Lue keskustelun säännöt.
Miehen määritelmä hyvästä parisuhteesta ei riitä minulle. Miten tästä eteenpäin?
05.09.2024 |
Viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa opiskelemaan, ollaan nyt oltu muutama viikko kahdestaan kotona. Meillä olisi kaikki aika maailmassa vaalia parisuhdetta, kun ei ole enää vastuuta kenestäkään muusta, kenenkään muun aikatauluista, ei tarvitse huolehtia siitä, että kotona on varmasti tiettyyn kellonlyömään välipalaa tai päivällistä, voidaan elää vapaasti.
Mies tulee töistä kotiin ja aikatauluttaa omat iltansa täysin minua ajattelematta. Ei siis puoltakaan ajatusta mieti, mitä voitaisiin tehdä yhdessä, miten viettää aikaa mun kanssa, miten hoitaa yhteistä huushollia. Ei vahingossakaan mieti, mitä ruokaa syötäisiin, ei pese oma-aloitteisesti pyykkiä, eikä vie kuivia kaappiin, ei imuroi, siivoa, ei mitään ilman että pyydän. Tätä toki on ollut aina, mutta ei huomaa nyt talonkaan tyhjennyttyä, miten kaikki ihan oikeasti kaatuu pelkästään mun kannettavaksi.
Mulle ei riitä hyväksi parisuhteeksi se, että "ollaan saman katon alla arkea", kuten mies asian ilmaisee. Ei mulle riitä, että mies katsoo telkkaria samalla kuin minä teen ostoslistaa, käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan keittiön, laitan pyykit ja imuroin.
Keskustelu ei auta. Miten tästä eteenpäin? Aiemmin elämän on täyttänyt lapset, nyt olo on tosi yksinäinen, kun miehestä ei ole seuraa.
Kommentit (135)
Varmaan aika tyypillistä.
Etsitkö jotain vshvistusta jollekin asialle, kun kirjoitit tuon tänne?
Kyllä sun on mietittävä oma elämä ihan itse. Se, että kuuluuko siihen enää miehesi, voi olla miehestä itsestään kiinni.
Mun mutsi jatkoi isäni passailua loppuun asti. Hän oli välillä tosi ilkeäkin isälle, miyä harmittelikin, kun isä kuoli. Kyllä nyt muistelee lämmöllä, mutta mietin, että miksi kaikki se vänkäys suotta?
Ukkos osaa löhötä omassa yksiössäänkin jossain ja sä voit tehfä mitä tykkäät nyt. 🙂
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuiko tuo yhtäkkiä kun lapset muuttivat pois? Silloin on erikoista että kaikki muuttui yhdessä yössä.
Eikö ne isot lapset tehneet edes iltapalaa itse ennen kuin muuttivat pois? Olet passannut kaikkia, lapsia ja miestäsi. Nyt päätä, passaatko vielä jatkossakin. Sun ei oo pakko olla enää ikinä kotona, voit tehdä ihan mitä haluat!
Ei muutokset tapahdu yhdessä yössä, meilläkin lapset 2 kpl olivat on - off suhteessa meihin kunnes 25 vuoden tuollapuolen lopulta muuttivat pysyvästi kotoa. Oli aikaa sopeutua kaksin oloon, aluksi oli tosi outoa mutta nykyään mukavaa. Ollaan vielä työelämässä niin vapaa-aika on ihanaa.
Olet niinkuin ex mieheni. Hänen mielestään hänen lapsiaan ei tarvinnut opettaa huolehtimaan mistään, kuin vasta kun ovat aikuisia. Mietin vaan mielessäni, että kuinka tyhmä pitää olla, jos kuvittelee, että ne aikuiset ihmiset sitten tekevät mitään. No niinhän siinä kävi, että exän välit meni lapsiinsa, kun tämä hermostui, kun nämä tulivat vielä 17 vuotiaanakin vain maleksimaan ja vaatimaan täyshoitoa. Mitään jälkiään eivät koskaan korjanneet pois, ei edes ruokia takaisin kaappiin. Sinä olet tehnyt nyt samoin ja otetat, että aikamies ukko muuttuu yhtäkkiää kotitalouskoneeksi kun olet passanut häntä koko liiton. Ei kukaan luovu saavutetuista eduista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän myöhäistä alkaa hoitaa parisuhdetta nyt kun lapset on lähteneet. Olisi pitänyt aloittaa 20 vuotta sitten viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Jos mies ei koe asiaa ongelmaksi, ei hänellä ole syytä muuttaa toimintaasi. Jos keskustelusta huolimatta hän jatkaa, on hän itsekeskeinen ja piittaamaton.
Aloittajalle kysymys:
MIKSI olet toiminut näin? Miksi kuvittelet, että mies haluaisi alkaa tehdä jotain halavatun kauppalistoja ja imuroida, jos ei ole koskaan tarvinnut?
Miksi olet noin äärettömän typerä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos liitto on ollut tyhjä ja perustunut vain lasten läsnäoloon, ei se siitä miksikään romanssiksi muutu. Olette 2 toisillenne vierasta ihmistä, joilla ei ole enää tarkoitusta olla saman katon alla. Myönnä faktat.
Vierailija kirjoitti:
On vähän myöhäistä alkaa hoitaa parisuhdetta nyt kun lapset on lähteneet. Olisi pitänyt aloittaa 20 vuotta sitten viimeistään.
Se nyt pääsi unohtumaan kun sain kauan kaipaamaani jälkikasvua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähennä siivousta, älä uhriudu. Onhan sinulla oma huone/naisluola? Osta valmissalaatteja ja viiniä itsellesi, mene joka ilta harrastamaan jotain mieluista. Anna piupaut ostoslistoille. Lähde kavereiden kanssa matkoille. Älä ole saatavilla.
Pidä madonluvut, jos huusholli on sekaisin palattuasi. Älä ala raivata. Mene vaikka yksin hotelliin.
Myykää liian iso perheasunto ja ostakaa molemmille omat kämpät, oikeasti! Tai ganki edes se oma huone. Miehet ei tykkää roikkuvista naisista, joten ala seistä omilla jaloillasi.
Niin. Parisuhteenne riitti sellaisenaan sinulle vuosia. Nyt sinä olet muuttanut mielesi ja ihmettelet kun nies jatkaa kuten ennenkin. Kyllä parisuhdetta pitää hoitaa sen lapsiperhearjenkin aikana. Tuossa auttaa varmaan parisuhdeterapia, yhteisen ajan aikatauluttaminen tai ero. Miehelläsi ei ole velvollisuutta muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehesi toimisi, jos ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä, vaikkapa viikonlopun kylpylälomaa. Olisiko teillä yhteistä juteltavaa? Entä jokin yhteinen harrastus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kirjoitit, että haluat elää vapaasti, mutta sitten sinua harmittaa, että miehesi ei halua elää säntillistä kotielämää kanssasi.
Ehkä kahden ihmisen koti ei vaadi niin paljoa työtä mitä haluat tehdä. Ehkä kahden ihmisen koti ei vaadi ostoslistoja, ja aikuinen mies voi vaikka pestä omia vaatteitaan kun näyttää että puhtaat loppuu. Ehkä hän haluaa syödä töissä ja haukata kotona pienen iltapalan, elää ja tehdä asioita, syödä vaikka ravintolassa viikonloppuna. Ei kaikki tykkää kokkailla, suunnitella aterioita ja kirjoitella ostoslistoja. Kaikille sellainen elämä ei ole vapautta.
Tarkoitin, että voidaan nyt yhdessä elää vapaammin, kun ei ole enää vastuuta kuin meistä kahdesta. Ei ole lapsiin sidottuja aikatauluja. Mutta tottakai kahden aikuisen taloudessa on tehtävä ihan arkisia töitä, kuten pyykinpesua, imurointia ja kaupassa käymistä. Ei me syöm
Olet toki oikeassa, mutta teillä voi olla erilainen siisteyskäsitys tai ymmärrys siitä kuinka usein tiskataan ja käydään ruokakaupassa. Ehkä hän on ajatellut että tiptop-koti on tärkeä kun lapset ovat kotona, sen jälkeen voi löysätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Parisuhteenne riitti sellaisenaan sinulle vuosia. Nyt sinä olet muuttanut mielesi ja ihmettelet kun nies jatkaa kuten ennenkin. Kyllä parisuhdetta pitää hoitaa sen lapsiperhearjenkin aikana. Tuossa auttaa varmaan parisuhdeterapia, yhteisen ajan aikatauluttaminen tai ero. Miehelläsi ei ole velvollisuutta muuttua.
Olisi kiva kuulla aloittajalta, miten hänen miehensä panosti parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan silloinkin, kun lapset oli pieniä. Aloittajan aika taisi mennä töihin, kotitöihin ja lapsiin, joten miehellä olisi ollut aikaa järjestää romanttisia viikonloppumatkoja. Järjestikö?
Kun meillä lapset lähtivät pesästä, aloimme elää kuin teinit. Nautimme vapaudesta, menoista, juhlista, matkoista. Juhlimme oikeastaan sitä, että saimme kaksi lasta maailmalle. Yhä edelleen meillä on hauskaa yhdessä, suunnittelemme tulevaisuuttamme vanhoina ja harrastamme yhdessä.
Lasten lähtö maailmalle on joillekin se erottava tekijä. Toisille se on vapaus nauttia jäljellä olevista vuosista. Sitä voi tehdä yksin tai yhdessä. Valitse, ap, tarkasti, miten haluat loppuelämäsi viettää. Tyytymättömyys ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
No jos saisin sentin rahaa joka kerta kun joku nainen lausuu etta toivoo miehen muuttuvan niin olisin rikkaampi kuin herra Musk.
Jos ajattelet asiaa loogisesti niin mita motivaatiota miehella olisi muuttua? Han joutuisi luopumaan omista menoistaan jossain maarin. Joutuisi tekemaan tylsia kotihommia jotka takuulla ei kiinnosta. Joutuisi ehka opettelemaan ruoan laittoa ja kayttamaan aikaa kaupassa kaymiseen. Miehen nakokulmasta huono diili kaikin puolin ja hanen mukava elamansa menisi pilalle. Miehet ovat tuolla tavalla itsekkaita ettei heidan mieltaan vaivaa jos vaimo joutuu hoitamaan kaiken. Eivat juuri edes huomaa, aivan kuin pieni lapsi tai teini ei huomaa.
On vanha totuus etta miehet ei reagoi sanoihin, he reagoivat tekoihin. Naisen liiallinen kiltteys ja tunnollisuus ei ole aina parisuhteelle hyvaksi. Joten jos haluat etta ilmaisena kodinkoneena olemisesi loppuu ja mies havahtuu muutokseen ja siihen etta sinakin olet ihminen, lopeta kokkaaminen ja pyykin pesu, ala kayda itse teatterissa ja vaikka viikonloppuna reissussa. Mene yksin tai ystavien kanssa jos miesta ei kiinnosta. Kylla se jossain vaiheessa heraa kun talo on tyhja ja hiljainen, kaikki vaatteet likaisia ja jaakaapissa on vain valo, koska sina syot ulkona etka ole raahannut miehelle kaupasta herkkuja kaappiin.
Tai sitten eroatte koska mies mieluummin tekee niin kuin luopuu saavutetuista eduista. Aika nayttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Parisuhteenne riitti sellaisenaan sinulle vuosia. Nyt sinä olet muuttanut mielesi ja ihmettelet kun nies jatkaa kuten ennenkin. Kyllä parisuhdetta pitää hoitaa sen lapsiperhearjenkin aikana. Tuossa auttaa varmaan parisuhdeterapia, yhteisen ajan aikatauluttaminen tai ero. Miehelläsi ei ole velvollisuutta muuttua.
Olisi kiva kuulla aloittajalta, miten hänen miehensä panosti parisuhteeseen ja yhteiseen aikaan silloinkin, kun lapset oli pieniä. Aloittajan aika taisi mennä töihin, kotitöihin ja lapsiin, joten miehellä olisi ollut aikaa järjestää romanttisia viikonloppumatkoja. Järjestikö?
Toivottavasti ei noinkaan. Kyllä lapset kaipaavat ja ansaitsevat kummankin vanhemman ajan.
En sinänsä ymmärrä, miten niin moni sietää sen että eletään vuosikymmeniä panostamatta parisuhteeseen.
En ymmärrä miten niin monet naiset katselevat tällaista...
Hyväksikäyttöähän tuo on. Mies ei tietenkään muuta käytöstään kun vapaamatkustajana olo on niin mukavaa. Vaimon hyvinvointi ja mieliala ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Mies tietää ettet lähde, siksi voikin kohdella sinua miten haluaa.
Tarkoitin, että voidaan nyt yhdessä elää vapaammin, kun ei ole enää vastuuta kuin meistä kahdesta. Ei ole lapsiin sidottuja aikatauluja. Mutta tottakai kahden aikuisen taloudessa on tehtävä ihan arkisia töitä, kuten pyykinpesua, imurointia ja kaupassa käymistä. Ei me syömättä voida olla ja vaatteet kyllä loppuvat, jos ei niitä yhtään pese.
ap