Puoliso kokee että puutun liikaa hänen asioihin

"Niin mutta olen ymmärtänyt tästä ketjusta, että ihan oikeasti ihmiset eivät pidä siitä edes hyväntahtoisesta neuvomisesta ja puuttumisesta. Kun sitä on liikaa, sitä on liikaa. Vaikka olisi kuinka hyvä tahto, liika on liikaa. Ja etenkin ne itsestäänselvyydet loukkaa eikä niitä jaksa kuunnella. Vaan aikuinen ihminen osaa itse esim leipoa leipää, ulkoiluttaa koiran ja ruokkia sen, pestä pyykkiä, muistaa laittaa pyykit kuivamaan, lämmittää saunan jne.. siis minun mies ei jaksa enää kuunnella. Ei yhtään. Hän on ihan loppu siihen ettei hän voi tehdä mitään ilman että minä tulen kommentoimaan ja kertomaan miten se pitäisi tehdä, tai kyselen häneltä normaaleista arjen asioista kuten lapselta askareista, onko ne tehny. Siis miksi ei olisi tehty? Ne on ollut tehty joka päivä kun ollaan yhdessä . Miksi mun täytyy joka päivä kysyä?  Ja kertoo mies mitä tahansa, miten minulla voikaan aina olla mielipide miten se mun mielestä pitää tehdä? En ole itse edes tekemässä ko.asiaa. En ollut ymmärtänyt että sitä oikeasti ihmiset pitää todella rasittavana tällaista tapaa, ihmetellyt vain miksi mies on niin loppu ja miksi riidellään kokoajan samasta asiasta.   Ap"

Olet ap ymmärtänyt oikein, ja kuvaat hyvin sitä, mihin miehesi on lopen väsynyt, ja suurin osa ihmisistä olisi. Sitä vähän ihmettelen, ettet osaa asettua sen toisen asemaan tässä asiassa, että miten tuo on niin vaikea ymmärtää. Ajattele omalle kohdalle, jos joku sinulle tekisi koko ajan noin?

Kerroit kyllä tuolla myös aiemmin, että kommunikointiisi voi liittyä lisäksi passiivis-aggresiivisuuttakin, joka liittyy siihen, ettet sano niistä asioista, jotka miehen toiminnassa oikeasti ärsyttää. Passiivis-aggressiivisuus ei ole enää vain hyväntahtoista. Se on toista alentavaa puhetta.

Moitit myös jotain toista kommentoijaa yllättävän kärkkäästi siitä, kun hän ei ollut kertonut ystävälleen suoraan ongelmasta, (että ystävän päsmäröinti ja neuvominen on välillä raskasta) ja sanoit tuota kaksinaamaiseksi. Koetko itse sitten myös olevasi kaksinaamainen, kun teet samoin, eli et sano miehellesi asioista jotka vaivaa, ja kommunikoit sitten vielä passiivis-aggressiivisesti? 

Teillä muilla on päinvastaisia kokemuksia, joten totta kai ajattelette, että ap:n mies on automaattisesti oikeassa vain siksi, että häntä häiritsee ap:n puhetyyli.

Kukaan meistä ei tunne ap:tä eikä ole nähnyt, miten hän oikeasti käyttäytyy. Toivon toki, että hänen hiljentymisensä on tässä tapauksessa oikotie onneen eikä katkeruuteen.

Siis sulle ei ole mitään merkitystä sillä, mitä ap itse kertoo itsestään ja miehestään? Se on täysin sivuseikkaa, koska sä olet vierestä tsekkaillut jotain tapahtumia? 

Lähdetäänkö ihan siitä, että ap ei suinkaan ole sanonut hiljentyvänsä, vaan päinvastoin, miettivänsä, miten ilmaisee itseään, siis omaa itseään, saa omat ajatuksensa paremmin ilmaistuksi. 

Tsiisus. Luetko sä yleensä lainkaan, mitä ap on kirjoittanut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun on vaikea nähdä apn käytöstä ihan samanlaisena ongelmakäyttäytymisenä kuin muutkin sellaiset ovat, kun apn itsensä ei?

Epäilen, että tulee liian lähelle. Mun ex oli tuollainen, hyvää minä vain tarkoitan, no sun parasta mä tässä vain ajattelin, olet sinä herkkähipiäinen, no jos tahallasi haluat tuon mokata, omathan on hautajaises, totta kai sä teet niin kuin itse haluat.

Ja kun eroa tehtiin, totesi, että mä en herkkähipiäisenä ihmisenä ja ylitunteellisena vain kestänyt hänen loogista, ratkaisukeskeistä lähestymistapaansa ja suoraa sanomista, rehellistä kommunikointia. Ero oli täysin minun syyni ja todettiin, että vielä mä edestäni löydän ne oikeat parisuhdeongelmatkin, kun hyvän miehen hyvää tarkoittavat neuvot ei kelpaa.

Todella lannistavaa ihan pohjia myöten. Onneksi olette eronneet.

Olet vähän rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Teillä muilla on päinvastaisia kokemuksia, joten totta kai ajattelette, että ap:n mies on automaattisesti oikeassa vain siksi, että häntä häiritsee ap:n puhetyyli.

Kukaan meistä ei tunne ap:tä eikä ole nähnyt, miten hän oikeasti käyttäytyy. Toivon toki, että hänen hiljentymisensä on tässä tapauksessa oikotie onneen eikä katkeruuteen.

Siis sulle ei ole mitään merkitystä sillä, mitä ap itse kertoo itsestään ja miehestään? Se on täysin sivuseikkaa, koska sä olet vierestä tsekkaillut jotain tapahtumia? 

Lähdetäänkö ihan siitä, että ap ei suinkaan ole sanonut hiljentyvänsä, vaan päinvastoin, miettivänsä, miten ilmaisee itseään, siis omaa itseään, saa omat ajatuksensa paremmin ilmaistuksi. 

Tsiisus. Luetko sä yleensä lainkaan, mitä ap on kirjoittanut?

 

Olen lukenut kaikki ap:n viestit, ja kiinnittänyt myös yksityiskohtiin huomiota. Esimerkiksi siihen, että sen sijaan että hän olisi sanonut ääneen ihan normaalin kommentin ketsupista, hän ajatteli, että on parempi olla sanomatta mitään. Ja siihen että hän on useamman kerran maininnut lannistuneena, että hänestä tuntuu siltä, ettei hänen kannattaisi puhua kenellekään enää mitään. Onko sinusta täysin tervettä alkaa muuttaa itseään näistä lähtökohdista? Tyyliin "ihmiset pitävät minusta enemmän, jos en sano enää mitään"?

Mutta tästä taitaa olla ihan turha minun sanoa enää mitään, koska kaikki keskustelevat niin eri lähtökohdista, ettei tunnuta ymmärtävän toisiamme millään tasolla. Toivon, että ap:n tapauksessa muutos menee ihan oikeasti parempaan! Toivottavasti hän tulee myöhemminkin kertomaan, millaista edistystä on tapahtunut.

Kuulostat jossain määrin puolisoltani. Tuollainen käytös puolisolta saa tuntemaan oman olon tyhmäksi. Että olenko toisen mielestä niin tyhmä, että en pärjää ilman hänen "hyvää tarkoittavaa" holhoavaa käytöstä. Lisäksi on helkutin raskasta olla kaikkea perustelemassa. Mikä velvollisuus minulla on kaikkea toimintaani perustella puolisolle, jos kerran olemme tasavertainen pariskunta parisuhteessa? 

Pitää myös hyväksyä se, että asioita oppii joskus _oman_ kantapään kautta. Pitää antaa toiselle tilaa tehdä niin kuin hän itse parhaaksi kokee, vaikka itse et niin tekisi. 

Ei mulla oikein ole asioita mitkä vaivaa miehessäni. Muuta kuin se kierrätys. Mistä olen sanonut. Meillä on tavallaan sovittu että ne asiat jotka on yhteisiä ja jotka liittyy molempiin, niistä voi sanoa. Jos asia on toisen oma asia, niin siitä ei pidä ärsyyntyä. Mies aina tekee kaiken mitä lupaa ja on luotettava. Ei hänessä ole sellaisia piirteitä mitkä ärsyttäisi mua. Hänellä palaa pinna herkästi, siitä olen sanonut että ei minulle huuda eikä ole huutanut sen jälkeen oikeastaan kun vuosia sitten sanoin. Se joskus hävettää jos hänellä palaa pinna muihin ihmisiin, mutta se ei ole minun asiani sanoa siitä koska hänellä on oikeus omiin reaktioihin. Ehkä joskus toivoisin että joskus hän arvostaisi neuvojani ja mielipidettäni mutta sekin on nyt osoittautunut vähän oudoksi  , kun mun oma kommunikaatio on hieman vinksallaan..  en tiedä miksi sanoin niin että mies ärsyttäisi ja olisin passiivissgressiivinen kun en mä nyt oikein keksi mitään miksi ärsyttäisi. Siis että hän ärsyttäisi niin että se olisi mitenkään oikeutettua.. ap 

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista. Ap on havainnut toimintatavassaan jotain parannettavaa, parisuhteen sisällä tästä on ollut keskustelua ja mitä tapahtuu. Mamma-armeija nousee aseisiin huutamaan, että älä ap suostu muuttamaan yhtään mitään, on todella epäreilua, että alkaisit persoonallisuuttasi kehittämään, ei semmoista

se on narsisti ota ero! 

Huh, että on toksinen todella tämä foorumi. Onneksi muutama laittaa hanttiinkin, sentään, ja yrittää edes apta kannustaa ja tukea muutokseen, joka saattais säästää yhden liiton.

Suurin osahan täällä on kompannut ap:n miestä! Ja ap:ta kannustaneet muutokseen, jotkut olleet aika kovasnaisen suoriakin. Toki joitain muitakin kommentteja on, kuten aina on erimielisiä ja erilaisia tulkintoja, mutta katsopa niitä peukutuksiakin kommenteille... Mitkä lasit päässä itse oikein olet tämän ketjun lukenut??

Olen lukenut kaikki ap:n viestit, ja kiinnittänyt myös yksityiskohtiin huomiota. Esimerkiksi siihen, että sen sijaan että hän olisi sanonut ääneen ihan normaalin kommentin ketsupista, hän ajatteli, että on parempi olla sanomatta mitään. Ja siihen että hän on useamman kerran maininnut lannistuneena, että hänestä tuntuu siltä, ettei hänen kannattaisi puhua kenellekään enää mitään. Onko sinusta täysin tervettä alkaa muuttaa itseään näistä lähtökohdista? Tyyliin "ihmiset pitävät minusta enemmän, jos en sano enää mitään"?

Nuo ovat alkupään kommentteja, joissa kuuluu normaali defenssi, kun joku asia läväytetään silmille. Ap on sen jälkeen saanut paljon kannustavia kommentteja ja hänen omat oivalluksensa ovat loistavia.

Tuntuu kuin sinä haluaisit nyt juuttua johonkin sellaiseen, että ap onkin uhri, vaikka hän itse tiedostaa, että suhteelle parasta olisi nyt miettiä ihan vain omaa käytöstään. Sekin kun joskus on erittäin tervettä, eikä mikään merkki jostain hiljentämisestä. Päinvastoin.

Oletko sinä miettinyt, miksi apn asettaminen tähän asemaan, itse asiassa uhriksi, eikä tilanteen ratkaisijaksi, tuntuu mielekkäältä?

Ehkä tämä on sen verran monitulkintainen kysymys ja parisuhteet yleensä.. että herää ajatuksia molemmin puolin. 

 

kiitos kaikille todella silmiä avaavasta keskustelusta. Minä prosessoin näitä asioita ja aloitan muutoksen heti, aloitin sen jo eilen itseasiassa. Tämän ketjun ansioista tunnen, että meillä voi olla onnellinen tulevaisuus mieheni kanssa. oon saanut täältä niin hyviä näkökulmia ja neuvoja. Vaikka asia on raskas on mulla silti toiveikas olo koska ensi kertaa tuntuu että tähän ongelmaan on oikeasti lääke olemassa .. nyt kun olen ongelman tunnistanut. 

 

Ja voin oppia uusia taitoja ystävyys -ja kaverisuhteisiin myös ja huomata miten helpompaa se on, kun en sitten kärsi siitä että tunnen kuin jokin olisi pielessä, kun itse aiheutan sitä  vaivaantumista toisissa. Tästä on hyvä jatkaa. 

 

kiitos kaikille. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kaikki ap:n viestit, ja kiinnittänyt myös yksityiskohtiin huomiota. Esimerkiksi siihen, että sen sijaan että hän olisi sanonut ääneen ihan normaalin kommentin ketsupista, hän ajatteli, että on parempi olla sanomatta mitään. Ja siihen että hän on useamman kerran maininnut lannistuneena, että hänestä tuntuu siltä, ettei hänen kannattaisi puhua kenellekään enää mitään. Onko sinusta täysin tervettä alkaa muuttaa itseään näistä lähtökohdista? Tyyliin "ihmiset pitävät minusta enemmän, jos en sano enää mitään"?

Nuo ovat alkupään kommentteja, joissa kuuluu normaali defenssi, kun joku asia läväytetään silmille. Ap on sen jälkeen saanut paljon kannustavia kommentteja ja hänen omat oivalluksensa ovat loistavia.

Tuntuu kuin sinä haluaisit nyt juuttua johonkin sellaiseen, että ap onkin uhri, vaikka hän itse tiedostaa, että suhteelle parasta olisi nyt miettiä ihan vain omaa käytöstään. Sekin kun josk

"Oletko sinä miettinyt, miksi apn asettaminen tähän asemaan, itse asiassa uhriksi, eikä tilanteen ratkaisijaksi, tuntuu mielekkäältä?"

No ensinnäkin, sinä mainitsit tuon "uhrin" aseman, enkä minä. En ole sanonut ap:tä uhriksi missään vaiheessa.

"Mielekkyys" on myös sivuseikka. Se, että tilanne ei välttämättä ole kokonaan ap:n oma vika, on mahdollista. Eikä tuo ap:n edellinen viesti, jossa hän kertoo miehensä lyhytpinnaisuudesta ja siitä, ettei hän koe miehen arvostavan hänen mielipiteitään, varsinaisesti ainakaan vahvista sitä mielikuvaa, että mies olisi jotenkin pirttihirmu-ap:n tossun alla.

Ja loppujen lopuksi ap ei ole palstan ainoa lukija. Täällä voi olla lukemassa myös esimerkiksi neuroepätyypillisiä ihmisiä, jotka eivät edes pystyisi muuttamaan itseään sellaisiksi, että kaikille kelpaisivat, vaikka kuinka ruoskisivat itseään. Kaikki eivät opi ikinä lukemaan muita ihmisiä hyvin. Silti heilläkin on oikeus elää ja olla, tuntematta syyllisyyttä siitä että menivät ärsyttämään muita mainitsemalla jonkin helvetin ketsuppipullon olemassaolon.

Minusta vaikuttaa, että tämä joka asiaan puuttuminen ja päsmäröinti peittää alleen syyn, mistä tuo kumpuaa. Syy voi olla se, että ap yleensä vaan keskittyy liikaa toisen tekemisiin ja olemiseen itsensä kustannuksella.

Siispä olla hetkessä avoimin mielin läsnä ja tutkia rauhassa omaa mieltään ja mitä mahdollisesti toiselta kaipaa. Sitten ehkä myös kertoa se kumppanille harkituin sanankääntein.

Toisen tekemisten kyylääminen ja kommentointi on ihan turhaa ja tappiollista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ollut mulle ihan tosi hyvä vertaistukiketju 🙏 Mä itse joudun usein ihan pidättämään itkua kun koen että mun mies vaan aina lannistaa ja kritisoi kaikkea mun tekemistä. Mikään mitä teen ei ole koskaan oikein, teen aina jotain väärin, tai sen voisi ainakin tehdä paremmin. Ja kun mä oikeasti yritän kaikkeni että helpottaisin mieheni stressaavaa elämää. Olen miettinyt että miksi olen niin herkkä että kaikki miehen sanat menee mun ihon alle niin pahasti. Nyt tajuan että kaikki vika ei olekaan minussa. Kiitos tästä ketjusta! 

Oletko pyytänyt miestäsi muuttamaan käytöstään? Jos olet, usein ja tuloksetta, miksi pysyt tuossa suhteessa? Jos et, miksi et? Miksi uhraat ainutkertaisen elämäsi toisen miellyttämiseen? Jos paikallasi olisi paras ystäväsi tai tyttäresi, kannustaisitko häntä pidättelemään itkua jatkossakin vai kannustaisitko lähtemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ollut mulle ihan tosi hyvä vertaistukiketju 🙏 Mä itse joudun usein ihan pidättämään itkua kun koen että mun mies vaan aina lannistaa ja kritisoi kaikkea mun tekemistä. Mikään mitä teen ei ole koskaan oikein, teen aina jotain väärin, tai sen voisi ainakin tehdä paremmin. Ja kun mä oikeasti yritän kaikkeni että helpottaisin mieheni stressaavaa elämää. Olen miettinyt että miksi olen niin herkkä että kaikki miehen sanat menee mun ihon alle niin pahasti. Nyt tajuan että kaikki vika ei olekaan minussa. Kiitos tästä ketjusta! 

Oletko pyytänyt miestäsi muuttamaan käytöstään? Jos olet, usein ja tuloksetta, miksi pysyt tuossa suhteessa? Jos et, miksi et? Miksi uhraat ainutkertaisen elämäsi toisen miellyttämiseen? Jos paikallasi olisi paras ystäväsi tai tyttäresi, kannustaisitko häntä pidättelemään itkua jatkossakin vai kannustaisitko lähtemään?

En ole pyytänyt koska olen ajatellut että mä vain olen liian herkkänahkainen. Eikä munkaan mies taatusti tee sitä pahuuttaan tai ilkeyttään, mutta tämän ketjun ansiosta tajuan että hänkin voisi ilmaista asiat eri tavalla. Että vika ei ole vain minussa. Otan tämän puheeksi seuraavan kerran kun pidättelen itkua. 

"Tämähän on ikuisuuskysymys tällä palstalla. Jotkut eivät voi sietää ratkaisukeskeisiä kavereita, joidenkin mielestä sitten taas se ratkaisukeskeisyys on suurta välittämistä. Ehkä senkin takia tässä ketjussa tuntuu olevan kaksi puoluetta, jotka eivät ymmärrä toisiaan."

Päsmäröintiä, toisen ylikävelyä ja besservirreröintiä ei pidä nimittää ratkaisukeskeisyydeksi. Ratkaisukeskeinen ihminen voi olla myös toisen rajat kunnioittava ja huomioiva ja osaa kuunnellakin. (Pitäähän sitä osata ensin kuunnella ja perehtyä asiaan, että edes voi ehdottaa hyvää ratkaisua.) Ratkaisukeskeisyyttä käytetään joskus tekosyynä huonolle käytökselle ja suhtautumiselle.

Nämä ovat siis eri asioita keskenään ja siksi niitä kutsutaankin eri nimillä. Ja bessevisserihän neuvoo myös silloinkin, vaikka mitään ongelmaa ei edes ole esitetty, ja latistava ankeuttaja voi nimenomaan keksimällä keksiä niitä mahdollisia ongelmia asioihin, joista toinen innostuneena kertoo, ottaa negatiiviseen epäilevän suhtautumisavan ja ohittaa asian kivat puolet.

Ratkastukeskeisyys ja empaattinen kuunteleva ymmärtävä suhtautuminen eivät myöskään sulje toisiaan pois. Voi olla molempia tilanteenkin mukaan ja samallakin kertaa.

Päsmäröintiä ei pidä naamioida kutsumalla sitä virheellisesti ratkaisukeskeisyydeksi, mitä sinä koitat nyt tehdä ja piilottaa ja hämärtää todellisen ongelman. Tuo ei osu nyt tähän aloitukseen selittäväksi tekijäksi.

 

^ Niin, eihän niitä pitäisi sekoittaa keskenään, mutta kyllä AV-palstalla moni pitää ihan oikeaa ratkaisukeskeisyyttäkin besserwisseröintinä ja päsmäröintinä. Siis monihan ei voi sietää ylipäätään sitä, että joku yrittää neuvoa tai keksiä ratkaisua, vaikka sen tekisi kuinka huomioivasti. Olen nähnyt aiheesta varmaan sata keskustelua jo, ja samat teemat niissä toistuu.

Enkä puhu tässä itsestäni. Neuvon vain niitä jotka pyytävät itse apua. Minä kyllä tykkään itse ratkaisukeskeisistä ihmisistä keskustelukumppaneina, en voi sietää voivottelijoita silloin kun minulla on jokin ongelma.

Oletko pyytänyt miestäsi muuttamaan käytöstään? Jos olet, usein ja tuloksetta, miksi pysyt tuossa suhteessa? Jos et, miksi et? Miksi uhraat ainutkertaisen elämäsi toisen miellyttämiseen? Jos paikallasi olisi paras ystäväsi tai tyttäresi, kannustaisitko häntä pidättelemään itkua jatkossakin vai kannustaisitko lähtemään?

Minusta on outoa tämä, että miehet voivat kyllä muuttaa käytöstään ja heidän pitää, mutta kun ap on omasta halustaan ja oivalluksiensa vuoksi tekemässä samaa, sanotaankin, että ei ihmeessä pidä mennä muuttamaan itseään ja miellyttämään.

Ja toisekseen: jos haluaa, että se parisuhde kestää ja siinä molemmat on vielä onnellisiakin, kyllä siinä joutuu miettimään, mikä sitä toista miellyttää. Ei se ole mikään uhraus, että miettii vähän miten oma käytös vaikuttaa siihen toiseen ja tämän elämään. 

Jos itselläni vastaavassa tilanteessa olisi ystävä, sanoisin, että nyt kunnon keskustelu kehiin, kuten apn mies on tehnyt. Tai sen yhden mies, joka oli liian sarkastinen.

Naiset saa ja heidän pitää ottaa vastuu molemmilla puolilla parisuhdetta, vaatia toiselta ja antaa itse kunnioittavaa käytöstä!

357, tuo lainaamasi viestihän oli vastauksena naiselle, jolla on lannistava mies, eikä ap:lle.

Miksi teet näin? Oletko nainen? Koetko että anisellinen uteliaisuutesi on tässä suurin syypää ja kaiken urkinnan alkulähde. On eduksi hyväksy se tosiseikka että miehillä on ne omat juttunsa joihin naisen on paras olla sotkeutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet näin? Oletko nainen? Koetko että anisellinen uteliaisuutesi on tässä suurin syypää ja kaiken urkinnan alkulähde. On eduksi hyväksy se tosiseikka että miehillä on ne omat juttunsa joihin naisen on paras olla sotkeutumatta.

Kuten leivän leipominen ja ketsuppitarjousten metsästys?