Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä yliopiston käyneitä, jotka eivät verkostoituneet opintojen aikana?
31.08.2024 |
Opintojen alussahan suositaan, että luokaa ihmissuhteita ja tutustukaa erilaisissa juhlissa, tapahtumissa yms vuosien aikana ja että niistä on hyötyä tulevaisuudessa.
Onko täällä palstalaisia, jotka eivät toimineet näin. Mikä oli syy? Entä saitko töitä valmistumisen jälkeen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin muutamaan tyyppiin ja olemme pitäneet yhteyttä, mutta ei siitä ole erityisemmin hyötyä ollut. Joitakin vinkkejä sain.
Nyt tuli kirjoitettua höpsöjä. Suoritin erillisenä vielä aineopettajaopinnot ja eräs opiskelukaveri, joka oli älynnyt valita opettajansuuntautumisvaihtoehdon jo aiemmin pyysi sijaisekseen ja opetusharjoittelun aikana tein joitakin sijaisuuksia, kun nirmaalikoululle ilmoitettiin niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat saa kärsiä surkeasta opetuksesta koska näin introverttina en osaa opettaa lainkaan enkä selitellä asioita, mutta pakko se on jotain opettaa kun yliopistolla on.
katinkontit! Opetustaito ei ole millään lailla kiinni intro- taielatroverttoydestä. Se on opittavissaoleva TAITO, jota yliopistolla työskentelevillä on mahdollisuus (ja nykyään pakko, jos haluaa pysyvän tehtävän) opiskella. Se, että sinä et ole sitä hankkinut ei johdu introverttiydestäsi vaan laiskuudestasi.
(tai sit tää juttu ei ole totta. Usein nämä ei ole.)
En verkostoitunut opiskeluvuosinani, koska olen hiljainen eikä lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa koettu koulukiusaaminen ollut omiaan kehittämään vuorovaikutustaitojani. Jäin akateemiselle uralle, ja edelleenkin minulla on varsin olemattomat verkostot. Tunnen jotenkuten vain muutamia oman alani tutkijoita eikä minulla ole kehenkään läheisiä välejä. Verkostojen puute haittaa jossain määrin työtäni, ja tunnen kateutta ja surua, kun vähän väliä näen ja kuulen, miten muilla tuntuu olevan akateemisia tuttuja ja ystäviä siellä täällä. Siis jopa sellaisilla, jotka ovat leuhkoja tai suorastaan narsisteja ja työpaikkakiusaajia.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen en jaksanut enää yrittää verkostoitua, koska ainoa motiivini tehdä niin oli löytää tyttöystävä, mutta ainejärjestön tapahtumissa ei käynyt ketään sopivaa. Työllistyin helposti valmistuttuani, sillä portfolioni oli huomattavasti keskivertoa vaikuttavampi. Arvosanoilla, ansioluettelolla tai verkostoilla ei lopulta ollut merkitystä.
No enpä ihmeemmin verkostunut, muutama kaveri jäi, mutta eipä heistä mitään hyötyä työelämän suhteen ole ollut. Ja aivan hyvin on työelämä mennyt ja ura edennyt. Toi verkostoitumisen tärkeys on ihan huuhaata ellei sitten halua elää joidenkin tyrkkyjen kanssa.
Työelämässä on verkostoitunut ihan luonnollisesti sen enempää yrittämättä ja kun hommansa on hoitanut hyvin, niin sehän sitten on kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten sen ottaa, en suuremmin, mutta joitakin kavereita yliopistosta jäi. Yhden kerran yksi opiskelukaveri otti yhteyttä ja kertoi että heillä olisi paikka auki jos kiinnostaa. Hain ja olinkin siellä 3 vuotta töissä, mutta sitten vaihdoin.
Itse asiassa opiskeluaikoinakin sain työpaikan opiskelijakaverin ansiosta, hänen pomo oli kysynyt olisko siellä yliopistolla tämän jutun osaajaa ja hän oli ehdottanut mua. Siinä työssä olin opiskelun viimeiset vuodet ja pari vuotta niiden jälkeenkin.
Humanisti ja opettajaksi opiskellut, ei siinä paljon verkostoja tarvinnut. Yliopistolla olleet ystävät jäivät, kun kaikki muuttivat eri puolille ja elivät omaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kuukauden jälkeen en jaksanut enää yrittää verkostoitua, koska ainoa motiivini tehdä niin oli löytää tyttöystävä, mutta ainejärjestön tapahtumissa ei käynyt ketään sopivaa. Työllistyin helposti valmistuttuani, sillä portfolioni oli huomattavasti keskivertoa vaikuttavampi. Arvosanoilla, ansioluettelolla tai verkostoilla ei lopulta ollut merkitystä.
Olisi ehkä kannattanut yrittää kovempaa, koska nyt kymmenen vuotta myöhemminkään minulla ei ole tyttöystävää. Helppo työllistyminen oli aika laiha lohtu, sillä töiden tekeminen ei tunnu mielekkäältä, kun joutuu joka päivä palaamaan tyhjään kotiin.
Eipä kiinnostunut kissanristiäiset tai sitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kuukauden jälkeen en jaksanut enää yrittää verkostoitua, koska ainoa motiivini tehdä niin oli löytää tyttöystävä, mutta ainejärjestön tapahtumissa ei käynyt ketään sopivaa. Työllistyin helposti valmistuttuani, sillä portfolioni oli huomattavasti keskivertoa vaikuttavampi. Arvosanoilla, ansioluettelolla tai verkostoilla ei lopulta ollut merkitystä.
Olisi ehkä kannattanut yrittää kovempaa, koska nyt kymmenen vuotta myöhemminkään minulla ei oleimä tyttöystävää. Helppo työllistyminen oli aika laiha lohtu, sillä töiden tekeminen ei tunnu mielekkäältä, kun joutuu joka päivä palaamaan tyhjään kotiin.
Mikä estää etsimästä kumppania nyt?
Opiskeluajalta on jäänyt muutama kaveri, bestiskin joukossa, mutta en koe verkostoituneeni. He ovat frendejäni ystävyyden takia, ei siksi, että olisimme jotenkin ammatillisesti verkostoituneita. Olisi varmaan pitänyt verkottua enemmän. Olen aika introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kuukauden jälkeen en jaksanut enää yrittää verkostoitua, koska ainoa motiivini tehdä niin oli löytää tyttöystävä, mutta ainejärjestön tapahtumissa ei käynyt ketään sopivaa. Työllistyin helposti valmistuttuani, sillä portfolioni oli huomattavasti keskivertoa vaikuttavampi. Arvosanoilla, ansioluettelolla tai verkostoilla ei lopulta ollut merkitystä.
Olisi ehkä kannattanut yrittää kovempaa, koska nyt kymmenen vuotta myöhemminkään minulla ei oleimä tyttöystävää. Helppo työllistyminen oli aika laiha lohtu, sillä töiden tekeminen ei tunnu mielekkäältä, kun joutuu joka päivä palaamaan tyhjään kotiin.
Mikä estää etsimästä kumppania nyt?
Etsimisen mahdottomuus. Käytän yhä aktiivisesti seuranhakupalveluita ja yritän tutustua uusiin ihmisiin harrastuksissa, mutta kumpikaan ei johda mihinkään, kun ketään ei kiinnosta.
On suorastaan absurdi ajatus, että olisin saanut opettajantöitä kaveeraamalla yliopistolla niiden kanssa, joita kiinnosti lähinnä bileet ja päihteet. Monilla näistä opiskelijatoiminnassa aktiivisilta ihmisiltä jäi itseltään opinnot kesken. Kyseessä humanistinen ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mulla pari opiskelijakaveria, mutta ne oli samanhenkisiä kuin minä eli tykkäsivät olla kotona. Poikaystäväni olin tavannut jo ennen yliopistoa ja pian muutettiin yhteenkin, se riitti mulle sosiaaliseksi kontaktiksi. Introvertti olen, mutta töitä sain helpohkosti jo opiskeluaikana ja töissänikin olen viihtynyt hyvin. Edelleen työkaverit ja perhe (poikaystävästä tuli mieheni ja lasteni isä) tyydyttää sosiaaliset tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kuukauden jälkeen en jaksanut enää yrittää verkostoitua, koska ainoa motiivini tehdä niin oli löytää tyttöystävä, mutta ainejärjestön tapahtumissa ei käynyt ketään sopivaa. Työllistyin helposti valmistuttuani, sillä portfolioni oli huomattavasti keskivertoa vaikuttavampi. Arvosanoilla, ansioluettelolla tai verkostoilla ei lopulta ollut merkitystä.
Sama homma kyllä itsellänikin, että kävin tapahtumissa vain vastakkaisen puoliskon haussa, ja kun se löytyi, niin ei ollut enää mitään intoa. Työnhakuun ei ole koskaan vaikuttanut
Minä, ei mua kiinnostanut esim opiskelubileet tai vastaavat. Pidin vain yhden välivuoden, joten aikalailla samaa ikäryhmääkin olin suurimman osan kanssa. Kävin töissä ja vapaa-ajan vietin puolison, koirien, omien ystävien ja harrastusten parissa. Varmaan jos olisin ollut sinkku, joka ei käynyt samalla töissä jne, olisin voinutkin jonnekin opiskelijabileisiin sun muihin lähteä. Mut ei ollut tarpeen, muutenkin ällöän opportunisteja, niin en olisi jaksanut kuunnella sellasten verkostoitujien juttuja... Hyvin on mennyt, verkostoituminen mielenkiintoisten ja mukavien ihmisten kanssa on mennyt aikalailla automaattisesti sitten työelämässä. Ei siis missään pippaloissa, vaan yhteistyötä vaativissa haastavissa projekteissa, sidosryhmien kanssa, asiakkaiden kanssa jne. Ja verkostoon on löytynyt eri alojen erilaista osaamista ja aivan ihania ihmisiä. Myös uusia ystäviä. Eli elä aidosti omana itsenäsi ihmisten kanssa, kyllä viimeistään yhteistyökuvioiden kautta työelämässä löytyy niitä aitoja hyviä kontakteja ja jopa ystäviäkin :)
En yhtään - pikemminkin eristäydyin ja uppouduin alaani. Pitkä menestyksekäs ura takana.
Niin ja työttömänä en ole ollut koskaan erakoitumisestani huolimatta.
Kiedoi kyllä kunnon verkon, mutta vain pääni sisällä. On töitä riittänyt ilman perseenlipomistakin.
En verkostoitunut, olin aikuinen ja muita vastuita. Oman alan töissä en ole paljoa ollut, en edes hakenut niitä.