Laihtuminen vaikeaa burn outin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laihtunut noin 800g/kk eli painoni on nyt noin 3kg vähemmän kuin 4kk sitten kun aloitin.  Sen pitäisi olla melkein tuplasti enemmän kalorimäärilläni. En usko että huijaan itseäni, sillä minulla on vahva motivaatio laihtua. Ja tosiaan, en kärsi nälästä, en napostele jne. Mutta saattaa olla, että annokseni ovat liian isoja, enkä tajua sitä. 

Aktiivisuustasoni on ollut todella matala. Sairasloman ensimmäiset 2kk vain nukuin ja kökötin pakkasten takia pitkälti sisällä. Keväällä olen yrittänyt käydä kävelyllä pari kertaa viikossa, mutta lähikadut tympäisee eikä 10.000 askelta tule joka päivä täyteen. En omista autoa, joten en voi lähteä helposti kauas ulkoilemaan. Nyt käyn kerran viikossa vesijuoksemassa. 

Olen työtön ja ulosotossa, joten rahaa ei ole personal traineriin tai jatkuviin verikokeisiin tms. L

 

Päivän empatiapalkinto tänne

Suomalainen empatia onkin kamalaa. Se sekoitetaan sääliin. Tuskin ap sääliä haluaa? Se on vaan fakta, että halu muutokseen lähtee itsestä, jos sitä ei ole niin sitä ei mitkään terapiat, yms ratkaise. Ihminen pyrkii hakee syitä negatiivisille asioille ja esim lapsuutta on helpoo syyttää. Ei tämä aikuisuus ole yhtään helppoa kenellekään.

Laihdutuslääke? 

Vierailija kirjoitti:

Laihdutuslääke? 

Laihdutuslääke on niille, jotka kärsivät nälästä ja syövät siksi. Ap ei edes tunne tervettä nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Muakin ottaa päähän nämä hifistelyohjeet, köyhällä on varaa kaurapuuroon ja kymmenen vuotta vanhoihin lenkkareihin.

Hifistelyssä on se hyvä puoli ettei tarvitse olla koko aikaa syömässä jotakin. Esim oliiviöljyä ei juoda litraa päivässä. Siemenet ei ole kalliita, kuten ei paskastealtaan kasvikset, jne. Köyhä on uhri! Köyhä on uhri! Köyhä on uhri. Tällaiset uskomukset vähentävät toimintakykyämme ja edistävät passivoitumista. Jos ei näe perustetta toiminnalle (tai jos ei usko toiminnasta olevan mitään hyötyä), niin ei myöskään toimi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että olet toipunut? Vaikea työuupumus on hyvin vakava tila. Siitä toipuminen voi viedä kuukausia ja se voi muuttaa aivotoimintaa pysyvästi. Siksi alkava uupumus on tärkeää havaita ajoissa.

Voi olla että olet päässyt pahimmasta kuopasta mutta kropalla ja aivoilla menee aikaa toipua jos toipuvat koskaan kokonaan. Itselleni kävi niin etten ole toipunut. En kestä enää stressiä juuri lainkaan, on pyrittävä elämään hyvin stressitöntä elämää, muuten heitän heti ylikierroksille. Entinen työ oli jätettävä tämän takia.

En tiedä onko viisasta alkaa kuormittaa itseään uudella stressillä eli laihduttamisella? Ainakin se pitäisi tehdä hyvin maltillisesti ja lempeästi ilman mitään pakkoa ja tiukkoja tavoitteita.  Muuten voit tehdä itsellesi paljonkin hallaa.

Aloitin laihdutuksen oltuani ensin täydellä sairaslomalla 4kk. En ehkä ole vielä aivan toipunut, mutta ylipaino ja siitä aiheutuvat ongelmat tuottavat minulle stressiä. Lisäksi ylipaino haittaa työnhaussa.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin ottaa päähän nämä hifistelyohjeet, köyhällä on varaa kaurapuuroon ja kymmenen vuotta vanhoihin lenkkareihin.

Hifistelyssä on se hyvä puoli ettei tarvitse olla koko aikaa syömässä jotakin. Esim oliiviöljyä ei juoda litraa päivässä. Siemenet ei ole kalliita, kuten ei paskastealtaan kasvikset, jne. Köyhä on uhri! Köyhä on uhri! Köyhä on uhri. Tällaiset uskomukset vähentävät toimintakykyämme ja edistävät passivoitumista. Jos ei näe perustetta toiminnalle (tai jos ei usko toiminnasta olevan mitään hyötyä), niin ei myöskään toimi.

Mut ku kyllästyttää . . . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin ottaa päähän nämä hifistelyohjeet, köyhällä on varaa kaurapuuroon ja kymmenen vuotta vanhoihin lenkkareihin.

Hifistelyssä on se hyvä puoli ettei tarvitse olla koko aikaa syömässä jotakin. Esim oliiviöljyä ei juoda litraa päivässä. Siemenet ei ole kalliita, kuten ei paskastealtaan kasvikset, jne. Köyhä on uhri! Köyhä on uhri! Köyhä on uhri. Tällaiset uskomukset vähentävät toimintakykyämme ja edistävät passivoitumista. Jos ei näe perustetta toiminnalle (tai jos ei usko toiminnasta olevan mitään hyötyä), niin ei myöskään toimi.

Mut ku kyllästyttää . . . 

En tiedä onko vakavasta burn outista toipuvalle parasta laihdutusneuvontaa ankara kriittisyys. Minusta ap:n tekemät tuntimäärät sitä paitsi kertovat vahvasti motivoituneesta ja sitoutuneesta persoonasta.

Kuuntele äänikirjoja kävellessä, niin ei kyllästytä. Kotona voi tehdä painoharjoittelua ilmaiseksi.

Tieteen mukaan ihminen ei voi vilustua märistä varpaista. Silti kaikki suomalaiset tietävät, että kylmällä kastuvat jalat aiheuttavat käheän kurkun.

Minä uskon että jopa isovanhempiemme kokemat keholliset traumat vaikuttavat solujemme toimintaan. Siksi pitäisin laihdutuksen ensimmäisenä askeleena omien hätätilamerkkien opettelun ja somaattisen järjestelmän rauhoittamisen.

Jokin on vialla kyllä selvästi. Voisiko olla niin, että stressi on heikentänyt kognitiivisia taitoja ja ap tekee ns. väärin tajuamattaan? Esim. laskee kalorit alakanttiin.

Sieltähän se tuli, laihdutuksen syynä on ulkoinen motivaatio, työnhaku. Niin kauan kun ei sisäistä sitä, että normaalipaino on rakkautta  itseään kohtaan ja liikkuminen tapa osoittaa tuota rakkautta, ei tule sisäsyntyistä halua laihtua. Velvollisuuteen pohjautuva laihduttaminen on tuhoon tuomittua.

Joko arvioit kalorimäärät väärin tai syöt salaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Jokin on vialla kyllä selvästi. Voisiko olla niin, että stressi on heikentänyt kognitiivisia taitoja ja ap tekee ns. väärin tajuamattaan? Esim. laskee kalorit alakanttiin.

Ruoka-aineet vaikuttavat hormoneihin, koska ne toimivat sillä ravinnolla, jolla niitä ruokitaan. Vähän ravintoaineita sisältävän ruoan tyhjät kalorit kiihdyttävät niiden geenien toimintaa, jotka edistävät solujen stressi- ja tulehdusreaktioita.

Eihän ap kerro mitä hän syö? Onko esim motivaatiota tehdä ruokaa itse? 

Laihduttaminen on vaikeaa. Jokainen lihava tietää periaatteessa mitä pitäisi tehdä, mutta ei joko uskalla tai osaa tehdä oikein. Saattaa esim. pelätä nälkää joka sekoittuu ahdistukseen. Tai hävetä itseään niin ettei uskalla mennä jumppatunnille. Tärkeää painonpudotuksessa onkin löytää rakastava mutta jämpti asenne. Siksi niin moni joutuu laihduttamaan ohjaajan tai jonkun painonvartijaryhmän avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen laihtunut noin 800g/kk eli painoni on nyt noin 3kg vähemmän kuin 4kk sitten kun aloitin.  Sen pitäisi olla melkein tuplasti enemmän kalorimäärilläni. En usko että huijaan itseäni, sillä minulla on vahva motivaatio laihtua. Ja tosiaan, en kärsi nälästä, en napostele jne. Mutta saattaa olla, että annokseni ovat liian isoja, enkä tajua sitä. 

Aktiivisuustasoni on ollut todella matala. Sairasloman ensimmäiset 2kk vain nukuin ja kökötin pakkasten takia pitkälti sisällä. Keväällä olen yrittänyt käydä kävelyllä pari kertaa viikossa, mutta lähikadut tympäisee eikä 10.000 askelta tule joka päivä täyteen. En omista autoa, joten en voi lähteä helposti kauas ulkoilemaan. Nyt käyn kerran viikossa vesijuoksemassa. 

Olen työtön ja ulosotossa, joten rahaa ei ole personal traineriin tai jatkuviin verikokeisiin tms. Luomuliha ja laadukkaat oliiviöljyt eivät ikävä kyllä sovi ostoslistalle.

- Ap

Jos ei punnitse ruokiaan on aivan turha väittää tietävänsä tarkat kalorimäärät.

Minulla myös haasteita pudottaa painoa kuormittavan elämänvaiheen jälkeen. Olen kasvissyöjä ja keliaakikko, joten vaikkapa karppaus kuulostaa täysin mahdottomalta.

Tässä huoneessa on virtahepo:

jätä alkoholi pois niin kaikki helpottuu.

Korkea kortisoli aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja sekoittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan. En tiedä mikä siihen auttais. Ehkä VHH ja pätkäpaasto?

Itsellä samaa ongelmaa, tuli 10 kg lisää ja ei lähde millään vaikka burniksesta on jo vuosia. Unikin on parantunut, mutta ehkä vuosien vaikea unettomuus sitten rikkoi kropasta jotain. Ainakin kilpirauhanen meni siinä hötäkässä ja nyt lääkityksellä lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös haasteita pudottaa painoa kuormittavan elämänvaiheen jälkeen. Olen kasvissyöjä ja keliaakikko, joten vaikkapa karppaus kuulostaa täysin mahdottomalta.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia.

Karppaus ei ole = pekonia ja kermaa.

Mulla myös paino nousi burnoutin takia, on vaikea saada pois kun menopaussikin vaikuttaa. Minusta 800 g/kk vaikuttaa jo hyvältä tahdilta, pikkuhiljaa kun laihtuu, niin keho ehtii tottua uuteen painoon, ei tule jojoilua.