Syys04 ja talvinen viikonloppu!

Keilinille tsempit! Ja sitten hän unohtaa kaiken mitä piti kommenteerata. Höh.



Työstä. Huh, kun on kaksi viikko poissa niin kaikki pitää aloittaa alusta. Mitä vaikeampi tapaus, sitä huonommin se kestää " koululähiaikuisen" poissaoloa. Lasten tapa näyttää tärkeys: " Meillä on ollut ikävä, joten nyt saat kestää kaikki kahden viikon paskat. Ole hyvä." :) Ei, mutta oikeiasti olen, asiaa hetken muhittuani, todella tyytyväinen ratkaisuihini työn saralla. Pienet askeleet tuntuu isoilta. Toivoisin, että saisin jatkaa ensi vuonna. Se olisi lasten (ja itsenikin) kannalta paras ratkaisu. Rehtorilta sain kyllä eilen hyvää palautetta! *pakko vähän leijua*



En ole ollut palstalla hekteen. En kait ole missannut yhtään syntymää?



Sitten loppuun g:



Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?



palaan itse tähän myöhemmin nyt lapsi on kyllästynyt sinisen talon nalleen,



hk

Kiva, että Hipsu on alottanut pinon! Tule useamminkin!



Meillä heräsi lapset 6.20. Mukava viikonlopun alku. Väsyttää. Nyt on mentävä taas...



T: Ynis

Tulin käymään pikaisesti, kun lapsi vielä jaksaa seurata aamun antimia.



Hehhehe, olenko oikeasti joskus kuvitellut, että lapseni ei tarvitse viihtyillä tv:n ääressä?! No, rajoitetusti ja järkevästi kuitenkin. Mutta pientä hihitystä ilmeni, kun Motti mummolassa päikkäreiden jälkeen oli vaatinut mummilta " the erittäin anti-video-dvd-tv ihmiseltä" dvd:tä. Sain osakseni jokseenkin kauhistuneen kommentin:D Totesin vain, että pyytää saa, vaan se ei sitä tarkoita että sitä katsotaan. Meillähän ei ollut ollenkaan videoita kun olimme pieniä, itseasiassa isäni sai luvan ostaa dvd laitteen vasta kaksi vuotta sitten, veljeni,nuorimmainen oli silloin 16v:D.



Kohta kyllä mennään pihalle, pakkaset ihanaiset ovat " sulostuttaneet" arkeamme koko viikon, päälle 30 täälläkin. Eilen illalla laski 20:neen ja silloin oltiin pihalla, nyt on enää -11, kipii! Eilen tehtiin jonkinasteinen suursiivous, oli tarpeen, ei ole oikein siivousinnostusta ollut viime aikoina. Tänään kuulemma silitetään, sanoo Motti, tuo tehokas pikku apuri. Motti on kekseliäänä tehnyt itselleen silitysraudan ottamalla vatkaimestaan vispilät irti.



Motin uhma on toistaiseksi helpottanut. Ihanaa! En muista milloin meillä olisi ollut näin seesteistä, liekkö koskaan. Tätä osaa kyllä arvostaa, vanhemmuushan olisi tosi helppoa jos se olisi aina tällaista:)



Mimmulille vertaistukea täältä, samaa alkaa olla ilmassa meillä allergioiden suhteen, tosin Motti ei vielä niin hyvin puhu ilmaistakseen kaikkea mielessä olevaa, mutta kuitenkin haluaisi maistaa samoja juttuja kuin vanhemmatkin. Kummallista se on siksi, että sitten kun jotain tarjotaan, siis kokeilumielessä, se ei kelpaa. Meillä tilanteesta tekee helpomman, kun on noita viljoja, niin että Motille saa omia juttuja leivottua. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että teillekin alkaisin jo jokin sopimaan!



Hipsun kysymys on mielenkiintoinen, mutta palaan siihen myöhemmin.

Ajatukset ovat hajallaan, meillä on tällä viikolla käyty pitkiä ja henkisesti raskaita keskusteluja liittyen elämän tosiasioihin, elämäntilanteeseen, työtilanteeseen jne. Mies on tosi väsynyt ja stressaantunut, aivan liikaa, mutta ratkaisunavaimet ovat hukassa kummaltakin. Joskus en osaa olla toivomatta, että kunpa jotkut asiat elämässämme olisivat aikanaan menneet toisin, ettei meidän tarvitsisi korjata edellisen sukupolvenkin asioita.



Joko Lilan perheessä ollaan terveitä?



Mutta nyt sinne pihalle!



Palailen,



Aavis ja Motti

Minä lähden ostamaan laskettelusuksia, kipii! Olen ihan intona, vaikka väsynyt kuten tuli edellisessä viestissä ilmi.



Olen näköjään tottunut kannettavan näppikseen, kun tämä ennen lempinäppis alkaa tuntua oudolta kirjottaa.



10 vuoden päästä näen itseni suht samassa tilanteessa, lapset vain isompina ja itsellä ehkä enemmän vapaa-aikaa tehdä mitä haluaa ilman lapsenvahtien ruinaamista. Tai lapset voi halutessa jättää vaikka viikoksi hoitoon, kun ovat jo omatoimisia. Näen myös itseni nauttimassa lomista lasten kera, auringossa, kaupungeissa, rinteessä. Minä itse en tietenkään vanhene, vaan tykkään samoista asioista kuin nyt:) Töitä varmasti teen, mutta millaista, sitä en osaa sanoa. Ehkä samassa firmassa kuin nyt, jos hyvin sujuu ja työt miellyttää. Firma itsessään on aika jees.



Eli aika normi arkea näen elämän olevan myös 10 vuoden päästä:)



Oisko kellään vinkkejä, kun miulla on suu kipiä? Tuolla takana kielen sivulla on ollut koko viikon kipeä kohta ja tuntuu, että se suurenee vaan isommaksi alueeksi. Luulen, että siellä on/oli joku rakko, mutten pysty näkemään niin taakse. Alkaa jo tuntua, että puoli kurkkua on kipeänä. Ei kovin kova kipu, mutta alkaa se jo häiritä. Varmaan joku tulehduskin siellä on, kun suussa on koko ajan paha maku. Ajattelin testata buranaa, jos auttais vähän.



T: Ynis

Vain esikko ja mies vielä terveen kirjoissa...



G.

Kymmenen vuoden päästä on pari lasta jo lähtenyt koittamaan kantaako omat siivet ja varmaan käyn silloin tunteiden kamppailua.

Uusia murrosikäisiä talossa ja koululaisia.Ehkäpä olen palannut töihin,omaan ammattiini,Parturi-kampaajaksi tai sitte haaveni kätilön työstä on toteutumassa ja olen opiskelemassa.

Ehkäpä taas matkustamme miehen kanssa kaksin jonnekkin,nyt kun enää en ole pieniä niinkään uskaltanut jättää kotiin ja lähteä.



En tiedä,noin voisin kenties nähdä elämän menevän...Kuka tietää!



Leanna

kipeä ja pitkään.En nyt muista miten hoidetaan mutta ehkä joku osaa kertoa ja selittää paremmin..



Leanna

Kiva että Hipsukin on täällä :-)

Voin uskoa että koulussa näkyy oman opettajan puuttuminen koska pk:ssakin on heti levottomuutta jos yksikin aikuinen on pois.

Pojan tarhassa on nyt ollu tooosi paljo sijaisia ja alkaa näkyä.. :-/



Piti tulla vaan sanomaan tuohon kyssärin...Miehelle aina sanon et sen ois parempi suostua vauvaan nyt,muuten ruinaan sitä seuraavat 10vuotta..Joo oikeesti toivon että 10vuoden päästä meillä ei ole pienenpientä iltatähteä ;-))

Mietin sitä missä olen10v päästä vielä...



Ynista en osaa auttaa,ikävä tuollanen kiusa :-(



Palaan myöhemmin..



jatu

Lähdemme kohta Pikku-Jättiin, tytöllä ilmeisesti korvatulehdus. Yön huutanut kipua kuin hinaaja, pieni raukka :( Aamulla näytti että korvaan sattuu. Ja kuumettakin on + pitkittynyt nuha joten ... AB-kuuri ilmeisesti sitten kehiin.



Hipsulle onnea kehuista :) Hieno juttu!



Aavikselle halaus!



Viikon pinot lukematta, pöh. Ehkä ehdin tänään niitä vilkaista kunhan tyttö päiväunilla. Mies -taas kerran - töissä .. Ja lähdössä pian -taas kerran - työmatkalla toiselle puolen maapalloa. Tai ainakin siltä se tuntuu kun tuonne Kauko-Itään lähtee (vai miten tuo kirjoitetaan :) ) Tavataanko, Ynis, silloin (yh-joukot, muistatko :) ? Meille saa tulla myös.



Töissä mennään kivaa vaihetta. Siis sellaista että minusta oikeasti tuntuu siltä että työlläni on jotakin merkitystä. Että ei ole sellainen harmaa meno päällä, että mitä mä oikein oikeasti teen .. Yritän kai sanoa että en ole turhautunut! Olen saanut jotakin hyvää -tai ainakin jotakin joka tuntuu - aikaan. Muutenkin siellä on kiva olla. Hyvältä tuntuu, joo. Edessä vielä muutama tosi mielenkiintoinen koulutussessio joita oikein odottaa.



Sistusujuttuja on ollut mielenkiintoista lukea sähköpostissa. Kiitos kaikille! Mullakin vilisee päässä kaikenlaista mitä haluaisin tehdä ... Jotakin kivaa pitäisi keksiä meidän makuuhuoneeseen, muunmuassa. Keittiöremontti olisi aivan ihana! Mutta sitä täytyy nyt odotella koska se vie paljonpaljon rahaa ja juuri nyt on kaikenlaista muuta rahanmenoa päällänsä. Alakerran vessan remontti sitäpaitsi tehdään ensin. Huoh, koskakohan siihenkin olisi aikaa.



Nyt täytyy lähteä! Mukavaa viikonloppua kaikille!



Alli

Minäkään en ole tiennyt mikä on HopLop, no nyt tiedän :)) Vaikuttaa hauskalta paikalta.



Enkeli, kotipalvelun palvelu? tökkii kyllä pahasti, tosi inhottavaa kun tullaan ja sitten ei tullakaan höh.



Huomenna ois tarkotus suunnata pulkkamäkeen, kun pakkastakin on luvassa alle -10.

Tänään on ystäväperhe tulossa kylään ja mun pitäis oikeestaan olla keittiössä leipomassa jotain kahvin kaveriksi.



Eipä mulla vissiin mitään asiaa ole kunhan tulin pyörähtämään.



Hilu

Lapset unilla, mies lähti käymään apteekissa. Kahvi juotu ja suklaajäätelö syöty. Aateltii vuokrata illalla leffa ja syödä karkkia..mitenhän sitä jaksaa..ihana ois istua miehen kainalossa, mut joka ilta eka ajatus on, et NUKKUMAAN! Mä oon tosi huono kestämään valvomista ja herätyksiä, ei tietty auta huonot unet raskausaikana..



Tiiviille ja Tealle siis paljon unta ja jaksua liitoskipujen kanssa. Mä olin niin väsynyt ja huonotuulinen koko loppuraskauden, et en muista siitä ajasta enää mitään, muuta kuin et teille taisin aina valittaa. Tuntuu, et siitä ois ikuisuus..



Koko aamu taas vatkattu vaunuja, alkaa olla jo epätoivoinen olo.. Mies oli jo 10 aikaan, et en jaksa tätä!! Ja mä teen samaa joka pvä yksin ja kaikki väliajat yritän huomioida Nekkua.



Jatu, ihanaa kun joku täysin ymmärtää tän vatkaus-ahdituksen!! Millon Typy alko nukkumaan..? Voi harmi, kun poika teitä nyt herättelee? Pääsisitteköhän joku vkonloppu kylään? Mies vois tarjota autokyydin, ni ei menis koko pvä matkoihin! :-) IKÄVÄ on kova!



Hipsu, oli varmaan kiva kuulla kehuja! :)



Leanna, voi hurja kun kaikki melkein sairastaa! Voimia!



Mimmuli, saiko Nöösä Laxoberon tippoja jo ihan pienenä? Voin kuvitella, kuin pahalta tuntuu, kun toinen haluis syödä mitä muutkin! Halaus!



Alli, kiva että työelämä maistuu! Voimia yh-aikaan taas! Ja tytön korvalle tervehtymistä!



EHDOTUS: Pidetäänkö joku kerta syysäitien tapaaminen meillä? Kun mä oon niin sidottu tänne kotiin, et en hevillä pääse illanviettoihin ja mukava ois nähdä teitä! Voitais sit porukalla vatkata vaunuja! ;-) Ei mut oikeesti meille oisitte tervetulleita!



Nea on nykyään aivan ihana, ei paljoa uhmaile. Minin suhteenkin menny paremmin, kantaa leluja näytille ja on ilahtunut, kun Mini välillä hymyilee! Jotenkin kovasti odotan kevättä. Nea ei tykkää yhtään talviulkoilusta, ei halua olla pulkan kyydissä tai laskea mäkeä. Ei siis oikein oo ulkona tekemistä, ellei suojakeli, et vois lumesta muovailla. Tule kevät jo!!! Helpottais liikkumista Minin kanssa. Harmittaa, kun ihmiset taas ei oikein ymmärrä, et en pysty/halua lähteä vauvan kanssa..varmaan moni aattelee, et pitäs vaan lähteä et kyl se siitä... Mut kukaan ei varmaan oikeesti nauti kirkuvan vauvan ulkoilutuksesta.. Lyhyt aikahan tää taas on, ja sit pääsee taas enempi liikkumaan.. Lintsillä on kivan näköistä iltaisin, kun siellä valot vuoristoradassa, maailmanpyörässä ja muitakin valoja. siel on joku talvirieha, mut aikuisilta liput 18¿!! Taitaa jäädä menemättä!



G: 10 vuoden päästä..hmmm.. Lapset isompia ja ihania, tehdään perheen kanssa kaikkea kivaa. Ollaan töissä miehen kanssa, mä toivottavasti jossain kivassa paikassa. Toivon et meil ois rivariasunto ja oma piha..ehkä haave vain. Oisin ehkä jo toteuttanu haaveeni tehdä lastenkirja (musta piti aikoinaan tulla taiteilija..) ja voisin maalata enemmänkin. Oltais aktiivisesti mukana srk:ssa. No jääpi nähtäväksi!



Mulle tullut valtava kaipaus kuntoilla (iltaisten tanssihetkien lisäksi..). Mut nyt vähän mahdotonta..ei tod. jaksa enää jumpata kotona!! Kauheesti syön herkkuja, mut paino pysyy alhaalla, ku Miniä saa vatkata. Kohta lapset varmaan heräilee, lopettelen..jotain kai unohtu. Mukavaa päivän jatkoa!!



Nyt kutsu kävi, moi!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Tää on paha, hmm...



Esikoinen on varmaan jo muuttanut omaan kotiin, poitsu täyttää silloin 22v, hui ja siis mähän voin olla vaikka mummi :))

Toivottavasti oisin valmistunu sosionomiksi ja olisin alan töissä.

En osaa tarkemmin ajatella missä silloin olen tai mitä teen.



Hilu

Hipsun G on aika paha. Kymmenen vuoden päästä... hmm. Yksi murkkutyttö talossa ja syyspoikanen jo kuudesluokkalainen. Isot pojat saattavat jo asua omillaan - tulevatkohan viikonloppuisin käymään? - mutta yhtä hyvin saattavat asua kotonakin. Olen ajatellut, että koska kotona on nämä pikkusisarukset, voi hyvin olla että Ykkönen ja Kakkonen saattavat kaivata esim. opiskelurauhaa ja lentää pesästä melko varhaisessa vaiheessa. Vaan eipä tuota tulevaisuutta tiedä - onneksi.



Hipsulle malja kehuista! :) On hienoa, että toivot voivasi tuoda pysyvyyttä pikku oppilaiden elämään! Kakkosella on vaihtunut opettaja jo neljä kertaa, ja on se varmasti jälkensä jättänyt. Viimeinen vaihto tosin oli pojalle mieluinen, kun " vanha" opettaja huusi usein... :/ Nyt on kiva ope, mutta kuudes luokka. Ensi vuonna sitten vaihtuu opettaja aineen mukaan, mutta yläkoululainen on vähän eri juttu kuin 1.-3. luokalla oleva lapsi.



Menen vähän siivoamaan. Näkemiin.

Mun pitäisi olla samoissa puuhissa kuin Hilu, leipomassa jotain viemistä uuteen kyläpaikkaan ja jotain pikku ukkelille myös, mutta en jaksaisi millään.



Olen naimisissa yli sosiaalisen ihmisen kanssa ja lähestulkoon joka viikko saan kuulla uusista tuttavista, jonne meidät on kutsuttu kylään. Minäkin, en niin sosiaalinen ihminen, olen jopa oppinut nauttimaan näistä. Toivon kovasti löytäväni täältä päin lisää oman tyylisiäni ihmisiä, välillä on aika yksinäinen olo, kun ne ns. omat ystävät jäi satojen kilometrien päähän ja nyt olen murheekseni todennut, että puhelinlangat alkavat hiljentyä:(

Onneksi olette te ja onneksi on Lila, jonka kanssa ollaan sentään pystytty aika paljon tapailemaan, nytkin olisi kovasti toiveissa!



Haluaisin niin kovasti myös tulla heiluttamaan Miniä ja Minin vaunuja:) Usein olen päivisin miettinyt, että kun asuttaisiin siellä, tulisin taatusti. En ole unohtanut, miten valtavan suurelle avulle se tuntui, kun joku jaksoi kannella Mottia tai viedä sen päiväunikävelylle. Meillä kanssa Mottia sai olla sen 10min välein hytkyttämässä ja sitten se johti siihen, ettei lapsi nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa. Ja mun piti viimeistellä opinnäytettä silloin keväällä....Lopulta onneksi isäni vaihtoi työpaikkaa ja oli kuukauden kotona, minä menin vanhempieni luokse ja isäni kiikutti Mottia vaunuilla ympäri vaaroja ja minä kirjoitan sormet krampissa. Olin aina autolla valmiudessa lähtemään apuun, isäni oli aika paniikissa, että jos se alkaa huutamaan:D



Enkeli, meillä tuo helpotti Motin ollessa 8-9kk, Motti siirtyi selkeästi kaksiin päikkäreihin ja alkoi nukkumaan sisällä. Silloin 8kk iässä loppuivat myös iltojen koliikkihuudot eli silloin tapahtui suolistossa ilmeisesti joku kehityspyrähdys. Odotankin sitä kehityspyrähdystä joka vaikuttaisin yöuniin....;)



Niin, mersu, ei ole levoton lapsonen sängystä tippunut, mutta aika vähän edelleen siinä aikaansa viettää, kainalossa makoilee Motti, siis ihan kirjaimellisesti pitää ottaa tiukasti kainaloon (" Ota äiti kiinni" ) oman peiton alle ja siellä mammii meidän vauva:D Mutta kun herää kipuihinsa, pyrkii aina meihin päin ja Motin sänky on kiinni meidän sängyssä, joten sikäli helppoa.



Ok, pakko sitä on jotain vääntää.



Aavis ja Motti-supersöötti

eteenpäin ja minulla on kymmenvuotias, kaksitoistavuotias ja melkein 17v esikoinen, jos Luoja suo. Minä ja mies ollaan ylitetty matemaattinen puoliväli.



Talon terveyshaitat on muisto vain. Joskus takkatulen loisteessa, mies ja minä, pohtisimme kera grillimakkaran, että kyllä se meitä kasvatti, ei meistä olisi koskaan tullut näin läheisiä ilman sitä. Sitten me nauraisimme hieman sille tunteen palolle, jolla riitelimme silloin. Pudistellen päitämme toteaisimme, että kunpa olisimme tienneet silloin. Sitten suikkaisimme suukkoset ja koskettaisimme toisiamme hellästi vaihtaaksemme lämpöä ja välittämistä.



Lapset olisivat omissa leikeissään, kymmenen vuotta eteenpäin nyt. Poikanen harrastuksessaan, mikä se sitten lienee onkaan. Jos minulta kysytään ,soittaisi bändissä, muttei minulta kysytä. Sydänystävää hän luultavasti kuljettaisi meillä kotona omakotitalossa Keravalla. Kaunokainen ja Kukkanen leikkisivät paljon keskenään, joten aikaa omille harrastuksille olisi riittävästi.



Töissä olisin jo ehtinyt riittävästi päteä. Ammatillinen itsetunto olisi kohdallaan, tekisin mieluisia töitä kotoa käsin ja palkka riittäisi. Kahvitunniksi avaisin murrosikäisten palstan ja juttelisin ikiaikaisten syysystävieni kanssa, jotka omilta työpöydiltään tapaisivat kokoontua virtuaalisesti kahviaikaan.



Mitäs kysyitte :-)



Tänään Kukkasella on silmätulehdus. Kotokolossa vietetään kaunista päivää.

Kukkuu

Oikeasti, monta päivää jo on ollut sellainen olo kuin olisi pikku huppelissa. Portaita kulkiessa täytyy pitää kaiteesta kiinni ja muutenkin pää on vähän pöllyssä. Tiistaina alkoi humalainen olo, joka iltaan mennessä muuttui migreenipäänsäryksi ja huonovointisuudeksi näkökentän sokeitten läiskien kera. Päänsärkyä kesti torstai-iltaan ja siitä lähtien olen ollut kännissä :-D. Kohtalotoverit - migreenistä kärsivät, tätäkö on migreeni? Oikeastiko sen kuuluu kestää näin monta päivää? Vai onko minulla aivoverenvuoto tai aivokasvain?



Olin yliopistolla aamupäivän, ja kun tulin kotiin mies oli juuri nukuttanut Lillin ja lähti hiihtämään. Pojat pulkkamäessä kavereitten kanssa. Ihana rauha.



Hip-sun kiva gallup: Kymmenen vuoden kuluttua suunnittelen esikoisen lakkiaisia ja rohkaisen häntä kirjoituksissa. Yhdessä keskustellaan siitä, mitä hän haluaisi lähteä opiskelemaan. Oma talo kauniille tontille on jo valmistunut muutama vuosi sitten. Kakkonen alkaa selvitä murrosiästä ja tuo ehkäpä ensimmäisiä tyttöystäviä kotiin. Ja pikkuinen hemmoteltu Lilli laittaa hyrskyn myrskyn murrosiän kynnyksellä. Olen mielenkiintoisessa, haastavassa työssä edelleen tai sitten valmistelen opintovapaalla väitöskirjaa. Miehen kanssa nautitaan kahdenkeskisestä ajasta, ehkäpä matkustellaan niihin keskieurooppalaisiin kaupunkeihin minne oltaisiin haluttu mennä jo häämatkalla.



Leannan perheeseen ja Yniksen suuhun paranemista!



Enkeli, olisi ihanaa tulla heiluttelemaan Minin vaunuja. :-)



Hipsu, jaksamista raskaaseen työhösi! Tunnistan ah, niin hyvin tuon ilmiön kun oppilaat ilmaisevat ikävänsä. Toivottavasti he saavat pitää sinut opettajanaan! Meidän esikoinen kun aloittaa syksyllä kolmannen luokan, saa silloin jo kolmannen opettajansa. Ensimmäinen opettaja jäi viime keväänä äitiyslomalle, toinen jää kesällä äitiyslomalle - toivottavasti kolmas opettaja jatkaa vähän pidempään. Ja on kiva.



Paljon olisi ollut kommentoitavaa, mutta näin päissään ei muista mitään. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

a.) vielä vauva masussa?



b.) vointi?





T: Valtakunnan virallinen huolenkantaja

Ankkis: Humalainen olo tääläkin. Alkoi aamulla sängystä noustessa, huimaa aivan mojovasti. Mitään migreeniin viittaavaa ei muuten tunnu, etova olo vain.



Vuonna 2017...Esikoinen ja keskimmäinen ovat ehkä opiskelemassa hiukan kauempana, kokoontuvat kotiin viikonloppuisin sydänystävineen(jos vain ovat riittävän lähellä..Esikoinen ainakin käy moikkaamassa tasaisin väliajoin äitikultaa, mahdollisesti ei edes kauemmas ole opiskelemaan lähtenytkään). Meillä on oma talo, jonka pihamaalla Antsa leikkii koiriemme kanssa. Usein poika lähtee metsäretkille heti pihamaalta alkavaan metsään koirat vanavedessään. Antsa suunniteelee osallistuvansa neljän vuoden päästä Idolsiin ja lauleskelee iloisesti patikoidessaan. Miehen kanssa nautimme iltahetkistä takkatulen ääressä, mies on vihdoin oppinut peittoamaan minut Othellossa. Joka ilta minäkin teen pienen pyrähdysten ikiaikaisten syys-ystävien pariin murrosikä-palsyalle (loistava maalailu, Kukulus :))



Mentävä,

Morjens!



SaaMa

Kiitos AYAP ja Enkeli huolenpidosta : ), täällä ollaan yhtenä pallona. Pientä kriisinpoikasta on meinannut pukata viimepäivinä tässä huushollissa.Ensinhän alkuviikosta tietokone jumitti ja meillä kävi sellainen kotikorjaaja, joka maksoi tosi paljon kun laittoi jonkin ohjelman vetämään ja siinähän kesti ja kesti...sittten iski nää pakkaset ja kaikki härdelli sen myötä: jäätyneet putket, jääkylmä eteinen ja kodinhoitotila, sitten kiuas hajos. Tähän sitten tieto tosrtaina että vauva tulee syntymään viikon päästä!!!! Miehelläoli eilen työpaikan iltameno ja kun kotiintulo sovitusta venähti hiven, niin se oli mulle viimenen niitti, nukuin ihan tosi huonosti yön ja kaupassa tänään sain kauhean itkukohtauksen,itkeä vollotin ihan solkenaan minimanissa, aattelin jo että tarviin kohta jotain hoitoa...

No,mies haki tänään uuden kiukaan ja se on jo seinässä ,ja 2 uutta patteria, eteisessä ja kodinhoitotilassa ja lämpötila jo 20 paremmalla puolella.Putketkin on saatu auki. joo ja mä palautin myös iskusta hakemani eteisenmatot, en kykene nyt enää enempään, (ja olikohan se edes tarpeen....), jotenkin ylireagoin kaikkeen tässä loppuvaiheeessa, huolehdin kaikesta kauheesti ja touhuan ja oon tosi itkuherkkä. Toivottavasti tää liittyy vaan tähän loppuvaiheen jännitykseen.....

Tuntuu niin kummalta kun on annettu käynnistysaika. V:n osaltahan jäin kontrollikäynniltä osastolle ja seuraavana päivänä käynnistettiin. Nyt tuntuu että pitää jännittää monta päivää. En käsitä että todennäköisesti mulla on vauva maailmassa jo viikon päästä.



Tehtiin sovinto ja kotipäivää on loppupäivä vietetty ihan vaan oleskellen, kumpa ei tulis nyt muita vastoinkäymisiä (vaikka oikeesti näähän on vaan asioita, siis hoidettava asioita, oikeesti jännitän kai tulevaa, synnytystä ja et kaikki menis hyvin, vauva olisi terve jne......)



Gallupiiin mitä 10 vuoden kuluttua en pysty vastaamaan, en kykene ajattelemaan nyt niin pitkälle.......



tiivii rvk 38+2, pikku V

Ankkis ja Saanamaria, minullakin ollut tuollaisia kokemuksia. Siis että päässä huippaa, on lievän etova olo ja ne sokeat pilkut näkökentässä. Se päänsärky. Mulla ne ovat vaihdellen kestäneet 1-2 päivää. En tiedä mistä johtuvat. Minulla niitä ollut viime syksystä lähtien silloin tällöin. Voi olla migreeniä (mulla ei kyllä mitään lääkitystä siihen ole) tai johtuisiko stressistä tai unenpuutteesta (mulla esim. ollut silloin kun muutama yö mennyt aamuyöstä valvoen). Vai hormoonitoiminta? Lähestyvä keski-ikä .. heh. Ei kai sentään alkavien vaihdevuosien kolkuttelua .. eiei.



Tytöllä on kuin onkin korvatulehdus. Saimme ab-kuurin ja särkylääkereseptin. Tyttö nukkui yli 3 tuntia päiväunia ja nyt on ihmeen pirteä ollakseen kipeä. Syönyt ei tosin ole kuin jogurttia, piimää ja banaania. No, pääasia että edes jotakin.



Minäkin tulisin oikein mielelläni vatkaamaan Minin vaunuja! Kunpa kotipalvelu toimisi paremmin! Onko teidän alueella erikseen lapsiperheiden kotipalvelu vai kaikki yhdessä (siis vanhukset, jne.)?



10-v. G. En kyllä osaa yhtään arvella. Ainakin meillä on yksi esimurrkuikäinen ja hänen kanssaan voi olla omat haasteensa. Onko meillä toinenkin, hiukan nuorempi lapsi? En tiedä - kaikesta ei saa itse päättää. Ehkä meilläkin on oma talo. Tai sitten asumme edelleen tässä kodissa joka on meille tosi rakas. Ehkä olemme laittaneet tätä uuteen uskoon- ja minulla on se upouusi keittiökin :) Töissä olemme molemmat edenneet siihen mihin olemme toivoneet. Minä en luultavasti tekisi enää tätä mitä nyt teen.



Meillä on roikkunut petivaatteet - siis peitot, tyynyt, petarit - ulkona koko päivän. Nyt täytyy mennä uudet lakanat vaihtamaan. Ihana päästä rapsakoiden petivaatteiden alle iltasella :)



Tiiviille ja Tealle täältäkin voimiavoimia loppumetreille! Tiiviillä ainakin h-hetki häämöttää jo piankin.



Alli

Hipsu, kehut on kivoja! Minäkin sain niitä pomon kautta äskettäin. Minuun ollaan todella tyytyväisiä! Se hivelee itsetuntoa kovasti ja kyllä minäkin leijuin:)



Leanna, aftat on enemmän kuin tuttuja. Voi olla kysymys siitä, mutta en tosiaan näe tonne taakse ollenkaan. En siis tiedä onko afta vai joku muu. Toivottavasti vähitellen helpottais. Päivällä ibuprofeiini tuntui helpottavan vähän. Tsemppiä sairastupaan, paranemista!



Alli, milloin siis vietät yh-aikaa? Mulla edessä viikon kuluttua, ainakin alkuviikon. Nähdään vaan!



Enkeli, tullaan tullaan:) Kunhan sovitaan aika. Ja vaununvatkaamisapua saat varmasti silloin! Minä ymmärrän enemmän kuin hyvin miltä tuntuu, kun kukaan ei oikeasti tajua. On ihanaa, jos joku oikeasti ymmärtää millaista voi olla, esim. teillä ulkoilun kanssa. Meillä muiden asioiden kanssa.



Hui, Hilu-mummi:) Eihän sitä koskaan tiedä:)



Kukkuun 10 vuoden päästä olevat muistelot oli koskettavat! Minä myös toivon, että yhdessä voi muistella kaikenlaisia haastavia aikoja ja olla onnellinen, että niistä on selvitty.



Ankkis, toivottavasti humalaa ei seuraa krapula! :) Oikeasti, ei varmasti ole kiva fiilis, toivottavasti helpottaa!



Saamuska, meillä on jonkinaisteinen suunnitelma tulla teidän nurkille vapunviettoon! Saa nähdä toteutuuko. Ilman lapsia tultais:)



Tiivii, kyllä suakin koetellaan! Jaksua!



Oma pullea napa ( . ) MINÄ OSTIN SUKSET, MINÄ OSTIN SUKSET:) Olen kuin pikkulapsi innoissani. Laskettelusuksista puhun. Kukkuu, olen oikeasti parempi laskemaan kuin Levillä silloin:) Ostin ehkä vähän haastavan vaikeat sukset, mutta pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen vähän heräteostona päädyin niihin. Oli todella hyvä alennus niissä:) Kypäränkin hankin, mutta sitä sainkin metsästää urakalla. Löysin hyvän aamupäivällä, iltapäivällä olivatkin loppuneet jo. Itiksestä löytyi, joten ei kun sinne saakka hakemaan sitä. Hiihdonope kertoi tarinan jossa vaimonsa kypärästä oli löytynyt ainakin 5cm pitkä ja puoli senttiä syvä viilto ohimon kohdalta, joten päätös oli helppo. Vaimo oli itse siis seissyt rinteessä ja kahottajan törmätessä oli näin käynyt. Lisäksi sai jalkansa pakettiin loppukaudeksi. Hui, jos ei olis ollut kypärää!



Lapset oli siis mummin kanssa pitkän ajan mun suksiostosten takia. Sitten vielä miehen kanssa. Huomenna anoppi houkutteli syömään, mutta mua ärsyttää mennä sinne. Ihan vaan sen takia, että siihen se päivä sitten meneekin. Ei muuta vikaa. Lisäksi iltapäivällä on kummipojan synttärit. Sinne pitäis ehtiä.



Nyt menen miehen kainaloon, jos ei ole taas omien vempainten parissa...



T: Ynis