Sulaudutko mieluummin joukkoon vai erotut siitä?
Kommentit (26)
Uskon individualismiin ja itsenäiseen ajatteluun. Kuljen mieluummin omia polkujani, mutta toki voin tehdä niin kuin muutkin silloin kuin yleinen konsensus sopii omaan ajatusmaailmaani.
En hirveästi ajattele asiaa. Olen oma itseni ja se riittää minulle.
Ulkomailla jos tulee reissattua jossain vähän epämääräisemmässä paikassa niin yritän sulautua paikalliseen massaan. Jossain maanosissa onnistuu vähän helpommin kuin jossain muualla.
Riippuu tilanteesta. Sotatoimialueella pyrin sulautumaan maisemaan ja joukkoon. Juhlissa pyrin erottumaan massasta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Sotatoimialueella pyrin sulautumaan maisemaan ja joukkoon. Juhlissa pyrin erottumaan massasta.
Monellako sotatoimialueella olet ollut?
Sulaudun ja saan silti kaiken maailman stalkkereita riesakseni
Olen oman tieni kulkija. En kulje massan mukana, enkä sopeudu lokerointiin.
En ole koskaan tajunnut olla ihmisiä, joille muiden mielipiteet ovat tärkeitä eivätkä he uskalla olla omia itsejään.
Riippuu porukasta, jos se on järkevä niin voin mä sulautuakki, mut jos me katotaan yleisesti ottaen tätä yhteiskuntaa ja niin sanottua "lammas" porukkaa, niin en ikinä
Vierailija kirjoitti:
Sulaudun ja saan silti kaiken maailman stalkkereita riesakseni
Ne ei ole onnistuneet sulautumisessa, kokevat olevansa huonompia ja ulkopuolisia. Tuolla tyylillä pysyvätkin ulkona.
En ole ikinä ymmärtänyt tarvetta sulautua joukkkon esim. pukeutumalla samalla tavalla kuin muut. Miksi se on joillekin niin tärkeää?
Riippuu vähän kontekstista mutta näin yleisesti ottaen eri sosiaalisissa ympyröissä ehdottomasti mielummin sulaudun joukkoon. Tämä ei poissulje mitenkään sitä etteikö voisi samalla olla oman tien kulkija ja oma itsensä eikä tämä ole mulle myöskään henkkoht mitään muiden mielistelyä tms. Tärkeintä on tulla toimeen yhteisössään, mukautan olemistani esim työpaikalla hyvin pitkälti sen mukaan. Haluan että asialliset asiat hoituu enkä halua mitään erityishuomiota itselleni kahvihuoneessa, haluan olla rennosti eri seurassa hyvänpäiväntuttujen kanssa ja kuulostella ympäristöäni. Se on sitten se oma piiri missä voi olla vapaammin ja missä jaetaan mielipiteitä ja muuta aidommin ja syvällisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän kontekstista mutta näin yleisesti ottaen eri sosiaalisissa ympyröissä ehdottomasti mielummin sulaudun joukkoon. Tämä ei poissulje mitenkään sitä etteikö voisi samalla olla oman tien kulkija ja oma itsensä eikä tämä ole mulle myöskään henkkoht mitään muiden mielistelyä tms. Tärkeintä on tulla toimeen yhteisössään, mukautan olemistani esim työpaikalla hyvin pitkälti sen mukaan. Haluan että asialliset asiat hoituu enkä halua mitään erityishuomiota itselleni kahvihuoneessa, haluan olla rennosti eri seurassa hyvänpäiväntuttujen kanssa ja kuulostella ympäristöäni. Se on sitten se oma piiri missä voi olla vapaammin ja missä jaetaan mielipiteitä ja muuta aidommin ja syvällisemmin.
Lisäyksenä vielä että en itse hahmota joukkoon sulautumista niinkään esim sellaisena että koska kaikki osti nyt nämä uudet farkut niin minunkin pitää mennä ja ostaa että kuuluisin massaan tai että olisin aina aidosti sitä mieltä mitä muutkin ovat jne. Valintani ja muukin minussa on omaa, sitten kontekstista riippuen katsotaan mitä jaetaan ja näyettään ulospäin ja millä tavalla ja milloin pidän omana tietonani, että sopeudun ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tarvetta sulautua joukkkon esim. pukeutumalla samalla tavalla kuin muut. Miksi se on joillekin niin tärkeää?
No monihan nyt ei sinänsä hae sillä samanlaisella pukeutumisella sitä että sulautuisi joukoon vaan ennemmin kaikki ostaa saman kaupungin kaupoista sitä mitä saa ja sieltä saa sitä mitä milloinkin kaupat tarjoaa, mikä on trendikästä. Ennen oli pillifarkut muodissa, nyt leveät. Ihminen haluaa farkut niin ennen se löysi helpoiten halvalla pillit, nyt leveät. Sitten luonnostaan kaikki sulautuu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tarvetta sulautua joukkkon esim. pukeutumalla samalla tavalla kuin muut. Miksi se on joillekin niin tärkeää?
Joillain ei ole edes omaa musa makua vaan kuuntelevat sitä mitä kaveritkin.
Olen nykyään oma..huumori 100 prossaa,,toisia loukaamatta,ehkäpä myös itseironiaa voin viljellä.
nykyään pk-seudulla on parempi olla herättämättä liikaa huomiota pukeutumisellaan, varsinkaan arvokkaammalla sellaisella ellei halua tulla käännetyksi metrossa tms..mielummin menen suht ns harmaana hiirenä perustylsiin vaatteisiin pukeutuneena, jota kukaan ei muista nähneensä. Hiukan jo elämää nähneenä en koe myöskään erityistä tarvetta hakea pukeutumisella huomiota kuten nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän kontekstista mutta näin yleisesti ottaen eri sosiaalisissa ympyröissä ehdottomasti mielummin sulaudun joukkoon. Tämä ei poissulje mitenkään sitä etteikö voisi samalla olla oman tien kulkija ja oma itsensä eikä tämä ole mulle myöskään henkkoht mitään muiden mielistelyä tms. Tärkeintä on tulla toimeen yhteisössään, mukautan olemistani esim työpaikalla hyvin pitkälti sen mukaan. Haluan että asialliset asiat hoituu enkä halua mitään erityishuomiota itselleni kahvihuoneessa, haluan olla rennosti eri seurassa hyvänpäiväntuttujen kanssa ja kuulostella ympäristöäni. Se on sitten se oma piiri missä voi olla vapaammin ja missä jaetaan mielipiteitä ja muuta aidommin ja syvällisemmin.
Kyllä minä ainakin uskallan sanoa mielipiteeni työporukassa tai hyvänpäivän tuttujen kanssa vaikka olisin täysin eri mieltä. Eihän eri mieltä oleminen tarkoita edes välttämättä sitä, että ei tule toimeen toisen kanssa ja jos toinen loukkaantuu siitä, että olen eri mieltä niin siitä vaan. En siis tietenkään ilkeile kenellekään, mutta kyllä ehdottomasti pystyn puolustamaan omaa mielipidettä ja näkemystäni aivan kenelle tahansa.
Se, että haluaa sulautua joukkoon johtuu aina pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta. Luotetaan muiden mielipiteeseen enemmän kuin omaan. Aika surullista loppujen lopuksi.
Olen mieluiten joukon ulkopuolella omissa oloissani tai vain mukavaksi toteamieni ihmisten kanssa.
Olen oma itseni, en mielistele enkä nöyristele.