Laihtuminen vaikeaa burn outin jälkeen

25kg kolmessa vuodessa tarkoittaa joko paljon rasvaista ruokaa ja sokeria tai paljon alkoholia. Tulkitsen asian niin, että aluksi ap kompensoi työstressiä syömällä ja juomalla, lopuksi stressi otti vallan niin että syöminen jäi - mutta miten juominen? Moni nainen jättää kertomatta lekurille dokaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös haasteita pudottaa painoa kuormittavan elämänvaiheen jälkeen. Olen kasvissyöjä ja keliaakikko, joten vaikkapa karppaus kuulostaa täysin mahdottomalta.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia.

Karppaus ei ole = pekonia ja kermaa.

Ja mitä kasviksia syövän karppaajan kannattaa vetää?

Vierailija kirjoitti:

Ja miten kasvisyöjä/vegaani laihtuu noilla ohjeilla?

Stressi lisää antioksidanttien tarvetta. Niitä saa erityisesti kasviksista  ja marjoista. Serotoniin on yksi tärkeä asia stressin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, mm mantelit, kikherne, pavut, parsa, tofu ja soijarouhe eli korvaat se proteiinin . . . 

Hei Ap. Itselläni on myös stressin vuoksi vaikeaa pudottaa painoa mutta viime aikoina on onnistunut (ensin n. 3 kg kuukaudessa, sitten tuli taukoa joten söin hiukan enemmän 2 päivää ja palasin rutiiniin niin paino alkoi taas hiukan pudota).

Syömisistä tai ruoansulatuksesta en osaa sanoa muuta kuin että jonkin kuitupitoisen kasvisjutun voisi ottaa muun ruoan ohelle jotta ruoansulatus toimii paremmin. Toisille toimii veden juonnin lisäys, tätä täytyy vain kokeilla kunnes omat sopivat tavat löytyvät, jos tässä asiassa on jotain ongelmaa.

Nukun 1h enemmän kuin ennen ja lopetan syömisen kello 19 aikaan, joten kun herään 7 aamulla sellaista 'yöpaastoa' tulee 12 tuntia. Näitä voi kokeilla, usein jo pelkkä unen riittävyys auttaa. Se stressi vain pitäisi saada sieltä taustalta pois, eli jokin jooga tai muu rauhoittava oleminen voisi myös toimia.

Iän myötä naisilla (ja miehilläkin) vain kroppa ei toimi samalla tavoin kuin nuorempana, tosin tämä on hyvin yksilöllistä. Koita olla huolehtimatta laihtumisesta ja keskity siihen että voit hyvin fyysisesti ja psyykkisesti, ja että teet asioita jotka ovat hyväksi keholle ja mielelle. Toivotan kovasti onnea painonhallintaan!

Vierailija kirjoitti:

25kg kolmessa vuodessa tarkoittaa joko paljon rasvaista ruokaa ja sokeria tai paljon alkoholia. Tulkitsen asian niin, että aluksi ap kompensoi työstressiä syömällä ja juomalla, lopuksi stressi otti vallan niin että syöminen jäi - mutta miten juominen? Moni nainen jättää kertomatta lekurille dokaamisesta. 

Niin, eihän ap edes anonyyminä kerro mitä syö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten kasvisyöjä/vegaani laihtuu noilla ohjeilla?

Stressi lisää antioksidanttien tarvetta. Niitä saa erityisesti kasviksista  ja marjoista. Serotoniin on yksi tärkeä asia stressin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, mm mantelit, kikherne, pavut, parsa, tofu ja soijarouhe eli korvaat se proteiinin . . . 

Ketogeenisessämruokavaliossa pavut ja soijapohjaiset tuotteet ovat kiellettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös haasteita pudottaa painoa kuormittavan elämänvaiheen jälkeen. Olen kasvissyöjä ja keliaakikko, joten vaikkapa karppaus kuulostaa täysin mahdottomalta.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia.

Karppaus ei ole = pekonia ja kermaa.

Ja mitä kasviksia syövän karppaajan kannattaa vetää?

Hyviä rasvoja ja proteiineja kasviskarppaaja saa lisäämällä öljyjen, tofun, soijan, palkokasvien, siemenien ja pähkinöiden käyttöä.Mikäli kasvissyöjä syö maitotuotteita, kalaa ja kananmunia, proteiinien lisääminen ruokavalioon on jo huomattavasti helpompaa. Tällöin proteiineja saadaan kaikista maitotuotteista, kananmunasta ja kalasta sekä merenelävistä.Maitotuotteet on toki mahdollista korvata myös proteiinirikkailla soija- ja kauravalmisteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten kasvisyöjä/vegaani laihtuu noilla ohjeilla?

Stressi lisää antioksidanttien tarvetta. Niitä saa erityisesti kasviksista  ja marjoista. Serotoniin on yksi tärkeä asia stressin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, mm mantelit, kikherne, pavut, parsa, tofu ja soijarouhe eli korvaat se proteiinin . . . 

Ketogeenisessämruokavaliossa pavut ja soijapohjaiset tuotteet ovat kiellettyjä.

Nyt puhutaankin stressaavan ruokavaliosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen laihtunut noin 800g/kk eli painoni on nyt noin 3kg vähemmän kuin 4kk sitten kun aloitin.  Sen pitäisi olla melkein tuplasti enemmän kalorimäärilläni. En usko että huijaan itseäni, sillä minulla on vahva motivaatio laihtua. Ja tosiaan, en kärsi nälästä, en napostele jne. Mutta saattaa olla, että annokseni ovat liian isoja, enkä tajua sitä. 

Aktiivisuustasoni on ollut todella matala. Sairasloman ensimmäiset 2kk vain nukuin ja kökötin pakkasten takia pitkälti sisällä. Keväällä olen yrittänyt käydä kävelyllä pari kertaa viikossa, mutta lähikadut tympäisee eikä 10.000 askelta tule joka päivä täyteen. En omista autoa, joten en voi lähteä helposti kauas ulkoilemaan. Nyt käyn kerran viikossa vesijuoksemassa. 

Olen työtön ja ulosotossa, joten rahaa ei ole personal traineriin tai jatkuviin verikokeisiin tms. Luomuliha ja laadukkaat oliiviöljyt eivät ikävä kyllä sovi ostoslistalle.

- Ap

Minä tein vuosikausia etätöitä ja pitkien työpäivien jälkeen en olisi millään varsinkaan talvella lähteä ulos. Otin avuksi äänikirjat.  Ilmaista tarjontaakin on vaikka kuinka paljon (esim. yle Areena, äänikirjojen tutustumisjaksot). Vaikeinta oli just se lähteminen, kun lähiseudun kadut on tylsiä ja ihan liian tuttuja.

Sain hiljalleen aivoni käännettyä jotenkin niin, että en koe oikeastaan lähteväni ulos (kylmään, pimeään ja sateeseen) lenkille tai nauttimaan ulkoilusta. Aivot kertoo minulle, että lähden kuuntelemaan, kun joku lukee minulle ja siinä samalla laitan jalkaa toisen eteen. Usein käyn aamulla 15 - 20 min ja illalla 30 min - tunti tai käyn kävellen kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten kasvisyöjä/vegaani laihtuu noilla ohjeilla?

Stressi lisää antioksidanttien tarvetta. Niitä saa erityisesti kasviksista  ja marjoista. Serotoniin on yksi tärkeä asia stressin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, mm mantelit, kikherne, pavut, parsa, tofu ja soijarouhe eli korvaat se proteiinin . . . 

Ketogeenisessämruokavaliossa pavut ja soijapohjaiset tuotteet ovat kiellettyjä.

Nyt puhutaankin stressaavan ruokavaliosta. 

Stressi on painonpudottajan pahin vihollinen ja se pitää saada kuriin ja ne elämäntavat tukee sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Korkea kortisoli aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja sekoittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan. En tiedä mikä siihen auttais. Ehkä VHH ja pätkäpaasto?

Itsellä samaa ongelmaa, tuli 10 kg lisää ja ei lähde millään vaikka burniksesta on jo vuosia. Unikin on parantunut, mutta ehkä vuosien vaikea unettomuus sitten rikkoi kropasta jotain. Ainakin kilpirauhanen meni siinä hötäkässä ja nyt lääkityksellä lopun ikää.

Paino alkaa pudota siinä vaiheessä kun haima ei jaksa enää erittää tarpeeksi insuliinia ja verensokeri alkaa nousta.

Oon sitä mieltä, että laihtuminen laihduttamalla laihtumisen vuoksi on jokseenkin mahdotonta toteuttaa. Laihduttaminen tarkoittaa jotain sellaista 1960-luvun mallia, joka kauhistuu pienestä pehmeydestä vyötäröllä ja on sen vuoksi kitudieetillä viikon tai kaksi. Ei, laihduttamisen sijaan pitäisi puhua elämäntapojen muuttamisesta. Jos haluaa eroon ylimääräisistä kiloista, pitää ohjelmoida oma elämä uudestaan ja aloittaa harjoitella uusia tapoja entisten tilalle. 

Lisäksi jos on kokenut burn-outin, niin itsensä piiskaaminen ei tuo elämään mitään hyvää, vaan pikemminkin pitää yllä uupumukseen johtavaa elämäntapaa. 

Ap:lla on siitä uupumuksesta toipuminen vielä kesken, tuskin elimistö on ehtinyt toipua pitkään kestävästä stressistä. 

Oma palautumien etusijalle, säännöllinen nukkumaanmenoaika, kunnolliset yöunet, herääminen aina samaan aikaan, aamupala, rauhallinen liikunta, armollisuus itseä kohtaan, runsaasti kasviksia ja proteiinia, meditointia, kevyttä lihaskuntojumppaa kotona, ystävien tapaaminen muuten kuin drinksujen merkeissä jne jne..

Tämä on useimmille aivan liian tylsää elämää, ei sitä jaksa vuosikausia tätä samaa rutiinia, vaan on paljon helpompaa ja kivempaa luovuttaa parin viikon jälkeen ja laittaa käsi sipsipussiin ja jäädä sohvalle ja valittaa kavereille ja some-kansalle. 

Minusta ylipainosta puhutaan liian kielteisesti. Suurin osa ihmisistä lihoo olosuhteista johtuen. Se, että on mukavampaa istua sohvalla kuin rehkiä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus: koko sivilisaatiomme perustuu siihen, että ihminen on halunnut päästä helpommalla. Niin on sitten keksitty sillat ja hissit, puhelimet ja einesruoat ja e-pillerit.

Mekanistinen, voittoa tavoitteleva yhteiskunta saa monen voimaan huonosti, lihavuus on vain yksi helpoimmin nähtävissä oleva oire. Työstressin ilmeneminen poissaolevana vanhemmuutena ja kognition heikentymisenä jo 60-vuotiaana eivät nekään ole kansanterveyden kannalta hyviä juttuja.

Vertaisin lihoneen ihmisen halveksumista  seksuaalisuuden moralisointiin: jos seksi leimataan lähtökohtaisesti syntiseksi ja halut pahoiksi, aiheutuu ihmisissä kaikenlaisia kieroumia, sillä seksuaalisuutta ei voi poistaa ihmisestä. Sen sijaan pitäisi miettiä, miten ihmisen p*rnoaddiktion tilalle saataisiin jotain mielekästä, joka stimuloi kestävällä tavalla. Esimerkiksi ihokosketus ja tietoisen läsnäolon harjoittaminen sattaa vähentää pakonomaista endorfiinijahtausta. Kyse on oppimisprosessista.

Ylipainoisen ihmisen tulisi ensin sisäistä oman kehon potentiaali. Tunne siitä, että harjoittelemalla vatsalihaksia niitä onnistuu tekemään ensin kaksi ja kahden viikon kuluttua kahdeksan on huumaava. Me kaikki olemme lapsena oppineet asioita, ja ihminen oppii läpi elämänsä. Samalla tavalla pitää uskoa itseensä, että oppii syömään säännöllisesti. Epäonnistumisten kohdalla olisi siksi tärkeää saada tukea, ja tutkitusti vertaistuella on merkitystä. 

Lihavuuden stigmatisointi ei edistä laihtumista. Tärkeämpää olisi suhtautua kanssaeläjiin ymmärryksellä ja kannustuksella.

Vierailija kirjoitti:

25kg kolmessa vuodessa tarkoittaa joko paljon rasvaista ruokaa ja sokeria tai paljon alkoholia. Tulkitsen asian niin, että aluksi ap kompensoi työstressiä syömällä ja juomalla, lopuksi stressi otti vallan niin että syöminen jäi - mutta miten juominen? Moni nainen jättää kertomatta lekurille dokaamisesta. 

Ap ei sanonut lihoneensa 25kg vaan olleensa ennen laihdutusta 25kg ylipainoinen. Kiloja saattoi olla ennen tuota hullua jaksoa jo vähän ylimääräistä.

Hae Voxraa. Se on masennuslääke uupumustyyppiseen masennukseen, jossa paino nousee. Tai Mysimbaa, siinä on toinen ainesosa sama kuin Voxrassa.

Minä aloin laihtumaan kun rakastuin. Mikään muu ei elämässäni muuttunut. Henkisesti huonosti voiva ihminen ei laihdu.