Miksi joillekin tuntuu olevan kovin tärkeää, että kumppani on samasta maasta kuin itse?

Puhun itse sujuvaa englantia ja seurustelen englantilaisen kanssa. Kulttuurisesti en ole huomannut mitään kovin perimmäisiä eroja arvomaailmankaan suhteen, ja englantilaiset miehet taitavatkin olla aika kärjessä suomalaisnaisten liitoissa ulkomaalaisten kanssa.

Koska suhde on melko alussa, minä asun Suomessa ja mies Englannissa. En ole koskaan asunut Englannissa, eikä mies Suomessa, mutta toki vierailemme toistemme luona melko usein puolin ja toisin. Välillä on vaikea ymmärtää toisen arkea ja elämää, koska todella monet käytännöt ovat hyvinkin erilaisia näissä maissa. Tulee oletettua asioita oman kokemuspohjan perusteella, eikä oikein ymmärrä, miksi toinen joskus toimii tietyllä tavalla, vaikka ko. toimintatapa saattaisi olla ko. maassa ihan normaalia, ja jopa viralliset käytänteet pakottavat toimimaan tietyllä tavalla, mikä on täysin eri eri maassa ja jos olettaa toisen toimivan oman valintansa mukaan, saattaa tulla väärinkäsityksiä (esim. miehellä oli vielä yhteinen asuntolaina exänsä kanssa, mitä ihmettelin suuresti, kunnes selvisi, että siinä on määräajalle exit penalty, ja odottivat sen umpeutumista - minä tietysti ajattelin, että heidän eronsa on jollain tapaa vain väliaikainen asumusero, kun kerran yhteisestä asuntolainastakaan ei oltu luovuttu).

Että ei vakavia ongelmia, arvopohja ja kieliasiat kunnossa, mutta erilaiset toimintatavat ja käytännöt vaativat joskus selittämistä ja joskus aiheutuu typeriä riitoja, kun ei ihan ymmärrä, miksi toinen toimii tietyllä tavalla. Jotkut varmasti kokisivat tämän hankalaksi, vaikka itse nyt en tämän takia luopuisi suhteesta.

Monilla voi tietysti olla, että oma kielitaito ei riittäisi tms.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä se sinulle on että jollain on sillä väliä ?

 

Ensimmäisenä nyt vaikka kielimuuri ja seuraavana on kulttuuri.

Itselle ei ainakaan ole ikinä ole ollut ongelmia kielen suhteen, lukiopohjaisella englannilla olen pärjännyt ihan loistavasti ulkomaalaisen kumppanini kanssa. Se, että toisella on erilainen kulttuuri tekee mielestäni elämästä vaan kiinnostavamman. Esim. mieheni kautta olen tutustunut hyvin miehen kotimaan ruokakulttuuriin ja on vain hauskaa sekoitella eri perinteitä keskenään ja kuulla miehen lapsuudesta.

Pointti oli ehkä kuitenki nyt se että ulkomaalainen tulee maksamaan ihan helvetisti. Jos ette oo ihan taloudellisesti riippumattomia miljonäärejä niin jostain se on aina pois.

Ihan ihme arvomaailma sinulla, jos puolison tärkeä piirre on se, että se on halpa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhun itse sujuvaa englantia ja seurustelen englantilaisen kanssa. Kulttuurisesti en ole huomannut mitään kovin perimmäisiä eroja arvomaailmankaan suhteen, ja englantilaiset miehet taitavatkin olla aika kärjessä suomalaisnaisten liitoissa ulkomaalaisten kanssa.

Koska suhde on melko alussa, minä asun Suomessa ja mies Englannissa. En ole koskaan asunut Englannissa, eikä mies Suomessa, mutta toki vierailemme toistemme luona melko usein puolin ja toisin. Välillä on vaikea ymmärtää toisen arkea ja elämää, koska todella monet käytännöt ovat hyvinkin erilaisia näissä maissa. Tulee oletettua asioita oman kokemuspohjan perusteella, eikä oikein ymmärrä, miksi toinen joskus toimii tietyllä tavalla, vaikka ko. toimintatapa saattaisi olla ko. maassa ihan normaalia, ja jopa viralliset käytänteet pakottavat toimimaan tietyllä tavalla, mikä on täysin eri eri maassa ja jos olettaa toisen toimivan oman valintansa mukaan, saattaa tulla väärinkäsityksiä (esim

Tämä just, yleensä ihan keskustelemalla selviää niistä kulttuurisista eroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että helpommin yhteisen arvomaailman löytää jostain läntisen maailman suurkaupungeista kuin Suomen maakunnista. Ja pääseehän sitä sukuloimaan minne päin maailmaa tahansa. Lisäksi on zoomit ja teamsit ja skypet. 

Osallistutko häihin ja hautajaisiin skypellä?

Ihan lentokoneella ollaan menty paikan päälle. Puoliso siis Yhdysvalloista. 

 

Eli tuhlaatte 20 vuodessa omakotitalon/kesämökin verran rahaa mantereiden välillä lentelyyn.

 

Olen eri, mutta meillä on omakotitalo ulkomailla ja kesämökki Suomessa, ei tarvita enää toista omakotitaloa.

Pointti oli ehkä kuitenki nyt se että ulkomaalainen tulee maksamaan ihan helvetisti. Jos ette oo ihan taloudellisesti riippumattomia miljonäärejä niin jostain se on aina pois.

Riippuu varmaan missä asuu. Toki jonnekin Australiaan lennot ovat kalliita, mutta Euroopan sisällä lentää helposti ja edullisesti eikä aikaerokaan rassaa.

Vierailija kirjoitti:

Rotupuhtaus.

Miksi rotupuhtaus on sinulle tärkeää?

Läheltä seuranneena voin kertoa että arki on helpompaa samasta kulttuurista olevan kumppanin kanssa. Alkuhuuman jälkeen tulee arki ja ne jännän jutut voi alkaa ärsyttää.

Oma mies on Skotlannista ja meillä on samanlainen arvomaailma, vaikkei samanlainen kulttuuri olekaan. 

Minusta isoin asia on lapset ja mahdollinen ero. Ajatteles että olet muuttanut vaikka puolison takia Espanjaan. Sitten saatte pari lasta ja tulee ero. Haluat muuttaa lasten kanssa Suomeen/Kanadaan mutta puoliso ilmoittaa että ei käy. Sitten asut siellä Espanjassa lasten kanssa esim seuraavat 15 vuotta tai vaihtoehtoisesti muutat muualle ilman lapsia.

Elämä on paljon helpompaa, kun hyväksyy sen tosiasian, että makuasioista ei kannata kiistellä. Siitä seuraa vain pelkkää riitaa. Mitä multa pois, jos joku haluaa vaimonsa nimenomaan Thaimaasta tai toinen haluaa aviomiehensä Gambiasta?

En käyttäisi sekuntiakaan muiden makuasioiden pohtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta isoin asia on lapset ja mahdollinen ero. Ajatteles että olet muuttanut vaikka puolison takia Espanjaan. Sitten saatte pari lasta ja tulee ero. Haluat muuttaa lasten kanssa Suomeen/Kanadaan mutta puoliso ilmoittaa että ei käy. Sitten asut siellä Espanjassa lasten kanssa esim seuraavat 15 vuotta tai vaihtoehtoisesti muutat muualle ilman lapsia.

Olen tuo, joka asuu USA:ssa kanadalaisen kumppanin kanssa ja minun ja lasten elämä on täällä (vaikka ei olisikaan miestä). En ylipäätään hankkisi kumppania sellaisesta maasta, jossa en haluaisi asua. Jos kumppani haluaisi asua vaikka Mongoliassa niin ei suhde olisi kovin pitkälle edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli ehkä kuitenki nyt se että ulkomaalainen tulee maksamaan ihan helvetisti. Jos ette oo ihan taloudellisesti riippumattomia miljonäärejä niin jostain se on aina pois.

 

Ihan ihme arvomaailma sinulla, jos puolison tärkeä piirre on se, että se on halpa. 

Tavallaanhan aika monilla ihan samassa maassa olevillakin on se tilanne, että jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, se enemmän tienaava päätyy maksamaan niitä kumppaninkin kuluja. Esim. vanhemmillani on näin, ja kyllä isäni on maksanut äidilleni autot, lomamatkat jne. Toki äidilläni omatkin tulot on, mutta ne on vaan paljon pienemmät kuin isällä. Että ei se ihan tavatonta ole, että kotimainenkin parisuhde tulee jollekin kalliiksi.

Monesti myös suhteen alussa käydään paljon treffeillä ravintoloissa, ehkä vietetään hotelliviikonloppuja tavallista enemmän alkuhuumassa jne., että kyllä suhteeseen saa palamaan rahaa ihan samasta maasta olevankin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kieli, kulttuuri ja arvomaailma. Helpompi rakentaa suhdetta.

Mielestäni on tärkeintä, että arvomaailma on sama ja yhteiseen arvomaailmaan ei tarvita samaa syntymämaata. Samaten yhteisen kielen ei tarvitse olla suomen kieli. Aika moni etenkin nuoremmissa sukupolvissa puhuu esim. englantia todella hyvin. Ovat mahdollisesti asuneet tai työskennelleet ulkomailla tai työkielenä on englanti. En oikein näe minkälaisia hankalia kulttuurisia ongelmia voisi tulla vaikka englantilaisen tai hollantilaisen kanssa, eri asia tietty jos laittaa hynttyyt yhteen jonkun afrikkalaisen heimopäällikön kanssa.

Mitenhän sen sanoisi kauniisti... geenit. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta isoin asia on lapset ja mahdollinen ero. Ajatteles että olet muuttanut vaikka puolison takia Espanjaan. Sitten saatte pari lasta ja tulee ero. Haluat muuttaa lasten kanssa Suomeen/Kanadaan mutta puoliso ilmoittaa että ei käy. Sitten asut siellä Espanjassa lasten kanssa esim seuraavat 15 vuotta tai vaihtoehtoisesti muutat muualle ilman lapsia.

Mitä jos eron jälkeen suomalainen kumppanisi haluaa muuttaa Nuorgamiin ja sinä haluat asua Helsingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että helpommin yhteisen arvomaailman löytää jostain läntisen maailman suurkaupungeista kuin Suomen maakunnista. Ja pääseehän sitä sukuloimaan minne päin maailmaa tahansa. Lisäksi on zoomit ja teamsit ja skypet. 

Osallistutko häihin ja hautajaisiin skypellä?

Jos on läheisen sukulaisen häät niin lennetään niihin, kaukaisemman sukulaisen juhlat voi kyllä jättää välistäkin ja lähettää lahjan postitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli, kulttuuri ja arvomaailma. Helpompi rakentaa suhdetta.

 

Mielestäni on tärkeintä, että arvomaailma on sama ja yhteiseen arvomaailmaan ei tarvita samaa syntymämaata. Samaten yhteisen kielen ei tarvitse olla suomen kieli. Aika moni etenkin nuoremmissa sukupolvissa puhuu esim. englantia todella hyvin. Ovat mahdollisesti asuneet tai työskennelleet ulkomailla tai työkielenä on englanti. En oikein näe minkälaisia hankalia kulttuurisia ongelmia voisi tulla vaikka englantilaisen tai hollantilaisen kanssa, eri asia tietty jos laittaa hynttyyt yhteen jonkun afrikkalaisen heimopäällikön kanssa.

Samaten sinne Afrikkaankin mahtuu vaikka minkälaista ihmistä. Esim. koomikko Trevor Noah on kotoisin Etelä-Afrikasta ja kulttuurierot hänen kaltaisen ihmisen kanssa tuskin olisivat kovin suuret.

Voihan se olla ongelmallista, jos toinen alkaa kaivata takaisin kotimaahansa ja itse en haluaisi muuttaa sinne.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla ongelmallista, jos toinen alkaa kaivata takaisin kotimaahansa ja itse en haluaisi muuttaa sinne.

Mutta voihan se suomalainenkin kumppani haluta muuttaa vaikka espanjaan ja sinä et.

Minä taas en ymmärrä miksi joillekin on tärkeää ettei kumppani ole samasta maasta. Rassehan sellainen on. Vaikkapa Espanjalainen nainen jolle ei kelpaa Espanjalainen mies vaan on pakko olla Suomalainen.