HS: Hyvien perheiden lasten selittämätön pahoinvointi voi johtua vanhempien käytöksestä

Monet varakkaat on tosi typerää porukkaa, hirveitä kus'päitä ja muutenkin ynseitä ja ankeita. Sellaisen vanhemman / vanhempien lapsi on varmasti tosi hankala olla! Lapsen pää on kovilla.

Meillä oli köyhä ja tunneköyhä perhe. Ja olin näkymätön sekä masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi masentua, vaikka olisi kaikki.

Meillä myös upeat puitteet, hieno suku, siivooja kävi viikoittain. Aika laadukkaat vaatteet ja lelut ym. viimeisen päälle.

Silti lapsesta lähtien vaikea masennus.

Kulissiperhe eikä tuskin ainoa.

Jos tämän sanoittaa niin, että ihminen voi masentua, vaikka olisi vaatteita jotka on jonkun mielestä hienoja mutta lähipiiri on etäisiä  tai ongelmallisia, niin ristiriita hävciää. Henk koht en ymmärrä, kuinka koskaan on voitu ajatella että edes on mitään ristiriitaa. Eikö ole itsestäänselvää ettei joku krääsä ja lumput tee ihmistä onnellisesksi, jos lähipiirissä ei ole minkäänalsita lämplä ja rakkautta, pahemmassa tapauksessa hyljeksintää halvekusuntaa ja väkivaltaa? Mutta hei, on hienoja rättejä. Ristiriitaa, missä?

Tä

"Köyhissä perheissä saattaa joskus olla enemmän yhteishenkeä ja avoimuutta, kun vaikeaa tilannetta on vähän hankala lapsilta kokonaan piilottaakaan. Ei sillä ettei köyhyydessä  olisi paljon huonoja puolia ja sellaisia tekijöitä, mikä tekee perhe-elämästä vaikeampaa."

Tunnen iäkkäitä, jotka ovat vaatimattomista, nykymittapuun mukaan köyhistä oloista. Syntyneet 30-luvulla. Moni heistä määrittelee hyvän perheen näin: on riittävästi ruokaa, on katto päällä ja lapsilla ehjät ja puhtaat vaatteet. Mistään keskustelusta, empatiasta tai sanoittamisesta he eivät yleensä ole puhuneet.

Toi sanoittaminen on aika turhaa länkyttämistä, mutta nykyään muodikasta ja edistyksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se sitten ole mikään hyvä perhe. Raha ei tee perheestä hyvää. Hyvä luoja ihmiset että tämä typeryytenne taas loistaa! 

Suomessa perinteisesti ajatellaan että rikkailla porvareilla on hyvät perheet ja köyhällä väellä on tietenkin huonot perheet. Köyhät ei siis voi olla älykkäitä, sivistyneitä, viisaita, osaavia, hyviä ihmisiä...

Tämä on totta ja itseään toteuttavaa. Monessa köyhässä perheessä vastustetaan ihan periaatteesta kaikkea "herrojen harrastuksia" kuin torppariaikana. Lapset oppii asenteet. 

Ja tosiaan on myös rikkaita jotka ei usko sivistynyttä köyhää olevan. Vaikka akateeminen työttömyys on huipussaan

Miettii jotain lääkäreitä jotka saattaa tehdä 18 tuntisia työpäiviä. Siinä ei paljon lasten kanssa olla. Joten ne keksii sitten omat juttunsa.

Fyysinen ja henkinen väkivalta on yleisempää alemman SES:n perheissä, emotionaalinen laiminlyönti taas keskiluokkaisissa ja hyväosaisissa perheissä. Voi varmaan osaltaan liittyä perheen dynamiikkaan. Emotionaalinen etäisyys on yleisempää ns. hyväosaisilla. Tällaisissa perheissä vuorovaikutus voi olla koristelun siloteltu, ja vanhempana olemisesta puuttuu ns. syvempi taso. Huono-osaisissa perheissä tunneilmaisu voi olla avoimen epävakaata, mutta sitä usein silti on.

Kannattaa käydä katsomassa niitä kommentteja. Siellä joku psykologimies omalla nimellään ilmottautuu hyväksi vanhemmaksi. Aikuiset lapset laittavat hänelle päivittäin WA viestejä. Joka viikko isin kanssa puhutaan 1-2 tunnin puhelu. Mutta hän vanhempana ymmärtää, mitkä ovat yksityisyyden rajat lapsilla.

Ehkä hän kysyi lapsiltaan, ennen kuin laittoi kommenttinsa nimellään ja ammatillaan hesariin. Ehkä ei.

Mullistava uutinen: vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin! 

Tätä ei vielä kerrottu - vinkki Hesarin vaikuttajille: enemmän kuin mitkään ulkoiset puitteet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

No ei kyllå meillä päin. Omalla kohdalla isän päihdeongelmat ja pitkät poissaolot tekivät tehtävänsä. Perusluottamus ihmisiin ja varsinkin miehiin aika nolla. Sitä ei vuosien terapiakaan korjannut.

Ei ole aina vanhempien vika ,että lapset/nuoret ahdistuu. Sitä ahdistusta aiheuttaa mitä suuremmassa määin  esim nyt 9.9.MOT OHJELMA. ( ainakin herkimmille ihmisen aluille)

Näyttäkää mulle yksikin perhe, jossa ei oke ikinä mitään ongelmia. No sitähän minäkin. Kyllä tämä jatkuva terapiapuhe ja normaaliin tunneskaalaan kuuluvien asioiden diagnosointi ja lääkitseminen menee ihan överiksi. Vähemmän ruutuaikaa ja enemmän liikuntaa ja sosiaalisuutta. Lapset voisi ihan hyvin leikkiä keskenään ilman jatkuvaa aikuisten vahtaamista. Ihmeellistä, kun kaikki harrastaminenkin on niin ohjattua. Missä mielikuvitus ja vapaus? Vähemmästäkin ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi masentua, vaikka olisi kaikki.

Meillä myös upeat puitteet, hieno suku, siivooja kävi viikoittain. Aika laadukkaat vaatteet ja lelut ym. viimeisen päälle.

Silti lapsesta lähtien vaikea masennus.

Kulissiperhe eikä tuskin ainoa.

Mutta olitko Sinä? 

Monelle voisi tehdä hyvää katsoa Muumien Näkymätön Ninni -jakso. Miettiä, onko itse tottunut olemaan ei-ainakaan-haitaksi. Vähemmästäkin masentuu.

Hyvin sanottu tuo ei-ainakaan-haitaksi.

Kuulostaa kovin tutulta meidän uusperheen kuviolta.

Huomenna vois terapiassa pohtia. Ei ole provo, aika syvissä vesissä on käyty.

Vierailija kirjoitti:

Näyttäkää mulle yksikin perhe, jossa ei oke ikinä mitään ongelmia. No sitähän minäkin. Kyllä tämä jatkuva terapiapuhe ja normaaliin tunneskaalaan kuuluvien asioiden diagnosointi ja lääkitseminen menee ihan överiksi. Vähemmän ruutuaikaa ja enemmän liikuntaa ja sosiaalisuutta. Lapset voisi ihan hyvin leikkiä keskenään ilman jatkuvaa aikuisten vahtaamista. Ihmeellistä, kun kaikki harrastaminenkin on niin ohjattua. Missä mielikuvitus ja vapaus? Vähemmästäkin ahdistuu.

Ja kun niille lapsille käy jotain, ensimmäinen kysymys on: missä vanhemmat? Mikseivät vahtineet?

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä maassa mikään riitä tai ole hyvä. Vanhempieni pitää venyä kaikkeen ja ajaa ittesä loppuun . Palvoa lapsia ja olla saatavilla 24/7 tai oot huono. 

Ja huono olet myös jos venyt kaikkeen ja ajat itsesi loppuun, palvot lapsiasi ja olet 24/7 saatavilla. Vanhemmuus Suomessa on uuvuttavaa. Olen asunut lasten kanssa myös ulkomailla ja ei siellä kytätty ja oltu näin negatiivisia ihan koko ajan ja joka asiassa. Siellä maalaisjärki riitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt nk eliittikoulua ja kyllä osa lapsista oli todella paljon yksin isoissa taloissaan ja yksinäisiä kun vanhemmat teki uraa sata lasissa.

No voi voi perintöprinsessoja ja -prinssi parkoja.

Ja mistähän pahoinvoinnista tuo vittuilu kumpuaa? Vaikka sinulla olisi 100 000 euroa enemmän, olisit yhtä vittuuntunut. 

Vierailija kirjoitti:

Toi sanoittaminen on aika turhaa länkyttämistä, mutta nykyään muodikasta ja edistyksellistä.

Jos et itse pysty siihen, olisi hyvä katkaista sukupolvien ketju viemällä lapsi ammattilaisen luokse opettelemaan. 

Itse tajusin kolmikymppisenä kasvaneeni ADHD-vanhempien lapsena. Oli helpottava saada selitys koko iän vaivanneelle masennukselle ja itsetuhoisuudelle. Mutta samalla olen vihainen siitä, että miksi olemattomat toiminnanohjauksen ja tunteiden säätelyn taidot omaavat lisääntyvät.

Äitini sai usein melttareita, jolloin haukkui mua hirveillä sanoilla. Hän ei kestänyt ikinä sitä, jos minulla oli vaikeaa ja itkin. Ei jaksanut keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin työhönsä, oli peruskoulussakin ollut vitosen oppilas. Puhui usein että "pää on kuin Haminan kaupunki". Yhä edelleen hän saattaa purkaa mulle pahaa oloaan, valittaen mm. siitä kuinka kurjaa hänen elämänsä on aina ollut ja kuinka minun kanssa on aina ollut vaikeaa. Kerran menetin malttini ja totesin että omapahan oli valintasi mennä juuri isäni kanssa naimisiin, muuttaa Helsingistä pikkupaikkakunnalle ja synnyttää minut, niin suuttui tästä niin että meillä melkein katkesi välit.

Päällisin puolin meilläkin oli kaikki hyvin, isä tienasi hyvinä vuosina 100k vuodessa. Sen hintana oli vaan se, että hän ei ollut juuri koskaan kotona. Isä ei jaksanut olla isä varsinkaan ensimmäisen 10 elinvuoteni aikana, vaan töiden lisäksi laukkasi harrastuksissa sekä käytti runsaasti alkoa ja tupakkia. Isäni jäi jopa peruskoulussa kerran luokalle, koska ei yksinkertaisesti jaksanut keskittyä. Muuten hän oli kiltti lapsi ja mieskin. Yksi syy miksi hän uhrasi elämänsä työlle oli se, että työnanatajan oli helppo kyykyttää häntä.

Vanhempani menivät naimisiin melkein heti tavattuaan ja minäkin olin kuulemma hetken mielijohteesta tehty. Äiti uupui kanssani jo synnytyslaitoksella ja sen takia jäin ainoaksi lapseksi. Vituttaa että mut on periaatteessa tehty dopamiinin takia.

Ps. sori jos tässä on kirjoitusvirheitä. ADHD..

Nykyään ei saa olla edes perhettä. Jos olet yh, olet varmasti huono vanhempi, jonka lapsi tulee elämään köyhyydessä ja riskit ovat tuhatkertaiset ydinperheen lapsiin verrattuna. Jos sinulla on puoliso, lapsi vahingoittuu siitäkin koska ette kuitenkaan osaa riidellä oikein, sanoittaa lapselle ja pyytää aina anteeksi lapsen nähden sopien, miten ensi kerralla toimitaan. Terapiaankin pitää hakeutua jos on parisuhde, ettei toista lapsuuden perheen kasvatusvirheitä, toksista maskuliinisuutta jos isä vaihtaa renkaat ja äiti leipoo pullaa. Nuori joutuu psykan polille kun äiti kutoo hänelle lapaset ylisukupolvisen patriarkaatin traumatisoimana, jo äidinäiti raukka oli alistettuna neulonut ja näin taakkasiirtymä ja kehityksellinen trauma jatkuu. Toivottavasti nuori vahvan psyykelääkityksen ja vuosien psykoterapian avulla pystyy katkaisemaan ketjun ja ostaa lapaset kaupasta omalle kukaan-ei-tiedä mitä lajia olevalle lapselleen, joka asuu pinkissä käkikellossa autotallin katolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Tämä! Ei kyllä viettäneet eikä lapsilla silti ollut tämän kokoluokan mt-ongelmia kuin nyt. 

Tää kaiken mahdollisen politisointi alkaa olla jo todella väsyttävää.

Lapset ja nuoret voi tänä päivänä huonosti koska heille ei kehity minkäänlaista resilienssiä.

Meillä on vanhempia jotka katsoo, että lapsen tulee saada koulussakin naukua kuin kissa ja kontata lattialla naamio naamalla, tai lapsi kokee hirveän pettymyksen. No voi hellan lettas. Elämä on sarja pettymyksiä. Mutta myös niitä onnellisia hetkiä ja sattumuksia. Jotta niistä pääsee nauttimaan, pitää kyetä elämään myös niiden huonojen hetkien yli ja ohi.

Tämä ei ole varallisuusasia vaan lapsiaan mielisteleviä vanhempia on joka sosiaaliluokassa. Epäilisin, että heitä on eniten siellä missä myös vanhemmat ovat taipuvaisia kaikkien omien impulssiensa seuraamiseen ja pitkäjänteisyys puuttuu. Mutta tämä tosiasiahan ei HS:lle nyt sovi koska tulossa on kuntavaalit ja sen jälkeen jälleen uudet eduskuntavaalit.