Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä
09.09.2024 |
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäistä syistähän niitä lapsia hankitaan. Koska minä haluan. Minä haluan lapsen. Minä.
Mutta, haluaako se tuleva lapsi juuri sinut vanhemmakseen?
Epäitsekästä on elää vain itselleen ja käyttää aikansa, rahansa ja kiinnostuksensa itseensä. Elämän jakaminen lapsen kanssa on luonnollista, hauskaa ja rikasta.
Miksi mun vanhemmat sitten käyttävät aikansa, rahansa ja kiinnostuksensa vain itseensä? Selitä mulle tämä paradoksi niinkuin en ymmärtäisi - koska en ymmärrä. Onko tässä nyt tapauksessa joku kirjoittamaton sääntö että puhutaan yhtä ja totuus on aivan toinen? Ei ole sitä kaikenmullistavaa rakkautta, joka saisi heidät vaikka kuolemaan puolestani, päinvastoin he kohtelevat minua kuin vihollista. Pilkkaavat, väheksyvät, käyttävät henkistä ja fyysistä väkivaltaa, vaientavat sen kipinän minussa jota elämäksi kutsutaan. Mitä enemmän he saavat minua murjottaa masennukseen, sitä tyytyväisempiä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäistä syistähän niitä lapsia hankitaan. Koska minä haluan. Minä haluan lapsen. Minä.
Mutta, haluaako se tuleva lapsi juuri sinut vanhemmakseen?
Haluaako sinun vanhemmat sinut lapsekseen? Ei varmasti. He olisivat halunneet jonkun joka olisi antanut heille lapsenlapsia.
Niin, tässäpä tulikin freudilainen lipsahdus. Haluavat jonkun marionetin, ja hupsista, ei olekaan sitä auvoista "rakkautta" omaa lastaan kohtaan. No mutta, minunkaan vanhemmat eivät varsinaisesti halunneet minua ja sisaruksiani, "lapsia vain tuli", niinkuin äiti on ihan omin sanoin kertonut. Ja sen kyllä huomaa että ei niitä lapsia nyt niin haluta, eikä se äitiys ole tuonut mitään fraasienmukaisia äidinrakkauksia tai vastuuntuntoja mukanaan. Puhutte itsenne pussiin.
Ok. Hankin heti lapsen. T. Vaikea skitsofrenia
No minä olen lapseton ja olen hyvin epäkypsä. Olen aina ollut ja tulen olemaankin. Siksi juuri en ole tehnyt lapsia, jotta ketju ei jatkuisi. Eli niin epäkypsä en sentään ole, että olisin itsekkäästi vain lapsia tehnyt, vaikkei ole minkäänlaista takeita siitä että pystyisin niitä hoitamaan.
Ja nykyään tuntuu tässä tunneihmisten (varsinkin persut) määräämässä yhteiskunnassa olevan vallalla tapa, että koska mulla on näin, niin sit se on kaikilla näin, minun minun minä minun tapaus on pätevä ja ainut oikea.
Eli tieteellisenä faktana voidaan näin julistaa, että lapsettomat ovat epäkypsiä, koska mä oon.
"Kunpa äitisikin olisi mieluummin halunnut jäädä lapsettomaksi. Silloin et sinäkään olisi täännä."
Niin, eli tässä nyt kaiken pointti onkin se, että SINÄ saat purkaa pahaa oloasi ja painaa muita alas. Miksi muuten olisit tuohtunut ja toivoisit että toinen ei olisi koskaan syntynytkään, koska sinun tunteitasi loukattiin? Ehkä sille äidille huudettiin ovista ja ikkunoista että hanki lapsia tai olet itsekäs. Ja kun hän hankki (halusi tai ei), niin te koette oikeudeksenne tuomita hänet ja hänen lapsensa jos eivät jatka eläen teidän mieltymystenne mukaisesti - kuinka kehtaavatkin!
Ja aiheesta toiseen. Minä toivon että äitini olisi ollut sen verran vastuuntuntoinen että olisi käyttänyt ehkäisyä ja jättänyt lapset hankkimatta. Koska mielummin olisin jäänyt syntymättä kuin elänyt siinä perhehelvetissä missä elin. Mutta eihän teitä kiinnosta elämänlaatu, teitä kiinnostaa vain saada kontrolloida muiden elämänvalintoja. Ja jos ette saa, saatte lainauksenkaltaisia lapsellisia itkupotkuraivareita. 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäistä syistähän niitä lapsia hankitaan. Koska minä haluan. Minä haluan lapsen. Minä.
Mutta, haluaako se tuleva lapsi juuri sinut vanhemmakseen?
Epäitsekästä on elää vain itselleen ja käyttää aikansa, rahansa ja kiinnostuksensa itseensä. Elämän jakaminen lapsen kanssa on luonnollista, hauskaa ja rikasta.
Miksi mun vanhemmat sitten käyttävät aikansa, rahansa ja kiinnostuksensa vain itseensä? Selitä mulle tämä paradoksi niinkuin en ymmärtäisi - koska en ymmärrä. Onko tässä nyt tapauksessa joku kirjoittamaton sääntö että puhutaan yhtä ja totuus on aivan toinen? Ei ole sitä kaikenmullistavaa rakkautta, joka saisi heidät vaikka kuolemaan puolestani, päinvastoin he kohtelevat minua kuin vihollista. Pilkkaavat, väheksyvät, käyttävät henkistä ja fyysistä väkivaltaa, vaien
Älä vääristele. Ei sinun vanhemmat ole noin tehneet. He ovat ajatelleet sinun parasta aina. Taidat vain olla epäkypsä ikiteini, joka syyttää vanhempiaan turhasta.
"Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä"
MITÄ ihmettä horiset! EI KUKAAN kiinnostunut minusta niin paljoa että oisi luopunut siemenistään!
VAIKKA oisin halunnut!
Nimim Seinäkukkanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Älä vääristele. Ei sinun vanhemmat ole noin tehneet. He ovat ajatelleet sinun parasta aina. Taidat vain olla epäkypsä ikiteini, joka syyttää vanhempiaan turhasta."
Joo, mun paras onkin väkivalta, johon en voi vaikuttaa. 😁
"Mitä sinusta jää jälkeen? Ei mitään. Sitten kun sinua ei enää ole, maailma on kuin sinua ei olisi ikinä ollutkaan. "
Niin käy kaikille, ei sillä ole juuri merkitystä tapahtuuko se heti kuoleman jälkeen vai sukupolvi tai pari myöhemmin. Ja itselle sillä ei ole enää mitään väliä kun on kuollut. Sitä paitsi jos nyt kaipaa jättää jälkensä maailmankirjoihin, niin miksi lapsen tekeminen olisi ainoa tapa? Esim. monet kirjailijat ja taitelijat jäävät taiteensa kautta elämään kauemmin kuin perus äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tunnekylmä äitini sai minut.
Sain kasvattaa itse itseni.
Onneksi olen/olin kaunis ja älykäs.
Ei kaikki äidit rakasta lastaan.
En ole synnyttäjääni nähnyt 20 vuoteen.
Olen lapseton ja onnellinen:)
Ai niin jeesus ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Jeesus Kristus elämässäni ja olen hänen kanssaan nyt ja ikuisesti.
Kiva sulle, ei ole multa pois.
Ole uskossi vahva , kun olet vanha köyhä sairas.
Maailma on epäoikeuden mukainen.
Minulla on ulkonäköä , rahaa , mies joka jumaloi.
Kaiken menetän joskus.
Kun kuolen .minusta jää vähän ruokaa madoille
Hyvä niin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysmaa vauvan silmissä on kärpäsiä.
Miksi niin on ..kerro oi jeesus sekop.ää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisin härdellin ympärilleni näin viiskymppisenä ellen sitä kolmekymppisenäkään halunnut. Tätä en ikinä ymmärrä. Ja jos haluan olla rauhassa nyt, miksi en haluaisi samaa vielä 20 vuoden päästäkin?
Täällä yksi 50 v nainen joka katuu lapsettomuuttaan. Ensinnäkin täytyy sanoa, että en usko että kaltaiseni katujat ovat kovin yleisiä, niin kuin jotkut täällä väittää. Useimmat ei kadu missään iässä.
Mutta mulle kävi sitten niin, että keski-iän kriisissä elämä alkoi tuntua valtavan merkityksettömältä ja tyhjältä, ja tajusin että pääsyy siihen oli, ettei ollut omaa perhettä ja lapsia. Nuorempana aina oli riittänyt, että elämän täytti omaa uraa, harrastuksia, unelmia koskevilla tavoitteilla, mutta enää se ei vain riittänyt. Harrastamiset, matkat yms. oli jo niin nähty, kiinnostus niihin väheni. Uralla olin
Ei se lapsi välttämättä ehdi jonkun äitinsä kanssa olemaan..se elää omaa elämäänsä.
Hommaa kiva aviomies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisin härdellin ympärilleni näin viiskymppisenä ellen sitä kolmekymppisenäkään halunnut. Tätä en ikinä ymmärrä. Ja jos haluan olla rauhassa nyt, miksi en haluaisi samaa vielä 20 vuoden päästäkin?
Täällä yksi 50 v nainen joka katuu lapsettomuuttaan. Ensinnäkin täytyy sanoa, että en usko että kaltaiseni katujat ovat kovin yleisiä, niin kuin jotkut täällä väittää. Useimmat ei kadu missään iässä.
Mutta mulle kävi sitten niin, että keski-iän kriisissä elämä alkoi tuntua valtavan merkityksettömältä ja tyhjältä, ja tajusin että pääsyy siihen oli, ettei ollut omaa perhettä ja lapsia. Nuorempana aina oli riittänyt, että elämän täytti omaa uraa, harrastuksia, unelmia koskevilla tavoitteilla, mutta enää se ei vain riittänyt. Harrastamiset, matkat yms. oli jo
Ei siitä ole kyse. Kyse on yhteisen elämän kokemisesta.
Jos lapsettomuus on luonnotonta, miksi on olemassa sairauksia, jotka aiheuttavat lapsettomuutta?