Onko ketään, joilla muutto olisi auttanut huonoon parisuhteeseen?

Ok, kuullostaa nyt tosi huonolta tuo otsikko, mutta se nyt kuitenkin kiteyttää mun tilanteeni aika tarkasti. Yhteisiä vuosia miehen kanssa takana 8, niistä 7 olemme asuneet mieheni kotipaikkakunnalla kaukana omasta kotipaikkakunnastani toisella puolella Suomea. N. 3-4 kertaa vuodessa tulee käytyä kotipaikkakunnallani. Minä olen luonteeltani hyvin sosiaalinen, suku ja perhe ovat tärkeitä, samoin ystävät. Mieheni on paljon epäsosiaalisempi, vanhempiensa kanssa tottakai tekemisissä, siskonsa kanssa aika harvoin ja sen jälkeen kun perheeseemme on tullut lapsi ja meillä vanhemmilla työ-ja opiskelukiireet niin hän on lopettanut yhteydenpidon ystäviinsä aika laillla kokonaan, muutaman kerran vuodessa tapaa kun käyvät kylässä tai me heillä.



Suhteessamme menee aika huonosti tällä hetkellä, on mennyt jo ehkä parisen vuotta. Kävimme parisuhdeterapiassakin, joka jonkin verran auttoi, mutta nyt taas musta tuntuu, että tällä suhteella ei voi tällaisenaan olla tulevaisuutta. Musta tuntuu, että tukehdun ja ahdistun ja koko suhde ahdistaa todella, todella pahasti. Olen nyt miettinyt ja pohtinut tilannetta todella tarkasti mahdollisimman monelta kantilta, ja jotenkin tajusin, että oikeastaan mies ei ole ongelman ydin vaan se, että en viihdy lainkaan täällä missä asumme. Kaipaan hirveästi perhettäni ja sukulaisiani ja tottakai omia, vanhoja ystäviäni, ja lisäksi siinä asiassa ovat mukana käytännön asiatkin: täällä emme juuri koskaan saa esim. lapsenvahtiapua, kaikki on suunniteltava ja sumplittava kuukausia etukäteen. Käymme tosi harvoin kylässä missään, ja aika harvoin kukaan käy meillä. Mulla on tottakai ystäviä tälläkin paikkakunnalla, mutta kyllä se vain totta taitaa olla, että aikuisiällä hankitut ystävät harvoin tulevat yhtä läheisiksi ja hyviksi kuin ns. " vanhat" ystävät, esim. opiskeluaikoina hankitut ystävät. Toisinsanoen tunnen itseni tosi yksinäiseksi ja jotenkin " eristyneeksi."



Mietin tässä että voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen, että muuttaminen voisi auttaa. Onko kukaan tehnyt vastaavaa vetoa, ja mitä tapahtui? Onko kysessä vain joku harhakuvitelma, että suhdekin toimisi jos muut puitteet olisivat kunnossa? Yksinkertainen ratkaisuhan muutto ei todellakaan muuten olisi, meillä on asunto ja lainat ja työt ym. täällä, mutta jos toinen vaihtoehto on avioero tai lopun ikää jatkuva tyytymättömyys, niin tottakai kannattaisi muuttaa.