Voiko elää yksinäisyydessä ja köyhyydessä hyvää ja onnellista elämää?

Kyllä jos pitää tuollaisesta. Erakoita on ollut iät ja ajat. Ovat usein köyhiä.

Ystävien voi saada onneksi täysin persaukisenakin. Sosiaaliset taidot ja huumorintaju ei maksa onneksi mitään

Olin vuosia todella vähävarainen. Kuukausia jäi rahaa alle 50 e ruokaan.

Yksin ei tarvi olla. Ulos harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Nuo yksittäiset ilontunteet ei kuitenkaan tee elämää onnelliseksi jos puuttuu normaalin ihmisen perustarpeet kuten merkitykselliset molemminpuoliset ihmissuhteet ja riittävä määrä rahaa. Kokeile vaikka pari vuotta olla ilman noita kahta niin huomaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Nuo yksittäiset ilontunteet ei kuitenkaan tee elämää onnelliseksi jos puuttuu normaalin ihmisen perustarpeet kuten merkitykselliset molemminpuoliset ihmissuhteet ja riittävä määrä rahaa. Kokeile vaikka pari vuotta olla ilman noita kahta niin huomaat. 

Ei minulla ole merkityksellisiä ihmissuhteita, miksi luulet  että olisi? Ei ole rahaakaan. 30 000 euroa velkaa ja joka kuukausi miinukselle. Koko elämä on mennyt niin. Sairaudet päälle.

Ketään ei kiinnosta tunteeko joku onnea vai ei, sehän tapahtuu sinun omassa kehossasi. Mielihyvä, ilo, onni jne. Keholle ne ovat todellisia tunteita ja niitä voi mitata. Siis miksi kieltäisit keholtasi ILMAISEN mielihyvän tunteen ja onnen? Ei se ole muilta pois, jos haluat ne itseltäsi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Ystävien voi saada onneksi täysin persaukisenakin. Sosiaaliset taidot ja huumorintaju ei maksa onneksi mitään

Kaikki eivät saa ystäviä. Olen etsinyt maailman ääristä asti. Tällä maapallolla todistetusti AIVAN KAIKKI vihaavat sitä millainen olen. Olen sitten yksikseni, sillä itse tykkään siitä millainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Nuo yksittäiset ilontunteet ei kuitenkaan tee elämää onnelliseksi jos puuttuu normaalin ihmisen perustarpeet kuten merkitykselliset molemminpuoliset ihmissuhteet ja riittävä määrä rahaa. Kokeile vaikka pari vuotta olla ilman noita kahta niin huomaat. 

Ei minulla ole merkityksellisiä ihmissuhteita, miksi luulet  että olisi? Ei ole rahaakaan. 30 000 euroa velkaa ja joka kuukausi miinukselle. Koko elämä on mennyt niin.

Ei kai niitä kukaan ole kieltämässäkään, mutta suurin osa ihmisistä tarvitsee hyvään elämään niitä ihmissuhteita ja riittävästi rahaa ettei tarvitse pahvilaatikossa asua. Eikä riitä se, että muutaman kerran päivässä kokee lievää ilahtumista (koska jos ne isot asiat puuttuu elämästä, laimenee positiiviset tunteetkin yleensä). Ja monesti joku kirja luku ja netflixin katsominen on yksinäiselle ja köyhälle lähinnä todellisuuspakoa. 

Vierailija kirjoitti: Ei kai niitä kukaan ole kieltämässäkään, mutta suurin osa ihmisistä tarvitsee hyvään elämään niitä ihmissuhteita ja riittävästi rahaa ettei tarvitse pahvilaatikossa asua. Eikä riitä se, että muutaman kerran päivässä kokee lievää ilahtumista (koska jos ne isot asiat puuttuu elämästä, laimenee positiiviset tunteetkin yleensä). Ja monesti joku kirja luku ja netflixin katsominen on yksinäiselle ja köyhälle lähinnä todellisuuspakoa. 

 En ole tarvinnut netflixiä. Koen mieluummin luontoa livenä ja olen onnellinen. Se ei ole iloa, vaan ihan onnea. Pakahdun onnesta esim. silloin kun Suomessa on kuin lumisadepallossa (kauniimpaa). Se satumaisuus, kimaltava lumi, pehmeys jne. Ulkomaalaiset eivät turhaan sano, että Suomi on kuin Narnia, paitsi hienompi. Ja me elämme tätä kauneutta todellisuudessa, emme satuna, emmekä kuvitelmissa.

Minä oon yksinäinen ja köyhäily on hauskaa. Asennekysymys. Olen ottanut tavoitteeksi mahdollisimman pienen kuukausibudjetin ja yritän pienentää sitä koko ajan. Ja vähennän myös tavaroiden määrää koko ajan. Siinäkin on yksi tavoite: joka kuukauden lopussa sinulla on ainakin vähän vähemmän tavaraa verrattuna edellisen kuukauden loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Suomestakin löytyy paikkoja ja elämäntilanteita, jossa sinäkään et edes harjoittelemalla olisi onnellinen.

Minä olen maannut 2 vuotta sairaana sängyn pohjalla pääsemättä välillä vessaan omin avuin. Nimenomaan silloin opettelin nauttimaan pienistä hetkistä. Ei sitä olisi muuten jaksanut.

"pääsemättä välillä vessaan omin avuin."

Sinulla siis oli joku auttamassa. Sinulla oli myös sänky ja vessa. Kuvittelepa sitä, että ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Suomestakin löytyy paikkoja ja elämäntilanteita, jossa sinäkään et edes harjoittelemalla olisi onnellinen.

Minä olen maannut 2 vuotta sairaana sängyn pohjalla pääsemättä välillä vessaan omin avuin. Nimenomaan silloin opettelin nauttimaan pienistä hetkistä. Ei sitä olisi muuten jaksanut.

"pääsemättä välillä vessaan omin avuin."

Sinu

Kuvitteleppa välillä itsesi sairaalaan ja välillä laskevasi housuun/lattialle siihen missä satut olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia todella vähävarainen. Kuukausia jäi rahaa alle 50 e ruokaan.

Yksin ei tarvi olla. Ulos harrastuksiin.

Minä en ole pystynyt liikkumaan asuntoni ulkopuolelle asti moneen vuoteen. Muutaman kerran olen käynyt taksilla lääkärissä ja pysynyt kivun vuoksi juuri ja juuri tajuissani. Tässä ei pahemmin juoksennella harrastuksissa ja kavereita etsimässä.

MInä olen ihan tyytyväinen kun saan olla työpäivän jälkeen yksin. En minä ihan köyhä tosin ole, rahat riittää juuri ja juuri elämiseen ilman älytöntä penninvenytystä.

Itse en voi ainakaan kaupungissa ja kerrostalossa asuessa. Sen sijaan uskon, että olisin ainakin onnellisempi jos en onnellinen silloinkaan jos voisin asua kuten vaikka se korpimuija (tosin sillä erotuksella, että haluaisin asua tuotakin syrjemmässä enkä tasan taatusti somettaisi ja jakaisi elämästäni kenellekään ventovieraalle mitään)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Suomestakin löytyy paikkoja ja elämäntilanteita, jossa sinäkään et edes harjoittelemalla olisi onnellinen.

Minä olen maannut 2 vuotta sairaana sängyn pohjalla pääsemättä välillä vessaan omin avuin. Nimenomaan silloin opettelin nauttimaan pienistä hetkistä. Ei sitä olisi muuten jaksanut.

"pääsem

"Kuvitteleppa välillä itsesi sairaalaan ja välillä laskevasi housuun/lattialle siihen missä satut olemaan."

Olen kokenut pahempaa, en "välillä" vaan "koko ajan". Olisin halunnut asuntolakopista sairaalaan tai minne tahansa hoitohenkilökunnan tai ihmisten ulottuville, mutta ambulanssi ei hätäkeskuksen hyväksynnästä huolimatta huolinut kyytiin, eikä rahaa ollut paaritaksiin.

Voimme toki edelleen nokitella sillä, kumpi on ollut pahemmassa tilanteessa. Sinun tilanteesi oli sinulle niin hyvä, että jaksoit fiilistellä mielikuvitusasioilla, mutta minulle kuolema olisi ollut tervetullut ratkaisu. Olisi yhä, mutta keinoja ei ole.

Voit olla onnellinen ihan kykysi mukaan, mutta älä pidä itseäsi mittapuuna muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi olla onnellinen :)

Se teekupponen, linnunlaulu, ensilumi (jos tykkää), auringonpaiste, jalkakylpy, kirjan lukeminen tai mikä vaan on itselle mieluista. Se tekee onnelliseksi. Pitää muuttaa ajatteluaan ja lakata kaipaamasta sitä mitä ei voi saada. Opettelee sen sijaan nauttimaan jokaisesta sekunnista siitä mitä saa. Vähän kun harjoittelee, niin se alkaa sujumaan!

Nuo yksittäiset ilontunteet ei kuitenkaan tee elämää onnelliseksi jos puuttuu normaalin ihmisen perustarpeet kuten merkitykselliset molemminpuoliset ihmissuhteet ja riittävä määrä rahaa. Kokeile vaikka pari vuotta olla ilman noita kahta niin huomaat. 

Lisään vielä sivusta, että nuo ensilumesta, linnunlaulusta ja ylipäätään luonnosta nauttimiset on vähän niin ja näin jos/kun pk-seudulla asuu. Köyhällä nimenomaan pitäisi olla sitä lähiluontoa kävelymatkan päässä eli kunnon metsää isoine puineen josta riittää jopa niitä marjoja ja sieniä useammallekin eikä tarvitse siellä ihan toisen takana kulkea vaan pääsee niin kauas ettei sinne kuulu joutava papatus ja lasten kirkuminen. Eikä haise rööki eikä pilvi.

Sinne kunnon "erämaahan" tai edes jonnekin kansallispuistoon päästäkseen kun tarvitsee sitä rahaa mitä köyhällä just ei ole. 

Ihminen tarvitsee yhteyden Luojaansa ja luomakuntaan. Silloin ei ole koskaan yksin, vaikka olosuhteet olisivat miten vaikeat.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon yksinäinen ja köyhäily on hauskaa. Asennekysymys. Olen ottanut tavoitteeksi mahdollisimman pienen kuukausibudjetin ja yritän pienentää sitä koko ajan. Ja vähennän myös tavaroiden määrää koko ajan. Siinäkin on yksi tavoite: joka kuukauden lopussa sinulla on ainakin vähän vähemmän tavaraa verrattuna edellisen kuukauden loppuun.

Sinulla on kuukausibudjetti, jota sinun on mahdollista pienentää koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että sinulla on varaa säästää koko ajan. Tavaraakin sinulla on vähennettäväksi asti eli liikaa. Helppohan siitä on heitellä menemään.

Voi h-tti teitä idealistisia mukaköyhiä ja mukayksinäisiä pellejä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tarvitsee yhteyden Luojaansa ja luomakuntaan. Silloin ei ole koskaan yksin, vaikka olosuhteet olisivat miten vaikeat.

Joillekuille tosiaan on apua mielikuvituskavereista.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. 

Minä olen keskituloinen nelikymppinen. Minulla on laaja ystäväpiiri, jonka seurassa tunnen syvää yksinäisyyttä jostain syystä. Mutta kun olen "oikeasti" yksin, en tunne lainkaan yksinäisyyttä: minulla on upea asiantuntija-työ, jota teen missä milloinkin. Harrastan paljon tavoitteellisesti, esim. opiskelen kieliä yliopistossa. Kirjoitan myös, julkaistukin on. Paras ystäväni on naapurin hyvin vanha leski-rouva, jonka kanssa keskusteluissamme pääsen syvälle maamme historiaan. Elämän laatu ei voi olla kiinni ystävien määrästä (rahaa siten, että jotenkin riittää). Elämä itsessään voi olla rikasta, täytyy vain löytää se oma tie.