Miksi joillekin tuntuu olevan kovin tärkeää, että kumppani on samasta maasta kuin itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla ongelmallista, jos toinen alkaa kaivata takaisin kotimaahansa ja itse en haluaisi muuttaa sinne.

 

Mutta voihan se suomalainenkin kumppani haluta muuttaa vaikka espanjaan ja sinä et.

 

No nyt kun mietit niitä todennäköisyyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että helpommin yhteisen arvomaailman löytää jostain läntisen maailman suurkaupungeista kuin Suomen maakunnista. Ja pääseehän sitä sukuloimaan minne päin maailmaa tahansa. Lisäksi on zoomit ja teamsit ja skypet. 

Minulla on samanlainen kokemus. Deittisovelluksissa kiinnostavimmat miehet ovat melko usein muita kuin suomalaisia, vaikka en suomalaisuutta sinänsä kielteiseksi ominaisuudeksi katsokaan. Sillä ei vain ole vaikutusta suuntaan tai toiseen vaan etsin kumppania jolla on omiani vastaavat arvot, asenteet ja päämäärät elämässä.

Nykyinen tapailukumppani asuu Tukholmassa ja hänellä on neljän eri maan passi. Hänen kanssaan voi keskustella mistä vain, myös haastavista aiheista. On kohtelias, osaa tarvittaessa käyttäytyä arvokkaasti, arvostaa Pohjois-Euroopan maiden edistyksellistä kulttuuria mutta ei ole mieleltään sulkeutunut ja rajoittunut pohtimaan vain yhden pienen maan asioita kuten moni sellainen mies joka on koko elämänsä asunut vain yhdessä maassa.

Tällä palstalla ulkomaalaisen kanssa avioitumista herjataan varmasti ihan vain typerän nationalismin vuoksi: ajatellaan vanhakantaisesti naisten olevan "omaisuutta" jonka ulkomaalainen mies on "vienyt" suomalaisilta miehiltä. Yök. Onneksi saan tapailla modernisti ajattelevaa, aidosti tasa-arvosta välittävää miestä.

Viherpunikille on tärkeintä, että kumppani on muslimi ja tällä on mahdollisimman verinen rikoshistoria.

erilaisuuden pelko

Niin no..

Onhan se tietysti kustannuskysymys.

Itsellä tuo raja menee jossakin utsjoki kevo akselilla. Kai sieltä kauempaa ulkomailtakin vois löytyä, mutta aasialainen yksikään ei ole mulle oikia, ne on  varten muita poikia.

Minusta on niin paljon kotoisampaa kun toinen selvällä suomen kielellä huutaa kotoisasti että... Enkö minä jo tuhat kertaa ole käskenyt sinun!!#!!@&!!! Stanan äijjä!! 

Se ei oikein japaniksi kuulosta ihan yhtä rakastavalta. 💋

Vierailija kirjoitti:

erilaisuuden pelko

Tämä on jännä juttu, itse asun ulkomailla ja olen tavannut täällä paljon ihmisiä (platonisia ystäviä ja välillä niitä romanttisiakin kiinnostuksen kohteita), jotka koen luonteeltaan varsin samanlaisiksi kuin minä vaikka he ovatkin kotoisin eri maasta.

Tapailukumppani? Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaanhan aika monilla ihan samassa maassa olevillakin on se tilanne, että jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, se enemmän tienaava päätyy maksamaan niitä kumppaninkin kuluja. Esim. vanhemmillani on näin, ja kyllä isäni on maksanut äidilleni autot, lomamatkat jne. Toki äidilläni omatkin tulot on, mutta ne on vaan paljon pienemmät kuin isällä. Että ei se ihan tavatonta ole, että kotimainenkin parisuhde tulee jollekin kalliiksi.

Monesti myös suhteen alussa käydään paljon treffeillä ravintoloissa, ehkä vietetään hotelliviikonloppuja tavallista enemmän alkuhuumassa jne., että kyllä suhteeseen saa palamaan rahaa ihan samasta maasta olevankin kanssa.

 

En ymmärrä ollenkaan tällaista ajattelua, että parisuhde jotenkin maksaisi. Jos se oman kumppanin kanssa tekee kivoja juttuja, käy ravintoloissa, matkoilla, sisustaa, niin eihän se raha mene toiseen ihmiseen. Yhdessähän niitä kivoja asioita tehdään ja yhdessä ni

Ero onkin ehkä se, että vaikka samassa maassakin olevan kanssa saa rahaa palamaan seurusteluun, niin lähellä asuvan kanssa kuitenkin on mahdollista tapailla ja seurustella ilman että rahaa palaa. Lentoliput sensijaan ovat aina kalliita. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan missä asuu. Toki jonnekin Australiaan lennot ovat kalliita, mutta Euroopan sisällä lentää helposti ja edullisesti eikä aikaerokaan rassaa.

Se on tietysti makuasia, onko ne Euroopan lentoliput halvat vai kalliit. Ja vaikka ei aikaero rassaa, niin kyllä minä koen huomattavasti hankalammaksi ja väsyttävämmäksi vaikka parin tunnin lennon lentokenttäodotuksineen ja matkoineen lentokentälle, kuin vaikka 20 minuutin bussimatkan HSL:n bussilla ovelta ovelle. Ja kyllähän hintaero on myös merkittävä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos kielitaito ei riitä, mutta en kyllä muuten tajua miksi sillä olisi niin väliä mistä toinen tulee.

Olet lukenut tätä ketjua, jossa on aika selvästi kerrottu syitä, mutta et vieläkään tajua?

"Mutta minkä takia sinulla ei voisi olla yhteinen arvomaailma vaikka ranskalaisen, japanilaisen, intialaisen, italialaisen, australialaisen tai amerikkalaisen kanssa? Eihän kaikilla samassa maassa asuvilla ole samanlainen arvomaailma. Eli miksi sen kulttuurin täytyy olla sama? Kulttuurihan ei välttämättä ole sama asia kuin ihmisen henkilökohtainen arvomaailma."



Tietysti voi olla. Mutta kaikki eivät jaksa kulttuurieroja, edes sellaisia, jotka eivät aineuta mittavia ongelmia. Ja tämä on ihan ok. Samasta syystä Suomessakin ihmiset pariutuvat mieluiten sellaisen kanssa, jonka tavat, ajattelutavat ja arvot sopivat yhteen omien kanssa. Tuntuu, että ulkomaalaisen kanssa ollaan valmiimpia hyväksymään isompia eroja näissä asioissa, ja ollaan valmiit myös sietämään niistä johtuvaa säätämistä. Ja mikäs siinä - jos se itselle sopii.

Olin aikaisemmin naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Hän oli kotoisin toisesta Euroopan maasta, joten sen eksoottisemmasta suhteesta ei ollut kysymys. Kulttuurierot toivat oman lisänsä, samoin matkustelu ja kieli, mutta se mikä usein jää liian vähälle huomiolle on toiselle ladatut, ääneen sanomattomat odotukset, jotka toki voidaan laskea osaksi kulttuurieroja. Eli me odotimme toisiltamme tietynlaista käytöstä joka pohjautui omiin kulttuuripohjiimme. Vaimoni oli tottunut siihen että mies on perheen pää joka tekee päätökset, joita nainen voi sitten vapaasti kritisoida, koska eihän hän ole ollut mukana päättämässä. Itse olin pohjoismaisen tasa-arvoajattelun kasvatti, jossa päätökset tehdään yhdessä ja jos tulee huteja, kannetaan myös yhdessä niistä koituneet seuraukset. Tämä johti siihen että vaimoni ajatteli minun olevan heikko koska kysyin hänen mielipidettään asioihin ja lopulta sain kuulla olevani syyllinen kaikkeen siihen mikä meni pieleen, sillä vaimoni ei kokenut että hänellä olisi minkäänlaista vastuuta.

Kun tein kotitöitä, vaimoni ajatteli minun "auttavan" huushollin ylläpidossa. Ei siis niin että olin tekemässä oman osuuteni. Hän myös suuttui jos sanoin oman näkemykseni siihen miten kotia sisustettaisiin. Hän oli omasta mielestään kodin ylin valtiatar.

Nykyinen puolisoni on suomalainen ja yhteinen sävel on löytynyt pääsääntöisesti hyvin. Elämä on lunkia ilman jokapäiväistä turhaa draamaa.

Ero onkin ehkä se, että vaikka samassa maassakin olevan kanssa saa rahaa palamaan seurusteluun, niin lähellä asuvan kanssa kuitenkin on mahdollista tapailla ja seurustella ilman että rahaa palaa. Lentoliput sensijaan ovat aina kalliita. 

Useimmat tapaavat sen ulkomaalaisen kumppaninsa ollessaan samassa maassa hänen kanssaan. Näin minäkin tapasin oman mieheni, on yhdysvaltalainen. 

Onko se aina huono asia, että ne sukulaiset asuu eri maassa... :D

Täälläkin aina esim. joulunalla pitkät sukujouluun liittyvät draamaketjut, samaten kesämökkitappelut... Eipä nyt näytä siltä, että se elo sukulaisten kanssa on niin auvoista.

Lika barn leka bäst.