Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"

Tässä linkki ko. kirjailijan haastatteluun. 

https://www.hs.fi/taide/art-2000010629371.html

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

Luonnollista joo, niin kuin kipu ja kuolema. Vielä 1800-luvulla naisista kolmasosa kuoli synnytykseen tai lapsivuodeaikana. No kuolema ei ole enää kovin todennäköistä mutta vaurioita ja komplikaatioita ei vieläkään kyetä estämään. 

minä minä ja minä.....

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Enemmän toki saisi antaa tukea ja hoitoa heille, jotka esim. synnytyksestä saa jotain vaurioita. Onneksi näitäkin tunnistetaan ja hoidetaan nykyään enemmän kuin koskaan naisen historiassa on tehty. 

 

En tykkää nuorten naisten holhoamisesta. Kyllä naisilla on oikeus tietää raskauden huonoista puolista, jos haluaa hankkii lapsia silti. Jos joku jättää lapset tekemättä, koska ei halua uhrata itseään sekin on täysin hyväksyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista se on ja ainutlaatuinen asia elämässä. Ei sillä, että sitä kenenkään tarviis tehdä jos ei halua. Mutta en tykkää tämmöisestä nuorten naisten ihan tarpeettomasta pelottelusta ja aivopesusta. 

 

Minä ainakin kerron täysin pehmentelemättä omille tyttärilleni mitä omissa raskauksissa ja synnytyksissä tapahtui. Heillä on kohonnut riski että joutuisivat läpikäymään saman. 

Ihana artikkeli! Jo kaksi upeaa naista ovat tunnustautuneet lapsettomuuden airueiksi tällä viikolla, lisää näitä 🙏

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.

Aika monella keho kärsii ja jää pysyviäkin vammoja. Ei silloin ole millään lailla vahva olo. Yksilöllistä toki miten kaikki sujuu. 

Tuo on syy, miksi en hanki lapsia, joista kuitenkin pidän. Eli en halua tärvellä kehoani. 

Kiitos aloituksesta! En ole aiemmin nähnyt tätä puolta äitiydestä otettavan esille. Samastun Kytömäen ajatuksiin, ja on hienoa, että joku rohkenee niistä puhua. Itse en ole kehdannut. Minulla on kyllä yksi lapsi ja raskaudesta nautin, mutta pienen lapsen fyysistä tarvitsevuutta minun oli vaikea kestää. En pitänyt kovin paljon imettämisestä, lapsen pitämisestä sylissä tai yleensäkään lapsen fyysisestä hellimisestä. Tein kyllä kaikkea, mitä äidin kuuluukin tehdä, mutta minulta selvästi puuttui jokin vaisto, jota muilla äideillä tuntuu olevan. Jotkuthan pitävät taaperoikäisiäkin, jopa vanhempia, lapsiaan koko ajan sylissä ja nauttivat siitä. Minua jaloissa roikkuva lapsi vaatimuksineen alkoi aika herkästi ärsyttämään. Se, ettei tavallaan ole valtaa omaan kehoonsa vaan toisella on oikeus käyttää sitä, ahdisti minua. En muutenkaan juuri välitä fyysisestä läheisyydestä, kuten halailusta. 

Vierailija kirjoitti:

minä minä ja minä.....

No mistä muusta on kyse kuin täysin henkilökohtaisesta asiasta jos puhutaan raskaudesta?

Ei täällä nyt jumankauta muiden mieliksi lisäännytä. 

Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä minä ja minä.....

No mistä muusta on kyse kuin täysin henkilökohtaisesta asiasta jos puhutaan raskaudesta?

Ei täällä nyt jumankauta muiden mieliksi lisäännytä. 

:D.

Huvittaa tuo minä minä -kommentti. Ennen raskautta mitään sikiöä tai vauvaa ei ole, että jos et uhraa itsäsi mielikuvutusvauvan takia olet itsekäs! 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina todella liikunnallinen ja tuntenut kehoni joka kohdan. Pelkäsin aikoinaan tätä samaa teemaa, miten keholleni käy jos saan joskus lapsia. Pelko oli täysin turhaa, sillä kilot jäi käytännössä synnärille joka kerta (minulla on 5 lasta), palautuminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa. Synnytykset ovat olleet helppoja, todella nopeita ja aivan ihania kokemuksia. Imetys on ollut vauvakohtaista 2kk-2v. 

Itsekin olen kilpaurheillut ja todella nopeasti palauduin. Ja imettäminen ihanaa :)

Ajattelen samoin kuin Anni: hankkisin lapsen jos voisin olla sen isä.

N35

Ideologiaa tursuavat kouhottajat uskoutuvat asialleen niin lujasti että siihen ei muita mahdu. 

Tosi pointti, ap. Ehkä tulevaisuudessa homma hoidetaan jossain labroissa. Mutta on raskaana oleminen myös ihana tunne. 

Mä sain laskeuman hyvin menneen synnytyksen päätteeksi. Korjattiin kyllä vastaan sanomatta, kun sanoin, että ei ole mitään hintaa, mikä naisen pitäisi maksaa äitiydestä. 

Suhtautuukohan nämä vanhenemiseen samalla paatoksella. Kun keho väistämättä muuttuu vuosikymmenien aikana, oli raskauksia tahi ei.