Lue keskustelun säännöt.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 🤫
01.09.2024 |
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (207)
2.) Lapset taas... Ei herrajumala... Mistä edes aloittaa... Ensimmäiset kahdeksan viikkoa synnytyslaitokselta ovat syvintä helvettiä. Nukkuminen muutama tunti yössä, imettämiset tai maidonkorvikerumbat, 3 x yössä maidon lämmittämiset ja/tai imettämiset, 10-15 x päivässä pissa-kakkailu-sirkus jatkuvine vaipanvaihtoineen (josta seuraa aina vaippaihottumaa sinkkivoiteineen, jolloin vauvan palosireeni käynnistyy), hermoiluneen kaiken uuden äärellä, koko ajan uusia hankintoja jatkuvasti (ensimmäiset kolme vuotta vähintään), yms. yms.. Lepoa saa niin vähän, tekemistä on niin paljon ja vauva ilmaisee itseään vain huutamalla tai olemalla hiljaa että ensimmäiset kuukaudet kuljet zombina eikä ajasta jää juuri muistikuvia. Sen jälkeen ensimmäinen puoli vuotta on "vain helvettiä", jolloin kaikkeen em. on hitusen voinut adaptoitua, mutta mikään ei ole vielä helpottunut. Vasta noin 2-3 kolme vuotiaana on enää jäljellä "vain jatkuva ympärivuotinen työ ilman paussia", mutta mukavaa elämää ei ole vielä pitkään aikaan. Pieni lapsi tarvitsee vanhempia n. 16-20 tuntia vuorokaudessa. Siivoamiset, pyykkivuori, neuvolat, hermoilut ja hätäilyt, jne. Kun taapero alkaa liikkua sitä ei voi jättää hetkeksikään, koska muuten se satuttaa itsensä, Mitää omaa ei saa tehtyä (eikä siihen ole edes voimia) ja edes pakollisiin siivoamisiin ei ole useinkaan aikaa vaikka molemmat puolisot huhkivat, koska toisen tullessa töistä on toinen aivan kuollut ja haluaa vain nukkua edes tunnin. Toinen aloittaa varsinaisen työpäivänsä jälkeen toisen työpäivän vauvan kanssa, joka vain huutaa eikä syytä tiedä, koska se ei osaa kertoa. Myöhemmin seuraa taaperoikä, jolloin juostaan ilman aivoja, rikotaan, huudetaan ja satutetaan itsensä ja muut. Ruokia pitää laittaa ainakin kolme kertaa päivässä + välipalat, hampaita pestään ainakin 8-vuotiaaseen asti, nukkuminen voi olla huonoa jopa 10 vuotiaaseen asti, omaa aikaa on vain "loma" ja "viikonloppu" yöt, matkustaminen on hyvin raskasta kaiken varustautumisen, suunnittelun, tavaroiden kannon ja sen vuoksi, koska kaikki pitää tehdä lasten ehdoilla. Tähän päälle pienten lasten sairastelut (jolloin kukaan ei nuku päiviin), uhmaiät ja sitten vielä ne kaikki epäsuorat vaikutukset, kuten se että perheen kasvaessa tila ja rahat eivät enää riitä, vaan on hankittava usein vielä uusi asunto siihen kaikkine liittyvine "mukavine" asioideen. Tämä kaikki oli vain PINTARAAPAISU asioista. Annan esimerkin arjesta: Kun lauantaina heräämme pienlapsisessa perheessä vasta muutaman kuukausi sitten muuttamassamme talossa n. klo 08, niin töitä on (viikon jäljiltä ja erityisesti lasten vuoksi) jatkuvasti aina klo 21 asti. Koko ajan. Jatkuvasti. Ruokia lämmitetään, siivotaan, hätyytellään, kaitsetaan, korjataan (lasten rikkomisia), lasten päiväkoti/kouluasiat työllistävät jne. jne. ja tähän päälle sitten esim. ok-talon ylläpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin äidit eivät keskittyneet vauvaan sataprosenttisesti, eivätkä edelleenkään monissa kulttuureissa tai edes Suomessa.
On hyvä pitää lapsesta asiallisesti huolta ja vastata vauvan tarpeisiin, mutta liian moni äiti on nykyään vailla rajoja ja kuin lento-onnettomuudessa ihminen, joka laittaa maskin toiselle eikä ensin itselleen. On menty äärilaidasta toiseen. Väsymyksestä osa on itseaiheutettua.
Siellä on taas äityliini keksinyt suuria ajatuksia veronmaksajien rahoilla kotona lokkeilemassa. Mitäpä sinä tietäisit kenenkään muun elämästä, kun oma elämäsi on noin ylevää ettei kukaan voi käsittää sitä. Lapsettomana käsitän kyllä sen miten paljon minun verorahojani käytetään sinun kaltaistesi lokkien elättämiseen ja kuntouttamiseen työelämään. Ei taida olla mitään tehtävissä.
Jonkun mamman vaaleanpunaiset lapsifantasiat taas :D
Hattaraa, pumpulia ja nallekarkkeja...Vai huutoa, rääkymistä ja loputtomia unettomia öitä?
Vierailija kirjoitti:
Siellä on taas äityliini keksinyt suuria ajatuksia veronmaksajien rahoilla kotona lokkeilemassa. Mitäpä sinä tietäisit kenenkään muun elämästä, kun oma elämäsi on noin ylevää ettei kukaan voi käsittää sitä. Lapsettomana käsitän kyllä sen miten paljon minun verorahojani käytetään sinun kaltaistesi lokkien elättämiseen ja kuntouttamiseen työelämään. Ei taida olla mitään tehtävissä.
Sinä laiska lokki viet lapsesi VERONMAKSAJIEN RAHOILLA päiväkotiin kun et viitsi edes itse hoitaa lapsiasi, mokomakin laiskimus, häpeä! Niin, maksat itse murto-osan siitä päivähoitomaksusta ja yhteiskunta maksaa loput. Vain, jotta sinä laiska paska pääset töihin loisimaan ja makaamaan perse homeessa konttorituolilla...Kotiäiti sentään hoitaa lapsensa itse eikä laita yhteiskuntaa tekemään sitä puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta nyt ap päästä katkeruudestasi ja kateudestasi meitä lapsettomia kohtaan. Mitäs läksit.
Lokkiloisakat ei nykyään viitsi edes hoitaa kakaroitaan vaan hoidattaa ja maksattaa yhteiskunnalla. Sitten ne kakarat traumatisoituu ylisuurissa päiväkotiryhmissä ja lokkiakka ei jaksa edes työpäivän jälkeen hoitaa omaa lastaan kun on niin "loppu" työpäivän jälkeen. Ennen vanhaan akat hoiti kakaransa itse eikä laittaneet ylikuormitettuja päiväkodin työntekijöitä tekemään sitä puolestaan.
Kotiäitiys tulee muuten halvemmaksi yhteiskunnalle ja lapsista tulee vähemmän mt-tapauksia kun saavat olla kotona äidin ja sisarusten kanssa eikä tappelemassa yli-isoissa päiväkotiryhmissä hoitajien huomiosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni lapsi on narkkari ja aiheutttaa hyvin paljon huolta ja ongelmia heille. Esim lapsi on murtautunut heille ja vienyt omaisuutta. On saanut tuomion ryöstöstä, pahoinpitelystä, sairastaa kaikkia tartuntatauteja ja tulee kuolemaan näihin viim 5 v sisällä, koska ei pidä itsestään huolta.
On humalassa sanonut kaikki se rakkaus, mitä on kokenut vaataan kohtaam on muuttunut suruksi ja toivottavasti ei muutu vielä vihaksi
Jokainen valitsee osansa tässä elämässä , jos mahdollista. Eikä kaikkea tarvitse tajutakaan liittyen toisen ihmisen elämään.
Ihan turha aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lokkiloisakat ei nykyään viitsi edes hoitaa kakaroitaan vaan hoidattaa ja maksattaa yhteiskunnalla. Sitten ne kakarat traumatisoituu ylisuurissa päiväkotiryhmissä ja lokkiakka ei jaksa edes työpäivän jälkeen hoitaa omaa lastaan kun on niin "loppu" työpäivän jälkeen. Ennen vanhaan akat hoiti kakaransa itse eikä laittaneet ylikuormitettuja päiväkodin työntekijöitä tekemään sitä puolestaan.
Kotiäitiys tulee muuten halvemmaksi yhteiskunnalle ja lapsista tulee vähemmän mt-tapauksia kun saavat olla kotona äidin ja sisarusten kanssa eikä tappelemassa yli-isoissa päiväkotiryhmissä hoitajien huomiosta
Tämä. Mutta koska oletuksena nykysuomessa äidit haluavat sekä uran että perheen, eikä ymmärretä että jompikumpi kärsii aina, ura tai perhe. En yhtään ihmettele suuria eroprosentteja. Ja lapset voi huonommin kuin koskaan aiemmin 1900-luvulla
Äitini oli kotiäiti 90-luvulla ja oma isäni pystyi elättämään hänet ja meidät lapset, ei tarvittu mitään yhteiskunnan tukia, ei edes kotihoidontukea, ainoastaan lapsilisät. En ymmärrä tätä nykyistä kotiäitivihaa. Onko vasemmistolaisuus aivopessyt naiset vihaamaan ja halveksimaan kotiäitiyttä? Monissa maissa on edelleen ihan ok olla kotiäiti, myös Euroopassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on kyse
Venäjä käy Pietarin trollien avulla sotaa Suomea vastaan. Yhtenä keinona on vauvavastaisuus, turvallisista koronarokotteista levitettävät valheet ja pelon lietsonta. Tarkoitus poistaa suomalaisen väestön luottamus sen omiin instituutioihin ja heikentää valtion kykyä toimia sotatilanteessa.
Demokraattisissa maissa instituutioiden voima syntyy kansan tuesta ja luottamuksesta diktatuurissa pelosta ja väkivallasta. Vanhusten yhteiskunta on helppo tuhota.
1) Venäjä käy Pietarin nettitrollien avulla sotaa Suomea vastaan2) Venäjä haluaa näivettää Suomen
3) Rokotevastaisuus on venäjän propagandaa
4) Vauvavastaisuus on venäjän propagandaa
YLE
"Turvallinen koronarokotus" huutista :D :D : D
Olen huomannut, että lapsettomat ajattelevat minun joutuneen luopumaan joistakin asioista lasten vuoksi. Heidän on vaikea ymmärtää sitä, etten koe luopuneeni mistään. Heille asia näyttäytyy niin eri tavalla. Osa myös unohtaa tyystin, että lapset kasvavat, kehittyvät ja itsenäistyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap joku erityinen syy koko ajan hokea että lapseton ei tajua etkä säkään tajua koiranomistajan elämää? Monta kertaa oot jo postannut samaa eri keskusteluissa. Miksi lapsettoman pitäisi tajuta sun elämääsi? Yritätkö sä edes tajuta mikä vastuu painaa maatilanomistajaa joka paiskii duunia pienellä palkalla 24/7 eikä meinaa päästä lomalle ja koko navetta eläimineen voi palaa taivaan tuuliin? En sano että oot yhtään huonompi mut aika helpolla pääset kun saat välillä kuitenkin sen ipanasi päiväkotiin.
Yhtälailla vanhempi tai vanhemmaksi haluava ei voi koskaan tietää ja kokea että millaista on olla vapaaehtoisesti lapseton.
Miksi minun pitäisi kokea että mitä vanhemmuus on. Kavereiden lapsiperhe elämää seuratessa näkee tosiaan vain murto osan siitä mitä lapsi arki pitää sisällään ja jo se pieni osa näyttää aivan järkyttävän kauhealta elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Oma onnellisuuteni lisääntyi lasten saannin myötä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei ole tarkoitettu elämään yksin, silloin masentuu.
Olisi aika erikoista, jos näin ei olisi. Ihminen on kuitenkin eläin, ja lisääntyminen on suurin fysiologista ja emotionaalista tyydytystä tuottava toiminta etenkin naisille. Lapset ovat toisekseen ihania.
Ensinnäkin, lapseton ei ole yksin. Toiseksi, lapset eivät ole ihania.
T. Vela
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että lapsettomat ajattelevat minun joutuneen luopumaan joistakin asioista lasten vuoksi. Heidän on vaikea ymmärtää sitä, etten koe luopuneeni mistään. Heille asia näyttäytyy niin eri tavalla. Osa myös unohtaa tyystin, että lapset kasvavat, kehittyvät ja itsenäistyvät.
Elämäsi siis oli jo ennen lapsia lähellä lapsi perhe arkea ja siksi lapset ei juurikaan rajoittaneet elämääsi. Minun arkeeni ei juuri lapset mahdu ja päivästäni on monta hetkeä K18 matskua, joten minun tulisi luopua paljosta lasten takia.
Hihiheehehahaaahaaaa!!! 😂😂😂 Elämäni aikana yhteensä viiden eri koiran ja nykyisin kahden lapsen (+ koirien omistajina) eivät työt koirien ja lapsien kanssa pääsen lähellekään työmäärän suhteen, eivät edes samaan lauseeseen. Ovat siis aivan täyyyyyyysin eri skaalassa työmäärän suhteen.
Tarkastellaanpa vaikka vain sisätiloissa toimimista ensimmäisten vuosien aikana:
1.) Koiran pentuaikoina (joka kestää kuukausia) on pissojen ja kakkojen siivoamista, vahtimista ettei koira riko paikkoja ja satuta itseään sekä muita. Pieni pentu voi ulvoa ensimmäiset viikot öisin, mutta kouluttamalla lopettaa pian. Alussa pennun rokottamiset, säännölliset ruokkimiset kaksi kertaa päivässä (samaa ruokaa), veden vaihto kaksi kertaa päivässä, pissattamiset/kakattamiset kolme kertaa päivässä, toisinaan herkkuja ja jonkun verran hankintoja, jollei ole jo entisestään käytettäviä tavaroita (uudet hihnat, valjaat, lelut, kupit, jne), Koiran saa aktiivisesti kouluttamalla hyväkäytökseksi vuodessa, jolloin se ei enää pissaa/kakkaa sisälle. Oksennuksia ja ripulointia EI TODELLAKAAN OLE KUIN TOISINAAN KORKEINTAAN VUOSITTAIN tai teet jotain pahasti väärin. Suurimmaksi osaksi ne johtuu siitä, että koirat syövät ulkona jotain sopimatonta, esim. p**kaa (kirjaimellisesti). Koiraa ei todellakaan tarvitse ja edes pidä pestä aktiivisesti, vaan vain silloin kun siihen on erityinen tarve, esim. jos se on likaantunut, haisee, tms. Koira on harvoin niin kipeä, että sitä pitää käyttää eläinlääkärissä. Raskain aika kestää n. 4 kuukautta ja sitten alkaa yhteistyö sujua. Parasta koiran omistamisessa on se, että koiraa voi käskyttää ja koulutettuna se tottelee noin 80-90%. Koiran voi myös laittaa joksikin aikaa eristettyyn tilaan, jos on esim. lähdettävä käymään jossain tms. ja eroahdistuksesta pois koulutettu koira vain nukkuu tyytyväisenä sen ajan. That's it. Siinä ne "raskaat ajat". Joitain poikkeustilanteita tapahtuu, jos esim. koira loukkaa itsensä, sairastuu vakavasti, tms. mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Omaa aikaa on runsaaaaaaaaaaaaasti koirien kanssa, voit nukkua, levätä ja tehdä omia asioita, kunhan vain huolehtii syömisistä/juomisista, ulkoiluttamisista ja välillä vähän leikii tms.