Onko täällä yliopiston käyneitä, jotka eivät verkostoituneet opintojen aikana?
Opintojen alussahan suositaan, että luokaa ihmissuhteita ja tutustukaa erilaisissa juhlissa, tapahtumissa yms vuosien aikana ja että niistä on hyötyä tulevaisuudessa.
Onko täällä palstalaisia, jotka eivät toimineet näin. Mikä oli syy? Entä saitko töitä valmistumisen jälkeen.
Kommentit (44)
Ei tullut verkostoitua, ei sovi luonteeseen, töissä olen yhä yliopistolla, tuli tehtyä väitöskirja ja jumituttua sinne.
Oppilaat saa kärsiä surkeasta opetuksesta koska näin introverttina en osaa opettaa lainkaan enkä selitellä asioita, mutta pakko se on jotain opettaa kun yliopistolla on.
Naimisissa olo ja 10 v muita vanhempi ikä.
Minä tutustuin vain yhteen kaveriin. Olin muita vanhempi kun aloitin opinnot ja olin töissä silloin kun oli fuksiaiset.
Kävin fuksina ja vähän tokan vuoden syksyllä bileissä, mutta en verkostoitunut. En jaksanut kun opinnot olivat niin vaikeat ja se masensi minua. En siis hengaillut luentojen jälkeen ainejärjestön tiloissa vaan menin kotiin enkä käynyt juuri opiskelijatapahtumissa kakkosvuoden syksyn jälkeen. Bilekaveritkin lopettivat opinnot enkä saanut uusia kavereita kun en jaksanut olla aktiivinen kun uuvuin opintojen vuoksi. Opiskelin siis tekniikkaa yliopistolla ja olisi pitänyt tajuta lopettaa kesken.
En saanut töitä alalta mutta syinä olivat myös heikko osaaminen ja minulle täysin väärä ala. Myöhemmin vaihdoin alaa.
Olin yliopisto-opintojen aikana myös töissä ja lisäksi perustimme perhettä samaan aikaan joten ei yksinkertaisesti ollut aikaa juosta vapaa-ajan virroissa. Lisäksi kolmekymppisenä olin useimpia opiskelutovereita vanhempi ja senkin takia vähän ulkona osasta piirejä.
Minulla ei itse asiassa ole yhtään sellaista kaveria johon olisin tutustunut yliopistolla enkä muista yhdenkään kanssaopiskelijan nimeä (olen nyt 50v). Tätä aiemmista lukio ja AMk opinnoista on kyllä kaveruussuhteita säilynyt.
Hyvin olen urallani pärjännyt ilman yliopistoverkostoa, nyt hyvässä asemassa ja vuositulot reilusti yli 100k.
Ylipäätään ihmisillä on mielestäni taipumus liioitella erilaisten verkostojen merkitystä. Tottakai on eduksi jos tuntee ihmisiä laajalti ja tulee muiden kanssa juttuun, mutta eihän kukaan osta isoa projektia toimittajalta X vain sen takia että siellä on opiskelukaveri osana myyntiryhmää, tai palkkaa ketään johtotehtäviin sen takia että 10v sitten tämä oli kivaa seuraa opiskelijabileissä
Suhteet voivat auttaa avaamaan sen ensimmäisen oven, mutta siitä eteenpäin niistä ei oman kokemukseni mukaan ole juuri hyötyä.
Jos verkostoitumiskykyä halutaan painottaa esim työhaastattelussa niin vanhojen opiskelukavereiden määrää paljon relevantinpi kysymys on, että ketä uusia ihmisiä olet viimeisen vuoden aikana tavannut tältä toimialalta?
En verkostoitunut, koska aikuisena perheellisenä oli tärkeämpää tekemistä kuin biletys ym. "verkostoituminen". Töitä en heti saanut, mutta tuskin tilanne olisi sen parempi ollut verkostolla, koska ala on sellainen, että enemmän vaikuttavat muut ihmissuhteet kuin opiskeluaikaiset tuttavuudet.
En verkostoitunut, jäin tahtomattani ulkopuolelle kaikista opiskelijariennoista jo opintojen alussa ja myöhemmin oli hankala päästä mukaan. En juurikaan tutustunut opiskelukavereihini, muutamia lukuunottamatta. Töitä löysin kyllä jo ennen valmistumistani, täysin ilman verkostoja, mutta piti aloittaa ns. pohjalta eikä kuten jotkut opiskelukaverini, jotka kävelivät suoraan töihin hyviin asemiin. Heillä syynä oli kyllä vanhempien verkostot, ei heidän itsensä luomat.
Jäin tarkoituksella pois kaikesta ylimääräisestä ja muutenkin kävin yliopistolla niin vähän kuin mahdollista. Töitä löysin ennen valmistumista.
En koska olen erakko ja vihhaan immeisiä. Ruokajonon työttömäkai jouduin ja netin vangiksi jo 20 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut verkostoitua, ei sovi luonteeseen, töissä olen yhä yliopistolla, tuli tehtyä väitöskirja ja jumituttua sinne.
Oppilaat saa kärsiä surkeasta opetuksesta koska näin introverttina en osaa opettaa lainkaan enkä selitellä asioita, mutta pakko se on jotain opettaa kun yliopistolla on.
Oppilaat?
Ei se mikään koulu ole.
Verkostoituminen on yliarvostettua. Itse olen aina kulkenut omaa tietäni. Muut opiskelijat vaikuttivat lapsellisilta ja pinnallisilta, joille suorittaminen on tärkeää eikä itse ala.
Hyvin olen työllistynyt.
Verkostouduin eri suuntiin, paljon. Olin silti pitkään työttömänä valmistumisen jälkeen.
Tutustuin muutamaan tyyppiin ja olemme pitäneet yhteyttä, mutta ei siitä ole erityisemmin hyötyä ollut. Joitakin vinkkejä sain.
En verkostoitunut ja itseasiassa jouduin yliopistokiusaamisen kohteeksi, opiskelukaverini pyrkivät systemaattisesti tuhoamaan mainettani alalla puhuen minusta pahaa rekrytoijille. Olen toistaiseksi työllistynyt hyvän työmoraalini ansiosta.
Ei niitä töitä opiskelukavereilla hankita.
Ei tullu pahemmin verkostoiduttua. Suurin syy, etten halunnut osallostua niihin ryyppäjäistapahtumiin ja ei sielä oikein muita vaihtoehtoja ollut. Olin kyllä järjestöhommissakin, mutta ei niissäkään ollut mitään järjellistä verkostoitumista. Lopulta alkoi oikein ärsyttämään koko hokema, että pitää verkostoitua.
Pari kuukautta valmistumisen jälkeen sain koulutusta vastaavaa asiantuntijatyötä ilman verkostoja.
Itse kyllä haluan, että työllistyn osaamiseni takia. Ei sen, keitä tunnen tai keiden kanssa olen bilettänyt.
Täällä. Opiskelin aikuisena, niin eipä paljoa napannut ne nuorten rymybileet. Muutamia hyvänpäiväntuttuja jäi aikuisopiskelijaryhmästä. Mutta pääsin silti asiantuntijatyöhön hyvään työpaikkaan.
Työllistyin jo opiskeluaikana. En käynyt bileissä tai osallistunut järjestötoimintaan, ei introverttinä vaan ollut voimia. Toki oli kavereita yliopistolta, mutta ei heistä ollut työllistymisen suhteen hyötyä. Työelämässä olen kyllä verkostoitunut.
Nosto jos jollain kokemusta asiasta.