Lopetin alkoholinkäytön ja yhtäkkiä huomaan miten yksin olen

On se näin. Tänään lähdettävä baariin, kun en ole 3 viikkoon nähnyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan alkuun onkin hankalaa löytää sellaisia kamuja, jotka eivät ryypiskele viikonloppuja. Mutta aikaa myöten se oma tyyli toisella tavalla löytyy ja siihen sopivia kavereita. 

Pysy vaan tuossa linjassa ja etsi siihen sopivaa sisältöä. 

M46

Ei se toimi enää. Ihmiset on karsinoitu juopoiksi ja tavallisiksi jo n. 20 vuotiaina. Toiselle puolelle Suomea muuttaminen voi kyllä olla toimiva tapa mutta omalla kylällä olet leima otsassa iät ja ajat. m39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä sen huomaa, jos on ystävyys/kaveruus perustunut alkoholin ympärille. Kannustaisin kyllä olemaan valitsemallasi tiellä. Alkoholi on myrkkyä.

Ei alkoholin vaan hauskanpidon ympärille. Kuka nyt tylsimyksen seurassa viihtyy?

Siis jos ei käytä alkoholia on tylsimys?

Absolutistit ovat pääosin tylsiä ja yksioikoisia eli kyllä.

No alkoholistit ovat hauskoja lähinnä vain omasta mielestään. Olen mieluummin rehellinen absolutistitylsimys. Alkkisten kannattaisi videoida niitä fiksuja puheitaan, ja katsoa ne seuraavana aamuna krapulassa. Voisi vähän käsitys omasta hauskuudesta muuttua. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä sen huomaa, jos on ystävyys/kaveruus perustunut alkoholin ympärille. Kannustaisin kyllä olemaan valitsemallasi tiellä. Alkoholi on myrkkyä.

Ei alkoholin vaan hauskanpidon ympärille. Kuka nyt tylsimyksen seurassa viihtyy?

Mitä hauskaa et voi tehdä selvinpäin? 

Ryypätä? -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä sen huomaa, jos on ystävyys/kaveruus perustunut alkoholin ympärille. Kannustaisin kyllä olemaan valitsemallasi tiellä. Alkoholi on myrkkyä.

Ei alkoholin vaan hauskanpidon ympärille. Kuka nyt tylsimyksen seurassa viihtyy?

Tuo on just perisuomalainen syvälle juopottelukulttuuriin juontava jäänne. Että ei voi olla hauskaa ilman alkoholia. Alkoholia käyttämätön on tylsä, ehkä jopa nössö ja muuta paskaa. Tästä huomaa kuinka syvällä alkoholi on kaikessa. Sille eletään. Joo joo ehkä viikot ollaan selvinpäin ja painetaan töitä, mutta viikonloppuna vedetään all in ja sitten sekoillaan ja aiheutetaan harmia, eikä oteta siitä edes vastuuta vaan laitetaan kaikki sen piikkiin että "no mä olin vähän vaan kännissä". Voi v*ttu miten tyhmää. Sitten aamuyön tunteina itketään sitä, että miksei taksi ota kyytiin. No mikseiköhän ota kyytiin, kun rähistään ja auotaan päätä kuskille joka on töissä ja valvoo yönsä sen takia että pääsisi asiakkaat kotiinsa!? V*tun älykääpiöt. ON varmaan hauskaa teillä känniääliöillä joo, kellään muulla ei ole. Lähinnä säälittävää katseltavaa. Miten voikin olla ihmiset niin myrkyn ohjaamia lampaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tuppaa olemaan. Kännissä elää aina jollain tavalla valheessa.

Hyvin sanottu, näin se taitaa tosiaan olla. Aika pelottavaa huomata. Ap

Täällä yksi 50 v entinen alkoholisti jolle kävi myös noin. Mutta vielä pahempaa: huomasin hukanneeni iän, missä olisi voinut toteuttaa haaveitaan kuten vaikka luoda uraa, asua ulkomailla, pariutua, hankkia lapsia.

 

Mutta mitä tein minä? Kaljoittelin päivästä toiseen. Uskoin tosissani, että se on mitä haluan, sanoin sitä boheemiksi taiteilijaelämäksi, ja pidin tavisten touhuja tylsinä. On se aika karua lopettaa terveyssyistä juominen 48-vuotiaana ja huomata, että selvä minä olisi halunnut esim miehen ja lapsia, mutta nyt on myöhäistä.

Suurimmalle osalle jotka juhlii käy noin. He sanovat etteivät ikinä halua lapsia ja miten se elämä on juuri sitä mitä haluaa. Hän ei tule muuttumaan. Maailma silti muuttuu ympärillä ja lopulta huomaa ettei sitä elämää mitä halusi viettää loppu elämänsä ole enää olemassa.

Alat tietämään jotain mitä monet eivät ole tienneet, vielä. Yhteys luontoon ja yrtinkasvatuksen aloittaminen on tulevaisuutta.

Näin kävi. Kaveruudet katkesivat ja sen pelossa jatkoinkin niin pitkään. Lopettaessa ajatukseni kuitenkin oli, että jos en viihdy näiden ihmisten kanssa selvinpäin, niin onko se kaveruus minkään arvoista.

Kun koetin järjestää alkoholitonta yhteistä tekemistä, moni oli innoissaan ja piti ajatusta tosi hyvänä, mutta sitten sieltä kahvilta kuitenkin piti yllättäen poiketa muka vessaan pubiin tai ihan vaan moikkaamaan tuttua baarimikkoa. Keilailu piti sopia paikkaan jossa on a-oikeudet. Se siitä. 

Yritin pitkään myös hengailla juovien kavereiden seurassa selvinpäin, mutta he tekivät selväksi että olin tylsää seuraa jos en juonut. Aloin rohkeasti lähteä kotiin siinä vaiheessa kun alkoi tuntua, että nyt olisi siiderin paikka. Tajusin juoneeni aina juuri siksi etten viihtynyt ja että minua ahdisti, ja juoman turruttamalla päällä olin kaikki ne vuodet jaksanut ilta illalta odottaa milloin se hauska alkaa ja tapahtuu jotakin mitä en mistään hinnasta haluaisi missata. Eikä se hauska juuri koskaan ollut alkanut tai mitään tapahtunut. 

Vaikka uusia kavereita ei olekaan löytynyt, niin entistä elämää ei ole ikävä. Olen vaihtanut paikkakuntaakin, niin entisiin kavereihin ei tarvitse enää vaivaannuttavasti törmätä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen lopettanut jo 7 vuotta sitten, ja nykyään olen totaaliyksinäinen. Vähitellen ne baareiluun ja biletykseen keskittyneet kaverisuhteet kuihtuivat pois, kun en enää juonut, eikä ole uusia tullut tilalle.

 

Välillä pitkiä aikoja menee, etten mieti yksinäisyyttä lainkaan. Mutta taas kesälomalla se iski kunnolla, että miten mun elämästä on tullut tällaista, että en koko lomana puhunut kuin kaupan kassalle.

Ihmisiä tapaa ystäviksi asti baareilun ulkopuolellakin. Vaikka kirjastossa, erilaisilla kursseilla, konserteissa. Täytyy vaan mennä ja osallistua. Itse tapasin mieheni - bussipysäkillä.

Nää tyypit on aina joko vinoilemassa muille juomisesta, pyörittelee silmiään tai jotain. Eivät keksi puhuttavaa. Muutama drinksu olisi irrottanut persoonan esiin ja olisi pystynyt kommunikoimaan helpommin. Mutta käyhän toi noinkin, mutta turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit on aina joko vinoilemassa muille juomisesta, pyörittelee silmiään tai jotain. Eivät keksi puhuttavaa. Muutama drinksu olisi irrottanut persoonan esiin ja olisi pystynyt kommunikoimaan helpommin. Mutta käyhän toi noinkin, mutta turha valittaa.

Ex aina irvaili minulle, että mikä siinä on kun en yhtään uskalla relata ja päästää irti, että mitä minä oikein pelkään. Että häpeän itseäni ja vaikutan suorastaan siltä että minulla on jotain salattavaa, kun en halua juoda alkoholia.  Joo. Ennemminkin minun mielestäni ne ihmiset häpeävät ja pelkäävät jotakin itselleenkin tuntematonta pimeää mörköä, jotka rentoutuvat ja vapautuvat vain alkoholin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Näin kävi. Kaveruudet katkesivat ja sen pelossa jatkoinkin niin pitkään. Lopettaessa ajatukseni kuitenkin oli, että jos en viihdy näiden ihmisten kanssa selvinpäin, niin onko se kaveruus minkään arvoista.

Kun koetin järjestää alkoholitonta yhteistä tekemistä, moni oli innoissaan ja piti ajatusta tosi hyvänä, mutta sitten sieltä kahvilta kuitenkin piti yllättäen poiketa muka vessaan pubiin tai ihan vaan moikkaamaan tuttua baarimikkoa. Keilailu piti sopia paikkaan jossa on a-oikeudet. Se siitä. 

Yritin pitkään myös hengailla juovien kavereiden seurassa selvinpäin, mutta he tekivät selväksi että olin tylsää seuraa jos en juonut. Aloin rohkeasti lähteä kotiin siinä vaiheessa kun alkoi tuntua, että nyt olisi siiderin paikka. Tajusin juoneeni aina juuri siksi etten viihtynyt ja että minua ahdisti, ja juoman turruttamalla päällä olin kaikki ne vuodet jaksanut ilta illalta odottaa milloin se hauska alkaa ja tapahtuu jotakin mitä

Kyllä meidän porukassa selvätkin otetaan innolla mukaan. Kuskeja ei ole koskaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tuppaa olemaan. Kännissä elää aina jollain tavalla valheessa.

Päinvastoin.

Kännissä jokaisen oikea luonne paljastuu.

Ei minulla kyllä ole tuollaista, mutta toisaalta olen aina ystävieni kanssa tehnyt muutakin kuin ryypännyt. Tykkään käydä kesällä kahviloissa ulkona, ja jos ystävän saa mukaan, mikäpä sen loistavampaa ajanvietettä. Yhden ystäväni kanssa käydään pyöräilenkeillå ja joskus talvella laskettelemassa. Hänellä on kiva 12-vuotias poika, joka on hurjan taitava lumilautailija. Konserteissa ja bändien keikoilla käyn aina kun on rahaa. Välillä menee huonommin rahan suhteen ja voi olla taukoa. En minä juomaan sinne mene, mutta voin ottaa lonkeron tai pari. Ja jos olen autolla, en ota kuin limun. En käy festareilla tai vastaavissa, joissa lähtökohtaisesti suurin osa juo.

Vierailija kirjoitti:

Kännissä jokaisen oikea luonne paljastuu.

Kyllä. Selvinpäin ollaan lukot päällä, se on peittelyä ja valhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Kännissä jokaisen oikea luonne paljastuu.

Kännissä olet vain kännissä, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan alkuun onkin hankalaa löytää sellaisia kamuja, jotka eivät ryypiskele viikonloppuja. Mutta aikaa myöten se oma tyyli toisella tavalla löytyy ja siihen sopivia kavereita. 

Pysy vaan tuossa linjassa ja etsi siihen sopivaa sisältöä. 

M46

Ei se toimi enää. Ihmiset on karsinoitu juopoiksi ja tavallisiksi jo n. 20 vuotiaina. Toiselle puolelle Suomea muuttaminen voi kyllä olla toimiva tapa mutta omalla kylällä olet leima otsassa iät ja ajat. m39

No ei ap ole minusta sanonut olleensa juoppo. Mutta olen mä kuullut monen raittiiksi ruvenneen sanoneen, että alkuun on totuteltava siihen, että on meno toisenlaista. Ja jos käyt jossain saunaillassa vissylinjalla, niin hirmu tuputusta alkuun. Mutta ei nykyään enää katsota ihan vinoon, jos ei ota mitään alkoholia. 

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä sen huomaa, jos on ystävyys/kaveruus perustunut alkoholin ympärille. Kannustaisin kyllä olemaan valitsemallasi tiellä. Alkoholi on myrkkyä.

Ei alkoholin vaan hauskanpidon ympärille. Kuka nyt tylsimyksen seurassa viihtyy?

Mitä hauskaa et voi tehdä selvinpäin? 

Ryypätä? -ohis

Mutta onko se loppupeleissä hauskaa? Eikö ole oikeastaan niin, että se hauskuus on oikeasti joku muu asia, jota tehdään yhdessä (esim. katsotaan leffaa yhdessä, pelataan, tanssitaan, seurustellaan), mutta siihen on liitetty ryyppääminen, josta onkin sitten tullut itse tarkoitus. Niinpä alkuperäinen hauskuus on se juttu, jota voi harrastaa selvinpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se tuppaa olemaan. Kännissä elää aina jollain tavalla valheessa.

Hyvin sanottu, näin se taitaa tosiaan olla. Aika pelottavaa huomata. Ap

Täällä yksi 50 v entinen alkoholisti jolle kävi myös noin. Mutta vielä pahempaa: huomasin hukanneeni iän, missä olisi voinut toteuttaa haaveitaan kuten vaikka luoda uraa, asua ulkomailla, pariutua, hankkia lapsia.

 

Mutta mitä tein minä? Kaljoittelin päivästä toiseen. Uskoin tosissani, että se on mitä haluan, sanoin sitä boheemiksi taiteilijaelämäksi, ja pidin tavisten touhuja tylsinä. On se aika karua lopettaa terveyssyistä juominen 48-vuotiaana ja huomata, että selvä minä olisi halunnut esim miehen ja lapsia, mutta nyt on myöhäistä.

No,surullista kai jollain tapaa jos elämän suurin haave olisi ollut suurperhe(mikä on todellisuudessa pelkkä fantasia,jollaisia meillä päihdeongelmaislla valitettavan usein on),mutta itselläni kävi päinvastoin. Nuorena päihdeongelma traumaattisista syistä,minkä seurauksena huonoja ihmissuhde valintoja/kouluttautumattomuus. Yritin sitten tsempata ja sain ok-talon,lapset ja päälle melkein henkeni menetyksen väkivallan seurauksena..Jos silti  nyt voisin valita, olisin jättänyt lapset tekemättä ja miehet hankkimatta ja eläisin juuri kuten minulle on parasta ja terveellistä,toteuttaisi unelmani. Mutta aina ei voi voittaa ei edes joka kerta. Olet oikeasti säästynyt paljolta ja saanut silti kokea paljon, koska olet yhä elossa. Sinulla on vapaus tehdä ja vaikuttaa aivan miten ja missä haluat ilman perhevevoitteita. Sinulla ei ole mitään menetettyä,ainoastaan annettavaa,toisin,kuin meillä monilla muilla.