Mitä järkeä on uskoa ihmisen evoluutioon?

Vierailija kirjoitti:

En ole radikaali skeptikko, päinvastoin, olen hylännyt koko tietoisuuskäsitteen, enkä käytä argumentoinnissa näin epämääräisen outoja sanahirviöitä. Tässä keskusteluketjussa eräät eivät vain ymmärrä sitä, että havainnot ja mittaukset muodostavat tosiasioiden joukon, joiden avulla testataan teorioiden toimivuutta siinä maailmassa, jossa ihmiset elävät eli reaalimaailmassa. Tieteellinen teoria ei ole tosiasia, vaan tieteellinen teoria, koska teorioita ei loogisesti voi todistaa millään tavoin oikeiksi, koska yhtäältä tiede perustuu lähtöolettamuksiin, joita ei voida todistaa paikkansapitäväksi, eikä siis tosiasioihin, ja toisaalta elämme jatkuvasti muuttuvassa eli dynaamisessa maailmassa, jossa varmaa tietoa ilmiöistä ei ole tarjolla. "Nyt se todistettu" kommentit eivät kuulu tieteeseen, ja tieteellinen realismi on päivitettävä kriittiseksi tieteelliseksi realismiksi, kun selityksiä laaditaan tutkittavista ilmiöstä. Näin asian näen ja koen. 

Tietoisuus, mieli, subjektiivinen kokemus, aistinsisällöt - kutsu miksi kutsut, se tarkoittaa sitä, minkä tarkoitetaan olevan välttämättä olemassa kun sanotaan cogito, ergo sum. Hylkäätkö senkin?

Olen täysin perillä verifikaation/korroboraation ja toisaalta falsifikaation loogisista ominaisuuksista (jälkimmäinen perustuu loogiselle välttämättömyydelle, ensimmäinen ei). Olen täysin varma, että koen istuvani tällä hetkellä tuolilla. Uskomukseni, että istun tällä hetkellä tuolilla perustuu lähtöolettamuksiin, joita ei voida todistaa paikkansapitäviksi. Se, miksi kysyin radikaalista skeptismistä perustuu siihen, että jos kiistää tieteen olevan kykenevä saavuttamaan tietoa, koska tieteellisten teorioiden totuudenmukaisuutta ei voida varmistaa johtaa nähdäkseni välttämättä siihen, että joudut sanomaan, että minä en tiedä istuvani tällä hetkellä tuolilla.100% varmuuden voi saavuttaa ainoastaan oman "tietoisuutensa" sisällöstä, käytettiinpä siitä mitä nimitystä hyvänsä.

Logiikan peruslait identiteetti, ristiriidattomuus ja poissuljettu kolmas joko pitävät paikkansa tai sitten ei. Aistinsisältöni ovat ainakin joskus kausaalisessa suhteessa aistinsisältöni ulkopuolisen todellisuuden kanssa tai sitten eivät ole. Induktiivisella päättelyllä joko voi hankkia tietoa tai sitten ei voi. Uskallan väittää, että sinäkin operoit elämässäsi kaiken aikaa sen oletuksen varassa, että nuo pitävät paikkansa. Et huolehdi mahdollisuudesta, että ulko-ovesi on yhtä aikaa auki ja kiinni, et aina tuolille istuutuessasi noudata äärimmäistä varovaisuutta siltä varalta, että tuoli onkin pelkkä aistiharha ja olet istumassa tyhjän päälle, ja kun haluat spämmätä vauvapalstalle, kirjoitat osoitekenttään vauva.fi vaikka ilman induktiivista päättelyä sinulla ei ole mitään syytä ajatella, että kun seuraavan kerran kirjoitat osoitekenttään vauva.fi päädyt tänne etkä jonnekin muualle.

Tietyssä mielessä kun puhumme joistakin teorioista - evoluutioteoriasta, esimerkiksi - kiista siitä, ovatko ne totta vai eivät on enemmän semantiikkaa. Mitä tarkoittaa "olla totta" ja millä perusteella annamme tuollaisen nimilapun jollekin väitteelle? Evoluutioteoria on niin pitkään ja valtavalla työmäärällä tutkittu teoria, joka selittää valtavan määrän havaintoja ja jota lukemattomista mahdollisuuksista huolimatta ei ole falsifioitu, että vaikka sen totuutta ei voi varmistaa (niinkuin ei minkään muunkaan yksilön aistinsisältöjen ulkopuolisen asian totuutta), ero sen välillä, sanommeko sen olevan totta vai sanommeko, että hyväksymme sen melko tarkasti todellisuutta kuvailevaksi malliksi toistaiseksi on lopulta melko triviaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole radikaali skeptikko, päinvastoin, olen hylännyt koko tietoisuuskäsitteen, enkä käytä argumentoinnissa näin epämääräisen outoja sanahirviöitä. Tässä keskusteluketjussa eräät eivät vain ymmärrä sitä, että havainnot ja mittaukset muodostavat tosiasioiden joukon, joiden avulla testataan teorioiden toimivuutta siinä maailmassa, jossa ihmiset elävät eli reaalimaailmassa. Tieteellinen teoria ei ole tosiasia, vaan tieteellinen teoria, koska teorioita ei loogisesti voi todistaa millään tavoin oikeiksi, koska yhtäältä tiede perustuu lähtöolettamuksiin, joita ei voida todistaa paikkansapitäväksi, eikä siis tosiasioihin, ja toisaalta elämme jatkuvasti muuttuvassa eli dynaamisessa maailmassa, jossa varmaa tietoa ilmiöistä ei ole tarjolla. "Nyt se todistettu" kommentit eivät kuulu tieteeseen, ja tieteellinen realismi on päivitettävä kriittiseksi tieteelliseksi realismiksi, kun selityksiä laaditaa

Ei minulla on mitään kvaliaa vastaan, sillä pidän sitä tosiasiana sinänsä, joka luonnollisesti vaatii subjektiivista tulkintaa. Kun näen auringon nousevan aamuisin, minun pitää vielä tulkita havainto järkevällä tavalla. En tiedä, mutta uskoisin, että aurinko pysyy paikallaan näennäisestä liikkumisesta huolimatta. Tietoisuus sanana on minulle liian epämääräinen, enkä halua käyttää sitä, koska en tiedä, mitä se edes konkreettisesti tarkoittaa. Sama tilanne on mieli sanan kanssa, en tiedä mitä tämäkään sana konkreettisesti tarkoittaa. Aivoja? 

"Cogito, ergo sum. Hylkäätkö senkin?"

Jos puhutaan olemassaolosta sinänsä, niin tietysti havainnot ja mittaukset määrittävät sen mitä on olemassa, ja mitä ei. Ja näinhän tieteessä toimitaan. 

"Mitä tarkoittaa "olla totta" "

Tieto on jotain, mikä on totta, ja totta on se, mikä on tietoa. Itse olen tietoteoreettinen nihilisti, ts. en usko, että tieteessä voidaan saavuttaa varmaa tietoa. Tosiasiatkin ovat käsitesidonnaisia, ja muuttamalla hieman käsitteen sisältöä, saamme erilaisia tosiasioita. 

"jos kiistää tieteen olevan kykenevä saavuttamaan tietoa, koska tieteellisten teorioiden totuudenmukaisuutta ei voida varmistaa johtaa nähdäkseni välttämättä siihen, että joudut sanomaan, että minä en tiedä istuvani tällä hetkellä tuolilla.100% varmuuden voi saavuttaa ainoastaan oman "tietoisuutensa" sisällöstä, käytettiinpä siitä mitä nimitystä hyvänsä."

Sekoitat mikro- ja makrotason. Kun mennään makrotasolle, niin varmuus tiedosta katoaa, koska se on yleinen taso. Lainalaisuudet makrotasolla ovat luonteeltaan tilastollisia, ja aina löytyy poikkeamia pääsäännöstä. Poikkeus ei tällöin testaa sääntöä, eikä tietenkään vahvista sitä, kun hyväksymme, että maailma ei ole deterministinen, eikä satunnainen, vaan tilastollinen luonteeltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Todistit juuri kommentillasi, että tieteisuskovaisuus on tosiasia. Jos pitää tieteellistä teoriaa tosiasiana, on tieteisuskovainen.

Sinä onnistuit kyllä todistamaan, että et taaskaan ymmärtänyt asiaa, mitä kommentoit.

Se, että pitää vallitsevaa teoriaa parhaana selityksenä havainnoille, mutta on valmis voittamaan vastaan paremman teorian on tiedepohjaisen ajattelun lähtökohta. Erityisesti kun vallitsevaa teoriaa on testattu pitkän aikaa ja monta kertaa.

Uskovaiset taas ovat niitä, joilla on valmis selitys, josta ei lipsuta mihinkään suuntaan. Ja havainnot väännetään sopimaan siihen valmiiseen selitykseen.

Se, että on tiedekriittinen, ei tee kenestäkään uskovaista. Sitä paitsi tiede opettaa kriittistä ajattelua. Olisihan se aika hullua ja epäloogista, jos ei saisi käyttää skeptisyyttä tieteellisiä selityksiä kohtaan. Sehän johtaisi siihen, että tiede ei enää edistyisi lainkaan, kun kaikki tiedetään jo etukäteen. Totuuden omistaminen muutoinkin on aika mautonta puuhaa, varsinkaan kun absoluuttista totuutta ei edes ole olemassa. 

Se, että on tiedekriittinen, ei tee kenestäkään uskovaista. Sitä paitsi tiede opettaa kriittistä ajattelua. Olisihan se aika hullua ja epäloogista, jos ei saisi käyttää skeptisyyttä tieteellisiä selityksiä kohtaan. Sehän johtaisi siihen, että tiede ei enää edistyisi lainkaan, kun kaikki tiedetään jo etukäteen. Totuuden omistaminen muutoinkin on aika mautonta puSe, että on tiedekriittinen, ei tee kenestäkään uskovaista. Sitä paitsi tiede opettaa kriittistä ajattelua. Olisihan se aika hullua ja epäloogista, jos ei saisi käyttää skeptisyyttä tieteellisiä selityksiä kohtaan. Sehän johtaisi siihen, että tiede ei enää edistyisi lainkaan, kun kaikki tiedetään jo etukäteen. Totuuden omistaminen muutoinkin on aika mautonta puuhaa, varsinkaan kun absoluuttista totuutta ei edes ole olemassa. uhaa, varsinkaan kun absoluuttista totuutta ei edes ole olemassa. 

Sinä et tunnu ymmärtävän, mikä on riittävän hyvä.

Joku piin arvo on aina likiarvo, mutta kaipa sinä silti ainakin joissain määrin luotat auton nopeusmittariin? Samoin evoluutioteoria. Se on riittävän hyvä. Ei täydellinen, ei lopullinen. Mutta vuodesta 1859 asti tutkittu, testattu, uusien havaintojen myötä täydennetty.

Jos olet sitä mieltä, että siinä on joku olennainen virhe, niin pelkkä "mutku ei me voida tietää lopullista totuutta niin ei evoluutioteoriaa voi pitää erittäin vahvasti todistettuna, käytännössä erittäin toimivana" ei riitä. Jos sinulla on sitä näyttöä, joka kumoaa evoluutioteorian, niin julkaise se Naturessa tms., älä nillitä täällä.