Miehen määritelmä hyvästä parisuhteesta ei riitä minulle. Miten tästä eteenpäin?

Eroa pukkaa. Parisuhde on ihan yliarvostettua huijausta.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että voitte ottaa miehestänne eron, ilman että märisette hänestä tällä miesvihapalstalla?

Ei voi, kun mies on valittu taloudelliseksi turvaksi, ei tunteiden perusteella, vaan raha oli tärkeintä.

Sun typerä mies ja typerä sinä, ei ole mun ongelma

Tässä on kyse nyt vain omasta selkärangasta. Mieti tarkasti, millaisen suhteen ja työnjaon haluat kotona, ja sitten alat toimimaan sen mukaan. Jätät ne asiat tekemättä, mitä et halua tehdä. Ensin voit toki miehelle sanoa, ettet halua enää hoitaa kotia yksin ja selväsanaisesti ja hyväntuulisesti kerrot mitä oletat hänen tekevän tästä lähtien. Ja sitten alat laittamaan ruokaa vain itsellesi jne.

Kannattaa toki miettiä myös sitä, että miten kommunikoit miehelle. Kaikki kritisointi ja nalkutus pois, koska se on tosi paha noidankehä ja tappaa jo itsessään romantiikan. Muista, että on myös keskeistä kiittää miestä kaikesta mitä kotona tekee, vaikka mielestäsi miehellä olisi velvollisuus tehdä 50% kotitöistä. (Jo siksi, koska mies ei koe lähes mitään näitä kotitöitä tarpeellisiksi itse, vaan tekee ne pitääkseen kodin sellaisena millaisena SINÄ kodin haluat pitää.) 

Mene itse terapiaan ja käy itse parisuhdekursseilla, jos mies ei niihin suostu. Eli tee itse kaikki mitä voit tehdä parisuhteen eteen. Ja sitten jätät miehen, jos homma ei parane muutamassa kuukaudessa.

Tämä voi tietenkin johtaa siihen, että mies lähtee suhteesta - siinä tapauksessa että hän haluaa vain kodinhoitajan ja palvelijan itselleen. Tällöin et ole menettänyt mitään uutta, koska rakkautta mies ei ole sinuun tuntenut enää, jos kodinhoitaja riittää hänelle.

Jos ei keskustelukaan auta niin sitä miestä ei vaan kiinnosta. Sille vaan riittää se että arki on iisiä sun toimesta ja se voi itse mehiä sohvalla ja harrastella omiaan.

Näin ne intressit ei vaan kohtaa. Toinen kaipaa parisuhdetta, toiselle riittää kun ruokaa kaapissa, pyykit pesty ja netflix. 

Ottakaa vähän rennommin. Normaaliperheessä ei sohvalla istumisia tarvitse aikatauluttaa.

Sillee jännä lukea näitä kun meillä ei ole yhteisiä lapsia ollenkaan, jotennihan alusta astinollaannoltu vain keskenämme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että voitte ottaa miehestänne eron, ilman että märisette hänestä tällä miesvihapalstalla?

Ei voi, kun mies on valittu taloudelliseksi turvaksi, ei tunteiden perusteella, vaan raha oli tärkeintä.

 

Mutta lapset on jo maailmalla. Jokainen tajuaa että miehen tehtävä on rahoittaa niiden elämä, mutta onhan naisellakin jotain omia tuloja?

Elintaso toki romahtaa, jollei saa parempaa miestä kusetettua toiselle kierrokselle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Muista, että olet samanlainen saalis, kuin 18-vuotiaana.

Päästä se mies vapaaksi. Ehkä hän löytää arvoisensa naisen tuollaisen valittajan sijasta. Tai sitten haluaa ehkä olla vapaana.

Onko mies jotenkin kahleilla kiinni apssa eikä pääse irti? Hänhän voi mennä jos haluaa.

Eiköhän se mieskin osaa laittaa pyykkikoneen pyörimään, kun kaapista ei löydy enää puhtaita vaatteita. 

Älä tee. Älä uhraudu ja uhriudu. Niin simppeliä. Martyyrius ei pue ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Muista, että olet samanlainen saalis, kuin 18-vuotiaana.

Päästä se mies vapaaksi. Ehkä hän löytää arvoisensa naisen tuollaisen valittajan sijasta. Tai sitten haluaa ehkä olla vapaana.

 

Onko mies jotenkin kahleilla kiinni apssa eikä pääse irti? Hänhän voi mennä jos haluaa.

Mies ei valita parisuhteen tilasta haaveillen jostain paremmasta.

Se lähtee joka on tyytymätön, luulisi olevan selvää jopa pelkälle naiselle.

Mun ehdotukset:

1. Hommaat kotisiivouksen. Lasku puoliksi tai jos teillä on joku yhteinen taloustili, niin maksu sieltä. Jos siivoja käy kerran viikossa, niin aikuisten ihmisten taloudessa ei jää kuin pientä ylläpitoa.

2. Mietit omia ruokatottumuksia. Syötkö hyvin töissä? Riittäisikö illaksi ruokaisampi salaatti, puuro, munakas tms.? Jos mies alkaa marmattaa, että on saatava "kunnon" ruokaa, niin herra sitten itse ostaa perunat ja lihat ja kokkaa. Viikonloppuisin voitte vaikka käydä syömässä yhden aterian ulkona. 

3. Alkakaa käyttää kaupan keruupalvelua. Lisäät koriin omat ostoksesi ja jaat sen miehelle, että lisää omansa. Noudatte vuoroviikoin.

4. Etsi itsellesikin harrastuksia arki-iltoihin. Viikonloppuna sitten jotain yhteistä. Mutta jos mies on tähän asti saanut touhuta ja mennä omiaan, niin ei varmaan ole mitenkään hyvä idea yhtäkkiä aikatauluttaa kaikkia viikonloppuja yhteiselle tekemiselle. Mietitte/ ehdotat pari yhteistä meno syksylle, että hän saa valmistautua siihen, että tuolloin ei voi ottaa omia juttuja kalenteriin. Ja ex-tempore lenkille tms., kun molemmat olette kotona (sen imurin ja luutun sijaan).

En usko, että siitä seuraa hyvää, jos yhtäkkiä alkaa rajoittaa toisen menoja, enkä tarkoita, että sekään on hyvä, että toinen menee jatkuvasti omilla menoillaan ja yhdessä ei tehdä koskaan. Joku balanssihan siihen on saatava, mutta uskoisin, että miehesikin ilahtuisi jos löydät itsellesi harrastuksia. Harvat aikuiset vuosikausia yhdessä olleet tekee kaikkea yhdessä, tai edes suurinta osaa. Enemmän se on sitä, että on omat miekenkiinnon kohteet ja välillä tehdään jotain yhdessä. 

Ap pari viikkoa on tosi lyhyt aika odottaa pyörremyrskymäistä muutosta miehessä ja parisuhteen dynamiikassa. Kaikki edellä kommentoineet ovat oikeassa siinä, että olet käyttänyt aikasi perheen ja jo isojen lasten passaamiseen, ja nyt olet hukassa kun pesä on tyhjä ja purat sen mieheesi joka toimii kuin on toiminut viimeiset 20 vuotta.

Sinun on aika alkaa keksiä itsellesi uutta tarkoitusta ja mielenkiintoa elämään. Enkä halua kuulostaa ikävältä, mutta et välttämättä ole kauhean mielenkiintoinen miehellesi, jos se mitä tarjoat on ostoslistoja ja siivousvuoroja.

Lasten poismuutto aiheuttaa monille naisille itsenäistymisen kehitystehtävän, jos se on jäänyt tekemättä perhe-elämään uppoutumisen vuoksi.

Ala pikkujutuista ensin, opettelet pesemään vain omat pyykkisi. Mutta älä nalkuta tai tee asiasta numeroa. Hoidat vaan vaivihkaa oman pyykkihuoltosi. Sama ruuan kanssa. Syö kunnon tukeva lounas töissä, niin et tarvitse kotona niin paljon ruokaa. Hanki muutama harrastus, esimerkiksi työväenopiston tarjonnasta löytyy vaikka mitä.

Et voi pakottaa miestä kiinnostumaan sinusta, mutta voit itse kiinnostua uuden vapauden tarjoamista mahdollisuuksista, ja muuttua kiinnostavammaksi ihmiseksi.

Mies joko herää tai sitten ei, mutta ensin tutustu itseesi uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse nyt vain omasta selkärangasta. Mieti tarkasti, millaisen suhteen ja työnjaon haluat kotona, ja sitten alat toimimaan sen mukaan. Jätät ne asiat tekemättä, mitä et halua tehdä. Ensin voit toki miehelle sanoa, ettet halua enää hoitaa kotia yksin ja selväsanaisesti ja hyväntuulisesti kerrot mitä oletat hänen tekevän tästä lähtien. Ja sitten alat laittamaan ruokaa vain itsellesi jne.

Kannattaa toki miettiä myös sitä, että miten kommunikoit miehelle. Kaikki kritisointi ja nalkutus pois, koska se on tosi paha noidankehä ja tappaa jo itsessään romantiikan. Muista, että on myös keskeistä kiittää miestä kaikesta mitä kotona tekee, vaikka mielestäsi miehellä olisi velvollisuus tehdä 50% kotitöistä. (Jo siksi, koska mies ei koe lähes mitään näitä kotitöitä tarpeellisiksi itse, vaan tekee ne pitääkseen kodin sellaisena millaisena SINÄ kodin haluat pitää.) 

Mene itse terapiaan ja käy itse parisuhdekursseil

Naurettavaa, että naisen pitäisi kiittää miestä kuin lasta kun hän tekee oman osuutensa.

Paitsi naurettavaa, se myös vahvistaa vääristynyttä dynamiikkaa suhteessa.

Kukaanhan ei näe muiden pään sisään mutta näin samassa elämäntilanteessa olevana miehenä voin kertoa hieman miltä oma elämäni tuntuu. 

Meillä siis myös lapset juuri lähteneet kotoa ja nyt olisi paljon aikaa yhdessä. Ja toki minä hyvänä aviomiehenä yritän viettääkin sitä vaimoni kanssa paljon ja usein se onkin ihan mukavaa. Monesti tulee mieleen se tyttö jonka kanssa lähes 30 vuotta sitten mentiin yhteen ja tunnelma on mukava. Mutta jotain siitä ajasta puuttuu. 

Vaimoni haluaa toki mennä erilaisiin tapahtumiin, näyttelyihin, ystävätapaamisiin ja muihin yhdessä jota siis teimme silloin kuin olimme kahden. Ja hän saa siitä isoa iloa, ei siinä mitään. Se mikä puuttuu on se romanttinen yhteys joka meillä aikanaan oli. Ymmärrän kyllä että samaa alkuhuumaa ei saa koskaan takaisin mutta olisi kuitenkin kiva nyt edes joskus harastaa spontaania seksiä vaikka keskellä päivää, saada yllättävä pusu tai kosketus vaimolta arjen keskellä jne.

Mutta nuo tuntuvat puuttuvan eivätkä ne näytä kuuluvan vaimon uuteen vapaampaan kahden aikuisen elämään vaikka se on se mitä minä eniten siihen kaipaisin.

Aloittajalle siis sanoisin että mieti mikä on se asia jota sinun miehesi eniten uuteen arkeenne kaipaa. Se ei ole välttämättä sama asia kuin mitä sinä haluat. Joka ei tarkoita ettei olisi tarpeen tehdä asioita mitä sinä kaipaat vaan että kun molemmat saavat sitä mitä haluavat niin ne toisenkin asiat tuntuvat usein mukavammilta.

"Naurettavaa, että naisen pitäisi kiittää miestä kuin lasta kun hän tekee oman osuutensa."

Sama mieltä. Suora kiitos vain ylläpitää vanhoja rooleja jossa toinen on se joka päättää ja toinen auttaa ja saa siitä kiitosta.

Mutta tämä ei tarkoita että oman osuuden tekemisellä ei pitäisi olla suuriakin positiivisia seurauksia. Kyllä sen pitäisi näkyä aika välittömästi siinä että arki on mukavampaa ja sujuvampaa molemmille, on parempi yhteys, enemmän hellyyttä, enemmän pientä arjen luksusta jne.

Esim. meillä oli ennen aina se lauantaisiivous yhtä hammasten kiristystä. Sitten tajusin että siinä kun minä sain nautintoa siitä että meillä oli sen jälkeen puhdas koti, miehelleni se oli vain yksi työmaa hektisen arjen keskellä. Hän ei saanut siitä mitään mukavaa itselleen.

Loimme siis uuden tradition jossa aina siivouksen jälkeen syötiin ja juotiin jotain tosi hyvää, köllöteltiin sohvalla vierekkäin ja se sitten usein johti seksiinkin (jota myös minä siis halusin, se ei ollut vain palkinto miehelle). Äkkiä lauantait eivät olleetkaan miehelleni niin vastenmielisiä vaan asioita joissa oli paljon mukavampaa.

Oliko miehestä sinulle aiemmin seuraa ja hoituiko silloin kodinhoito yhdessä? Kuulostaa siltä että olette eläneet eri todellisuuksissa jo pitkään.

Mies ajattelee että nyt on viimeisistäkin velvollisuuksista päästy ja elää itselleen (kuten on ilmeisesti aiemminkin halunnut, mitä nyt perhe vähän estänyt). Mies ajattelee että nuo kaikki kotihommat on Ap:n harrastuksia. Ap taas kuvittelee että mies yhtäkkiä vuosikymmenten jälkeen haluaa alkaa elää yhteistä elämää, siis sellaista kuin ap haluaa.

Jos miestä ei kiinnosta keskustella asiasta, ei mikään tule muuttumaan. Voit alkaa elää täysin itsellesi, joka käytännössä tarkoittaa erillisiä elämiä vaikka asuisittekin yhdessä. Itselle sellainen kämppäkaverisuhde ei riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että voitte ottaa miehestänne eron, ilman että märisette hänestä tällä miesvihapalstalla?

Ei voi, kun mies on valittu taloudelliseksi turvaksi, ei tunteiden perusteella, vaan raha oli tärkeintä.

 

Mutta lapset on jo maailmalla. Jokainen tajuaa että miehen tehtävä on rahoittaa niiden elämä, mutta onhan naisellakin jotain omia tuloja?

Elintaso toki romahtaa, jollei saa parempaa miestä kusetettua toiselle kierrokselle...

Ei se enää mitenkään romahda jos on lapset jo aikuisia ja voi muuttaa pienempään asuntoon yksikseen. Se joka jää taloon, jos jää, tietenkin joutuu maksamaan koko talon pidon sitten yksin, jolloin taloudellinen tilanne riippuu siitä onko lainaa jäljellä ja mitkä on talon peruskulut.

Elintasot kärsii erossa molemmilla silloin kun on lapsia. Toinen on pakotettu isoon asuntoon lasten takia, ja toisella ei ole varaa lapsille riittävän kokoiseen asuntoon koska joutuu maksamaan lasten asumista exälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus pettää ja paneskella kilttejä miehiä. Sitten sinulla on oikeus muuttaa kiltin miehen luokse jossa kiltti mies tekee sinusta onnellisen.

Kiitos mielipiteestäsi, vaikken ole tästä millään tavalla samaa mieltä. Pettäminen on raukkamaista ja todella epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan, oli parisuhteen tila mikä tahansa.

ap

Jospa sillä miehelläsi on jo toinen, kuulostaa vähän siltä. Sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaanhan ei näe muiden pään sisään mutta näin samassa elämäntilanteessa olevana miehenä voin kertoa hieman miltä oma elämäni tuntuu. 

Meillä siis myös lapset juuri lähteneet kotoa ja nyt olisi paljon aikaa yhdessä. Ja toki minä hyvänä aviomiehenä yritän viettääkin sitä vaimoni kanssa paljon ja usein se onkin ihan mukavaa. Monesti tulee mieleen se tyttö jonka kanssa lähes 30 vuotta sitten mentiin yhteen ja tunnelma on mukava. Mutta jotain siitä ajasta puuttuu. 

Vaimoni haluaa toki mennä erilaisiin tapahtumiin, näyttelyihin, ystävätapaamisiin ja muihin yhdessä jota siis teimme silloin kuin olimme kahden. Ja hän saa siitä isoa iloa, ei siinä mitään. Se mikä puuttuu on se romanttinen yhteys joka meillä aikanaan oli. Ymmärrän kyllä että samaa alkuhuumaa ei saa koskaan takaisin mutta olisi kuitenkin kiva nyt edes joskus harastaa spontaania seksiä vaikka keskellä päivää, saada yllättävä pusu tai kosketus vaim

Vaimon ei tarvitse olla ajatustenlukija joka päivät pääksytysten miettii mitä puhumaton miehensä toivoo. Avaa suusi ja kerro ihan omin sanoin itse mitä suhteeltasi haluat.