Lopetin alkoholinkäytön ja yhtäkkiä huomaan miten yksin olen
Lopetin siis jonkin aikaa sitten alkoholin käyttämisen, ihan vaan koska juominen ei ollut enää hauskaa ja en nähnyt sen tuovan mitään hyvää elämääni. Juominen on liittynyt aiemmin lähinnä illanistujaisiin silloin tällöin viikonloppuisin kavereiden kesken. Nyt kun en juo tuntuu ettei oikein osaa keksiä mitään yhteistä monienkaan ennen läheisiltä tuntuneiden kavereiden kanssa, koska yhteiseen ajanviettoon on vahvasti liittynyt alkoholi enkä minä jaksa selvin päin olla humalaisten seurassa. Surullista huomata miten vaivaannuttavalta tuntuu yrittää tehdä heidän kanssaan jotain muuta ihan tavallista mihin ei liity alkoholi. Ihan kuin sitä yhteyttä näihin ihmisiin ei aidosti olisikaan. On mulla sellaisiakin kavereita joiden kanssa ajanvietto ei ole perustunut juhlimiseen, mutta ovat kyllä vähemmistössä.
Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Kommentit (62)
Selvinpäin tulee tehtyä enemmän asioita, kun on energiaa. Ajattelu on myös selkeämpää.
Rentouttavaa ottaa olutta ja nauttia elämästä!
Me nautiskellaan kotona keskiolutta ja kuunnellaan musiikkia,katsellaan elokuvia,lauletaankin. Iloisesti hiprakassa.
Vierailija kirjoitti:
Rentouttavaa ottaa olutta ja nauttia elämästä!
Ei se ole yhtään rentouttavaa kun krapula lasketaan. Eräs toinen päihde on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se tuppaa olemaan. Kännissä elää aina jollain tavalla valheessa.
Hyvin sanottu, näin se taitaa tosiaan olla. Aika pelottavaa huomata. Ap
Olut on huumaava aine, mukava, tulee hilpeä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rentouttavaa ottaa olutta ja nauttia elämästä!
Ei se ole yhtään rentouttavaa kun krapula lasketaan. Eräs toinen päihde on parempi.
Eipä oo darraa, ku juuaan sopivasti.
Exä aina valitti että ei voi lopettaa juomista, koska sitten ei olisi yhtään kaveria.
Mietin että jos siinä on miehen prioriteetit elämässä, niin toivottavasti löytää kumppanin jolle on ok jäädä kolmannelle sijalle.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi sopivasti nautittuna on ihana elämän suola. Pitää vain päättää ettei juo väkeviä ja vain kerran viikossa.
No sehän ei välttämättä enää onnistu, jos on jo ehtinyt riippuvuuden kehittämään. Minä kokeilin monet kerrat tuota, että jos vain vähentäisin, en lopettaisi. Vähän aikaa ne usein pitikin ne päätökset tyyliin max 5 annosta juhlissa, tai ei ikinä alkoholia jos seuraava päivä on työpäivä, tms. Mutta aina, aina, se valui aika äkkiä siihen että taas join 6-8 kaljaa joka ilta, viikonloppuna kunnon kännit, oli tunkkainen ja väsynyt olo ja halusin vaan lopettaa (mutta ei vieltä tänään - mañana). Siinä vaiheessa kun olin elänyt yli 5 vuotta tuossa kierteessä jossa jatkuvasti kohtuujuomisyritykset päätyi takaisin suurkulutukseen ja sekoiluihin (mm. rattijuoppous, kännipäissä pikavippien ottoa, itsensä telomisia) oli pakko todeta että mulle valitettavasti ainoa vaihtoehto on korkki lopullisesti kiinni.
Ja joo, kyllä mä antaisin aika paljon jos voisin olla kuten sinä, ottaa kohtuudella elämän suolana. En ole koskaan kokenut niin euforista ja ihanaa tunnetta kuin nousuhumala. Mutta kun mulla ne haitat on niin suuret, että pakko on siitä luopua.
Vierailija kirjoitti:
Exä aina valitti että ei voi lopettaa juomista, koska sitten ei olisi yhtään kaveria.
Mietin että jos siinä on miehen prioriteetit elämässä, niin toivottavasti löytää kumppanin jolle on ok jäädä kolmannelle sijalle.
Voi se löytääkin, toisen samalla tavalla juovan. Itse olin aikoinaan nuorempana tällainen, ja mulla oli samanlaisia miesystäviä. Ihan kivastihan se toimi, toki mitään perheitä siinä ei alettu perustamaan kun molemmille maistui häppä ja baarielämä, mutta hyviä muistoja noista suhteista lähinnä on.
Alota uuestaan ryyppääminen, niin et ole niin yksin.
Entäpä kieltolaki, mikä oli aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rentouttavaa ottaa olutta ja nauttia elämästä!
Ei se ole yhtään rentouttavaa kun krapula lasketaan. Eräs toinen päihde on parempi.
Eipä oo darraa, ku juuaan sopivasti.
Niin kun heti aamulla aloittaa juomisen niin ei ehdi tulla krapulaa. Jatkuva känni on keino välttää krapula. Sitähän se sopivasti juominen on.
Saman huomasin itsekin kun lopetetin kokonaan alkoholinkäytön joskus 10 vuotta sitten. En ole alkoholisti, tai absolutisti, en vaan enää huvittanut juoda. Se oli hämmentävää huomata, kuinka monelle se alkoholi oli itseisarvo ja osa identiteettiä. Uset ihmiset joita pidin hyvinä ystävinä, häipyivät taka-alalle, kun mikään alkoholiin liittymätön tekeminen ei kelvannut syyksi tavata. Tämä oli aluksi melko surillista, mutta toisaalta samalla karsiutui paljon pois näitä muka kavereita elämästä, ja tilalle on tullut uusia saman henkisiä harrastusten ja töiden kautta.
Kaikki ovat kavereita pubissa. Ilman alkoholia olet ulkopuolinen. Yksin siis.
Siksi idiooteilla on paljon kavereita ja fiksuilla ei.
Kun ryyppäsin kaadoin enimmäkseen yksin. Selvänä olen lähes aina yksin. Ei oikeastaan mitään eroa siinä juonko vai enkö juo. Kaikki on kuitenkin paskaa oli selvä tai kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ryyppäsin kaadoin enimmäkseen yksin. Selvänä olen lähes aina yksin. Ei oikeastaan mitään eroa siinä juonko vai enkö juo. Kaikki on kuitenkin paskaa oli selvä tai kännissä.
Minäkin juon kun olen yksin, silloin olen paljon luovempi kuin selvin päin.
Kyllä omat kaverit katosi jonnekkin kun itse en juo alkoholia usein.
Sinnehän ne dokufrendit jäi,baariin,kun mä häippäsin omille teilleni.
Alkoholi sopivasti nautittuna on ihana elämän suola. Pitää vain päättää ettei juo väkeviä ja vain kerran viikossa.