Mitä muistatte Estonian uppoamisesta?
Itse olin silloin 11v, joten ei ole juurikaan mielikuvia.
Kommentit (28)
kun kuulin että joku laiva oli uponnut ja paljon ihmisiä kuollut, mutta en sitä silloin sen konkreettisemmin tajunnut, kuinka iso juttu se oli.
Nyt kun ajattelee että joku Romantika tms risteilijä uppoisi niin huh...
ap
keskusradiosta laivan uponneen ja mummoni oli juuri risteilyllä. Pahalta tuntui vaikka kuulin että olikin eri laiva. Liian läheltä liippasi. Varmasti olisi tuntunut pahalta vaikkei ketään tuttua olisi silloin juuri risteilyllä ollutkaan. Muistan myös elävästi sen ihmismäärän joka oli risteilyltä tulijoita vastassa satamassa. Oli punaisen ristin kriisiryhmää sun muuta. Tämä alus kun oli mennyt uppoamispaikalle avustustöihin ja matkustajat olivat enemmän ja vähemmän järkyttyneitä.
kun ikkunat kolisi öisen myrskyn vuoksi. Oltiin siskon kanssa menossa shoppailemaan ja toi juttu veti hauskaksi ajatellun päivän vakavaksi.
Nykyään tulee ekana mieleen toi sekopää Seija vainoharhoineen.
Sitten minut hälytettiinkin jo töihin. Olin juuri valmistunut sairaanhoitajaksi ja töissä Tyksissä. Todellinen tulikaste :/ Sitä päivää, ja siitä seuraavia päiviä en takuulla unohda koskaan.
Maailman johtavat merialana asiantuntijatkin ovat sitä mieltä että Estonia ei uponnut niin kuin virallisen tutkintakomission raportissa väitetään. Enemmän vainoharhaisuutta on se että sokeana uskoo tämän JAIC:n puheita. Heidät on useaan otteeseen saatu kiinni valehtelusta ja todisteiden hävittämisestä, kuinka sellaiseen tutkimukseen voi edes joku uskoa? Myös komission ensimmäinen puheenjohtaja Andi Meister erosi koska hän ei enää kestänyt valehtelua. Hän on myös vakaasti sitä mieltä että Avo Piht selvisi uppoamisesta hengissä.
Vierailija:
kun ikkunat kolisi öisen myrskyn vuoksi. Oltiin siskon kanssa menossa shoppailemaan ja toi juttu veti hauskaksi ajatellun päivän vakavaksi.Nykyään tulee ekana mieleen toi sekopää Seija vainoharhoineen.
Aivot löivät hetken tyhjää, ennen kuin ymmärsin, että autolautta tarkoittaa tosiaan isoa matkustaja-alusta. Hiukset nousivat vielä enemmän pystyyn, kun tietoa matkustajamäärästä ja merestä pelastetuista alkoi tulla.
Epäuskoisen ällistyksen vallassa kuuntelimme sen päivän töissä radiosta tilannetietoja tapauksesta.
olin lähdössä työvuoroon kahdeksi viikoksi. Olin poikkeuksellisesti yöpynyt äitini luona, ja hän tuli mua herättämään, että tulisin katsomaan aamuteeveetä. Meni pari tuntia, ennen kuin alkoi tajuta onnettomuuden kauheuden. Kuulin myös, että oma laivani oli pelastustöissä. Menin kuitenkin normaaliaikoihin satamaan odottelemaan, mutta siinä vierähti muutama tunti Ursulassa istuskellessa. Kun lopulta pääsin työmaalle, työkaverit olivat tosi hiljaisia ja järkyttyneitä. Toiset olivat olleet vastaanottamassa pelastettuja, joku oli hyttinsä ikkunasta nähnyt epätoivoisia uhreja meressä. Ikkunat olivat juuri merenpinnan yläpuolella. Tapahtuma vaikutti kaikkiin vuosikausia, varmasti vieläkin.
Enkä oikein edes tiedä mitä on tapahtunut. Ilmeisesti joku laiva upposi, en tiedä mistä mihin oli matkalla ja montako kuoli.
Olen syntynyt v. 85. joten olen ollut varmaan lapsi?
10v. vanhempi mieheni muistaa, pitääpä kysyä siltä vanhukselta että mikä juttu tämä on :)
Vierailija:
Enkä oikein edes tiedä mitä on tapahtunut. Ilmeisesti joku laiva upposi, en tiedä mistä mihin oli matkalla ja montako kuoli.
Olen syntynyt v. 85. joten olen ollut varmaan lapsi?
10v. vanhempi mieheni muistaa, pitääpä kysyä siltä vanhukselta että mikä juttu tämä on :)
sinä päivänä vierailu yhteen museoon Helsingissä. En avannut sinä aamuna TV:ta tai radiota joten en tiennyt asiasta mitään. Kiirehdin rautatieasean läoi ja luin lööpit: 800 hukkui Itämerellä. Ajattelin että onkohan joku uutispula ja siinä kouhkataan jostain vanhasta jutusta. Päivän mittaan totuus valkeni, kauhistuttava päivä.
Sitten muistan myöhemmin kun olin matkalla bussissa Hgissä allergiasairaalan kohdalla: lEestin, Suomen ja Ruotsin lipuin koristellut ruumisrekat saattuieneen ajoivat ohi matkalla tunnistuspaikkaan. Ihmisyet psähtyivät ja kunnioittivat tilannetta, kaikki olivat järkyttyneitä. Tuo hetki jäi ikuisesti mieleeni.
Telkkari oli auki, kun kömmin huoneestani aamiaista etsimään. Jäi aamiaiset syömättä kun liityin muiden seuraan katselemaan uutisia.
oli laivassa töissä. Kun laivassa vastattiin sanottiin " älkää pitäkö linjaa kauaa varattuna tämä on meidän hätänumero" . Ihmettelin kovasti koska yleensä noin ei sanottu. Kun puhelu yhdistettiin kaverilleni laivan keittiöön hän itki ja kertoi Estonian uponneen ja heidän laivansa oli auttamassa siellä.. Ihmettelin että mikä Estonia. Lopetettiin puhelu samantien ja menin duunin neukkariin katsomaan aamu-uutisia.
Oli aivan epäuskoinen tunne, kun kerrottiin matkustajalautan uponneen ja ihmismääristä. Rupesi ahdistamaan kun ajattelin naisia ja lapsia siellä laivassa, ja heidän kamppailua hengestään, sillä pelastautuneet ja edes ulos laivasta päässeet olivat pääosin miehiä.
Ajattelin, että naisilla ja lapsilla ei ole voimat riittäneet kiipeämään pystysuoria seiniä, ja niinhän vuosia myöhemmin jossain dokumentissa kerrottiin, että kallistumisen takia rappukäytävät olivat " väärinpäin"
poikakaveristani. Se vielä aamulla kaiversi ja suretti. Mutta unohtui kyllä äkkiä, kun avasin aamulla tv:n. Vanhempien kanssa järkyttyneenä seurattiin uutisia.
Menin bussilla kouluun (lukio). Kaikki kuuntelivat hiljaa dösän radiosta uutisia onnettomuudesta.
Koulussakin yritettiin virittää televisioita pälle, emme onnistuneet. Kaikki puhuivat tapahtuneesta. Päivä oli kaikin puoilin kaukana normaalista.
Luokkaretki laivalle oli viikon päästä. Se tietysti puhutti.
Ja kun laivalla sitten lopulta oltiin, osallistuttiin mimmien kanssa " turvallisuus tiedotustilaisuuteen" , joka oli laivan yökerhossa, heti risteilyn alussa. Ja kysyttiin, että eihän laivassa ole samanlaista keulaporttia kuin Estoniassa!
Vierailija:
Oli aivan epäuskoinen tunne, kun kerrottiin matkustajalautan uponneen ja ihmismääristä. Rupesi ahdistamaan kun ajattelin naisia ja lapsia siellä laivassa, ja heidän kamppailua hengestään, sillä pelastautuneet ja edes ulos laivasta päässeet olivat pääosin miehiä.Ajattelin, että naisilla ja lapsilla ei ole voimat riittäneet kiipeämään pystysuoria seiniä, ja niinhän vuosia myöhemmin jossain dokumentissa kerrottiin, että kallistumisen takia rappukäytävät olivat " väärinpäin"
1977 ja myöhemmin syntyneitä pelastui 4 kpl
1977 5 kpl
1978 1 kpl
1979 1 kpl
1980 2 kpl
1981 2 kpl
1984 2 kpl
1985 1 kpl
1986 1 kpl
1988 2 kpl
1989 1 kpl
1990 1 kpl
1992 1 kpl
1994 1 kpl
Pelastuneet
1977 1 kpl
1979 2 kpl
1982 1 kpl
Eli alle 15-vuotiaita lapsia Estonialla oli ainoastaan 15 kpl joista 1 pelastui.
GSM-tekniikka lapsenkengissä ja me jossain tuppukylässä, jossa hotellihenkilökunta ei osannut sanaakaan englantia.
Porukasta yksi soitti aamulla kotiin, sai kuulla Tallinnanlaivan uponneen, hirveästi uhreja ja sit puhelu katkesi. Koko päivä katseltiin ihmeissämme italiankielisiä uutisia, illalla vasta saatiin kuulla olleen Tukholma-Tallinna-, ei Hki-Tallinna-laiva
Viikko tapahtuneen jälkeen oli edessä 3 vuorokauden paluumatka syysmyrskyisellä Itämerellä. Pelotti mennä laivaan. Meille kerrottiin, että keulaportti oli hitsattu umpeen. Tavallisesta poiketen bussilastillinen ihmisiä vietiin bussissa laivaan asti, sen sijaan että oltaisiin kierretty jalan terminaalin kautta.
se laiva uppos ihan niinkuin tutkittiin...
Anna jo ihmisten levätä rauhassa.
Uppoaminenhan ei ollut onnettomuus ja on pöyristyttävää että vielä yli 12 vuoden kuluttua ei ole uppoamisesta järjestetty kunnollista tutkintaa.