Miltä tuntuu jos sukunimi on jokin hirveänä pidetty

Vierailija kirjoitti:

Teininä kaverini oli suututtanut sukulaisensa nauramalla avioitumisen myötä tulevalle uudelle sukunimelle, joka oli muistaakseni Munukka. Kyseinen nainen ei pystynyt ainakaan huumorilla ottamaan. Mutta varmaan ne, joita oikeasti häiritsee, vaihtavat nimensä. 

Minuakin kyseinen nimi on vähän huvittanut, kun olen sen kuullut. Mutta on niitä kyllä huomattavasti huvittavampiakin nimiä kuin tuo. Ja rumia nimiä. Tuo nyt on vain hiukan hupaisa, mutta ei mitenkään erityisesti.

Yleensä ruma sukunimi on mielestäni esim. etunimi sukunimenä.

Avasin ketjun, kun luulin että aiheena on esim jonkun kuuluisan murhaajan sukunimet.

Todellakin siis pätee vanha sanonta: Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. 

Ne uudet kehitellyt nimet joista näkee että ovat uusia ja kehiteltyjä ovat nekin noloja. Vaikka numerokoodi sitten mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni Purra-niminen vaihtaa nimensä. Halla-aho on kaunis sukunimi, mutta verrattavissa Hit#iin Saksassa - ikuisesti loattu.

Ihmiset ovat niin luonnosta erkaantuneita, että eivät ymmärrä hallan olevan nälkäkuoleman synonyymi. Jotkut ovat kai laittaneet jopa lapsen etunimeksi. Yhtä hyvin voisi laittaa vaikka Tauti, Surma tai Kalma. Jussin suku lienee peräisin tilalta, jolta halla on usein vienyt sadon ja jossa lapset ovat kuolleet nälkään. Mitä kaunista siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni Purra-niminen vaihtaa nimensä. Halla-aho on kaunis sukunimi, mutta verrattavissa Hit#iin Saksassa - ikuisesti loattu.

 

 

Ihmiset ovat niin luonnosta erkaantuneita, että eivät ymmärrä hallan olevan nälkäkuoleman synonyymi. Jotkut ovat kai laittaneet jopa lapsen etunimeksi. Yhtä hyvin voisi laittaa vaikka Tauti, Surma tai Kalma. Jussin suku lienee peräisin tilalta, jolta halla on usein vienyt sadon ja jossa lapset ovat kuolleet nälkään. Mitä kaunista siinä on?

Höpööhöpö. Tutustu Halla-sanan etymologiaan. Nyt on ihan omat teoriat taasen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni Purra-niminen vaihtaa nimensä. Halla-aho on kaunis sukunimi, mutta verrattavissa Hit#iin Saksassa - ikuisesti loattu.

 

 

Ihmiset ovat niin luonnosta erkaantuneita, että eivät ymmärrä hallan olevan nälkäkuoleman synonyymi. Jotkut ovat kai laittaneet jopa lapsen etunimeksi. Yhtä hyvin voisi laittaa vaikka Tauti, Surma tai Kalma. Jussin suku lienee peräisin tilalta, jolta halla on usein vienyt sadon ja jossa lapset ovat kuolleet nälkään. Mitä kaunista siinä on?

No jos tuommoinen tarina sukutilasta olisi siinä nimen taustalla, niin nimihän parani ainakin heti minun silmissäni. Se, jos nimi liittyy johonkin suvun vaiheisiin, on aina kiinnostavaa. Itsellänikin on sukunimenä kylän nimi, johon on vielä liitetty suuntakin, mistä päin kyseistä kylää suku on peräisin.

Taas tää aloitus. On ollut ennenkin samanlaisena.

Eiköhän se ole muiden ihmisten häpeä, jos he nauravat tai pilkkaavat jonkun toisen ihmisen sukunimeä. 

Kyllä sukunimi on todella tärkeä ja monissa töissä pitää koko ajan esitellä itsensä omalla koko nimellä.

Itse en myös ymmärrä vanhempia, jotka eivät "makustele" lapsen nimiyhdistelmää, siis etunimi + sukunimi. Monesti jos sukunimi alkaa esim. L-kirjaimella niin L-kirjaimeen päättyvä etunimi ei sovi tuohon sukunimeen, vaan nimet ikään kuin puuroutuvat.

Kaikki nimet eivät ole myöskään "kuuluvia", jos esim. sukunimi on hyvin pehmeä ja "hiljainen", joka ei "meinaa kuulua" niin siihen sopii paremmin sellainen kuuluvampi ja "kovempi" etunimi.

En viitsi nyt mitään oikeita esimerkkejä kirjoittaa, mutta täysin keksitty sukunimi PEHMONEN.

Nimet Jonni Pehmonen, Jimi Pehmonen eivät oikein kuulu, paljon parempia tuollaiseen sukunimeen olisi kuuluvammat etunimet kuten Kari Pehmonen, Aleksi Pehmonen, Jukka Pehmonen.

Sitten taas jos sukunimi olisi Kykkäräinen (taas keksitty nimi) niin siihen sopisi paremmin Janne Kykkäräinen kuin Jarkko Kykkäräinen.

On sekin tylsää olla perus Virtanen tai vastaava mitään sanomaton. Täysin harmaata massaa.

Tosin sitten saisi varmaan olla osa kateellista ja katkeraa muita solvaavaa porukkaa ja haukkua jos jollakin on vähän erilainen sukunimi.

Ajatella, että joku perus Virtanen saa jotain mielihyvää siitä että pääsee haukkumaan muiden nimiä. Kai se tuo lohtua siihen surkeaan arkeen ja arkiseen nimeen.

Välillä kyl mietin et miltä ois tuntunut jos sukunimi olis tyyliin joku Lihavainen? Tuskin siis aikuisiällä kuulis enää kuittailua, mut todennäkösesti lapsena tai teininä olis voinut kohdata jonkinlaista kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kyl mietin et miltä ois tuntunut jos sukunimi olis tyyliin joku Lihavainen? Tuskin siis aikuisiällä kuulis enää kuittailua, mut todennäkösesti lapsena tai teininä olis voinut kohdata jonkinlaista kiusaamista.

Totta. Ihme että ihmiset ei vaihda näitä nimiä vaikka naimisiin mennessä ja anna lapsille puolison nimeä jos se on hienompi.

Tämähän on ihan mahdollista ja yleistäkin suomessa, mutta jotkut vaan pitää kiinni jostain hirveästä tai rumasta nimestä.

Jortikka on hieno vanha nimi!

Tiedän erään, joka ei ottanut miehensä sukunimeä, koska se oli sukuelintä kuvaava sana. Mutta aika monta muuta erikoista ja vähän rumaakin sukunimeä ihmisillä tiedän, eikä niitä ajattele sen kummemmin, koska niitä ei ajattele merkityksen kannalta, kun kyseessä on nimi. Kuten vaikka esimerkkinä tässäkin ketjussa mainittu Saastamoinen on niin yleinen nimi, että se on vain nimi. Moniko jonkun esittäytyessä alkaa ajatella, että hehe, saasta moinen... Tuskinpa kukaan normaali ja tervejärkinen ihminen.

Omakin sukunimeni on tavallinen, ei mikään erityisen kaunis, muttei myöskään mitään häiritsevää tarkoittava. Sisko vaihtoi mielellään nimensä mennessään naimisiin, mutta itseäni ei ole häirinnyt olla tämän niminen, enkä ole ikinä kuullut mitään ikävää siihen liittyen, ellei alakoulun ekaluokalla yhden koulukaverin lällätystä lasketa. Jos jokainen määrättäisiin vaihtamaan sukunimensä nyt, valitsisin ehdottomasti jonkun kauniin luontonimen, mutta vaikka periaatteessa nimensä saisi vaihtaa vaikka saman tien, niin en näe siihen mitään tarvetta.

Puolison suvussa on sukunimi Hinkkanen. Epämiellyttävät mielikuvat tulee heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan ne on vaihtaa. Miksi olla joku Saastamoinen kun kauniitakin nimiä on. 

Minusta nimen vaihtaminen ei ole helppoa, sehän on kuin häpeäisi tai kieltäisi vanhempansa ja esivanhempansa. Minua hieman kuumottaisi ottaa saksalaisen vaimoni isoäidin nimi, joka on todella tyylikäs von Jotakin, mutta mainitusta syystä emme sitä tee. Tunnen kyllä yhden miehen joka vaihtoi sukunimensä hieman nolosta nimestä tavanomaisempaan ennen avioitumista vaimonsa vaatimuksesta.

Minun nimeni on hyvin pitkä nen-päätteinen ja kahdehdin niitä joilla on lyhyt ja napakka sukunimi tyyliin Nikko tai Joro. Yritäppä esimerkiksi tavata pitkä nimi vieraalla kielellä puhelimitse tai ulkomailla niin tulet monta kertaa keskeytetyksi että miten se nyt menikään.

Entäs tilanteet jossa avioidutaan ja lapsille annetaan vain toisen sukunimi, ja molemmat vanhemmat pitävät oman sukunimensä (tai toinen ottaa yhdistelmänimen)

Muistan nuoruudesta pullukan nuoren naisen, sukunimi Hoikkala. 

Vierailija kirjoitti:

Jortikka on hieno vanha nimi!

Joo tätä just muistelin enkä saanut päähäni,kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Teininä kaverini oli suututtanut sukulaisensa nauramalla avioitumisen myötä tulevalle uudelle sukunimelle, joka oli muistaakseni Munukka. Kyseinen nainen ei pystynyt ainakaan huumorilla ottamaan. Mutta varmaan ne, joita oikeasti häiritsee, vaihtavat nimensä. 

Itse en henk koht ymmärrä miksi tuollaisia nimiä otetaan itselle saati annetaan lapselle, kun yleensä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Muistan yhden vauvan jolla oli tosi kaunis äidin sukunimi kaatamiseen asti ja yhtäkkiä lapsesta tulikin Ronkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä kaverini oli suututtanut sukulaisensa nauramalla avioitumisen myötä tulevalle uudelle sukunimelle, joka oli muistaakseni Munukka. Kyseinen nainen ei pystynyt ainakaan huumorilla ottamaan. Mutta varmaan ne, joita oikeasti häiritsee, vaihtavat nimensä. 

Itse en henk koht ymmärrä miksi tuollaisia nimiä otetaan itselle saati annetaan lapselle, kun yleensä on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Muistan yhden vauvan jolla oli tosi kaunis äidin sukunimi kaatamiseen asti ja yhtäkkiä lapsesta tulikin Ronkainen.

Siis kastamiseen, apua :D