Miksi jotkut haluavat ajatella että heillä olisi ollut vaikeampi elämä kuin muilla ihmisillä?

Saavat siitä mielihyvää kun ajattelevat, että heillä on kaikkein kurjinta

Se saattaa yksinkertaisesti näyttää siltä heidän silmissään. Varsinkin, jos ovat paljolti eristäytyneet muista ihmisistä. Muilla näyttää menevän hyvin eikä heidän ongelmistaan kuule. 

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Jos vaikka on oikeasti ollut vaikeampi elämä?

En mä ainakaan halua ajatella niin. Silti se vaan on fakta, että jotkut mun elämän traumaattiset tapahtumat on sellaisia, että suurin osa ihmisistä rauhallisissa ja vakaissa valtioissa ei ole joutuneet kokemaan sellaisia. 

Kärsimysolympialaiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Esitätkö sä tässä jotenkin ihanteena sen, että ei valita? Sillälaillahan niitä perheensä kirveen kanssa hankeen ajavia on syntynyt. 

Kyllähän joillain on ihan varmasti vaikeampi elämä kuin suurimmalla osalla muista. Mutta samalla on myös tosiasia, että et sä tiedä kenenkään muun vaikeuksista välttämättä yhtään mitään.

Jollain voi olla kulissit kunnossa, mutta silti elämä ihan täyttä paskaa. Ja kukapa nyt omista vaikeuksistaan puoitutuille avautuu.

Samahan se on nykyajan somekuplissakin, someen päivitetään kaikki hyvät asiat ja kun joku vähän syrjäytynyt kaveri katselee somensa uutisvirtaa, niin tulee illuusio, että kaikki muut ovat tekemässä parasta aikaa jotain hienoa. Vaan ollappa käänteinen some, mihin päivitettäisi kaikki oman elämän paskimmat asiat ja synkimmät salaisuudet, niin ehkä se sivusta seuraajan oma elämä tuntuisikin yllättävän helpolta, kun "kaikilla" muilla menee asiat päin peetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ihmisten elämissä valtavasti eroa. Kukaan ei tietenkään vaikeuksilta säästy, mutta jotkut saavat jo alkuunsa niin karmeat lähtökohdat, että ihmettelen miten ovat edes elossa. 

Mutta sitten on niitä, jotka eivät lähtökohdistaan huolimatta valita ja sitten niitä, jotka piipittävät joka vastoinkäymisestä. Ehkä se on luonteenpiirre ja suhteellisuudentaju?

Esitätkö sä tässä jotenkin ihanteena sen, että ei valita? Sillälaillahan niitä perheensä kirveen kanssa hankeen ajavia on syntynyt. 

Väärinymmärtäminen on myös usean kärsimyskilvoittelijan leipälaji.

Sellainen se uhrimentaliteetti on. On aina olosuhteiden uhri, eikä omilla valinnoilla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kyllähän sitä jokainen varmaan joskus joutuu olosuhteiden uhriksi. Itselläkin oli melko kurja lapsuus, jonka takia olen joutunut takamatkalta aloittamaan aika monessakin asiassa. Mutta minä en käytäkään sitä tekosyynä kaikkeen, kuten monet tuntuvat tekevän.

Vaikea elämä = opiaatteja.

Sääliä, yhteiskunnan varoilla loisimista, reseptilääkkeet edullisemmin kuin katukaupasta, hyvä syy käyttää päihteitä.

Onhan siinä jo hyviä syitä montakin olla marttyyri.  😂

Jos kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti kaikki tuntuu ihan paskalta, niin mitäpä aapee sanot, onko silloin helppo vai vaikea elämä? Elämähän on juuri niin vaikeaa, kuin se tuntuu olevan ja siksi sitä ei oikeastaan kannattaisi edes vertailla muihin.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen se uhrimentaliteetti on. On aina olosuhteiden uhri, eikä omilla valinnoilla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kyllähän sitä jokainen varmaan joskus joutuu olosuhteiden uhriksi. Itselläkin oli melko kurja lapsuus, jonka takia olen joutunut takamatkalta aloittamaan aika monessakin asiassa. Mutta minä en käytäkään sitä tekosyynä kaikkeen, kuten monet tuntuvat tekevän.

Onko sitä jotenkin vaikea ymmärtää, että jotkut meistä tosiaan joutuu esim. vakavien väkivaltarikosten uhreiksi niin, että omilla valinnoilla ei tosiaan ole mitään tekemistä asian kanssa?

Haluavat ajatella..? Tämän oli ilmeisesti tarkoitus vain provota.

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Saan voimaa siitä ajatuksesta, että olen vaikeista lähtökohdista huolimatta taistellut tieni menestykseen.

Kyllä siitä jotkut suuntaviivat ammattilaisillakin on, että mitä vastoinkäymisiä ihmiset keskimäärin elämässään kokevat.

Miksi sitten joku yksittäinen ihminen niin sanoo, niin sitä pitää kysyä häneltä itseltään ja miten hän perustelee arviotaan, niin sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea elämä? 

Yh äippä joka on tekaissut lapsia neljän eri miehen kanssa ja kouluttautumattomana on joutunut elämään valtion kustannuksella jo heti siitä lähtien kun lopetti vanhempien kustannuksella elämisen.  Juu se se on kovaa elämää se 👍

Just tää, että ihmiset, joilla ei ole ollut niitä todella kamalia asioita elämässä, kuvittelee, että sillä vaikealla elämällä tarkotettais jotain tollasta. 

Samaa paskaa kuin ne 10-30 vuotta sitten koulussa " kiusatut" joiden elämä pysähtyi sinne ala-asteen kolmannelle kun pojat veti kerran letistä.😂 Vttu mitä paskaa. Raffi elämä tosiaan 👍