kasvaa psyykkisesti hauraita aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.
VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???
Tämä! Ei kyllä viettäneet eikä lapsilla silti ollut tämän kokoluokan mt-ongelmia kuin nyt.
En tiedä tämän hetken lapsien ja nuorien mt-ongelmista, mutta 80-luvulla ne jätettiin hoitamatta. Nimimerkki siitä syystä nyt määräaikaisella eläkkeellä.
Kyllä tähän silti pätee vanha totuus, mersun ratissa mukavempi itkeä ku kadulla .
Ovatko myös ne hyvien perheiden tytöt jänniä? 😳
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten ole mikään hyvä perhe. Raha ei tee perheestä hyvää. Hyvä luoja ihmiset että tämä typeryytenne taas loistaa!
Suomessa perinteisesti ajatellaan että rikkailla porvareilla on hyvät perheet ja köyhällä väellä on tietenkin huonot perheet. Köyhät ei siis voi olla älykkäitä, sivistyneitä, viisaita, osaavia, hyviä ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tahtoisi syntyä rikkaaseen perheeseen. Onneksi synnyinkin duunariperheeseen.
Ei kai nyt hyvänen aika ole varallisuudesta, työstä tai koulutuksesta kiinni, millainen perhe muuten on. Sekä akateemisissa että duunareissa ja myös kaikissa tuloluokissa on sekä hyviä että huonoja vanhempia.
Tämä. Hyvät vanhemmat tukee ja kannustaa lastansa. Ei vaadi mahdottomia tai toisaalta jätä lasta myöskään oman onnensa varaan. Tuleminen ja kannustus ei vaadi suuria tuloja eikä suuret tulot sitä myöskään estä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi masentua, vaikka olisi kaikki.
Meillä myös upeat puitteet, hieno suku, siivooja kävi viikoittain. Aika laadukkaat vaatteet ja lelut ym. viimeisen päälle.
Silti lapsesta lähtien vaikea masennus.
Kulissiperhe eikä tuskin ainoa.
Minä ja veljeni ollaan ns lounassetelilapsia. Isä professori ja äiti kirurgi. Kumpikaan ei ollut ikinä kotona. Kaikkea oli, kaikki saatiin, ja mitää ei puuttunut materiaalisesti. Meiltä puuttui vanhemmat. Kodinhoitaja oli enemmän äiti kuin oikea äiti. Veljeni sanoi kerran, että eikö ole outoa, että tiedetään tosta kodinhoitajasta enemmän asioita kuin omista vanhemmista. JA miksi, ja millä veetun ajalla noi on edes lisääntynyt niin, että on saanut tehtyä kaksi lasta tähän maailmaan. Miksi he edes tekivät lapsia.
Heidän poissaolo vaikuttanut meihin molempiin hyvin vahvasti. Ei raha korvaa mitään. Oltais haluttu vanhemmat. Nyt kun ovat eläkkeellä, niin valittavat, kun molemmat käy niin harvoin heidän luona. Veljeni käy enemmän kodinhoitajan luona ja muistaa hänen syntymäpäivän, mutta ei vanhempien synttäreitä muista ikinä. En minäkään tänä vuonna muistanut äitin synttäreitä, mutta kodinhotiajan synttärit muistin ja vein kukkia hänelle kotiin ja juotiin kahvit.
Minulla oli tuollainen opiskelukaveri. Puudutti kuunnella, kun hän selosti kertoneensa meidän muidenkin asioista psykoterapiassa. Ruoan kanssa hän yleensä leikki ja kommentoi ruokia vastenmielisin nimityksin. Lautaselta ei tainnut yhtä lusikallista tai haarukallista tullut syötyä, vaan hän tuli seuran vuoksi samaan pöytään. Yksikään miesopiskelijoista ei iljennyt kysyä häneltä ruoanjämiä itselleen.
Kun psykoterapia tuli puheeksi, hän ei edes osannut selittää minkä vuoksi hän käy psykoterapiassa. Anoreksia oli yksi syy, mutta se oli vahva osa hänen identiteettiään. Siihen aikaan oli meneillään yhteiskunnallinen keskustelu hyvistä ja vähemmän hyvistä perheistä muutenkin. Opiskelukaveri sanoi sitä, että hän ei saa millään keinolla äitiään onnelliseksi ja tyytyväiseksi.
Silloin ne kolme niin sanotun hyvän (eli varakkaan) perheen poikaa teuras tivat Heinot kännyköiden vuoksi. Media oli kummissaan siitä, että kuinka ja miksi hyvien perheiden pojat tekevät tuollaista kun olisivat voineet saada rahaa kotoa vanhemmiltaan pyytämällä? Siinä yhteiskunnallisessa keskustelussa vielä joku sanoi, ettei jokainen vähemmän varakas koti ole huono koti.
Vähävaraisessakin kodissa voidaan elää selvinpäin ja lapset opastetaan käymään koulunsa kunnolla sekä vaaditaan käyttäytymään ihmisiksi, ettei koko suvun tarvi hävetä. Lähtöolettamus medialla oli, että vähävaraisten ymmärtäisi kyllä tekevänsä noin raskaan luokan rikoksia. Rehellinen ja rikosrekisteriin vähävarainen tai alemman keskiluokan edustaja on ikäänkuin poikkeus muuhun ryhmään verrattuna.
Kyllä minua ainakin tympi vähävaraisen perheen aikuisena lapsena tuo keskustelu ja ennen kaikkea leimaaminen. Yhtäkkiä minustakin eli rehellisestä opiskelijasta tuli varakkaampien silmissä epäilyttävää kuonaa, joka olisi lapsuudenkodissaan nähnyt rikoksiin valmistautumista jne. Pidän kyllä psykoterapeuttiakin epäasiallisena, että edes kommentoi asiakkailleen ihmisiä, joita ei ollut ikinä nähnyt.
Suurin ero meidän välillämme oli se, että kun kotoa ei ollut tukea odotettavissa, oli pakko elää hyvin konkreettista elämää ja käydä töissä opintojen ohessa. Ei todellakaan ollut aikaa eikä varaa käydä tanssitunneilla eikä tarvinut voida huonosti kun oli nähnyt omaa kuvaansa liian pitkään peilistä. Eri yhteiskuntaluokista tulevien ongelmat ovat keskenään erilaisia. Vähävaraisella ei edes ollut antaa opiskelemaan lähteneelle lapselleen minkäänlaista peiliä tai peilirahaa.