Miltä tuntuu jos sukunimi on jokin hirveänä pidetty

Lerssi -nimisiä tunnen myös minä. Se on kyllä epämiellyttävä nimi, vaikka en haluaisi. Tulee tyhmä ja lapsellinen olo kun tuntuu ilkeältä sanoa se.

Mutikainen on myös vähemmän nätti tuntemani perheen sukunimi. Mutta on niitä pahempiakin.

Tuunanen on kauhea nimi, anteeksi nyt vaan. Olen kyllä muutenkin todella allerginen koko tuunaamis-verbille, toivottavasti sanan keksijä saa loppuelämän kestävän hiivasienitulehduksen. 

Sukunimeni on täällä mainittu kammonimi. Nuorena se oli nolo, mutta pian tajusin, että erotun sillä taatusti. Jos rivissä on tusina virtanen/korhonen/lahtinen-nimisiä ja sitten minä, niin kenen nimi muistetaan? Naimisiin mennessä pidin oman nimeni, mutta en edes ehdottanut miehelle, että olisi vaihtanut nimensä. En halunnut antaa nimeäni hänelle! Hän ei ollut siihen sopiva, ja ajan myötä tuo on vain vahvistunut - hän olisi liian plain nimelleni.  Lapsilla on aikuisena mahdollisuus vaihtaa isänsä tusinanimestä suvun muihin nimiin, löytyy sieltä ihan tavallisiakin.

Siinä.on vissiin eroja mitä kukin pitää karmeana. Niinkuin etunimissäkin. Mutta täytyy tiettyjen nimien edustajilla olla itsevarmuus kohdallaan. Esim. nimet joista voi kirjainta vaihtamalla saada ruman sanan ja saattaahan se väärinkin kuulla. Kuvitteellisia esimerkkejä; Hulli, Hittu, Lyrpä, Kerse... 

Vierailija kirjoitti:

Sukunimeni on täällä mainittu kammonimi. Nuorena se oli nolo, mutta pian tajusin, että erotun sillä taatusti. Jos rivissä on tusina virtanen/korhonen/lahtinen-nimisiä ja sitten minä, niin kenen nimi muistetaan? Naimisiin mennessä pidin oman nimeni, mutta en edes ehdottanut miehelle, että olisi vaihtanut nimensä. En halunnut antaa nimeäni hänelle! Hän ei ollut siihen sopiva, ja ajan myötä tuo on vain vahvistunut - hän olisi liian plain nimelleni.  Lapsilla on aikuisena mahdollisuus vaihtaa isänsä tusinanimestä suvun muihin nimiin, löytyy sieltä ihan tavallisiakin.

Tämä on totta. Perus Virtasia, Jokisia ja Niemisiä ei muisteta. Harmaata massaa.

Sukupuolensa korjaajille sopisi sukunimeksi Jormanainen.

Otti päähän jo lapsena kun sukulaiset puhuivat isosta tilallisesta maalla heidän kotipitäjässään, se oli nimittäin Runkka. Voi hirveetä!

Vierailija kirjoitti:

Otti päähän jo lapsena kun sukulaiset puhuivat isosta tilallisesta maalla heidän kotipitäjässään, se oli nimittäin Runkka. Voi hirveetä!

😂

Vierailija kirjoitti:

Taas tää aloitus. On ollut ennenkin samanlaisena.

Kuinka kauas menneisyyteen pitäisi katsoa onko vastaavanlainen aloitus joskus ollut? Vaikka olisi samanlainen ollut, nyt on eri ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus etunimi pilaa sukunimen. Miten esim nimi Timo Hokkanen? Vanhemmat ei osanneet sanamuunnoksia? 

Nuo sanamuunnokset on aika tuore juttu. 

Esim. sukunimet Juntti ja Junttila ovst suhteellisen yleisiä. 

En ymmärrä miksi laittaa lapselle ylimääräistä taakkaa jos toisen vanhemman nimi olisi neutraali tai jopa kaunis. 

Vaihtaisin sukunimenä johonkin todella kauniiseen.

Oma tyttönimeni oli tylsä ja harmaa -nen, mieheltäni saamani nimi on tylsä ja harmaa -son. Olisin ottanut äitini kauniin ja vähän erikoisen tyttönimen, mutta siskoni ehätti ensin, enkä halua olla samanniminen kuin hän.

Onneksi nimeni ei kuitenkaan ole luotaantyöntävä, enkä ole viitsinyt ruveta keksimällä keksimään jotain uutta.

Minulla on etunimenä nimi, joka keikkuu aina inhotuimpien nimien listalla. Sukunimi on myös hiukan erikoinen/huvittava joten kyllä nimeni jää yleensä kaikille kerrasta mieleen.

En välitä psskaakaan mitä mieltä nimestäni ollaan. Tietyllä tapaa nimi on myös sellainen helppo idioottirima, joka erottaa typerykset ja sivistymättömät heti alkuunsa. Fiksut tajuaa että olen kuullut nimestä kaikki mahdolliset vitsit ja sutkautukset jo moneen kertaan vuosien myötä.

En vaihtanut naimisiin mennessä sukunimeä. Tykkään omastani, minulla on vahva nimi-identiteetti. Tosiasiassa Suomi on täynnä kummallisia ja erikoisia nimiä ja niihin tottuu nopeasti kun niitä käyttää arjessaan.

Minulla oli ns. rumana pidetty tyttönimi, joka pääsi näille "top 20 rumimmat sukunimet" listauksille netissä. Avioituessa otin miehen sukunimen, joka ei ole mikään kaunis. Sisältää ärrää ja ääkkösiä. Halusin, että ollaan koko perhe samalla sukunimellä.

Toki olisi ollut kivempi, jos sukunimi olisi joku kaunis Kuunkannel tai Metsätähti. Mutta olisi tuntunut tyhmältä keksiä joku uusiosukunimi. Eikä sekään olisi tuntunut mielekkäältä, että olisin etsinyt kauempaa suvusta jonkun nimen ja ottanut sen, eikä kukaan muu lähipiiristä olisi ollut samalla nimellä.

Siihen totuin jo aikanaan, että sukunimeäni pidettiin rumana. Itselleni taas asia oli aika neutraali, sillä olin tottunut elämään nimen kanssa. Vasta aikuisena tajusin, miten monenlaisia väännöksiä ja pilkkanimiä sukunimestäni tehtiin. 

Ruotsalaisesta sukunimestä kuulee välillä hauskoja juttuja mutta ei ole haitannut. Siis jotain harmitonta suomenruotsalaiseen stereotypiaan viittaavaa kuten "missäs teidän purjevene on hehheh" tai sitten todella harvoin jotakin romaniväestöön viittaavaa huumoria sillä myös heillä on hyvin kauniitakin ruotsalaisia nimiä. En ole kuitenkaan ikinä osannut ottaa itseeni. Myönnettäköön että ehkä salainen kilpeni on se että pidän ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia jotenkin vähän parempana porukkana kuin suomalaisia. Tämähän on jonkinlainen stereotypiakin. Mutta eihän tätä voi ääneen sanoa.

Olen myös miettinyt että jos joku Rönttö tai Kakkinen saa jonkun toisen nimen haukkumisesta mielihyvää niin siitä vain.. Surkeaa on joidenkin elämä näköjään ja vahvistaa vain stereotypiaa katkerasta ja surullisesta suomalaisesta ihmisestä..

Yhden tutun nimi on Paukku (ei se minusta ollut yhtään outo nimi). Hän sanoi, että olisi halunnut antaa tyttärelleen nimeksi Anna, mutta se ei olisi ollut kovin hyvä idea :).

Skyttä on sellainen nimi joka suorastaan velvoittaa poliisin uralle.