Miksi joillekin tuntuu olevan kovin tärkeää, että kumppani on samasta maasta kuin itse?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä miksi joillekin on tärkeää ettei kumppani ole samasta maasta. Rassehan sellainen on. Vaikkapa Espanjalainen nainen jolle ei kelpaa Espanjalainen mies vaan on pakko olla Suomalainen.

 

Tuskinpa espanjalainen nainen haluaa suomalaisen miehen vain siksi, että hän on suomalainen. Eiköhän yleensä käy niin, että sattuu tapaamaan kivan ihmisen, joka nyt vaan sattuu olemaan vaikkapa juuri se suomalainen. Itsestäni olisi ainakin hassua ajatella niin, että jos tapaisin kivan miehen, jonka kanssa kemiat pelaavat, juttu luistaa ja arvomaailma sopii yhteen, kieltäytyisin mahdollisuudesta suhteeseen vain siksi, että hän on sattunut syntymään jonnekin muualle kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Ettei kaikki aika ja raha mee kahen maan välillä ystävissä ja sukulaisissa lentelyyn.

Käytänkin tätä argumenttia kun seuraavan kerran sukulaiset kysyy milloin tulen Suomeen

Eivät tajua miten paljon siihen menee rahaa, lentäisivät itse tänne

Miestä en vielä ole löytänyt

terv. ulkosuomalainen

Varoittavia esimerkkejä on, mutta kukapa niistä välittää, kun rakastunut ruskeaan lihaan. Lapset sitten ovatkin riitakappaleita, eli toinen voi viedä lapset omaan maahansa, kun hänen äitinsä on parempi kasvattaja ja pitäähän tytöiltä poistaa jotain, että ovat avioliittoon kelpaavia. Tätä tapahtuu jatkuvasti, mutta nykyään siitä puhutaan vähemmän kun pitää olla niin maailmaa syleilevä ote eikä räikeitä väärin käytöksinen pidä enää tuoda julkisuuteen.

Mikä mahtaa olla tilastollinen totuus, montako lasta on siepattu Suomesta saamaan jotain ismikasvatusta tai katolilaisuutta?

No just siksi että silloin todennäköisemmin on yhteinen kieli, ja kun on sama kulttuuritausta, ovat arvomaailmat ja tavat TODENNÄKÖISEMMIN samansuuntaiset. Mutta sitten ihan käytännön syitä - on helpompaa seurustella, kun toinen asuu samassa kaupungissa kuin jos hän asuu toisella puolen maapalloa, ja samassa maassa asuvan kanssa ei tarvitse alkaa käydä keskusteluja siitä, kumpi muuttaa ja jättää omat läheisensä taakseen ja muuttaa itselleen vieraaseen maahan. Itselläni ei olisi mahdollisuutta tapailla tai seurustella muualla asuvan kanssa, koska lentäminen olisi liian hankalaa ja kallista, usein oman työni vuoksi mahdotontakin. Ja tykkään mieluummin nähdä usein eikä niin, että pystyy näkemään ehkä kerran kuussa ja lomilla.

Mita serkumpi, sita herkumpi!

Vierailija kirjoitti:

No just siksi että silloin todennäköisemmin on yhteinen kieli, ja kun on sama kulttuuritausta, ovat arvomaailmat ja tavat TODENNÄKÖISEMMIN samansuuntaiset. Mutta sitten ihan käytännön syitä - on helpompaa seurustella, kun toinen asuu samassa kaupungissa kuin jos hän asuu toisella puolen maapalloa, ja samassa maassa asuvan kanssa ei tarvitse alkaa käydä keskusteluja siitä, kumpi muuttaa ja jättää omat läheisensä taakseen ja muuttaa itselleen vieraaseen maahan. Itselläni ei olisi mahdollisuutta tapailla tai seurustella muualla asuvan kanssa, koska lentäminen olisi liian hankalaa ja kallista, usein oman työni vuoksi mahdotontakin. Ja tykkään mieluummin nähdä usein eikä niin, että pystyy näkemään ehkä kerran kuussa ja lomilla.

Meillä oli niin, että minä olen syntynyt maassa A (Suomi), mutta kun tapasin miehen olin muuttanut työn perässä maahan B. Miehen vanhempien juuret ovat maasta C, mutta hän on syntynyt maassa D ja muuttanut sen jälkeen maahan E, jossa hän on kasvanut suurimman osan elämästään ja aikuisena muuttanut maahan F.  Ensin minä muutin hänen sen hetkiseen kotimaahansa ja sitten yhdessä vielä myöhemmin muutimme vielä maahan G, jossa kumpikin meistä halusi asua ja meillä kummallakin on kolmen eri maan kansalaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just siksi että silloin todennäköisemmin on yhteinen kieli, ja kun on sama kulttuuritausta, ovat arvomaailmat ja tavat TODENNÄKÖISEMMIN samansuuntaiset. Mutta sitten ihan käytännön syitä - on helpompaa seurustella, kun toinen asuu samassa kaupungissa kuin jos hän asuu toisella puolen maapalloa, ja samassa maassa asuvan kanssa ei tarvitse alkaa käydä keskusteluja siitä, kumpi muuttaa ja jättää omat läheisensä taakseen ja muuttaa itselleen vieraaseen maahan. Itselläni ei olisi mahdollisuutta tapailla tai seurustella muualla asuvan kanssa, koska lentäminen olisi liian hankalaa ja kallista, usein oman työni vuoksi mahdotontakin. Ja tykkään mieluummin nähdä usein eikä niin, että pystyy näkemään ehkä kerran kuussa ja lomilla.

 

Meillä oli niin, että minä olen syntynyt maassa A (Suomi), mutta kun tapasin miehen olin muuttanut työn perässä maahan B. Miehen vanh

Lisään vielä, että mies joutuu työnsä vuoksi matkustelemaan paljon. Aluksi tavattiin yleensä niin, että joko hän lensi tapaamaan minua tai minä häntä. Mutta aika pian sovittiin niin, että minä lähden matkustamaan hänen mukaansa sinne, minne hänen työnsä sattui juuri sillä hetkellä viemään. Koska itse tarvitsen työntekoon vain läppärin, voin periaatteessa tehdä työtä mistä päin maailmaa tahansa. En kokenut, että jouduin uhraamaan mitään, koska se oli ihan sitä, mitä itsekin halusin. Eli kyllä ne välimatkaongelmatkin saadaan järjestymään, jos molemmat haluavat loppujen lopuksi samankaltaisia asioita.

Ymmärrän jos kielitaito ei riitä, mutta en kyllä muuten tajua miksi sillä olisi niin väliä mistä toinen tulee.

Hmm...Erittäin monen suomalaisen kanssa eivät arvomaailmat kohtaa. Joidenkin toki. 

Miksi joillekin on ongelma, kun muiden kriteerit kumppanista eroaa omista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että helpommin yhteisen arvomaailman löytää jostain läntisen maailman suurkaupungeista kuin Suomen maakunnista. Ja pääseehän sitä sukuloimaan minne päin maailmaa tahansa. Lisäksi on zoomit ja teamsit ja skypet. 

Osallistutko häihin ja hautajaisiin skypellä?

Ihan lentokoneella ollaan menty paikan päälle. Puoliso siis Yhdysvalloista. 

 

Eli tuhlaatte 20 vuodessa omakotitalon/kesämökin verran rahaa mantereiden välillä lentelyyn.

 

Olen eri, mutta meillä on omakotitalo ulkomailla ja kesämökki Suomessa, ei tarvita enää toista omakotitaloa.

Pointti oli ehkä kuitenki nyt se että ulkomaalainen tulee maksamaan ihan helvetisti. Jos ette oo ihan taloudellisesti riippumattomia miljonäärejä niin jostain se on aina pois.

Aika moni meistä, joilla on ulkomaalainen kumppani ovat asuneet ulkomailla jo ihan sinkkuinakin ja sitten siellä toisessa maassa asuessaan tavanneet sen ulkomaalaisen kumppaninsa.

T. Ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Hmm...Erittäin monen suomalaisen kanssa eivät arvomaailmat kohtaa. Joidenkin toki. 

Samaa mieltä. Ainakin suurimman osan tän palstan miesten kanssa mulla tuntuu olevan varsin erilainen arvomaailma...

Onko ruskeita lapsia? Etsitkö näille uutta isää?

Tavallaanhan aika monilla ihan samassa maassa olevillakin on se tilanne, että jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, se enemmän tienaava päätyy maksamaan niitä kumppaninkin kuluja. Esim. vanhemmillani on näin, ja kyllä isäni on maksanut äidilleni autot, lomamatkat jne. Toki äidilläni omatkin tulot on, mutta ne on vaan paljon pienemmät kuin isällä. Että ei se ihan tavatonta ole, että kotimainenkin parisuhde tulee jollekin kalliiksi.

Monesti myös suhteen alussa käydään paljon treffeillä ravintoloissa, ehkä vietetään hotelliviikonloppuja tavallista enemmän alkuhuumassa jne., että kyllä suhteeseen saa palamaan rahaa ihan samasta maasta olevankin kanssa.

En ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelua, että parisuhde jotenkin maksaisi. Jos se oman kumppanin kanssa tekee kivoja juttuja, käy ravintoloissa, matkoilla, sisustaa, niin eihän se raha mene toiseen ihmiseen. Yhdessähän niitä kivoja asioita tehdään ja yhdessä niistä nautitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siinähän se aloituksessa tuli, yhteinen kieli ja arvomaailma. Yhteinen kulttuuri ja tietty se, että molempien sukulaisten sukulaisia pääsisi tapaamaan. Ei nyt sillä, etten olisi voinut ulkomaalaisenkin miehen kanssa perhettä perustaa, mutta tuossa vastaus kysymykseesi.

 

Mutta minkä takia sinulla ei voisi olla yhteinen arvomaailma vaikka ranskalaisen, japanilaisen, intialaisen, italialaisen, australialaisen tai amerikkalaisen kanssa? Eihän kaikilla samassa maassa asuvilla ole samanlainen arvomaailma. Eli miksi sen kulttuurin täytyy olla sama? Kulttuurihan ei välttämättä ole sama asia kuin ihmisen henkilökohtainen arvomaailma.

Kyllä kulttuuri siihen vahvasti vaikuttaa. Koska ihmisen juuret ovat aina mitä ovat ja vaikka "haluaisi" olla toisenlainen niin siihen vanhaan palaa helposti jossain vaiheessa. 

Erityisen harmillista on se, että sukulaiset ovat eri maissa ja pitkä matka ja kallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei kaikki aika ja raha mee kahen maan välillä ystävissä ja sukulaisissa lentelyyn.

Käytänkin tätä argumenttia kun seuraavan kerran sukulaiset kysyy milloin tulen Suomeen

Eivät tajua miten paljon siihen menee rahaa, lentäisivät itse tänne

Miestä en vielä ole löytänyt

terv. ulkosuomalainen

Käytä vain, se on ihan hyvä argumentti, puolin ja toisin, tietysti.

Jos syntyy lapsia, siinä vaiheessa saattaa isovanhemmatkin painostaa oman kulttuurinsa tapoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieli, kulttuuri ja arvomaailma. Helpompi rakentaa suhdetta.

 

Mielestäni on tärkeintä, että arvomaailma on sama ja yhteiseen arvomaailmaan ei tarvita samaa syntymämaata. Samaten yhteisen kielen ei tarvitse olla suomen kieli. Aika moni etenkin nuoremmissa sukupolvissa puhuu esim. englantia todella hyvin. Ovat mahdollisesti asuneet tai työskennelleet ulkomailla tai työkielenä on englanti. En oikein näe minkälaisia hankalia kulttuurisia ongelmia voisi tulla vaikka englantilaisen tai hollantilaisen kanssa, eri asia tietty jos laittaa hynttyyt yhteen jonkun afrikkalaisen heimopäällikön kanssa.

Puhun englantia todella hyvin (kirjoitin aikanaan laudaturin ja olen opiskellut sitä yliopistossa, nykyisin jatkuvasti työkäytössä). Äidinkieli ja sen luoma henkinen yhteys ovat kuitenkin minulle niin tärkeitä asioita, etten ikinä haluaisi seurustella muun kuin suomea äidinkielenään puhuvan ihmisen kanssa.

Nuorena treffailin hollantilaista miestä. Meni kivasti, kunnes hän joskus erehtyi tunnustamaan rakkauttaan. Huomattuaan, että minulle aivan liian pian, korjasi tämän johtuvan siitä, että "I love you" on niin paljon kepeämpi sanoa kuin "ik hou van jou". Ja niinhän se onkin. "I love you" ei tarkoita paljonkaan. 

Minä halusin jonkun, jolle voin sanoa "minä rakastan sinua" ja niillä sanoilla on kaikki se paino, mikä kuuluukin olla. Ja kun toinen sanoo saman, tunnen kaiken sen kontekstin ja syvyyden, minkä saa ilmaistua vain omalla äidinkielellään. 

Halusin helsinkiläisen miehen koska haluan asua Kampissa