Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummelilla taitaa olla ikäkriisi

Juu, nämä nelikymppiset käävät eivät tajua olevansa oikeasti ikäloppuja. Toki ajopuuksi kelpaavat.

Kuuntelevat jotain teinimusaa ja kuvittelevat olevansa nuoria! :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei välttämättä liity millään lailla tunteisiisi miestäsi kohtaan. Jos joku muu elämän osa-alue ei ole ihan kunnossa, sitä helposti alkaa etsiä syyllistä hyvästä puolisosta. Minulla on käynyt näin, useammankin kerran. Useimmiten oikea syyllinen on löytynyt minun tapauksessani liian stressaavasta työstä. Monesti työpaikan vaihdon jälkeen mies on taas tuntunut tavalliselta ihanalta itseltään, mutta itse pinna kireällä, uupuneena ja väsyneenä en ole osannut iloita hyvästä suhteesta. Nyt jo 20 vuotta parisuhdetta takana ja heti kun mies alkaa tympimään, käyn läpi muut elämän stressitekijät ja aina on löytynyt jotakin muuta ongelmaa kuin puolisoni :). 

Tämä on parisuhteissa aika yleistäkin, ihan sukupuolesta riippumatta. On "helpompi" huomata toisen puutteet kuin omansa. Stressin käsittelykin on taito ja se, että tietää omat rajansa psyykkisesti ja fyysisesti. Jos noita asioita ei hallitse, niin silloin työt, puoliso, lapset, naapurit jne alkavat kuormittamaan ja kokee, että vika on heissä. Monesti se juurisyy omaan huonoon oloon löytyy itsestä ja kyse voi olla omasta rajattomuudesta tavalla tai toisella. Kaikki eivät saa tilaisuutta kasvattaa/opetella itselleen terveitä rajoja lapsuudesta asti ja silloin joutuu painimaan näiden asioiden parissa aikuisella iällä. Osa havahtuu asiaan ja alkaa etsiä tietoa ja taitoja omien rajojen hahmottamiseen ja silloin onnen avaimet ovat omissa käsissä ja tulevaisuus toiveikas. Osa jää syyttelemään ympäristöään, he törmäävät elämänsä aikana monituiset kerrat siihen, että aina "joku muu" vaikeuttaa heidän eloaan ja oloaan ja epämääräinen ahdistus valtaa elämän ja kaikki tuntuu turhalta tai liian vaikealta. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä tarvitset Jeesusta. Enkä tarkoita ketään meksikolaista jalkapalloilijaa, vaan sitä Nasaretin puuseppää. Hän on ainoa, joka voi paikata tyhjän kohdan keskellä parhaitakin olosuhteita.

No jos oikein kunnolla haluat sotkea asiasi.

Vaihdevuodet ? 

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet ? 

Juu, tummelimummelilla on kovat luulot itsestään

Hei AP! Sekin kuuluu elämään, että välillä ahdistaa ja miettii omia valintojaan. Täällä ollut hyviä vinkkejä vitamiineistä ja veriarvoista, ne on helppo tsekata ja sitten olet ainakin selvillä siitä, johtuuko olosi jostain puutoksesta. Myös tuo traumatausta mainittiin ja siihen löytyy myös apuja, kuten mahdolliseen masennukseenkin. Paljon on siis keinoja lähteä selvittämään, mistä tuo sun olo kumpuaa ja syykin löytyy todennäköisesti jollain tavalla susta itsestäsi, ei miehestäsi.

Tämä elämä on tällaista taapertamista mäkien ja mutkien kautta. Ei kukaan ole valmis ja valaistunut (vaikka instagrammissa voi siltä toisinaan vaikuttaa). Huokaise hetki ja lähde sitten selvittämään oloasi yksi juttu kerrallaan, sekin monesti auttaa, kun saa ulkopuolista näkökulmaa asioihin ja voi itse tehdä jotain konkreettista asiaa edistääkseen (varata verikokeet, jutella sairaanhoitajalle...).

Jos vielä tänään ei hymyilytä, niin kyllä se hymykin takaisin huulille palaa jossain vaiheessa ja kaikin tavoin helpompi elämänvaihe. Usko siihen, täällä on kokemusasiantuntija kertomassa vahvalla perstuntumalla, kaikki järjestyy aikanaan. 

Tiedät jo ratkaisun ongelmaan: Vaihda miestä ja tee pari lasta uuden miehen kanssa :)

Kuulostaa masennukselta. Hae apua ajoissa.

Guuglaa esivaihdevuodet.

Koko viestisi on absurdi. Kerrot pitkään ja hartaasti kuinka ihana miehesi ja sitten ihmettelet, kun olet silti onneton. Olet ulkoistanut onnesi miehellesi, ikään kuin se riippuisi hänestä. Olet itse jostain syystä, ehkä traumataustastasi johtuen, masentunut. Nyt on aika työstää sitä, ehkä vakaa arki on antanut sille tilaa. 

Mulle kävi myös just noin, että kun kaikki oli "valmista" omat traumat sai yliotteen ja masennuin. Siihen asti puskin kilttinä tyttönä kasaan koulut, vakituinen työ, lapset, talo...

Ajatella, että nelikymppiset mummotkin ovat nykyään noin uusavuttomia.

Pettäminen on elämän suola, suosittelen kokeilemaan.

Kuulostaa jotenkin että sinulla on vaikeuksia hahmottaa itsesi kokonaisena ja erillisenä ihmisenä. Olet olemassa ilman miestäsi ja lapsiasikin, ja tätä itseyden tuntemusta kannattaisi vahvistaa. Aloita jokin harrastus tai paneudu johonkin muuhun mikä sinua itseäsi kiinnostaa, mietiskele millaiset asiat (eivät ihmiset!) tuovat sinulle iloa, käy yksin teatterissa/keikoilla/urheilutapahtumissa tms. Onni lähtee sisältä omasta itsestä.

Tässä sen huomaa ettei naisille kelpaa mikään

Onnettomuus johtuu siitä, että haluat naista ja sinulla on mies. Vaikka mies on kuinka hyvä niin se ei riitä, koska olet kiinnostunut naisista.

Nelikymppisten mummojen palsta :D

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisten mummojen palsta :D

Kyllä, tämä "nuoriso" on hauskaa porukkaa :D

Hassuja kommentteja täällä ties mistä pettämisestä ja kiittämättömyydestä. Tunti turpaan ei ole tuonut iloa, enkä voisi kuvitella kenenkään muun miehen edes koskevan minuun. Tuntuu, että päässäni on sydämen muotoiset rillit, joilla näen vain mieheni :) En ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään, enkä myöskään kaipaa täten mitään jännämiehiä.

Kerron miehelleni melkeinpä päivittäin, kuinka arvostan häntä ja todella tarkoitan sitä. Järjestän myös kaikenlaisia pieniä yllätyksiä jne. 

Ja nimenomaan tiedän, että onnellisuus lähtee sisältäpäin. En siis oleta, että mies jollain taikatempulla tekisi minut onnelliseksi -minulla on muitakin asioita, joista olla onnellinen kuten kiva koti ja tietenkin lapset. 

Lisäksi vaihdevuosista olen melko kaukana, kun olen saanut nuorehkona lapset. 

t. Ap

Teillä on uusperhe, eli ei voi olla hyvää elämää. Ei teidän lapsille, eikä aikuisille.