Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen
03.09.2024 |
Minulla on mies, joka aina laittaa perheen etusijalle. Ei päihdeongelmia, ei rahapelaa, ei niin mitään. Huolehtii aina minusta ja lapsista, joita minulla on kaksi ennestään entisestä liitostani ja meillä on vielä kaksi yhteistä lasta. Halusi minut, vaikka varmasti olisi voinut saada kenet tahansa.
Mies avaa ovet minulle, tekee kotitöitä, tulee töistä suoraan kotiin, hoitaa lapsia hyvin, huolehtii että saan vettä, lepoa, vie lapsia harrastuksiin. Omaa hyvät tunnetaidot, on silmiini maailman komein mies, seksi on hyvää ja huolehtii aina myös minun tarpeistani. Hieroo, koskee, puhuu, pussaa. Tuntuu naurettavalta kirjoittaa tätä tekstiä, koska olen onneton itse. En voi ymmärtää mikä minulla on. Ja joo, ei oikeasti kukaan ole täydellinen, on hänessäkin jotain pieniä vikoja oikeasti, jotka joskus ärsyttävät :)
Vaan isoin ongelma on päässäni. Suhteemme on juuri sellainen, josta muut haaveilevat -tai ainakin ennen myös minä tunsin sen. Miten saan apua? Olen uupunut, enkä löydä enää värejä elämään, vaikka hyviä ja iloisia hetkiäkin on. Varsinkin parisuhteessa olen nyt tullut etäiseksi, enkä löydä yhteyttä takaisin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Teillä on uusperhe, eli ei voi olla hyvää elämää. Ei teidän lapsille, eikä aikuisille.
Aijaa, hyvä tietää että se johtuu tästä! Jännä homma, kun mies on oma-aloitteisesti kertonut lapsille rakastavansa heitä. Varmasti sitten valehtelee ja täytyy heti erota.
Luuletko oikeasti, että muut ihmiset ajattelevat kuten sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on itsekkäitä, kersoja, naama puhelimessa, naurettavia... millaisia tulee lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on uusperhe, eli ei voi olla hyvää elämää. Ei teidän lapsille, eikä aikuisille.
Aijaa, hyvä tietää että se johtuu tästä! Jännä homma, kun mies on oma-aloitteisesti kertonut lapsille rakastavansa heitä. Varmasti sitten valehtelee ja täytyy heti erota.
Luuletko oikeasti, että muut ihmiset ajattelevat kuten sinä?
Ja lehmät lentää, toisen miehen lapsia hän ei rakasta. Yrittää sietää vuoksesi, kuten lapsesikin miestä. Tuossa kuviossa ei ole kuin kärsimystä sen kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on uusperhe, eli ei voi olla hyvää elämää. Ei teidän lapsille, eikä aikuisille.
Aijaa, hyvä tietää että se johtuu tästä! Jännä homma, kun mies on oma-aloitteisesti kertonut lapsille rakastavansa heitä. Varmasti sitten valehtelee ja täytyy heti erota.
Luuletko oikeasti, että muut ihmiset ajattelevat kuten sinä?
Ja lehmät lentää, toisen miehen lapsia hän ei rakasta. Yrittää sietää vuoksesi, kuten lapsesikin miestä. Tuossa kuviossa ei ole kuin kärsimystä sen kaikille osapuolille.
Kyllä on paljon rakastavia bonusisejä, -äitejä, bonusisovanhempia. Miksi kukaan adoptoisi lapsen edes sitten? Olet höpsö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on itsekkäitä, kersoja, naama puhelimessa, naurettavia... millaisia tulee lapsista?
Niinpä, kuten AP, nelikymppinen mummo!
Vierailija kirjoitti:
Hassuja kommentteja täällä ties mistä pettämisestä ja kiittämättömyydestä. Tunti turpaan ei ole tuonut iloa, enkä voisi kuvitella kenenkään muun miehen edes koskevan minuun. Tuntuu, että päässäni on sydämen muotoiset rillit, joilla näen vain mieheni :) En ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään, enkä myöskään kaipaa täten mitään jännämiehiä.
Kerron miehelleni melkeinpä päivittäin, kuinka arvostan häntä ja todella tarkoitan sitä. Järjestän myös kaikenlaisia pieniä yllätyksiä jne.
Ja nimenomaan tiedän, että onnellisuus lähtee sisältäpäin. En siis oleta, että mies jollain taikatempulla tekisi minut onnelliseksi -minulla on muitakin asioita, joista olla onnellinen kuten kiva koti ja tietenkin lapset.
Lisäksi vaihdevuosista olen melko kaukana, kun olen saanut nuorehkona lapset.
t. Ap
Niin, mutta oletko puhunut miehellesi aloituksessa mainitusta olotilasta?
Minusta se olisi tärkeämpää, kuin hänen kehuminen. Saatat näyttää ulospäin tuon olosi ja hän ei tiedä mistä apatiasi johtuu. Ensin tulee hälle mieleen oma toiminta, tai yleendä hän.
Jos hän on on niin hyvä, kun annat ymmärtää, niin hän kyllä sen osaa ottaa vastaan. Ja voit jakaa tunteitasi. Yhdessä on parempi miettiä, puhua jne kuin täällä riepottaa itseään.
Minä neuvoisin puhumaan tästä miehellesi rauhassa. 🙂
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on itsekkäitä, kersoja, naama puhelimessa, naurettavia... millaisia tulee lapsista?
Niinpä, kuten AP, nelikymppinen mummo!
Oon hädintuskin kolmenkympin paremmalla puolella, mutta mummo kyllä olen kasvimaani ja villasukkieni kanssa
t. Ap
Ei onnellisuus tule puolisosta vaikka rakkaus tuo elämään onnea. Kyllä onnellisuuteen tarvitaan omiakin/yhteisiä tavoitteita ja unelmia, joiden toteuttaminen tuo merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuitenkin tavatessanne oikeasti himoinnut miestäsi? Mitä ehkäisyä käytät?
Ymmärrän sinua hyvin. Minä taas kyllästyn miehiin helposti, vaikka olisi kuinka täydellinen. Ehkä se johtuu siitä, että olen niin vapaasielu luonteeltani. Haluan tulla ja mennä aivan vapaasti. Sen takia olen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin tavatessanne oikeasti himoinnut miestäsi? Mitä ehkäisyä käytät?
Juu, kyllä! Seksielämä on nytkin aktiivista ja en käytä hormonaalista ehkäisyä, joka sekoittaisi.
Tuohon yhteen ylempään viestiin vielä, että että saamme kyllä keskusteltua aina vaikeistakin asioista -mieheni huomaa, jos minulla on jokin vinossa. Tässä vaan se haaste, että en aina tiedä mistä kiikaista. Uskon, että nuo traumat eniten vaikuttavat, ja tietysti nyt ollut kiireiset ruuhkavuodet takana ja vähän olen hukassa.
t. Ap
Nainen on täysin kyvytön olemaan onnellinen.
Näin se on. Näin se on aina ollut. Näin se tulee aina olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään, jos se ei ole tatuoitu ja väkivaltainen jännämies.
Haluat tulla saamaan turpiisi pari kertaa viikossa mieheltäsi ja jos miehesi ei pahoinpitele sinua et voi olla onnellinen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin tavatessanne oikeasti himoinnut miestäsi? Mitä ehkäisyä käytät?
Juu, kyllä! Seksielämä on nytkin aktiivista ja en käytä hormonaalista ehkäisyä, joka sekoittaisi.
Tuohon yhteen ylempään viestiin vielä, että että saamme kyllä keskusteltua aina vaikeistakin asioista -mieheni huomaa, jos minulla on jokin vinossa. Tässä vaan se haaste, että en aina tiedä mistä kiikaista. Uskon, että nuo traumat eniten vaikuttavat, ja tietysti nyt ollut kiireiset ruuhkavuodet takana ja vähän olen hukassa.
t. Ap
Niin. Sano miehellesi, että olet vähän hukassa. Ei hänenkään tarvitse tietää sitä enempää, mitä itse tiedät. 🙂
Mutta hänet on otettu huomioon silloin siinä. Ja kun saa tiedon, että tarttet aikaa ja tilaa setviä itseäsi, hän varmaan osaa paremmin auttaa siinä.
Ongelmien jakaminen, yhdessä niiden yli eläminen vahvistaa suhdetta. Moni luulee, että omien murheiden toiselle jakaminen erottaa/loitontaa...mikä on huuhaata. Päinvastoin. Avoimuus, rehellisyys ja rakkaus.
Reippautta ja uskoa sinne! 💪
M46
Kuulostaa siltä, ettei mies tai teidän suhde ole se ongelma vaan sinä olet masentunut/tylsistynyt arkeen tvs. Kehotan puhumaan jollekin ja käymään terapiassa sekä hankkimaan vaikka oman harrastuksen. Itselläkin oli ikäkriisi, jolloin kyllästyin ihanaan mieheeni tai ehkä vain tylsään arkeen ja tuntui, että tunteet katosivat. Kuitenkin ne tunteet ovat palanneet, kun lisäsin arkeen mieleisiä asioita etc. Alettiin esim käymään treffeillä miehen kanssa.
Eihän toinen ihminen voi tehdä onnelliseksi, vain lisätä onnea. Sinun kannattaa selvittää, mistä alakulo johtuu. Ei se ainakaan vaihtamalla parane.
Hyvä mies kun on, niin hän varmaan ymmärtää sinua ja tukee sinua, jos menet vaikkapa keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Saattaa selvitä jotain syitä.
Ikäkin voi tehdä tepposia. Työ voi väsyttää eri tavalla kuin ennen. Hormonit voivat heilahdella. Elämä voi tuntua junnaavan paikoillaan samanlaisena. Miehen rakkaus voi tuntua liialliselta hoivaamiselta, jos et enää pidä sellaisesta vaan haluaisit tehdä jotain ihan itse omaan tahtiin ja omalla tavallasi. Päättää yhä enemmän itse.
Joskus voi olla hyvä pitää ihan ikioma päivä, kerran viikossa tai kerran kuussa, jolloin saa harrastaa mieliharrastustaan kenenkään keskeyttämättä vaikka tuntikausia, tehdä juuri niitä juttuja, joita haluaa ja juuri siten ja silloin, kun haluaa. Se on jonkinlaista itsenäistymistä ja muutoksenhalua, vaarana tietysti voi olla se, että vieraannutte enemmän vähitellen. Jos haluat pitää suhteen vakaana, kaikesta pitää tietenkin sopia ennakkoon ja hyvissä ajoin. Kirjalliset suunnitelmat ovat siitä hyviä, kun molemmilla on samanlaiset tiedot, kellonajat, "säännöt" ja muu tarvittava, turha kinastelu ja väärinmuistaminen ja -ymmärtäminen jää usein kokonaan pois. Ja listaa voi aina täydentää ja muuttaa tarpeen mukaan yhdessä sopimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin tavatessanne oikeasti himoinnut miestäsi? Mitä ehkäisyä käytät?
Juu, kyllä! Seksielämä on nytkin aktiivista ja en käytä hormonaalista ehkäisyä, joka sekoittaisi.
Tuohon yhteen ylempään viestiin vielä, että että saamme kyllä keskusteltua aina vaikeistakin asioista -mieheni huomaa, jos minulla on jokin vinossa. Tässä vaan se haaste, että en aina tiedä mistä kiikaista. Uskon, että nuo traumat eniten vaikuttavat, ja tietysti nyt ollut kiireiset ruuhkavuodet takana ja vähän olen hukassa.
t. Ap
Teillä kuulostaa olevan tosi hyvä suhde ja se on hieno juttu. Ei sitä aina aikuisiälläkään osaa olla analyyttinen ja heti hoksata, mistä kenkä puristaa. Silti voi kertoa puolisolle, että itsellä hankalampi jakso menossa ja et ole oikein selvillä itsekään, mistä se johtuu. Jo se, että puhut näitä asioita ääneen puolisollesi ja/tai ystävälle, ammattilaiselle (mikä nyt tuntuukaan parhaimmalta sinusta) saa asiat jäsentymään päässäsi selkeämmiksi, kuin vain itsekseen niitä miettien. Kokeile rohkeasti, ei kukaan täällä kaikesta yksin selviä, me ihmiset ollaan täällä toisiamme varten.
Kohta teinistä suoraan mummoksi 20v?