Puoliso kokee että puutun liikaa hänen asioihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö parisuhteeseen tai ystävyys suhteeseen se että sietää toista? Minusta ei. Se on sitten enemmän sitä vuorovaikutustaitoja työpaikalla tai vaikkapa asiakaspalvelutilanteissa.

Pahoittelen huonoa sanavalintaa. Korjaan: tulen toimeen muunlaisten ihmisten kanssa. En hermostu siitä, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä.

Vähän sama asiahan tuo on. Parisuhteeseen ja myös siihen ystävyyteen tarvitaan jotain muutakin vuorovaikutustaitojenkin osalta kuin sitä että ei hermostu erilaisuudesta.

En kai ole missään vaiheessa niin väittänytkään, että valitsisin kumppanini vain sen perusteella, etten hermostu heidän erilaisuudestaan. On minulla sentään vähän enemmän kriteerejä :)

Ei vuorovaikutustaidoissa ole kyse mistään valitsemisesta. Enemmän kyse on siitä jakuuko se suhde vai ei oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta.

No minä kyllä sanoisin, että tuo on miehen oma moka sitten, eikä ole ap:n vastuulla muuttaa itseään eri ihmiseksi, koska mies erehtyi rakastumisen huumassaan.

On se hienoa, että täydelliset ihmiset kohtaavat, eikä kukaan joudu mitään itsessään ikinä tarkastelemaan itseään kriittisesti saatika mitään itsessään kehittämään tai muuttamaan, koska hei, sehän on toisen moka, jos rakastumaan meni!

Vierailija kirjoitti:

Hullunkuristahan tässä on, että ap on ilmeisesti ollut koko ajan samanlainen, mutta hänen kommunikointityylinsä alkoi häiritä miestä vasta muutaman avioliittovuoden jälkeen.

On aika tavallista, että vasta siinä lähempänä kymmentä yhteiselon vuotta alkaa ärsyttämään asiat isommin. Puhutaanhan seitsemän vuoden kriisistä.

Ja siinä kohtaa ne riidat riidellään ja yhteensovitellaan, jos onnistuu. Ap on tässä hyvällä tiellä. Sen sijaan ainakin yksi täällä näemmä raivostuu ajatuksestakin, että aota tässä kannustetaan, eikä vain hymistellä. Ap on myös onnekas, koska miehensä on nimenomaan halukas kommunikoimaan ja kyennyt suoraan sanomaan selkeästi, mitä toivoo.

Olen ilmeisesti yksi näistä, joiden väität "raivostuvan". Minulla on vain vähän erilainen näkökulma, koska minusta kuulostaa siltä, että mies ei ole halukas kommunikoimaan mitään muuta kuin sen, miten hän odottaa ap:n muuttuvan. Minulle ei tule mistään ap:n kertomasta sellaista kuvaa, että mies tulisi tippaakaan vastaan tai yrittäisi ymmärtää että ap:llä on erilainen kommunikointityyli kuin hänellä. Toivon tietysti olevani väärässä. Minusta vain tuntuu tosi epäreilulta ja epätasapainoiselta, että ap:n tulee opetella pitämään suunsa kiinni, ja parisuhteen ongelmat ratkeavat mukamas sitten sillä. Mielestäni siitä syntyy pikemminkin vain uusia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että aapeen kommunikointityyli on häirinnyt miestä jo alussa vähän, ei kuitenkaan niin paljon, että olisi estänyt rakastumisen tai että olisi siitä sanonut. Ekat pari kolme vuotta on mennyt rakastumisen huumassa. Kun se ensihuuma sitten laskee (kuten käytännössä kaikissa suhteissa käy), niin alussa vain vähän ärsyttäneet asiat alkaa ärsyttämään koko ajan enemmän. 

Juu,joskus asiat alkaa ärsyttää toden teolla vasta pidemmän ajan kuluessa. Alkuun se tuntuu vaan semmoiselta vähäm hassulta ominaispiirteeltä, mutta pidemmän päälle muuttuu rassaavaksi. Jälkiviisastelu on toki aina helppoa, että olisihan se pitänyt tietää, mutta kuinka moni osaa oikeasti ennakoida ja arvioida tuntemuksiaan niin hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

No minä kyllä sanoisin, että tuo on miehen oma moka sitten, eikä ole ap:n vastuulla muuttaa itseään eri ihmiseksi, koska mies erehtyi rakastumisen huumassaan.

On se hienoa, että täydelliset ihmiset kohtaavat, eikä kukaan joudu mitään itsessään ikinä tarkastelemaan itseään kriittisesti saatika mitään itsessään kehittämään tai muuttamaan, koska hei, sehän on toisen moka, jos rakastumaan meni!

No joo, noinhan minä sanoin... not.

Nyt puhe on persoonallisuudesta, josta mies oli tietoinen jo mennessään naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittääkö parisuhteeseen tai ystävyys suhteeseen se että sietää toista? Minusta ei. Se on sitten enemmän sitä vuorovaikutustaitoja työpaikalla tai vaikkapa asiakaspalvelutilanteissa.

Pahoittelen huonoa sanavalintaa. Korjaan: tulen toimeen muunlaisten ihmisten kanssa. En hermostu siitä, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä.

Vähän sama asiahan tuo on. Parisuhteeseen ja myös siihen ystävyyteen tarvitaan jotain muutakin vuorovaikutustaitojenkin osalta kuin sitä että ei hermostu erilaisuudesta.

En kai ole missään vaiheessa niin väittänytkään, että valitsisin kumppanini vain sen perusteella, etten hermostu heidän erilaisuudestaan. On minulla sentään vähän enemmän kri

"Ei vuorovaikutustaidoissa ole kyse mistään valitsemisesta. Enemmän kyse on siitä jakuuko se suhde vai ei oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta."

Aivan. Vai oliko tämä nyt esimerkki niistä tyhjänpäiväisistä itsestäänselvyyksistä, joita ei kuulu sanoa ääneen?

Miksi parisuhteessa kuuluisi sanoa jotakin varsinkin jos se joku on itsestäänselvyys?

Vierailija kirjoitti:

os sinä olisit asiasta hyvin perillä ja miehesi kertomuksesta huomaisit, että miehesi tekee liikkeen väärin tai väärillä painoilla. Etkö todellakaan sanoisi asiasta mitään? Odottaisitko, että mies treenatessaan väärillä painoilla tai liikkeillä saisi urheiluvammoja? Onko se sinusta parempi

Sivusta. Olisiko hyvä, jos mies vastaisi "Kyllä äiti, teen niin kuin sanot, sinulla on niin paljon enemmän elämänkokemusta kuin minulla" - kuten hyvin kasvatettu teini?

Ei pitäisi pyrkiä puolisolleen äidiksi, koska kukaan nainen ei ole tyytyväinen siihen lopputulokseen. Jokainen aikuinen tekee omat virheensä, isot ja pienet. Ei sillä, ei teinejäkään tarvitse kontrolloida niin etteivät lopulta uskalla edes hengittää.





Voi apua mitä tyhmyyttä!  Jos sitä kokemusta on helvetti enemmän kuin toisella niin totta kai se pitää kertoa. Jos sinulla olisi sähkömies puolisona ja sinä tekisit s

Älä hättäile. Taisi olla puhe vähän pienemmästä asiasta, painonnostosta muistaakseni. Ei aikuista tarvitse suojella _kaikessa_ omilta valinnoiltaan. 

Mä en tosin itse ole ihan niin herkkä arvostelulle. Saa tulla ihan kuka hyvänsä kiskomaan minut pois sähkötöiden parista välittömästi jos osoitan liikaa kiinnostusta sellaiseen. (Osaan vaihtaa lampun, käyttää valokatkaisijoita ja laittaa pistokkeen pistorasiaan yms. :D)

Turhasta kontrolloinnista olen yrittänyt päästä eroon, kommentoin siis ihan siltä pohjalta. Eli en ap:na puuttuisi vaikkapa painojen nosteluun, jos asiasta on monesti sanottu. Se olisi tyhmyyttä.

Lyhyt vastaus: en puutu puolisoni asioihin yleensä, jos en näe niissä selvää korjattavaa. Niissäkin tilanteissa puoliso voi olla eri mieltä. Jos olemme eri mieltä ja hän silti haluaa toimia omalla tavallaan, en voi estää häntä, koska hän on aikuinen eikä kuitenkaan tee mitään rikollista tai lainvastaista.

Älä hättäile. Taisi olla puhe vähän pienemmästä asiasta, painonnostosta muistaakseni. Ei aikuista tarvitse suojella _kaikessa_ omilta valinnoiltaan. 

Mä en tosin itse ole ihan niin herkkä arvostelulle. Saa tulla ihan kuka hyvänsä kiskomaan minut pois sähkötöiden parista välittömästi jos osoitan liikaa kiinnostusta sellaiseen. (Osaan vaihtaa lampun, käyttää valokatkaisijoita ja laittaa pistokkeen pistorasiaan yms. :D)

Turhasta kontrolloinnista olen yrittänyt päästä eroon, kommentoin siis ihan siltä pohjalta. Eli en ap:na puuttuisi vaikkapa painojen nosteluun, jos asiasta on monesti sanottu. Se olisi tyhmyyttä.





Mitä sinä yrität selitää? Juurihan sinä kirjoitit, että asioista ei saa sanoa, koska silloin on "äiti"  nyt sinä kuitenkin kirjoitat "jos asiasta on monesti sanottu"  Millä on voinut monesti sanoa, jos ei sitä ensimmäistäkään kertaa mielestäsi saa ääneen sanoa? Voi pyhä yksinkertaisuus.

Minusta puolison asioihin ja tekemisiin ei pidä millään tavalla puuttua ellei ne ole vaarallisia, aiheuta selvää haittaa kotona tai parisuhteessa tai sisällä merkittävän isoa rahanmenoa. 

Oletko siis sinä ja muut varmoja siitä, että asiat joista ap. miehelleen sanoo, eivät olisi juuri tuohon tietoon pohjautuvia? Kuten myönsit myös sinä sanoisit asiasta. Toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset ja silloin on tyhmyyttä antaa toisen tehdä virheitä, jotka ovat vältettävissä. Jos ei niitä neuvoja kykene ottamaan vastaan,  silloin on liian suuret luulot omista taidoistaan ja osaamisestaan

 

Et näe eroa kerran-pari vuodessa ja joka päivä sanomisen välillä? Ja olen lähes varma, ettei sp ole joka alan superosaaja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tässä ketjussa on näitäkin ihmisiä jotka avautuu että heillä on myös ystävyys suhteita vaikka salaisesti pitävät ystäviään rasittavina kyselijöinä.. niin ajattelin tehdä niin radikaalin ratkaisun että en ole enää itse yhteydessä ystäviini ja ehdota tapaamisia ellei ole selkeästi sovittu että on minun vuoroni ja he odottavat yhteydenottoa.  Jos he vaikka ovat samassa tilanteessa, niin teen heille palveluksen. Mielummin yksin kuin jossain ystävyyden Ö-luokassa. Lisäksi minulla ei ole mahdollisuutta yrittää löytää uusia ystäviä jotka voisi olla samantyylisiä kuin itse olen, jos roikun vanhoissa ystävyyssuhteissa jotka eivät kuitenkaan ole tasapainoisia ja molemminpuolisia rehellisesti. Sanoinkin sen täällä jo aiemmin että parisuhteeni pelastaminen on se tärkein asia ja uuden kommunikointityylin opettelu sen vuoksi. Mutta vaikea soveltaa samaa yhtäkkiä kaikkiin ystäviin. Mieheni on sentään kokoajan sanonut minulle mikä häirit

En oikein jaksa uskoa, että olisi mahdollista oikeasti muuttaa käytostä kunnolla, jos sen koitaa tehdä pintapuolisesti vain yhden ihmisen kohdalla. Suosittelisin syvempää asioiden tarkastelua ja siten pysyvämpää kunnon muutosta, mikä vaatii kyllä vaivaa, mutta uskoisin, että se kannattaa ja maksaa vaivan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta aapeen kannattaa miettiä miksi hän toimii noin ja miksi kommunikoi miehelleen tuolla tyylillä. Mikä häntä siinä motivoi? Mikä oma tarve on tuon käytöksen taustalla? Mitä pyrkii itselleen sillä saamaan?

Täällä joku otti eilen esille onko mulla ollut elämässä menetyksiä /turvaton lapsuus. On ollut. Juurisyitä varmasti monia sen lisäksi. 

 

miehen kans on nyt juteltu ja olen pyytänyt anteeksi ja tosissani luvannut muuttaa käytöstäni. Ap 

Minusta vain tuntuu tosi epäreilulta ja epätasapainoiselta, että ap:n tulee opetella pitämään suunsa kiinni, ja parisuhteen ongelmat ratkeavat mukamas sitten sillä. Mielestäni siitä syntyy pikemminkin vain uusia ongelmia.

Eihän noin ole ap sanonut. Hän on sanonut, että vuosien varrella huomauttelua, kyselyjä jne on ollut niin paljon, että mies on sanonut, että jos hän oikeasti ei tee mitään laitonta tai satuta toisia ihmisiä valinnoillaan, voisi olla huomautelematta tai kyselemättä (kyseenalaistamatta). Ymmärrän kyllä hyvin itse, jos tarpeeksi ärtyneenä tästä käyttää myös muotoa "pitää suunsa kiinni". 

Tässähän nyt on semmoinen epäreilu odotus, että asia, jossa apn mies toivoo muutosta ja josta hän on kertonut monta kertaa, onkin nyt muuttunut persoonan piirteeksi jolle muka ei voi mitään. Vaikka todellakin kyse on kommunikoinnin tavasta.

Minun miehelläni on taipumus tiuskia ihan normaaleissa yhteyksissä, siis ei ole mitään riitaa tms. Esim. kun olemme lähdössä jonnekin, hän saattaa tiuskaista yht'äkkiä, että lähdetään sitten 15 min päästä. Tiedän, sovimme, että lähdemme 12.30 ja kello on nyt 12.15. Tai tosiaan tavalliseen kysymykseen saa vastaukseksi tiuskaisun. 

Minuakin tämä on alkanut häiritsemään enemmän vasta vuosien saatossa. Oma moka, mutta aiemmin ajattelin, että ei se nyt muuten niin hyvässä miehessä iso vika ole. Mutta alkaa olemaan. En ansaitse tiuskaisemalla saatua infoa. 

Vai pitäisikö minunkin siis vain todeta, että miesparka, en saa tästä keskustella ja vaatia muutosta, kun sehän tarkoittaa, että meille syntyy uusia ongelmia? 

Sillä onko vaihtoehdot todellakin niin, että mies joko tiuskii tai pitää suunsa kiinni? Mitään muuta ratkaisua ei ole?

Ja ei, kyse ei mistään tiuskivasta persoonallisuudesta, vaan tavasta, jonka hän on ottanut kommunikointiin purkamaan omaa lähtö- tms ärsytystään. Vai antaako joku muu paremman diagnoosin.

Ap selventää. 

osa asioista on tietoon pohjautuvia ja osa ei. Täällä on tullut jo selväksi että olen besserwisser. Meillä on ollut riitoja myös siitä, kun sanon tietoon pohjautuvista asioista.

se tosin voi olla syytä siitä, että miehen toleranssi kommentointini suhteen on kortilla.

Olen murehtija, haluan tehdä kaikki oikein, pelkään että joudun vaikeuksiin viranomaisten kanssa , sitä en tiedä miksi tällainen olen. Eli kun mies suunnittelee vaikka rakentavansa pihaan jotain on minun ensimmäinen kommentti VALITETTAVASTI se, että tarviikohan se rakennusluvan. Eli ajattelen heti niitä vaikeuksia. Sekin voi olla lannistavaa. Pitäisi pystyä ajattelemaan, että lupa hankitaan sitten kun ja jos tarve on. 

Se joka kirjoitti tämän :

Olen ilmeisesti yksi näistä, joiden väität "raivostuvan". Minulla on vain vähän erilainen näkökulma, koska minusta kuulostaa siltä, että mies ei ole halukas kommunikoimaan mitään muuta kuin sen, miten hän odottaa ap:n muuttuvan. Minulle ei tule mistään ap:n kertomasta sellaista kuvaa, että mies tulisi tippaakaan vastaan tai yrittäisi ymmärtää että ap:llä on erilainen kommunikointityyli kuin hänellä. Toivon tietysti olevani väärässä. Minusta vain tuntuu tosi epäreilulta ja epätasapainoiselta, että ap:n tulee opetella pitämään suunsa kiinni, ja parisuhteen ongelmat ratkeavat mukamas sitten sillä. Mielestäni siitä syntyy pikemminkin vain uusia ongelmia.

Et ole täysin väärässä. Mieheni on hieman toista äärilaitaa myös mikä varmasti omalta osaltaan vaikeuttaa asioita. Kyllä hän ymmärtää mutta ei tule paljon vastaan käytännössä. Hän on itse niin erilainen. 

 

ap. 

Aikamoista. Ap on havainnut toimintatavassaan jotain parannettavaa, parisuhteen sisällä tästä on ollut keskustelua ja mitä tapahtuu. Mamma-armeija nousee aseisiin huutamaan, että älä ap suostu muuttamaan yhtään mitään, on todella epäreilua, että alkaisit persoonallisuuttasi kehittämään, ei semmoista

se on narsisti ota ero! 

Huh, että on toksinen todella tämä foorumi. Onneksi muutama laittaa hanttiinkin, sentään, ja yrittää edes apta kannustaa ja tukea muutokseen, joka saattais säästää yhden liiton.

Et ole täysin väärässä. Mieheni on hieman toista äärilaitaa myös mikä varmasti omalta osaltaan vaikeuttaa asioita. Kyllä hän ymmärtää mutta ei tule paljon vastaan käytännössä. Hän on itse niin erilainen. 

 

Miten miehesi mielestäsi voisi tulla vastaan käytännössä? Itselle tulee mieleen, että hän voisi sanoa esim. tuossa tilanteessa, että älä nyt vielä niistä luvista huolehdi, vastahan tässä suunnitellaan. Olla siis ärtymättä siitä, että ensimmäinen reaktiosi asiaan on hakea esiin mahdolliset ongelmat ja ohjata sinua eteenpäin keskustelussa ohi negan.

Mutta tämä sitten asettaa hänet useasti tilanteeseen, jossa hänen on vain nielastava oma ärtymyksensä ja keskityttävä toisen ohjailuun, jotta keskustelu voi jatkua kivana. Ja ymmärtää, että ei oma innostus uudesta rakennuksesta ei nyt ole niin tärkeää, tärkeää on, että ap saa ilmaista taas kerran sen, mikä tässä menee pieleen. Ja sitten voidaan ehkä jatkaa rakennuksen suunnittelua, ellei aplla mahdollisesti ole mielessä muita huolenaiheita. Joita varmaan on.

Olen tahallani nyt vähän sarkastinen ja tyly tässä, sillä emmekö me puhuneet reiluudesta ja siitä, mikä on tai ei ole epäreilua. Minusta tuo miehelle on epäreilua, etenkin, kun hän yrittää tästä kommunikaatiotavasta apn kanssa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista. Ap on havainnut toimintatavassaan jotain parannettavaa, parisuhteen sisällä tästä on ollut keskustelua ja mitä tapahtuu. Mamma-armeija nousee aseisiin huutamaan, että älä ap suostu muuttamaan yhtään mitään, on todella epäreilua, että alkaisit persoonallisuuttasi kehittämään, ei semmoista

se on narsisti ota ero! 

Huh, että on toksinen todella tämä foorumi. Onneksi muutama laittaa hanttiinkin, sentään, ja yrittää edes apta kannustaa ja tukea muutokseen, joka saattais säästää yhden liiton.

Mä luulen, että nämä kommentoijat eivät ole lukeneet koko ketjua. Eivät tiedä, että AP:lle on asiasta sanottu lapsesta lähtien ja että on vaikeuksia kaikissa ihmissuhteissa. Myös esimies tuonut asian esille. Tietenkin osa on samanlaisia kaiken kommentoijia, mutta eivät pysty reflektoimaan omaa käytöstään kuten AP. Puolustavat omaa tonttiaan, kun säikähtivät, että muut näkevät heidän tapansa kommunikoida ikävänä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole täysin väärässä. Mieheni on hieman toista äärilaitaa myös mikä varmasti omalta osaltaan vaikeuttaa asioita. Kyllä hän ymmärtää mutta ei tule paljon vastaan käytännössä. Hän on itse niin erilainen. 

 

Miten miehesi mielestäsi voisi tulla vastaan käytännössä? Itselle tulee mieleen, että hän voisi sanoa esim. tuossa tilanteessa, että älä nyt vielä niistä luvista huolehdi, vastahan tässä suunnitellaan. Olla siis ärtymättä siitä, että ensimmäinen reaktiosi asiaan on hakea esiin mahdolliset ongelmat ja ohjata sinua eteenpäin keskustelussa ohi negan.

Mutta tämä sitten asettaa hänet useasti tilanteeseen, jossa hänen on vain nielastava oma ärtymyksensä ja keskityttävä toisen ohjailuun, jotta keskustelu voi jatkua kivana. Ja ymmärtää, että ei oma innostus uudesta rakennuksesta ei nyt ole niin tärkeää, tärkeää on, että ap saa ilmaista taas kerran sen, mikä tässä menee pieleen. Ja

Kyllä, näen tämän myös näin, ja se on tämän keskusteluketjun ansiota että näen tämän asian kokonaisuutena. Jokaisella on huonot piirteensä ja vähän niitä on opittava sietämään mutta oman parisuhteeni tila kertoo että kyse ei ole enää siitä, ja siksi minun on muutettava käytöstäni. Jos tosissani haluan että voimme olla onnellisesti yhdessä pitkään. Kun oma kommentointini ja päsmäröintini vähenee, miehen sietokyky sille, että joskus sitten sanonkin jotain tällaista, kasvaa varmasti eikä se enää otakaan päähän, jos sanon että sähkötöihin tarvitaan sähkäri tms. Kun sitten en ole kokoajan sellainen, vain tarvittaessa ja harkittuani mitä sanon. Se on tavoitteeni. Sanoa oikeasti jostain vain jos kysytään/on tarvis.  Eikä niin että ammun alas kaiken heti ja määräilen kokoajan. 

 

Ap