Suomalaisten koulujen ongelma ei ole oppilaat, vaan opettajat, kerron muutaman asian
Jos sä olet opettaja, sun täytyy osaa asettaa ittes niiden oppilaiden tasolle, kohdella yksilöitä yksilöinä. Se on ihan perus ihmistuntemusta, etsä normaalissa elämässäkään mene huutamaan omaa ajatusmaailmaa tuntemattomalle ihmiselle. Sä alotat sen tutustumisen niin, että sä lasket omat energiat sen toisen ihmisen kanssa samalle tasolle. Sä voitat sen ihmisen luottamuksen kun sä samaistut siihen. Sen jälkeen sulla on valtavat mahdollisuudet tuota myös omia asioita hänen tietoisuuteen, koska hän kuuntelee sua nyt, koska hän luottaa suhun.
Jos mä muistelen mun kouluaikoja, mulla tulee 2 tällästä opettajaa mieleen, niistä kaikista sadoista opettajista, ketkä on opettanu mua. Nää 2 opettajaa oli aina reiluja, mutta tiukkoja. Ne voitti koko luokan luottamuksen, koska ne asettu eka sen luokan oppilaisen tasolle, ne kaveeras niitten kanssa eka. Eli siis luottamus vaihdettiin puolin ja toisin.
Sä et saa olla liian tiukka, mut sä et saa myöskää olla liian lepsu.
Kukaan ei kuuntele opettajaa, jos kukaan ei luota siihen opettajaan. Ihmisen mieli toimii niin, ihminen ei kuuntele toista ihmistä, ellei se itse ensin ARVOSTA tätä toista ihmistä.
Suomalaiset on jääräpäitä, kukaan ei tajua täällä miten ihmisen mieli toimii, ihan normaali ihmistuntemus. Psykologia.
<3
Kommentit (109)
Opettajan tehtävä on opettaa eli kertoa ne asiat jotka on kirjattu opetussuunnitelmaan. Oppilaan tehtävä on kuunnella mitä opettaja kertoo ja oppia opettajan kertomat asiat. Tämä on hyvin yksinkertainen asia. Tapakasvatus taas on kotien vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko huolestuttavaa, että opettaja kertoo avoimesti, ettei häntä kiinnosta opiskelijoiden oppiminen. Silti hän mielestään tekee työn, johon hänet on palkattu. 😳
Miksi siellä venyisi mihinkään, kun kersat, vanhemmat, reksit kaikki vastaan`? En minäkään tekisi mitään, sulla nyt ei ois ees pokkaa mennä sinne.
Ehkä juuri tuo onkin nykykoulun ongelma, jos opettajan kiinnostuneisuus oppimisesta on jotain erityistä "venymistä". Minä kun luulin, että kuuluisi ihan opettajan työnkuvaan.
Päinvastoin pitäisi palauttaa opettajan auktoriteetti takaisin, jotta saataisiin roti ja järjestys kouluihin. Puhelimet helvettiin ja kiusaajat kuriin ihan suoralla puuttumisella ja jos oma kakara ei osaa olla ihmisiksi, vanhempien olisi turha siitä vinkua vaan sillä olisi seurauksia.
Se on sitten eri asia, että sopiiko nykymuotoisen koulun oppimistapa esimerkiksi pojille, jotka ovat jäämässä jälkeen. Rakennemuutosta pitäisi miettiä sen osalta, mutta järjestys ja oppimisrauha pitää olla kaikissa malleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko huolestuttavaa, että opettaja kertoo avoimesti, ettei häntä kiinnosta opiskelijoiden oppiminen. Silti hän mielestään tekee työn, johon hänet on palkattu. 😳
Miksi siellä venyisi mihinkään, kun kersat, vanhemmat, reksit kaikki vastaan`? En minäkään tekisi mitään, sulla nyt ei ois ees pokkaa mennä sinne.
Ehkä juuri tuo onkin nykykoulun ongelma, jos opettajan kiinnostuneisuus oppimisesta on jotain erityistä "venymistä". Minä kun luulin, että kuuluisi ihan opettajan työnkuvaan.
Ai että opettajan toimenkuvaan kuuluu paskan kerääminen näiltä kolmelta osa-alueelta? Tuskin ainakaan YO:ssa tuota opetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko huolestuttavaa, että opettaja kertoo avoimesti, ettei häntä kiinnosta opiskelijoiden oppiminen. Silti hän mielestään tekee työn, johon hänet on palkattu. 😳
Miksi siellä venyisi mihinkään, kun kersat, vanhemmat, reksit kaikki vastaan`? En minäkään tekisi mitään, sulla nyt ei ois ees pokkaa mennä sinne.
Ehkä juuri tuo onkin nykykoulun ongelma, jos opettajan kiinnostuneisuus oppimisesta on jotain erityistä "venymistä". Minä kun luulin, että kuuluisi ihan opettajan työnkuvaan.
Ai että opettajan toimenkuvaan kuuluu paskan kerääminen näiltä kolmelta osa-alueelta? Tuskin ainakaan YO:ssa tuota opetetaan.
Ei, vaan vastasit alunperin tuohon kun olin huolissani siitä, ettei opettajan mielestä häntä kiinnosta opiskelijoiden oppiminen.
Miten ap:lla on voinut olla satoja opettajia? En mitenkään keksi, miten se voisi olla mahdollista.
Ensin siellä tapellaan jonkun kopiokoneen kanssa...
sitten sä juokset ohjaamassa jotain huoltomiehiä oikeaan paikkaan
sitten ihmetellään miksi luokan oven kahva on rikki, eikä sisään eikä ulos meinaa päästä, etkä tiedä mihin tästä tulisi ilmoittaa, kaikki levittelee vain käsiään
sitten on osa valoista pimeänä ja läppäri ei tietenkään auke ja pihalla on joku tappelu ja siitäkin pitäisi laittaa jotain viestejä, mutta kun se kone ei aukee ja tunnukset ei taas toimi
ETTÄ LASKEUDU tässä nyt vielä joka oppilaan tasolle ja kuuntele hänen ongelmiaan ja ihan erikseen vielä jokaisen ongelmia ja niitä äidinkieliä on meidän koulussa muistaakseni 48, mitä oppilaat puhuu
Vierailija kirjoitti:
Ensin siellä tapellaan jonkun kopiokoneen kanssa...
sitten sä juokset ohjaamassa jotain huoltomiehiä oikeaan paikkaan
sitten ihmetellään miksi luokan oven kahva on rikki, eikä sisään eikä ulos meinaa päästä, etkä tiedä mihin tästä tulisi ilmoittaa, kaikki levittelee vain käsiään
sitten on osa valoista pimeänä ja läppäri ei tietenkään auke ja pihalla on joku tappelu ja siitäkin pitäisi laittaa jotain viestejä, mutta kun se kone ei aukee ja tunnukset ei taas toimi
ETTÄ LASKEUDU tässä nyt vielä joka oppilaan tasolle ja kuuntele hänen ongelmiaan ja ihan erikseen vielä jokaisen ongelmia ja niitä äidinkieliä on meidän koulussa muistaakseni 48, mitä oppilaat puhuu
...Ja vaksiahan täällä ei enää ole, joku ulkoistettu kiinteistönhuolto on, joka tulee jollain muutaman päivän tai viikon viiveellä katsomaan, jos on joku hätänä ja jos ei saa korjattua, ne tilaa korjauksen ja ne tulevat sitten aina joskus 3 viikon kuluttua ja näin...
"Kukaan ei kuuntele opettajaa, jos kukaan ei luota siihen opettajaan. Ihmisen mieli toimii niin, ihminen ei kuuntele toista ihmistä, ellei se itse ensin ARVOSTA tätä toista ihmistä."
Hyvän kotikasvatuksen saanut lapsi arvostaa työtään asiallisesti tekevää opettajaa ja koulua. Piste. Toki kaikilla on ne lempiopetkin, mutta se on eri asia.
Maailma on täynnä lapsia ja nuoria, jotka antaisivat vasemman kätensä mahdollisuudesta käydä ilmaista, turvallista koulua ja saada ammatin. On ihan sairasta, että täällä mietitään, että opettajan pitää olla joku hauska viihdyttäjä ja hyvä kaveri, jotta lapsi ylipäänsä voisi suostua opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sori kirjotusvirheet, kirjotin nopeesti
Ja mikäs kiire sulla mahtoi olla? Omituisia nämä kirjoitusvirheitä pahoittelevat. Tekstisi tuottamiseen meni vain noin 1-2 min, mutta et ehtinyt edes lukea sitä läpi ennen julkaisua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko huolestuttavaa, että opettaja kertoo avoimesti, ettei häntä kiinnosta opiskelijoiden oppiminen. Silti hän mielestään tekee työn, johon hänet on palkattu. 😳
Miksi siellä venyisi mihinkään, kun kersat, vanhemmat, reksit kaikki vastaan`? En minäkään tekisi mitään, sulla nyt ei ois ees pokkaa mennä sinne.
Ehkä juuri tuo onkin nykykoulun ongelma, jos opettajan kiinnostuneisuus oppimisesta on jotain erityistä "venymistä". Minä kun luulin, että kuuluisi ihan opettajan työnkuvaan.
Ai että opettajan toimenkuvaan kuuluu paskan kerääminen näiltä kolmelta osa-alueelta? Tuskin ainakaan YO:ssa tuota opetetaan.
Ei, vaan vastasit alunperin tuo
No noista syistä ei kiinnosta!
Opettajien olisi hyvä tosiaan miettiä miten oma (liian kova?) ääni ja käytös vaikuttaa muihin. Keinovalo voi olla myös ankea ja liian kirkas. Onko liikaa oppilaille paineita asettava, vai opettaa itse ja kirjat. Saako oppilas keskittyä rauhassa, piirtää, ajatella, jopa unelmoida tai keskittyä tarinaan. Vai onko koko ajan menossa jotain ja digilaitteet. Ennen ei oppilaita pakotettu olemaan silmät tv-ruudulla tai älylaitteilla. Lisäksi moni pääsi myös ulos välillä istumaan, juoksemaan ja säästä osattiin nauttia, maisemaa katsoa. Jos opetussuunnitelma on kovin vaativa, mihin jää lapsuus ja muu kehitys - kehon ja mielen.
Ihan voin käsi sydämellä sanoa, että meillä se suurin ongelma on 60-luvulla rakennettu yläkoulu.
Omassa luokassani on koko ajan liian kuuma. 27 astetta.
Oppilaat ei jaksa keskittyä. Itse olen iltapäivästä kuin auringonpistoksen saanut ja tokkurainen.
Myöskään mitään aulatiloja ei ole vaan ahtaat huonosti ilmastoidut käytävät.
Läppäreitä käytän hyvin harkiten. Kännykät on kännykkäparkissa.
Arvostava kohtaaminen auttaa toki paljon, mutta ei ole pakotettuna helppoa.
Luulin erään uuden monien opettajien mielestä haastavan oppilaan olevan erään kivan entisen oppilaan pikkuveli ja kyselin, mitä isosiskolle kuuluu ja kehuin kauheasti siskoa. Myöhemmin tajusin, että hänen siskonsa olikin eri oppilas, sellainen vaikea ja ärsyttävä.
Mutta alun kohtaaminen sai aikaan sen, että tämä uusi oppilas on aina tosi kiva minua kohtaan. En ole viitsinyt sanoa, että erehdyin siskosta.
Täällä on ilmeisesti yksi tuollainen karismaattinen fakiiri, kuten joku tuolla muotoili. Olen aloittajan kanssa paljosta samaa mieltä, ja samaan aikaan surullinen lukiessani näitä muita kommentteja. En ehkä puhuisi kaveeraamisesta oppilaiden kanssa, mutta nimenomaan heidän kohtaamisesta ihmisinä. Kaikki hyvään lopputulokseen johtava toiminta alkaa juuri tuosta.
En mä kohtaa jokaista opettamaani nuorta henkilökohtaisesti mitenkään erityisen syvällisesti, mutta ison osan kyllä. Ja jokaisen jollakin tasolla, todellakin. Vuorollaan, päivien ja kuukausien ja vuosien varrella. Vaikka oppilaita on satoja, kyllä heidät oppii tuntemaan.
Ihan kaikki on helpompaa, kun on oppilaiden arvostus ja kunnioitus. Ja se lähtee siitä, että itse toimii esimerkkinä. Ensimmäisestä tunnista lähtien näkee luokan dynamiikan, helposti sieltä löytää ne oppilaat joita lähestymällä koko porukka on helpompi saada hanskaan. Kun on hyvä kontakti niihin muutamaan, reilu meininki ja selvät rajat, muu luokka seuraa perässä.
Olen aika avoin oppilaiden kanssa ja teen työtäni ihan omana itsenäni. Olen tavallinen epätäydellinen ihminen enkä mikään hahmo, jota pitää pelätä. Välillä törttöilen, ja sitten nauretaan porukalla. Huumori on hyvä keino myös oppia asioita.
Nykyajan nuoret ovat oikeasti todella tarkkanäköisiä ja kriittisiä, ja heistä kasvaa hyviä tulevaisuuden aikuisia. Tulevat korjaamaan monia mokia, joita me olemme ajassamme tehneet.
T. Työtään rakastava ope
Vierailija kirjoitti:
Arvostava kohtaaminen auttaa toki paljon, mutta ei ole pakotettuna helppoa.
Luulin erään uuden monien opettajien mielestä haastavan oppilaan olevan erään kivan entisen oppilaan pikkuveli ja kyselin, mitä isosiskolle kuuluu ja kehuin kauheasti siskoa. Myöhemmin tajusin, että hänen siskonsa olikin eri oppilas, sellainen vaikea ja ärsyttävä.
Mutta alun kohtaaminen sai aikaan sen, että tämä uusi oppilas on aina tosi kiva minua kohtaan. En ole viitsinyt sanoa, että erehdyin siskosta.
Yritin tätä yhden uuden oppilaan kanssa. Poika ilmoitti minulle, että sisko on ärsyttävä huo ra. Laitoin tästä Wilma-merkinnän, joka sai äidin suuttumaan minulle.
Vierailija kirjoitti:
Opettajien olisi hyvä tosiaan miettiä miten oma (liian kova?) ääni ja käytös vaikuttaa muihin. Keinovalo voi olla myös ankea ja liian kirkas. Onko liikaa oppilaille paineita asettava, vai opettaa itse ja kirjat. Saako oppilas keskittyä rauhassa, piirtää, ajatella, jopa unelmoida tai keskittyä tarinaan. Vai onko koko ajan menossa jotain ja digilaitteet. Ennen ei oppilaita pakotettu olemaan silmät tv-ruudulla tai älylaitteilla. Lisäksi moni pääsi myös ulos välillä istumaan, juoksemaan ja säästä osattiin nauttia, maisemaa katsoa. Jos opetussuunnitelma on kovin vaativa, mihin jää lapsuus ja muu kehitys - kehon ja mielen.
Ihan oikeasti, nykyään ei vaadita mitään. Taso on romahtanut urani aikana, puhumattakaan omiin kouluaikoihin verrattuna, ihan järkyttävästi. Koskaan ei ole arvosana niin helposti tullut kuin nykyään. Jos tästä vielä helpotetaan ja hidastetaan, niin voidaan samantien lopettaa koko koulu turhana.
T. Yläkoulun opettaja
Kaikki on nykyään "tubettajastaroja", ei tarvitse muuta osata!