Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä kaikesta rakkaudesta huolimatta Suomen nuoret voi niin huonosti että kohta jo suurin osa joutuu syömään psyykelääkkeitä kuin aamulla muroja?
Saat sentään syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä kaikesta rakkaudesta huolimatta Suomen nuoret voi niin huonosti että kohta jo suurin osa joutuu syömään psyykelääkkeitä kuin aamulla muroja?
Elinolot on aika epäinhimilliset. Toista oli ennen, kun elettiin yhteisöllisemmin, aktiivisemmin ja syötiin eri ruokaa. Sillä pelkällä rakkaudella ei pysty ihan kaikkeen kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön ajatus, että joku ei haluaisi helppoa ja hohdokasta elämää. Totta kai haluan elää mahdollisimman mukavasti, helposti ja nautinnollisesti elämäni, johon ei kuulu omia lapsia. Sen verran on ollut ymmärrystä, että se lapsi tuo sen 24/7 vastuun ja sitä en elämääni halua.
Helppoudella saa harvemmin syvää tyytyväisyyttä. Saavuttaako mukavuudella, helppoudella ja nautinnollisuudella jotain, vai onko se vaan sellaista niissä kellumista ja ajelehtimista?
Ei sen syvempää tyytyväisyyttä kuin lapsuudenkodin perhehelvetistä vapauduttuani elää omassa kodissani rauhassa, hiljaisuudessa ja pelkäämättä. Enää koskaan ei kukaan tule minun kotiini riehumaan eikä elämääni hankaloittamaan. Elämän mukavuus, helppous ja nautinnollisuus on itsessään se suurin saavutus.
Minä olen tajunnut jo murrosikäisestä lähtien ja siksi olenkin pysynyt lapsettomana. M65v.
En kuvittele tajuavani millaista on olla vanhempi, miksi ihmeessä kuvittelisin? t. onnellisesti lapseton
Näen, että lapsivanhempiystäväni ovat väsyneitä. Osa siitä tulee luonnostaan lapsen mukana, osa itseaiheutettua, valittua elämäntapaa.
Töissä ainakin nämä lapsiperheäidit puhua puputtavat, eikö näillä ole mitään aikuisseuraa kotona, kun töissä käydään hoitamassa sosiaalisia suhteita?
Vierailija kirjoitti: Näin se on. Vaikka kuinka itsekin yritin henkisesti valmistautua lapsiarkeen erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, niin se työn määrä oli jotain aivan käsittämätöntä. Vaikka olen rakentanut taloa, toiminut yrittäjänä, opiskellut ja samaan aikaan käynyt töissä, toiminut omaishoitajana ja omistanut koiria, niin mikään absoluuttisesti mikään ei ole yhtä työlästä kuin lapsiarki pienten lasten kanssa. Kaikesta muista asioista on mahdollista aina pitää paussia, pitää taukoa, pitää lomaa tai edes huilia välillä viikonloppuna, mutta lasten kanssa se ei ole mahdollista ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Jos lapsia syntyy useita eri aikana, niin aika voi venyä vaikka 15 vuoteen. Lasten kanssa työt ovat aina läsnä vaikka olisit 40c kuumeessa ja rankka kuukausi takana. Siltikin pitää aina herätä aikaisin, jopa ns. "lomilla" ja vaihtaa vaipat, puhdist...
Mjaa. Kyllä minä ainakin "joudun" viemään koirani ulos olipa sitten välilevyn pullistuma, kuume tai ripuli. Ei siitä niin vaan oteta taukoa. Pitää herätä yöllä siivoamaan sen oksennus jos on jotain mitä yökkii, pitää vielä se yöllä ulos, jos se pyytää. Pitää laittaa sille ruoat (keittää ja paistaa) ja vedet, pestä sen korvat ja hampaat, pyyhkiä sen peppu, käyttää sitä suihkussa jne. Ei se itsekään osaa. Ja jos koira elää 14 -vuotiaaksi, niin koko ajan sitä pitää passata, saati, että on koko elämän ajan koiria. Itse kyllä olen valinnut tämän elämän. Koira antaa enemmän hyvää takaisin kuin lapsi. Tiesitkö muuten, että tutkimuksen mukaan koiran ja omistajan suhde vastaa lapsen ja äidin suhdetta? Se aktivoi samat aivoalueet.
Olisin halunnut lapsia nuorempana. Mutta en voi saada.
Nyt 37 vuotiaana olen oikein tyytyväinen elämääni. Minulle on turha sanoa etten ole nainen jos minulla ei ole lapsia.
Ihan täysiverinen nainen olen ja ylpeä siitä. Keinohedelmöitys tms luonnonvastaiset keinot ei tule kuuloonkaan.
Olen onnellinen ihan vaan minuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätön ajatus, että joku ei haluaisi helppoa ja hohdokasta elämää. Totta kai haluan elää mahdollisimman mukavasti, helposti ja nautinnollisesti elämäni, johon ei kuulu omia lapsia. Sen verran on ollut ymmärrystä, että se lapsi tuo sen 24/7 vastuun ja sitä en elämääni halua.
Helppoudella saa harvemmin syvää tyytyväisyyttä. Saavuttaako mukavuudella, helppoudella ja nautinnollisuudella jotain, vai onko se vaan sellaista niissä kellumista ja ajelehtimista?
Ei sen syvempää tyytyväisyyttä kuin lapsuudenkodin perhehelvetistä vapauduttuani elää omassa kodissani rauhassa, hiljaisuudessa ja pelkäämättä. Enää koskaan ei kukaan tule minun kotiini riehumaan eikä elämääni hankaloittamaan. Elämän mukavuus, helppous ja nautinnollisuus on itsessään se suurin saavutus.
Tämä. Tiedän juuri mitä tarkoitat. Se tunne on korvaamaton.
No kyllä nyt suurinpiirtein tiedän millaista on lapsiperhe-arki. Ihan läheltä nähnyt eikä aina todellakaan mitään herkkua.
Niin? Et sinäkään ymmärrä miten joku toinen ihminen kokee asiat. Et ymmärrä mitä vaikkapa joku vapaaehtoisesti lapseton tuntee ja millaista rakkautta hän kokee elämässään. Pätee ihan kaikkeen.
Tästä on kyse
Venäjä käy Pietarin trollien avulla sotaa Suomea vastaan. Yhtenä keinona on vauvavastaisuus, turvallisista koronarokotteista levitettävät valheet ja pelon lietsonta. Tarkoitus poistaa suomalaisen väestön luottamus sen omiin instituutioihin ja heikentää valtion kykyä toimia sotatilanteessa.
Demokraattisissa maissa instituutioiden voima syntyy kansan tuesta ja luottamuksesta diktatuurissa pelosta ja väkivallasta. Vanhusten yhteiskunta on helppo tuhota.
1) Venäjä käy Pietarin nettitrollien avulla sotaa Suomea vastaan
2) Venäjä haluaa näivettää Suomen
3) Rokotevastaisuus on venäjän propagandaa
4) Vauvavastaisuus on venäjän propagandaa
YLE
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele tajuavani millaista on olla vanhempi, miksi ihmeessä kuvittelisin? t. onnellisesti lapseton
No niinpä juuri.
Miksi ihmessä vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinnut miettisi että minkähänlaista on kun on lapsia? Mitä ollenkaan menetänkään?
Jos ihminen ei jotain halua, en usko mitenkään että hän asiaa miettii, on vain onnellinen ja tyytyväinen kun välttyy siltä mitä ei halua. Korkeintaan voi tulla mieleen että miten onnekas olenkaan kun en tuohonkaan touhuun ryhtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus: Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia, kuin lapsettomat
Naiset joilla lapsia ovat onnellisempia ja menestyneimpiä myösKuten tämäkin julkaisu todistaa:
Tutkimus:
Yes, Married Mothers Really Are Happier Than Unmarried and Childless Women
But children bring not only happiness. These sociologists report that women who are mothers tend to be better off financially than their childless peers.
https://dailycitizen.focusonthefamily.com/yes-married-mothers-really-ar…
Yleensä sinkkunaiset on onnellisimpia tutkimuksen mukaan, joten mikähän tutkimus tuo on? Kirkon järjestämä?
Mikä tarve sinulla on tuota lapsettomuuden onnea vakuutella? Otan osaa suruusi, jos et saa lapsia.
Mun äiti pisti mut alulle täydessä humalassa. Joi koko mun lapsuuden ja kävi erinäisillä lääkkeillä. Mullakin oli sekoiluvaihe mihin hain onneksi apua, enkä tehnyt lapsia. Paljastuin itsekin stressaantuneeksi aseksuaaliksi kuten äitinikin. Äitinhän aikainen polvi ei juurikaan usko terapiaan. Koittaa lääkitä aseksuaalisuuttaan pois. Aion itse poistattaa kohtuni.
Ketäs kaikkia me nyt vihattiinkaan... työttömiä, sairaita, köyhiä, sikoja (=kaikki miehet), miehiä vihaavia naisia (=kaikki naiset), lapsettomia...
En ole vela. Olosuhteiden ja biologian/evoluution johdosta olen lapseton.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä tyytyväisempi olen rooliini.
Nuorempana koin kovaakin painetta ja vastuuta tulla äidiksi.
Nyt en enää, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Ja olen oikein tyytyväinen itseeni.
Ap, koeta sisäistää, että vapaaehtoisesti lapsetonta ei edes kiinnosta ollenkaan kuvitella, miltä tuntuu olla vanhempi.
Miksi tästä kaikesta rakkaudesta huolimatta Suomen nuoret voi niin huonosti että kohta jo suurin osa joutuu syömään psyykelääkkeitä kuin aamulla muroja?