Lapsi muuttaa pois kotoa, miten selviät?

Hanki mies.

Koetan surra itsekseni. Onneksi lapsi muuttaa van neljän ratikkapysäkin päähän eli se vähän helpottaa. 

Lopetat vaan tissuttelun

Ekan lähtöä surin varmaan vuoden. En mitään itkeskellyt mut haikeus ja ikävä iski tosi usein. Seuraavat onkin menneet helpommin. Nyt on kaikki omillaan. Tavataan säännöllisesti, viestitellään. Annan nuorille tilaa eli en itse ole koko ajan yhteyttä pitämässä, mutta he ottaa usein yhteyttä. On avun tarvetta ja kysymyksiä, kuulumisia ja juttukaverin puutetta. Minä tsemppaan ja muistutan siitä kuinka hyviä tyyppejä ovat. Ja kerron tietty että ovat tärkeitä ja rakkaita...

Olen miettinyt tätä itsekin. Varmaan työ ja harrastukset siirtyvät keskeisempään rooliin elämässä. Ehkä joku lemmikkikin voisi olla vaihtoehto? Miestä en enää ottaisi riesaksi, jos lapset on jo kasvatettu ja lentäneet pesästä. Voihan niitä herrasmiehiä tarvittaessa tapailla päiväkahvien merkeissä. Nyt sulla onkin mahdollisuus tehdä elämästäsi ja kodistasi juuri itsesi näköinen ja elää itsellesi pitkästä aikaa. 

Siis muuttaa johonkin hotelliin?

Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!

Tyttö muutti öitinsä kanssa eri ksupunkiin, se oli jo outoa. Kävi kuitenkin jokatoinrn viikonloppu mun luona. Sitten kohta poiks muutti myöd kotoa ja olihan se opettelua, mutta kyllä mulla on niin paljon kaikkea muuta, että ei olf tiukkaa tehnyt. 

Hyvä vaan kun ovat jo jokseenkin omillaan. Tyttökin asuu nyt yksin. 

M46

Mulla lapsi asuu nyt kolmatta vuotta omillaan, lähti jo kesken lukion toiselle puolen maata. Vähän aikaa meni tottuessa, mutta kun ymmärtää, että lasten on tarkoituskin itsenäistyä ja muuttaa pois, niin hyvinhän sitä jaksaa.

Mulla on ollut viisi vuotta omillaan. Vuoden verran meni ihmetellessä vähentyneitä kotitöitä ja kokatessa vanhasta tottumuksesta liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!

Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta?  Olet outo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva aloitus suututtaa yhtä paljon kuin tällaiset. Hyi!

Hyi kun vanhemmalla on ollut hyvät välit lapseen ja "tyhjä pesä" tuntuu surulliselta?  Olet outo. 

Ei se ole tervettä, että tuntuu, kuin oma elämä olisi ohi, kun lapsi muuttaa pois. Se ei kerro hyvistä väleistä lapseen vaan riippuvuussuhteesta.

Sehän on normaali elämänkulku, että lapset muuttavat pois kotoaan, kun aikuistuvat. Mitä sitä suuremmin suremaan, olihan se tiedossa ja ennakolta. Jos aikaa tuntuu olevan enemmän kuin ennen, niin ei muuta kuin etsimään mukavia harrastuksia esim. kansalaisopiston piireistä. Sieltä löytyy niin teoreettisia aineita kuin käytäntöäkin. Lukukausimaksu ei päätä huimaa. Nythän rahaa jää säästöön, kun ei lapsi ole enää huollettavana.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö muutti öitinsä kanssa eri ksupunkiin, se oli jo outoa. Kävi kuitenkin jokatoinrn viikonloppu mun luona. Sitten kohta poiks muutti myöd kotoa ja olihan se opettelua, mutta kyllä mulla on niin paljon kaikkea muuta, että ei olf tiukkaa tehnyt. 

Hyvä vaan kun ovat jo jokseenkin omillaan. Tyttökin asuu nyt yksin. 

M46

Miehillepä tuo etävanhemmuus tuntuu muutenkin sopivan paremmin. 

Uusi vaihe alkaa molempien elämässä, se on hienoa, ei surullista.

Esikoinen lähti eilen. Olin miettinyt sitä paljon viimeisen vuoden aikana kun tiesin milloin muutto tulee. No olen keuhkokuumeessa niin eipä tässä jaksanut hössöttää ym. Olo on oikeastaan aika iloinen. Kiva kun poika lähti hyvillä mielin ja innoissaan opiskelemaan,

Tein samasta aloituksen noin 3 viikkoa sitten. Samanlaisia tuntemuksia koin. 

Valtava elämänmuutos. 

Todella surullista sen lapsen kannalta. Sinun olisi pitänyt olla itse oman elämäsi keskipiste, tietenkin muita unohtamatta.

Ryhdy johonkin vapaaehtoistyöhön, niin saat elämääsi jotain sisältöä tai tarkoitusta, jos et pysty menemään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista sen lapsen kannalta. Sinun olisi pitänyt olla itse oman elämäsi keskipiste, tietenkin muita unohtamatta.

Ryhdy johonkin vapaaehtoistyöhön, niin saat elämääsi jotain sisältöä tai tarkoitusta, jos et pysty menemään töihin.

Mistä tuo nyt tuli? Minä käyn normaalisti töissä. Työ vaan ei ole elämänsisältöni, vaan lapsesta huolehtiminen on ollut.

Ap

Selviän juomalla kahvit vodkan sijasta.