Voiko elää yksinäisyydessä ja köyhyydessä hyvää ja onnellista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Tapa ittes hihhuli

Tuon älyttömän kolmen sanan tekstikummituksen vääntäjä ei takuulla ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. 

Minä olen keskituloinen nelikymppinen. Minulla on laaja ystäväpiiri, jonka seurassa tunnen syvää yksinäisyyttä jostain syystä. Mutta kun olen "oikeasti" yksin, en tunne lainkaan yksinäisyyttä: minulla on upea asiantuntija-työ, jota teen missä milloinkin. Harrastan paljon tavoitteellisesti, esim. opiskelen kieliä yliopistossa. Kirjoitan myös, julkaistukin on. Paras ystäväni on naapurin hyvin vanha leski-rouva, jonka kanssa keskusteluissamme pääsen syvälle maamme historiaan. Elämän laatu ei voi olla kiinni ystävien määrästä (rahaa siten, että jotenkin riittää). Elämä itsessään voi olla rikasta, täytyy vain löytää se oma tie.

 

Yksi paras ystävä, iso vaikkakin ei kovin laadukas ystäväpiiri (varmasti aina joku löytyy tarpeeseen kuin tarpeeseen), keskituloisuus eli hyvä elintaso, turvallisuudentunne ja eläke, kiva työ ja kivoja harrastuksia. Ja voit valita, tunnetko yksinäisyyttä vai et.

Mitä ihmettä sinä teet tässä keskustelussa? Tulitko vain leuhkimaan, vai onko sinulla oikeasti jokin asia keskivertoa heikommin?

Voi toki jos se on oma valinta. Jos ei ole oma valinta niin sitten ei oikein voi, paitsi jos onnistuu kaivamaan itselleen tarpeeksi maksutonta tai halpaa mutta samalla mielekästä tekemistä päiviinsä. Sitten jos omat ambitiot tai intohimot ovat enemmän maksullisessa tekemisessä niin homma kusee pahasti ja katkeruus voi alkaa syömään motivaatiota. Lisäksi arvojensa mukaan ei välttämättä ole varaa elää köyhän, mikä saattaa aiheuttaa todellista turhautumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jos on suhde Jeesukseen

Saako siltä rahaa ja kavereita?

Jotain paljon arvokkaampaa ja merkityksellisempää. Pelastuksen ja rauhan. Kumpaakaan ei raha ja ystävät voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisen elämän mittari ei ole ystävien määrä tai rikkaus.

Kyllä tutkimusten mukaan onnellisilla ihmisillä on ennen kaikkea hyvät ja tiiviit ihmissuhteet. Ja rahakin tekee tiettyyn rajaan asti onnelliseksi. 

Tämä ei ole todellista onnellisuutta - ihmiset eivät tiedä mitä heiltä puuttuu. Jumalan rauha on ainoa todellinen onnellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisen elämän mittari ei ole ystävien määrä tai rikkaus.

Kyllä tutkimusten mukaan onnellisilla ihmisillä on ennen kaikkea hyvät ja tiiviit ihmissuhteet. Ja rahakin tekee tiettyyn rajaan asti onnelliseksi. 

Tämä ei ole todellista onnellisuutta - ihmiset eivät tiedä mitä heiltä puuttuu. Jumalan rauha on ainoa todellinen onnellisuus.

Mitä Jeesus sanoisi tuollaisesta tyrkyttämisestä ja jankuttamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Riippuu taustasta. Traumataustalla tällainen ei välttämättä onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisen elämän mittari ei ole ystävien määrä tai rikkaus.

Kyllä tutkimusten mukaan onnellisilla ihmisillä on ennen kaikkea hyvät ja tiiviit ihmissuhteet. Ja rahakin tekee tiettyyn rajaan asti onnelliseksi. 

Tämä ei ole todellista onnellisuutta - ihmiset eivät tiedä mitä heiltä puuttuu. Jumalan rauha on ainoa todellinen onnellisuus.

Mitä Jeesus sanoisi tuollaisesta tyrkyttämisestä ja jankuttamisesta?

Hän haluaisi, että kaikki pelastuvat. Uskovien tehtävä on puhua totuutta. Kuka täällä on tyrkyttänyt ja jankuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sivusta, että nuo ensilumesta, linnunlaulusta ja ylipäätään luonnosta nauttimiset on vähän niin ja näin jos/kun pk-seudulla asuu. Köyhällä nimenomaan pitäisi olla sitä lähiluontoa kävelymatkan päässä eli kunnon metsää isoine puineen josta riittää jopa niitä marjoja ja sieniä useammallekin eikä tarvitse siellä ihan toisen takana kulkea vaan pääsee niin kauas ettei sinne kuulu joutava papatus ja lasten kirkuminen. Eikä haise rööki eikä pilvi.

Sinne kunnon "erämaahan" tai edes jonnekin kansallispuistoon päästäkseen kun tarvitsee sitä rahaa mitä köyhällä just ei ole. 

Ihan asun kaupungissa. Ensilumi ja viimelumi satavat ihan kaduille asti. Ei meiltäkään marjoja tai sieniä saa. Kävellen pääsen puron, joen ja järven rantaan. Tähtiä näen ikkunasta ja parvekkeelta. Kuun näen, kun astun kerrostalon pihalle. Revontuletkin ovat tulleet ihan kaupunkiin asti, 150 metriä kerrostalon ovelta näin ne. Linnunlaulu kuuluu sisälle, kun avaa ikkunan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Riippuu taustasta. Traumataustalla tällainen ei välttämättä onnistu.

Olen traumataustainen ja hyvin on onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Riippuu taustasta. Traumataustalla tällainen ei välttämättä onnistu.

Olen traumataustainen ja hyvin on onnistunut.

Kuten kirjoitin ei VÄLTTÄMÄTTÄ onnistu. Traumoja on hyvin eri tasoisia?

Onnellisuus tulee siitä, että opettelee nauttimaan hyvästä edes pienen hetken. Oli se auringon lämpö kasvoilla, jalkojen uittaminen rantavedessä tai mitä vaan. Silmät kiinni ja aistimaan sitä hyvää tunnetta joka solulla. Antaa sen hyvän olon levitä kehoon ja mieleen. Se voi kestää vain hetken. Hetkiä pitää oppia vaalimaan, tai ne menevät ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Riippuu taustasta. Traumataustalla tällainen ei välttämättä onnistu.

Olen traumataustainen ja hyvin on onnistunut.

Kuten kirjoitin ei VÄLTTÄMÄTTÄ onnistu. Traumoja on hyvin eri tasoisia?

Mielenhallintaa on hyvin eri tasoista. Ei pidä vähätellä kenenkään traumoja, kuten sinä teet. Silmänliiketerapia muuten voi auttaa. Sitä voi aivan hyvin kokeilla kaverin kanssa tai jopa itse itselleen. Kannattaa kummiskin perehtyä hyvin ensin. Kovin väärin sitä ei voi tehdä, jos oivaltaa ytimen.

Hyväksy kaikenlaiset tunteet. Ei kaikki päivät ole kuitenkaan niin pahoja. Toiset on toki senkin edestä. Yritä nauttia pienistä hetkistä, kuten mukavasta ilmasta tai kiinnostavasta kirjastosta lainatusta kirjasta. Toisinaan se saattaa jopa onnistuakin.

Köyhyyden tai yksinäisyyden takia ei kannata kenenkään ruveta itseään tappamaan. Ei edes sinun.

Tsemppiä!

T. Itsekin köyhä ja yksinäinen

Mielenhallintaa on hyvin eri tasoista. Ei pidä vähätellä kenenkään traumoja, kuten sinä teet. Silmänliiketerapia muuten voi auttaa. Sitä voi aivan hyvin kokeilla kaverin kanssa tai jopa itse itselleen. Kannattaa kummiskin perehtyä hyvin ensin. Kovin väärin sitä ei voi tehdä, jos oivaltaa ytimen.

 

Mielellä et edelleenkään voi hallita aina kehon reaktioita. Voitko poistaa nälän ajatuksen voimalla? Meniköhän tämä kommentti nyt oikeaan kohtaan, koska minun kommenttini jota lainasit, on trauman vähättelyn vastakohta. Jos ei ole syvällistä tietoa traumoista, ei kannata jakaa tällaista haitallista ja väärää tietoa. Jos aihe kiinnostaa niin lue esimerkiksi Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma. 

 

Siinä voi olla trauman syvyydess isoja eroja jos esim. lapsuuden kiintymyssuhteet vanhempiin ei ole terveitä vs. jos tulee kiusatuksi teininä kaksi vuotta, mutta kotona on vakaata ja turvallista? Nyt järki käteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenhallintaa on hyvin eri tasoista. Ei pidä vähätellä kenenkään traumoja, kuten sinä teet. Silmänliiketerapia muuten voi auttaa. Sitä voi aivan hyvin kokeilla kaverin kanssa tai jopa itse itselleen. Kannattaa kummiskin perehtyä hyvin ensin. Kovin väärin sitä ei voi tehdä, jos oivaltaa ytimen.

 

Mielellä et edelleenkään voi hallita aina kehon reaktioita. Voitko poistaa nälän ajatuksen voimalla? Meniköhän tämä kommentti nyt oikeaan kohtaan, koska minun kommenttini jota lainasit, on trauman vähättelyn vastakohta. Jos ei ole syvällistä tietoa traumoista, ei kannata jakaa tällaista haitallista ja väärää tietoa. Jos aihe kiinnostaa niin lue esimerkiksi Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma.

Siinä voi olla trauman syvyydess isoja eroja jos esim. lapsuuden kiintymyssuhteet vanhempiin ei ole terveitä vs. jos tulee kiusatuksi teininä kaksi vuotta, mutta kotona on vakaata ja turva

Sinun oletuksesi ovat edelleen ongelman ydin. Mielellä voi hallita mieltä. Vaikka olisi kovia kipuja, niin voi keskittyä muihin asioihin, kuin kipuun. Koskee joka tapauksessa ihan yhtä paljon, joten miksi keskittyä kipuun? Koskee saman verran, vaikka tekisi koulutehtäviä, jotain mukavaa tai vaikka nauraisi hyvälle vitsille. Kipu ei häviä, se on aina siellä, mutta onko kipu + hapannaama vai kipu + jotain mielekästä? Se riippuu sinusta. Kipu ja nälkä ovat tuttuja asioita minulle. Myös turvaton ja väkivaltainen koti on tuttu minulle.

Ensin pitää antaa itselleen lupa onnellisuuteen kaikesta huolimatta. Jokaisella on lupa onnellisuuteen ja oikeus olla onnellinen. Menneisyyttä ei voi korjata tai muuttaa ja harvoin kukaan tulee pyytämään anteeksi. Vaurioita ei välttämättä saa korjattua koskaan, mutta silti voi olla onnellinen.

Tämä hetki

Mitä tapahtuu juuri tällä sekunnilla? Menneisyyttä ei eletä enää, se oli jo. Voi olla onnellinen jo siitä, että ei tällä hetkellä ole enää siinä menneessä trauaattisessa tilanteessa.

Tämä hetki

tuuletin hurisee, kynttilä palaa pöydällä, ikkuna on auki. Ulkoa kuuluu kaupungin taustaääniä. Homeessa olevan asunnon hajun sijaan keskityn havaitsemaan muita asioita. Silleen on kivempaa. Lisäksi tietysti opiskelen, että pääsisin tästä homeläävästä joskus pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenhallintaa on hyvin eri tasoista. Ei pidä vähätellä kenenkään traumoja, kuten sinä teet. Silmänliiketerapia muuten voi auttaa. Sitä voi aivan hyvin kokeilla kaverin kanssa tai jopa itse itselleen. Kannattaa kummiskin perehtyä hyvin ensin. Kovin väärin sitä ei voi tehdä, jos oivaltaa ytimen.

 

Mielellä et edelleenkään voi hallita aina kehon reaktioita. Voitko poistaa nälän ajatuksen voimalla? Meniköhän tämä kommentti nyt oikeaan kohtaan, koska minun kommenttini jota lainasit, on trauman vähättelyn vastakohta. Jos ei ole syvällistä tietoa traumoista, ei kannata jakaa tällaista haitallista ja väärää tietoa. Jos aihe kiinnostaa niin lue esimerkiksi Juha Klaavun Lapsuuden kehityksellinen trauma.

Siinä voi olla trauman syvyydess isoja eroja jos esim. lapsuuden kiintymyssuhteet vanhempiin ei ole terveitä vs. jos tulee kiusatuksi teininä kaksi vuotta, mutta kotona on v

 

Olen aiemmin harrastanut nondualistista meditaatiota vuosia, joten puhe tästä hetkestä on hyvin tuttua. Ja aivan puppua. Kehotan edelleen lukemaan tuon aikaisemmin mainitsemani kirjan. Ja kysyn uudestaan; saatko nälän poistumaan kokonaan sillä, että kiinnität huomiosi linnunlauluun? Et saa. Ihmiset innostuu aina jostain tietystä asiasta (Läsnäolon voima, energiahoidot, meditointi, jooga, manifestointi, EFT, TRE, jne) ja luulee, että tässä on nyt vastaus kaikkeen kaikille. Vain totuuden totuuden tunteminen voi tehdä vapaaksi.

Voiko elää hyvää elämää, jos ei ole onnellinen? Montako onnellista ihmistä tunnet? Minä en tunne yhtään, vaikkakin suurimmalla osalla tosin vaikuttaa olevan lyhyitä onnen hetkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko elää hyvää elämää, jos ei ole onnellinen? Montako onnellista ihmistä tunnet? Minä en tunne yhtään, vaikkakin suurimmalla osalla tosin vaikuttaa olevan lyhyitä onnen hetkiä. 

Ihminen on onnellinen silloin, kun hänellä ei sanottavammin ole aiheita murheeseen.

Vierailija kirjoitti: Olen aiemmin harrastanut nondualistista meditaatiota vuosia, joten puhe tästä hetkestä on hyvin tuttua. Ja aivan puppua. Kehotan edelleen lukemaan tuon aikaisemmin mainitsemani kirjan. Ja kysyn uudestaan; saatko nälän poistumaan kokonaan sillä, että kiinnität huomiosi linnunlauluun? Et saa. Ihmiset innostuu aina jostain tietystä asiasta (Läsnäolon voima, energiahoidot, meditointi, jooga, manifestointi, EFT, TRE, jne) ja luulee, että tässä on nyt vastaus kaikkeen kaikille. Vain totuuden totuuden tunteminen voi tehdä vapaaksi.

Olet tiesi valinnut ja minä omani. Minä olen onnellinen ja sinä et. Totuus on tasan se hetki, mikä on meneillään, eli tämä hetki. Muu on menneisyyttä tai tulevaisuutta. Tässä hetkessä on paljon eri asioita ja niistä voi vaalia sitä parasta. Vaali sinä nälkääsi ja omaa kurjuuttasi, äläkä varsinkaan missään nimessä tee mitään muutoksen eteen.