Lopetin alkoholinkäytön ja yhtäkkiä huomaan miten yksin olen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rentouttavaa ottaa olutta ja nauttia elämästä!

 

Ei se ole yhtään rentouttavaa kun krapula lasketaan. Eräs toinen päihde on parempi.

Eipä oo darraa, ku juuaan sopivasti.

 

Niin kun heti aamulla aloittaa juomisen niin ei ehdi tulla krapulaa. Jatkuva känni on keino välttää krapula. Sitähän se sopivasti juominen on. 

Juuaan iltaisin.

Oma kokemukseni on vähän päinvastainen: Kun 40+ lähipiiristä vähän jokainen lopettaa tai minimoi juomisen, niin on hyvin vaikea kohdata ketään arkista jutustelua syvemmällä tasolla. Useimmat nyt vaan ovat selvinpäin varautuneita ja/tai tylsiä, minäkin olen.

Mä ite tykkään dokailla pääasiassa yksinäni,kavereitten kans oon aina selvinpäin. Joko vaan himas musaa ja drinksuja,tai sit saatan lähtee joku keikalle tai risteilylle yksinäni juhlimaan. Se on mulle parasta rentoutumista :D  Kavereitten kanssa sit syödään,grillaillaan,ulkoillaan luonnossa ja katotaan leffoja ihan selvinpäin.

Onks kellään muulla näin?

Kavereita ei ole ollut ja nyt ei ole edes tuttuja seurana kun lopetin alkoholin juomisen. Työttömänä istun päivät kotona. Olisi edes töitä. Vuoden ollut työttömänä.

Olen ollut 5 kuukautta juomatta ja valon lisäännyttyä havahuduin tähän. Teen asioita kyllä itsekseni enkä koskaan juonut yksin ollessa. Enää ei maistu edes saunaolut. Nyt en kuitenkaan osaa enää tehdä mitään sosiaalista. Mitä teen koko kesän? Ouoliso työskentelee paljon ja tulee tänä kesänä olemaan vasta myöhään lomalla. En minä voi koiraakaan määräänsä enempää ulkoiluttaa. Vietänkö mehutölkin kanssa kivennokassa kesän? Yksin uiminen tuntuu turvattomalta. Keikkoja tai baareja en kaipaa. Minulla on harrastuskavereita onlinessa ja helposti täytän sosiaalisuuttani siellä mutta välillä voi mennä hyvä viikkokin etten puhu kuin aviomiehelle tai lemmikeille.

Sama juttu. Mun ratkaisu on se että menen illanviettoon mukaan mutta lähden pois paljon aikaisemmin, siis silloin kun muilla on nousuhumala. Kyllä siinä noin tunti puolitoista on hyvää aikaa jutella kavereiden kanssa ja ovat kuvassa pienessä vasta. Discoon mua ei kyllä saa koska ne on tuskaa selvin päin. 

Minä myös alkoholiton koen tuon ulkopuolisuuden. Jos ei halua ottaa kunnon kännejä et ole hyvä kaveri. 

Täytyy keksiä uusia ulkoilu harrastuksia ja sitä kautta uusia kavereita ja usein löytää sen kumppaninkin yhteisten harrastusten parista ja varmaan paremman kuin känni touhuista.

Ei tarvitse lopettaa juhlimista ja juomista kokonaan - riittää että vaihdat alkoholipitoiset juomat alkoholittomiin.

Itselläni varsinainen "baareissa käymisen ja juhlimisen kulta-aika" alkoi oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun vaihdoin juomat alkoholittomiin vaihtoehtoihin. On mahtavaa käydä viihteellä ja nauttia esim. tanssimisesta ja siitä yleisestä sosiaalisesta hulinasta, ilman että tarvitsee naamioitua alkoholin taakse. Mukavaa on myös se, että voi hurauttaa omalla autolla kotiin siinä vaiheessa kun väsy alkaa painaa (tai jos baarista on löytynyt mukavaa yöseuraa).

Kaverini kyllä ottavat olutta entiseen malliin. Se ei haittaa minua, eikä minun alkoholittomuuteni heitä. Moni ulkopuolinen toki ihmettelee miten jaksan olla "selvinpäin humalaisten seurassa". No, kaverini eivät sentään ole täysin perseet olalla, vaan ottavat maltilla, sen verran että estot poistuvat. Ja toisaalta, en tuomitse muiden juomatapoja. Meillä kaikilla on oma tapamme rentoutua.

Toisaalta moni myös yllättyy kuullessaan että olen selvinpäin ja siitä huolimatta "sosiaalinen ja rento". Kyseessä on taito jota voi harjoitella.

Jännä keskustelu lukea. Mulla ei ole ikinä ollut alkoholin käytölle perustuvia kaverisuhteita. Opiskeluaikoina oli tietty kosteita bileitä, mutta niittenkin kavereiden kanssa tehtiin päivät muuta; oltiin kursseilla tai kirjastolla, lounastettiin yhdessä jne. Ei ne perustunut juomiselle.

Olen aina ollut sosiaalinen ilman viinaakin. Nykyisin viihdyn muuten vaan paljon yksin koirani kanssa, en niin enää kaipaa ihmisiä. Kirjoitan paljon ja tällaista.

N57

Vierailija kirjoitti:

Jännä keskustelu lukea. Mulla ei ole ikinä ollut alkoholin käytölle perustuvia kaverisuhteita. Opiskeluaikoina oli tietty kosteita bileitä, mutta niittenkin kavereiden kanssa tehtiin päivät muuta; oltiin kursseilla tai kirjastolla, lounastettiin yhdessä jne. Ei ne perustunut juomiselle.

Olen aina ollut sosiaalinen ilman viinaakin. Nykyisin viihdyn muuten vaan paljon yksin koirani kanssa, en niin enää kaipaa ihmisiä. Kirjoitan paljon ja tällaista.

 

N57

Olen tämä 5 kuukautta tuore alkoholiton. Mulla on aika hurja nuoruus takana, laitosta, päihteitä, huonoja porukoita, pikku rikoksiakin ja olen aiemmin lopettanut toisenkin rankan päihteen. Tästä jo vuosia mutta oikeastaan koko nuoruudessa rakentamani kaveripiiri on näitä erilaisia päihdetuttuja. Viime vuonna hautasimme yhden kaverin hyvää matkaa ennen neljääkymmentä maksan vuoksi.. Joka tapauksessa. Olen aika outo lintu joka porukkaan. Nyt en kuulu enää omieni joukkoonkaan sinne laitapuolelle. Olen lapseton, kouluttamaton, en oikein tiedä edes mistä ihmisten kanssa aloittaisin. Tunnen itseni aina kummajaiseksi. Olen kuitenkin ylpeä siitä mihin olen tullut. Online kirjakerhot, käsityöt ja pelaaminen on antaneet jonkun verran sosiaalista elämää onneksi. Puoliso jakaa samaa nuoruutta mutta on tutustuttu aivan muita reittejä.

up

Lähiön kaupan kulmilla oleileva ryyppysakki voi olla varsinainen vankila päihdesairaille 😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tuppaa olemaan. Kännissä elää aina jollain tavalla valheessa.

Hyvin sanottu, näin se taitaa tosiaan olla. Aika pelottavaa huomata. Ap

Täällä yksi 50 v entinen alkoholisti jolle kävi myös noin. Mutta vielä pahempaa: huomasin hukanneeni iän, missä olisi voinut toteuttaa haaveitaan kuten vaikka luoda uraa, asua ulkomailla, pariutua, hankkia lapsia.

 

Mutta mitä tein minä? Kaljoittelin päivästä toiseen. Uskoin tosissani, että se on mitä haluan, sanoin sitä boheemiksi taiteilijaelämäksi, ja pidin tavisten touhuja tylsinä. On se aika karua lopettaa terveyssyistä juominen 48-vuotiaana ja huomata, että selvä minä olisi halunnut esim miehen ja lapsia, mutta nyt on myöhäistä.

No,surullista kai jollain tapaa jos elämän suurin haave olisi ollut suurperhe(mikä on todellisuudessa pelkkä fantasia,jollaisia meillä päihdeongelmaislla valitettavan usein on),mutta itselläni kävi päinvastoin. Nuorena päihdeongelma traumaattisista syistä,minkä seurauksena huonoja ihmissuhde valintoja/kouluttautumattomuus. Yritin sitten tsempata ja sain ok-talon,lapset ja päälle melkein henkeni menetyksen väkivallan seurauksena..Jos silti  nyt voisin valita, olisin jättänyt lapset tekemättä ja miehet hankkimatta ja eläisin juuri kuten minulle on parasta ja terveellistä,toteuttaisi unelmani. Mutta aina ei voi voittaa ei edes joka kerta. Olet oikeasti säästynyt paljolta ja saanut silti kokea paljon, koska olet yhä elossa. Sinulla on vapaus tehdä ja vaikuttaa aivan miten ja missä haluat ilman perhevevoitteita. Sinulla ei ole mitään menetettyä,ainoastaan annettavaa,toisin,kuin meillä monilla muilla.

Hyvä huomio noihin fantasioihin liittyen. Päihteet vääristävät todellisuudentajua ja minäkuvaa, minkä vuoksi ihminen saattaa kuvitella haluavansa aivan eri asioita kuin mitä oikeasti haluaisi. Minä onneksi säästyin tuhoisilta parisuhteilta mutta menin kouluttautumaan väärälle alalle. Harmittaahan se vielä näin vuosien jälkeenkin mutta toisaalta minulle olisi voinut käydä paljon pahemmin. Nyt olen terve ja kiinni realiteeteissa mutta itsestäänselvyyksiä ne eivät minulle ole. En sen vuoksi tunne enää mitään halua sekoittaa päätäni, koska en halua vajota taas sinne kummalliseen usvaiseen fantasiamaailmaan, jossa ei itsekään tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Jälkikäteen ajateltuna se oli jopa vähän pelottavaa aikaa olla niin kujalla ja kuplautunut.

Aika moni löytää sisältöä aktiivisesta harrastuksesta tai työelämästä. Siis sillä tavalla, että se sosiaalinen yhteisö löytyy näistä. Ei mitään yksin puurtamista.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni löytää sisältöä aktiivisesta harrastuksesta tai työelämästä. Siis sillä tavalla, että se sosiaalinen yhteisö löytyy näistä. Ei mitään yksin puurtamista.

aika harva työpaikka haluaa tähän lamaan päihdetaustaisen. ja vähän sama se harrastusporukoissakin on. kehno neuvo.

Miksi aina pitää olla jotain "tekemistä" tai sitä loppupeleissää  "energiaa imevää" juopotteluseuraa??

Ole vain oma itsesi sellaisena kuin olet.

Jonkun ajan päästä tulee valoisia päiviä mutta jos hairahdut jälleen, ne valoisat päivät siirtyvät..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni löytää sisältöä aktiivisesta harrastuksesta tai työelämästä. Siis sillä tavalla, että se sosiaalinen yhteisö löytyy näistä. Ei mitään yksin puurtamista.

aika harva työpaikka haluaa tähän lamaan päihdetaustaisen. ja vähän sama se harrastusporukoissakin on. kehno neuvo.

Suomessa on iät ajat ollut työelämässä paitsi päihdetaustaisia niin myös lukemattomia aktiivisesta päihdeongelmasta kärsiviä. Osa on jäänyt lopulta kiinni, toiset ovat jotenkin onnistuneet hoitamaan työnsä, vaikka tuskin loputtomiin. Eikä menneisyyden päihdetaustaa ole mikään velvollisuus alkaa selvittää työpaikalla, jos henkilö on ottanut elämästään vastuun ja käsitellyt menneet ongelmansa. Tähän maahan kyllä saataisiin luotua se paljon puhuttu työvoimapula ihan sillä, ettei koskaan palkattaisi mihinkään tehtävään ketään sellaista, jolla on tai on joskus ollut päihdeongelma.