Syön 1500 kcal päivässä ja laihtuminen pysähtyi. Mitäs nyt?
2 viikkoa pysynyt paikallaan
Kenenkään miehen kulutus ei voi olla noin vähän
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös jatkuva laihdutus estää normaalielämän. Töissä on pakko vähän syödä ettei pyörry kiireessä. Jos syö 1500 niin paino alkaa heti nousta. 7000 kalorivaje laihduttaa kilon ja sitä ei juoksemalla tai salilla saa aikaan. Mutta kaikki tietää miten kuluttavaa laihdutus on. Yrittäkääpä saada koira laihtumaan kilon. Ei onnistu.
Onnistuu kyllä. Koiran ruokamäärä lasketaan sen mukaan, mitä sen halutaan painavan. Siinä kaikki. Ei tarvita mitään kikkailua, ei lisää liikuntaa entiseen verrattuna -olettaen, että koira on päässyt säännöllisesti liikkumaan ennen laihdutuskuuriakin. Mulla on steriloitu koira, joka alkoi leikkauksen jälkeen kerätä painoa nopealla tahdilla. Tein, kuten yllä ja koira laihtui kilon muutamassa kuukaudessa ja on nyt normaalipainoinen.
Villi veikkaus, että sama kaava toimii suurimmalle osalle perusterveitä ihmisiäkin. Ihmisillä vain on ongelmana, että ravinnon todelliset kalorit on huomattavasti vaikeampi laskea kuin koiralle. Koira syö yleensä aina samaa, raaka-aineiltaan aika simppeliä ruokaa, jossa annoskoko per kilo on valmiiksi laskettu pussin kylkeen. Ihmiset syövät vaihtelevasti ja kalorilaskurit ovat parhaimmillaankin suuntaa-antavia ennemmin kuin pilkuntarkkoja. Jos syö peruskotiruokaa, jonka valmistaa itse, aina vain vaikeammaksi menee, kun joka ainesosa pitäisi punnita kokatessa, laskea kalorit per satsi ja sitten punnita vielä lautaselle otettava annos. Ja tämä joka aterialle, joka suupalasta. Harva viitsii.
Suomessa suositellut kalorimäärät on aika isoja, miksköhän? Kun menin muualla pt:lle, hän ehdotti 1200 kalorin ruokavaliota. Olen 170cm, 67kg, 50v nainen ja liikun päivittäin. En noudattanu ruokavalioo kun hain enemmänkin kiinteytymistä, jäi vaan mieleen
Tunnen tuskasi, ap. Minulla oli ihan sama ongelma, paino junnasi, vaikka kalorit pysyivät alle "sallitun". Heti, jos söin vähän enemmän, lihoin takaisin lähtöpisteeseen ja ylikin. Olen 160 cm pitkä ja pahimmillani, noin vuosi sitten, painoin 86 kg, eli ihan reilusti ylipainoa.
Kävi niin, että syystä X menetin ruokahaluni muutamaksi viikoksi lähes kokonaan. Söin pari kertaa päivässä ja paastoaika venyi monesti 18-20 tuntiin. Kun stressi helpotti, palailin takaisin omaan normaaliin ruokarytmiini 5 kiloa kevyempänä. Talven aikana en varsinaisesti yrittänyt laihduttaa, pyrin vain siihen, etteivät kadonneet kilot tulisi takaisin.
Nyt olen taas tilanteessa, että syystä Y ruokahalu on hukassa. Olen laihtunut hiukan reilussa kuukaudessa melkein 5 kiloa. Syön vaihtelevasti 2-4 kertaa päivässä ja paastoaika on noin 14-16 tuntia. En pätkäpaastoa tahallani, ei vain tee aamuisin mieli syödä ja illalla päivällisen jälkeen ei yleensä tule enää nälkä. Jos tulee, syön iltapalan. En laske kaloreita, enkä ihan hirveästi katso, mitä suuhuni laitan. Olen syönyt esimerkiksi jäätelöä melkein joka päivä päivällisen jälkiruuaksi, toki annoskoko on pieni, 1 minipuikko tai n. 1,5 sentin siivu pakettijäätelöä. Lämpimän ruuan syön kerran päivässä iltapäivällä, sitä kuuluisaa tavallista kotiruokaa. Teen ruuat itse alusta alkaen, enkä säästele rasvan käytössä. Punaista lihaa tosin käytän aika vähän.
Aamupalaksi syön (normaalien ihmisten lounasaikaan) jugurttipohjaisen tuorepuuron, jossa on maustamattoman jugurtin ja kaurahiutaleiden lisäksi chia-siemeniä ja milloin mitäkin marjoja. Makeutukseksi pieni liraus vaahterasiirappia tai hunajaa. Useimpina päivinä tämä ja päivällinen on kaikki, mitä syön, jollei lasketa maitokahvia, jota juon 3-4 isoa mukillista päivässä. Jos kaipaan iltapalaa, otan joko lisää jugurttia marjoilla, kaurapuuroa marjoilla tai jos olen jaksanut leipoa, palan tai kaksi leipää levitteellä ja mitä päällisiä kaapissa sattuu olemaan. Kaikki käyttämäni viljatuotteet ovat pakon edestä gluteenittomia. Joinain päivinä saatan elää ihan hyvin pelkällä kahvilla ja suklaalla/jäätelöllä.
En siis ole jättänyt pois mitään, paitsi gluteenin, en laske makroja tai kaloreita ja liikun vain kevyesti (rauhallista kävelyä noin tunti päivässä plus hyötyliikuntaa vaihtelevasti). Annoskoot vaihtelevat sen mukaan, miten kova nälkä on tai miten paljon tekee mieli syödä. Liekö tämä sitten sitä intuitiivista syömistä? En sano, että tämä olisi terveellistä tai toimisi jokaisella, mutta itselläni näyttää toimivan. Ja aiheuttaa huomattavasti vähemmän stressiä kuin kaloreiden kyttääminen ja tiukan tontonton-ruokavalion noudattaminen.