Hanki itsetunto

Vierailija kirjoitti:

Jos alat tekemään muille hyvää, sun oma olo paranee ja saatat saada myös myönteistä vastakaikua muilta. Sitä kautta itsemyötätunto kasvaa ja aikanaan huomaat että itsetuntosi on parantunut ja sulla on parempi olo kuin aiemmin.  Se hyvän tekeminen voi olla mitä vain. Pieniä hyviä tekoja muille ihmisille ja ympäristölle. Itsekkyys kylmyys ja kovuus johtaa ahneuteen ja pahoinvointiin. 

Ei pidä paikkaansa. Silloinhan myönteinen palaute perustuu miellyttämiseen ja siihen millä tavoin voi olla muille hyödyksi. Lopputuleman kokemus hyväksikäytetyksi tulemisesta. hyvä itsetunto perustuu paljolti onnistumisen kokemuksiin ja siihen, että on hyväksytty ja rakastettu siitä huolimatta onko hyödyksi vai ei. Se, että saa kokemuksen, että joutuu ostamaan hyväksynnän tekemällä palveluksia ja olemaan mieliksi ei tosiaankaan paranna itsetuntoa vaan madaltaa. Tientenkin hyvästä tahdosta auttaminen ja hyvän tekeminen ovat asia erikseen, mutta se että joutuisi auttamaan heitä joista ei edes pidä tai jotka ovat käyttäytyneet  tympeästi, ei hetkauta itsetuntoa positiiviseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustukset esiin: Jokaisen ihmisarvo Jumalan luomana sekä tasa-arvo. Rehellinen itsetutkiskelu jotta itsetuntemusta syntyy, tunnistaa mm. heikkoutensa jotta ei ole aina pöksyt kintuissa kun joku vetäisee kuminauhasta.

Pettymyksensietokykyni ihmissuhteissa ja muutenkin on alentunut johtuen huonoista kokemuksista elämässäni, tiedostan sen heikkouden kyllä itsessäni. Resilienssini ei ole koskaan päässyt kehittymään normaalille tasolle johtuen lapsuudestani.

Vaikea tällä taustalla uskoa omaan ihmisarvoonsa koska se ei kokemuksellisesti näyttäydy ja ilmene omassa todellisuudessa. Kuulostaa lähinnä sanahelinältä ja katteettomilta lupauksilta. 

Minulla on ollut psykologisesti haastava lapsuus, mutta ehkä juuri siksi minulla on ollut toistaiseksi hyvin resilienssiä, kun iskuja on tullut. Tosin geenit vaikuttavat tähänkin. Kukaan ihminen ei elämässä pääse geenejänsä karkuun, mutta silti on pystyttävä kovan paikan tullen ylittämään itsensä ja omat geeninsä. Ehkä tämä on lähinnä sitä, mitä resilienssi käytännössä on, ja miksi sitä kaikilla ei ole lainkaan, eikä kenelläkään ole resilienssiä kaikissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri (jälleen) kaatumassa parisuhde heikkoon itsetuntooni. En millään voi sisimmässäni uskoa, että kumppani aidosti välittää ja pitää minua viehättävänä, ja jatkuva todistelun tarve ajaa kumppanini burnoutiin. Minun todellakin pitäisi saada jostakin hankittua itsetunto, hinnalla millä hyvänsä. 

Älä ikinä vastuuta kumppania huonosta itsetunnosta ja menneisyyden traumoista noin. Kukaan ei jaksa sellaista. Hyväksy se tosiasia että parisuhteessa voi käydä niin että tulee torjutuksi tai hylätyksi. Se on elämää, et voi kontrolloida kaikkea täysin vaikka mitä tekisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri (jälleen) kaatumassa parisuhde heikkoon itsetuntooni. En millään voi sisimmässäni uskoa, että kumppani aidosti välittää ja pitää minua viehättävänä, ja jatkuva todistelun tarve ajaa kumppanini burnoutiin. Minun todellakin pitäisi saada jostakin hankittua itsetunto, hinnalla millä hyvänsä. 

Älä ikinä vastuuta kumppania huonosta itsetunnosta ja menneisyyden traumoista noin. Kukaan ei jaksa sellaista. Hyväksy se tosiasia että parisuhteessa voi käydä niin että tulee torjutuksi tai hylätyksi. Se on elämää, et voi kontrolloida kaikkea täysin vaikka mitä tekisit.

Tässä on myös hyvä muistaa se puoli, että myös itsellä on oikeus torjua ja kieltäytyä eikä tarvitse tyytyä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen tai jossa kumppani kohtelee välinpitämättömästi. eri

Nosto

Huono itsetuontoinen haluaisi, että kaikki pitävät hänestä. Hyvä itsetuntoinen ei välitä, että kaikki eivät pidä hänestä.

Vastasit itse kysymykseesi. Alat työstämään näitä mainitsemiasi asioita:

Minulla ei ole mielekkäitä ja tyydyttäviä ihmissuhteita, ei mielekästä elämäntehtävää, uraa tai kutsumusta. En edes pysty elämään arvojeni mukaan, koska minulla ei ole siihen varaa. Olen jatkuvasti tyytymätön, uupunut, ärtynyt ja katkera.

My words exactly,  taidatkos sen paremmin sanoa.   

Olen lapsuuden traumatisoima ijminen.    Miten lapsuudessa kaltoinkohdeltu  olisi voinut kehitellä hyvän itsetunnnon kun kaikki lapsuuden peilit, tärkeät ihmiset näyttivät muuta ja elämäkään ei ole korjaavia kokemuksis tsrjonnut.

Surullista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää olla itsellesi hyvä ja lukea kirjallisuutta aiheesta. Eli kirjastoon menet ja teet sen jo tänään.

En mene kirjastoon tänään. Olen jo lukenut aiheesta vaikka kuinka paljon ja joutunut toteamaan, että asioiden älylliselle ymmärtämiselle on kyllä paikkansa mutta se ei ratkaise ongelmaa tunnetasolla (joka on nyt se mihin sitä ratkaisua kaipaisin, jotta tuntisin itseni arvokkaaksi). 

Opettelet sanomaan ei ja tunnistat mitä haluat sekä kieltäydyt siitä mitä et halua. Esim, jos sinulle ehdotetaan siivoustyötä, jotta kokisit olevasi hyödyksi, niin toteat että pitäkää tunkkinne. Arvostan itseäni siinä määrin, että tahdon työn josta nautin ja saan onnistumisen kokemuksia. 

Kyseessä on väärinkäsitys. Ilmeisesti jotakuta on kehotettu hakeutumaan talvisiin aktiviteetteihin, kuten lumikenkäilyyn tai ylipäätään talviulkoiluun. Siitä syntyy pakkasenkirpeä psykofyysinen minäkokemus, hanki-itsetunto. 

No hyväkin itsetunto saadaan lykättyä vaikkei lapsuus antaisikaan aihetta huonoon itsetuntoon. Paljon ratkaisee se keiden seurassa suostuu olemaan ja millaista kuvaa he peilaavat takaisin. Eli onko palaute rehellistä vai manipuloiva ja heidän etuaan ajavaa.

Valmiiksi hyvän itsetunnon voi kyllä toiset ihmiset lytätä, niin kuin joku tuossa sanoikin, ja samoin huonoa itsetuntoa voidaan polkea entistä huonommaksi, mutta mielestäni sellaisen ihmisen itsetuntoa ei voi kukaan ulkopuolinen lytätä, joka hyväksyy itsensä täysin MYÖS virheellisenä ja heikkona. Ja sitä itsensä hyväksymistä virheellisenä on kyllä mahdollista opetella. Vaatii joidenkin pinttyneitten ajatustapojen kiepsauttelua kyllä.

Otetaan vaikka tällainen kärjistetty ja yksinkertaistettu esimerkki: Olipa kerran Pekka, jolla oli erittäin iso nenä. Pekka häpesi isoa nenäänsä, häntä oli pilkattu siitä koulussa ja se laski hänen itsetuntonsa nolliin. Pekka ei uskaltanut huonon itsetuntonsa takia edes hakea töitä joihin olisi ollut oikeasti pätevä, ei uskaltanut lähestyä kiinnostavia naisia siinä pelossa että nämäkin pilkkaisivat häntä nenän takia. Pekka oli yksinäinen ja masentunut, hänellä ei ollut mielekästä työtä eikä myöskään parisuhdetta. Pekka ajatteli olevansa täysin arvoton ja huono.

Mutta nyt ajatelkaapa ihmiset, ajattelisitteko TE että Pekka on huono ja arvoton ihminen koska hänellä on epätavallisen iso nenä? Eikö teidän mielestänne Pekka ansaitsisi kunnon työtä tai parisuhdetta elämäänsä koska hänellä on sellainen nenä? Esimerkin Pekka varmasti ajattelisi itse näin. Mutta kuinka moni muu ihminen todellisuudessa ajattelisi hänestä näin? Uskon että korkeintaan ihan minimaalinen osa ihmisistä ajattelisi Pekasta samoin kuin hän itse ajattelisi itsestään. Ja tämä minimaalinen osa joka ajattelisi näin, olisi kyllä juuri se osa ihmisistä jonka mielipiteistä ei kannata välittää tippaakaan.

Laittakaa tuohon Pekan tilalle itsenne, ja ison nenän tilalle joku ominaisuus jota itsessänne häpeätte tai josta koette alemmuudentunnetta tai josta teitä on pilkattu. Ja koettakaa tosissanne sisäistää se asia, että teillä on oikeus olla juuri sellaisia kuin olette, erilaisine ulkonäköinenne ja luonteenpiirteinenne ja elämäntilanteinenne, ja SIITÄ HUOLIMATTA millaisia olettekin, vaikka olisitte kuinka "virheellisiä", olette ihan yhtä arvokkaita ja ansaitsette rakkautta ja hyviä asioita elämäänne ihan siinä missä kuka tahansa muukin kaduntallaaja. Tämän sisäistäminen on auttanut ainakin itseäni varmaan eniten, matkalla parempaan itsetuntoon.

Minulla on juurikin hangen itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri (jälleen) kaatumassa parisuhde heikkoon itsetuntooni. En millään voi sisimmässäni uskoa, että kumppani aidosti välittää ja pitää minua viehättävänä, ja jatkuva todistelun tarve ajaa kumppanini burnoutiin. Minun todellakin pitäisi saada jostakin hankittua itsetunto, hinnalla millä hyvänsä. 

Älä ikinä vastuuta kumppania huonosta itsetunnosta ja menneisyyden traumoista noin. Kukaan ei jaksa sellaista. Hyväksy se tosiasia että parisuhteessa voi käydä niin että tulee torjutuksi tai hylätyksi. Se on elämää, et voi kontrolloida kaikkea täysin vaikka mitä tekisit.

Tässä on myös hyvä muistaa se puoli, että myös itsellä on oikeus torjua ja kieltäytyä eikä tarvitse tyytyä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen tai jossa kumppani kohtelee välinpitämättömästi. eri

Kun on tarpeeksi huono itsetunto, ei välttämättä hahmota mikä on huonoa ja välinpitämätöntä kohtelua. Ei ole varma luottaako omiin tuntemuksiin vai onko se vain huono itsetunto, joka puhuu ja tulkitsee muiden käytöstä miten tykkää.