Oletko koskaan ajatellut joskus muuttaa synnyin- lapsuusseudullesi takaisin?
? Minä mietin joskus tosin sinne on matkaa vaan 20 km että pääseehän tuonne milloin haluaa käymään. Ei siellä kylä juurikaan sukulaisia enää ole.
Kommentit (54)
En. Ensimmäiset 20 v asunut useissa eri paikoissa, muutaman vuoden pätkissä.
Nyt Helsingissä viimeiset 40 v. Kaikki mitä tarvitsen on täällä.
Vaikka kuinka monesti. Nyt en voi muuttaa omien sekä puolison töiden sekä lasten takia. Mutta eläkkeellä viimeistään. Lapsuuden kaupunkini on ihana ja kaunis. Onneksi nytkin pääsen käymään siellä pari kertaa vuodessa. Matkaa on monta sataa kilometria.
Muutin. En kyllä syntymä kuntaan, mutta lapsuus kuntaan. On tuo parikymmentä kilometriä noilla välimatkaa, mutta mistä muutin on yli 400 km. Ja olen viihtynyt,tietysti ei ole samanlainen paikka kun lähtiessäni pois,eli ei kannata muuttaa jos haikailee siihen "nuoruusaikaan". Kavereihin olen pitänyt koko ajan yhteyttä,heihin jotka ovat asuneet joko ajan täällä. Nyt nähdään useammin.
En. En viihdy Tampereen keskustassa.
No en. Olen syntynyt ja asunut kaupungissa. Naimisiin mentyäni muutimme maaseudulle josta en enää pois halua.
Ei ole tarvinnut muuttaa, kun olen asunut aina tässä sotaveteraani ukkini rakennuttamassa talossa. Töitäkin riittää, kun olen työllistävällä alalla. Hieman yli 10 000 asukkaan kylä.m39
Olen ajatellut. Siltä kantilta, että en todellakaan niin tule missään olosuhteissa tekemään.
En tiedä, kun suunnilleen pidän ainoastaan meidän talosta ja tontista. Muuten kylä on täynnä kusipäitä ja hihhuleita enkä ole ikinä voinut sietää koko paikkaa vaikka parhaani yritin tykätä. En edes kestä ajatusta, että tuhkani jäisi sinne. En tiedä sitten. Erakoitua sinne voisi helposti.
Voisin aivan hyvin muuttaa täältä maalta takaisin Ouluun.
En mistään hinnasta, kuoleva kaupunki vaikka on maakunnan isoin kaupunki. Surkeasti palveluita tai mitään muutakaan, ihmiset pääosin todella raskaita. Kaikki tuntee kaikki, ainakin mutkan kautta.
En ole. Koko Suomi on pilattu ja uppoava laiva, pysyn kaukana.
Minulla oli hyvä lapsuus ja teini-ikä kotiseudullani, nyt kaikki on pilalla. Ei todellakaan houkuttele sitten yhtään, enkä varmasti edes sopeutuisi enää vaikka asiat olisivatkin toisin. Kolmisenkymmentä vuotta maailmalla asunut.
Niin että kyllä se kotimaa on täällä, vanha Suomi kuollut ja kuopattu.
Olen syntynyt Helsingissä, opiskellut Turussa. Asun nyt Helsingissä, jossa en viihdy. Pitäisi muuttaa pois.
En tiedä.
En ainakaan ennen kuin isovanhempieni sukupolvi on poistunut. Nuoruuden kesätöiden jälkeen en ole voinut asioida missään ilman, että joku tuntematon on tuntevinaan minut isovanhempieni ja vanhempieni takia ja jauhaa ja jauhaa asioita, joista tiedän hyvin vähän ja olen vielä vähemmän kiinnostunut.
Tampereella talot usein tien vieressä, myynnissä olevat asunnot alakerroksissa. Uudet alueet taas kerrostalosumppuja ja liikaa porukkaa, palvelut kaukana kuten apteekki ja marketti, pitäisi olla tuttuuttakin. Myös toisessa kunnassa on tienvieritaloja tai pari räyskää asuntoa. Kaikki tuntuu olevan yhtä täynnä asukkaita kuten ennenkin. Normaalin asunnon löytäminen on neuvostoliittomaisen vaikeaa.