Muita lapsensa päiväkotiin pettyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Rikos (eli tässä tapauksessa lievä pahoinpitely) ei ole koskaan yksityisasia.

Lisäksi joskus tieto toisesta osapuolesta olisi tarpeen. Meillä oli kerran joku ryhmän lapsista silpunnut kaikki meidän lapsen vaatteet saksilla. Eli siis rikkonut tahallaan.

Ei koskaan saatu laskua osoitettua mihinkään, koska "päiväkoti ei ole vastuussa" ja sieltä kieltäydyttiin kertomasta kuka se oli. Ja lapsi oli taas liian pieni itse kertomaan luotettavasti.

Olisit tehnyt rikosilmoituksen.

No jos tässä saa rehellisesti kertoa, olen tosi pettynyt lapseni ryhmään. Yli puolet lapsista on ylivilkkaita tummempia poikia. Lapseni on rauhallinen tyttö, ja koko ryhmässä on yksi samantyyppinen kaveri hänelle ja pari "ihan normaalia" lasta. Tietenkin kaikkeen pienryhmätoimintaan laitetaan aina yksi rauhallisempi lapsi tasaamaan ylivilkkaiden ryhmää. Iso tehtävä 3v lapselle. Taidamme etsiä uutta paikkaa jostain muualta. 

Jos itse kysyy, miten Katariinan päivä on mennyt, niin miksi valittaa siitä, kun kerrotaan???

Jos haluaa kuulla vain positiivisia asioita, niin kysymys kannattaa muotoilla sen mukaan. 

*Enkä kyllä ymmärrä miten perheiden tulotaso liittyy päiväkodin retkiin ja toimintaan. Se kun on ihan päiväkodin asia niitä järjestää, ei vanhempien.*

Perhe tuli perustettua opiskeluaikana, olimme molemmat opiskelijoita. Samassa päiväkodissa oli yliopiston henkilökunnan lapsia ja meidän opiskelijoiden lapsia. Päiväkoti sijaitsi yliopiston kampusalueella. Opiskelijoiden lapset pistettiin kesäksi pois, se vähän hankaloitti, kun toinen oli kesätöissä ja toinen teki gradua.

Kun köyhien opiskelijoiden lapset oli saatu kesäksi pois, teki päiväkoti päiväretken naapurikunnassa sijaitsevaan eläinpuistoon.

Vakava väkivalta toisen lapsen osalta, omaa lasta mm potkaistu päähän niin kovasti että lapsi pyörtyi, vaihdettiin päiväkotia ja kiusaaminen loppui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikos (eli tässä tapauksessa lievä pahoinpitely) ei ole koskaan yksityisasia.

Lisäksi joskus tieto toisesta osapuolesta olisi tarpeen. Meillä oli kerran joku ryhmän lapsista silpunnut kaikki meidän lapsen vaatteet saksilla. Eli siis rikkonut tahallaan.

Ei koskaan saatu laskua osoitettua mihinkään, koska "päiväkoti ei ole vastuussa" ja sieltä kieltäydyttiin kertomasta kuka se oli. Ja lapsi oli taas liian pieni itse kertomaan luotettavasti.

 

Olisit tehnyt rikosilmoituksen.

 Rikosilmoitus ei siitäkään estä kiusaamista, jos henkilökunta ei ehdi vahtia lapsen perään riittävästi nii kiusaaminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikos (eli tässä tapauksessa lievä pahoinpitely) ei ole koskaan yksityisasia.

Lisäksi joskus tieto toisesta osapuolesta olisi tarpeen. Meillä oli kerran joku ryhmän lapsista silpunnut kaikki meidän lapsen vaatteet saksilla. Eli siis rikkonut tahallaan.

Ei koskaan saatu laskua osoitettua mihinkään, koska "päiväkoti ei ole vastuussa" ja sieltä kieltäydyttiin kertomasta kuka se oli. Ja lapsi oli taas liian pieni itse kertomaan luotettavasti.

 

Olisit tehnyt rikosilmoituksen.

Eipä taida poliisia tuollainen kiinnostaa. Noissa tilanteissa poliisi pommittaa vastuun päiväkodille joka nostaa kädet pystyyn kun mitään ei saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pettynyt siihen, että lapsia riepotellaan ryhmästä toiseen. Jatkuvat ryhmämuutokset ja vielä niin, ettei lapselle jää yhtään omaa kaveria tai tuttua aikuista ryhmään. Aina jaksetaan jauhaa siitä, miten kuormittuneita päiväkodin työntekijät on, mutta entä se päiväkodista tuleva kuormitus perheille? Lohdutat lasta, joka jännittää uutta ja itkee kavereiden perään, iltaisin vastaat pelkoihin kun joku toinen lapsi on uhkaillut. Päiväkoti ei tee mitään asialle, koska tällä kiusaajalla on oikeus olla päiväkodissa. Opetat lasta pois huonoista tavoista jatkuvasti, kun oppii niitä muilta lapsilta, joiden vanhemmat ei viitsi kasvattaa. Kaikki oma työ menee hukkaan. Eikä päiväkodin vaihtaminenkaan auta, kaikissa paikoissa sama tilanne.

Päälle vielä sitä kaikkea ekstramuistamista joka viikko. On eväsretki, naamiaiset, askartelutarpeet liian lyhyellä varoajalla (esim vessapaperirulla huomiseksi), kehittämispäivä, kuvaus, tyhjiä ruokapakkauksia kauppaleikkiin ja vaikka mitä. Sitten kun lapsia on monta niin nämä on koko ajan sekaisin.

Ja siis meillä päiväkotiin ihan tosiaan pitää viedä ainakin kerran viikossa retkieväät ja parin päivän varoajalla olisi jostain taiottava milloin tyhjä vessapaperirulla, milloin maito- tai jogurttipurkki ja jopa pilttipurkki pyydettiin ekstempore. Meillä nuo osuu ainakin aina niin, että vessapaperirulla on juuri vaihdettu ja hylsy heitetty pois tai maito juuri avattu ja vanha purkki jo liiskattu roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vakava väkivalta toisen lapsen osalta, omaa lasta mm potkaistu päähän niin kovasti että lapsi pyörtyi, vaihdettiin päiväkotia ja kiusaaminen loppui.

Kiusaaminen? Potkaiseminen 3-vuotiasta päähän ei ole kiusaamista vaan hengenvaarallista väkivaltaa. Jos ei henki lähde niin aivotärähdys tai pysyvän vamman tuottaminen on enemmän kuin todennäköistä. Päähän kohdistunut vamma on traumatisoiva aina. Väkivaltainen hyökkäys verataisryhmässä toisen ryhmän jäsenen toimesta, ja ilman auktoriteettiasemassa olevan aikuisen kykyä varmistaa turvallinen (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) tila pikkulapselle, aiheuttaa taatusti trauman. Oppimisen vaikeudet tai pulmat perusturvallisuuden tunteessa / luottamuksessa omaan kykyyn selvitä voivat tulla esiin vasta vuosia myöhemmin.

Tästä puhutaan aivan liian vähän. Pienten lasten väkivallalle altistuminen on aina lastensuojeluasia. Rikoslaissa lapsiin kohdistuva väkivalta on raskauttava asia, sillä he ovat ikänsä puolesta erityisen suojelun alaisia. Jos ei päiväkoti kykene takaamaan kaikkien kasvatusvastuullaan olevien  lasten fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta toiminnan aikana, tulee asiaan puuttua ja vaatia rakenteellisia muutoksia tai tukea, jolla tilanne korjataan. Päivitetty ja ajantasainen riskiarviointi on perus toimenpide, että palveluntarjoaja saa edes toimiluvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava väkivalta toisen lapsen osalta, omaa lasta mm potkaistu päähän niin kovasti että lapsi pyörtyi, vaihdettiin päiväkotia ja kiusaaminen loppui.

Kiusaaminen? Potkaiseminen 3-vuotiasta päähän ei ole kiusaamista vaan hengenvaarallista väkivaltaa. Jos ei henki lähde niin aivotärähdys tai pysyvän vamman tuottaminen on enemmän kuin todennäköistä. Päähän kohdistunut vamma on traumatisoiva aina. Väkivaltainen hyökkäys verataisryhmässä toisen ryhmän jäsenen toimesta, ja ilman auktoriteettiasemassa olevan aikuisen kykyä varmistaa turvallinen (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) tila pikkulapselle, aiheuttaa taatusti trauman. Oppimisen vaikeudet tai pulmat perusturvallisuuden tunteessa / luottamuksessa omaan kykyyn selvitä voivat tulla esiin vasta vuosia myöhemmin.

Tästä puhutaan aivan liian vähän. Pienten lasten väkivallalle altistuminen on aina lastensuojeluasia. Rikoslaissa lapsiin kohdistuva väkivalta on raskauttava asia, sillä he ovat ikänsä puolesta erityisen suojelun alaisia. Jos ei päiväkoti kykene takaamaan kaikkien kasvatusvastuullaan olevien  lasten fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta toiminnan aikana, tulee asiaan puuttua ja vaatia rakenteellisia muutoksia tai tukea, jolla tilanne korjataan. Päivitetty ja ajantasainen riskiarviointi on perus toimenpide, että palveluntarjoaja saa edes toimiluvan.

Lastensuojeluasia on myös se, jos levotonta lasta rajoitetaan fyysisesti jotta hän ei riehuisi. Tämä siksi koska lapsella on perustuslain mukaan oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

Henkilökunta on toisin sanoen puun ja kuoren välissä. Jos he rajoittavat lasta niin siitä seuraa vaikeuksia lastensuojelun taholta, ja jos taas eivät rajoita ja lapset käyvät toistensa kimppuun, niin taas ollaan ongelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastani purtiin päiväkodissa! Onneksi häntä vahtinut hoitaja ei ole enää siellä!

Ruoka voisi olla parempaa. Lapsi on usein tosi nälkäinen ja kotona tarvitsee heti ruokaa 

Osa lapsista näykkii paloja toisista lapsista, kun muuten eivät saa tarpeeksi ruokaa.

On kyllä huono hoitaja jos ei "voi" tai "kerkeä" puuttua tilanteeseen. Itsellä on 3 lasta, ja ainaa olen kerennyt puuttua.

Niin...Sulla on vain se 3 lasta ja sinä vain heitä varten. Lisätään  vielä toiset 3 pikkulasta ja teet ryhmätilassa kaiken yksin.  Katsotaan kauanko pystyt vartioimaan kaikki 6 niin että kukaan ei koskaan ehdi toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissamme aikuiset syyttävät lapsia valehtelijoiksi, jos lapset kertovat kotona jonkun asian olevan ikävästi. Kun pari ryhmän lasta oli kotona kertonut olevansa ryhmässä yksin ja leikkivänsä yksin, niin aikuiset kommentoivat lasten puhuvan omiaan ja väittivät näiden lasten leikkineen keskenään.

Minusta on hirveää, jos väitetään lapsen puhuvan omiaan, kun lapsi avautuu vaikka yksinäisyydestään. Ihan hyvinhän sitä voisi sanoa, että pidetään huolta, että Kerttu-Kalevilla on aina leikkikaveri ulkosalla.

Lapsilla on omia tulkintoja asioista. Pieni ei ehkä muistakaan, miten oikeasti leikki jonkun toisen kanssa. Muistot muuttuvat. Hyvä, että kertoo yksinäisyydestä kuitenkin. Päiväkodissa vielä kovasti opetellaan sosiaalisia taitoja. Kaikki eivät ole valmiita leikkimään toisten kanssa, tai vaikka haluaisivat, niin käytännössä se leikki voi olla haastavaa.

Meillä eräs melkein 4v avautui eräänä päivänä äidilleen että tietty lapsi on tänään häntä kiusannut. 

Äidin reaktioon oli pakko todeta että syytetty ei ollut edes paikalla tänään eikä siis ketään kiusannut. Tarkoitan sitä että koskaan ei kannata oikopäätä uskoa lasten sanomisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava väkivalta toisen lapsen osalta, omaa lasta mm potkaistu päähän niin kovasti että lapsi pyörtyi, vaihdettiin päiväkotia ja kiusaaminen loppui.

Kiusaaminen? Potkaiseminen 3-vuotiasta päähän ei ole kiusaamista vaan hengenvaarallista väkivaltaa. Jos ei henki lähde niin aivotärähdys tai pysyvän vamman tuottaminen on enemmän kuin todennäköistä. Päähän kohdistunut vamma on traumatisoiva aina. Väkivaltainen hyökkäys verataisryhmässä toisen ryhmän jäsenen toimesta, ja ilman auktoriteettiasemassa olevan aikuisen kykyä varmistaa turvallinen (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) tila pikkulapselle, aiheuttaa taatusti trauman. Oppimisen vaikeudet tai pulmat perusturvallisuuden tunteessa / luottamuksessa omaan kykyyn selvitä voivat tulla esiin vasta vuosia myöhemmin.

Tästä puhutaan aivan liian vähän. Pienten lasten v

Tuohon on kirjalliset ohjeet vakassa.

Fyysinen koskemattomuus ei koske esim. kakkaisen pepun pesusta ja vaipanvaihdosta tai ulkovaatteiden pukemisesta kieltäytyvää ja kirkumalla protestoivaa taaperoa. Lapsi sairastuu, jos ei näitä hoitotoimenpiteitä tehdä. Kyseessä on heitteillejättö, jos kakat jätetään vaippaan ja ulkoilemaan mennään ilman asianmukaista vaatetusta. Ne tehdään, vaikkei lapsi itse tekisi tai edes haluaisi niin tehtävän. Myös sänkyyn viedään takaisin, vaikka taapero itse haluaisi kiipeillä pöydillä, juosta ympyrää nukkumahuoneessa ja riehua muiden vuoteissa. Kyse on muidenkin lasten oikeudesta lepoon, sillä päiväunet ovat tärkeät alle 5-vuotiaiden aivokehitykselle, kortisolitason laskulle, ruuansulatukselle ja oppimiselle (ja monille muillekin). Retkellä pidetään lasta kädestä ja rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti, jottei hän aiheuta vaaraa liikenteessä ja mahdollisia kuolemantapauksia kenellekään.

Yksikään tuomioistuin ei anna rikostuomiota tilanteessa, jossa lapsi on potkaisemassa (tai todennäköisessä riskissä potkaista) toista lasta päähän ja ammattikasvattaja käyttää vastuuasemaansa teon estämiseen esim. pitämällä aggressiivisesti käyttäytyvästä lapsesta kiinni (tekniikka), suojelemalla uhria fyysisesti koskemalla (nosto syliin) tai suojelemalla uhria ja itseään asettamalla potkun eteen fyysisen esteen. 

On tärkeää, että tilanne raportoidaan ja sillä on myös täysi-ikäinen silminnäkijä. Nämä kaikki pitäisi lukea päiväkodin turvallisuuskansiossa ja tilanteita tulee harjoitella. Lähtökohtaisesti uhria ja heikompaa osapuolta tulee suojella ja pyrkiä varmistamaan strategisesti, ettei väkivallalle tarjoudu tilaisuuksia. Jos joku lapsista tiedetään riskikäyttäytyjäksi, haetaan ja saadaan hänen kasvattamiseensa ja ryhmän turvallisuuden varmistamiseen resurssoituja tukitoimia. Kielteisestä tukipäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen, sillä kyseessä on hallintopäätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että varmasti on ihan hirveästi turhia vaatimuksia. Mutta tuo päiväuniasia ei esimerkiksi ole sellainen. Jos perheessä ei vuosiin nukuta se vaikuttaa vakavasti perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja tämä on yleinen vuosikymmeniä jatkunut ongelma, ei mitään nykyajan höpötystä.

Täällä on jo moneen kertaan selitetty, mistä tuo ongelma muodostuu.

Vai oletko sitä mieltä, että kirjalliset työt pitäisi jättää tekemättä tai hoitaa ylitöinä, ja että työntekijöiden pitäisi jättää lakisääteiset taukonsa pitämättä?

Silti osassa ryhmistä tämä saadaan hoidettua. Ymmärrät varmaan että kohtuutonta vaatia perheitä vain valvomaan vuosikausia koska päiväkodin toimintaa ei osata järjestää.

Varmaan niissä perheissä on sitten muutenkin rytmit ja rutiinit pielessä, jos edes lomillla ja vapaapäivinä ei saada lapsia nukkumaan. Puolilta päivin nukutut unet eivät tutkimusten mukaan vaikuta lasten yöuniin, vaan unipainetta riittää iltaan, kunhan elämäntavat ja iltarutiinit ovat kunnossa. Jos lapsi nukahtaa päiväunille, hän on väsynyt ja hänen aivonsa tarvitsevat sen lepohetken keskellä päivää. Ketään ei voi saada nukahtamaan väkisin, tiedät sen varmasti itsekin jos olet kamppaillut lapsen nukahtamisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että tilanne paranisi jos subjektiivista oikeutta rajattaisiin. Otettaisiin käyttöön koulun aikataulut niin että koulujen  loma-aikoina järjestettäisiin välttämätön työstä tai opiskelusta johtuva lasten hoito. Harkinnan perusteella sosiaaliset syyt tai erityisyys. Henkilökunnasta osa voisi lomailla ja töissä olevilla olisi aikaa tehdä paperitöitä ja suunnitella tulevaa

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi tätä alapeukutetaan?

Subjektiivisuudesta puhujat ovat niitä jotka elävät vielä vanhan päivähoitolain aikaa (kumottu vuonna 2015). Heillä on siis ajatuksena, että päiväkodin tehtävänä olisi hoitaa lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä ja ehkä tarjota joitain virikkeitä siinä rinnalla.

Nykyisin päiväkodit ovat paikkoja joissa lapsille tarjotaan heidän tarv

Miksi varhaiskasvatusta sitten pitää tarjota 50h viikossa 52 viikkoa vuodesta? Eihän perusopetustakaan ole kuin tietty tuntimäärä vuodesta ja koululaiset ovat vanhempia kuin päiväkoti-ikäiset. 

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran hakemaan lasta päiväkodista, niin siellä oli tapahtunut vakavia, josta olisi syytä keskustella kotona. Lapseni oli leikannut kuulemma puhelimen johdon poikki. Pidin itsekin asiaa vakavana, kunnes selvisi, että kyseessä oli leikkipuhelin, jolla ei voinut edes soittaa.

Samaisessa paikassa oli tapahtunut pieni haaveri, kun toinen lapsi oli riidan aikana potkaissut lastani kasvoihin. Huuli oli turvoksissa. 

Asioiden suhteet olivat hieman hakusessa. Lelupuhelimen johdon leikkaaminen oli vakava *tihutyö*, mutta potku kasvoihin oli pieni haaveri.

Mitä? Saako lapsi vapaasti käyttää saksia, eikö ne ole lukkojen takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne työntekijät valittavat paskoista oloistaan teille, jotta nostaisitte metelin varhaiskasvatuksen tilasta ja vaatisitte parempaa.

Joku sanoi, että pitäisi kertoa esihenkilölle, jos töitä on liikaa. Ettekö te taukit ymmärrä, että niin ne työntekijät tekevätkin ja ovat tehneet vuosikaudet, mutta tuloksetta.

Ei johtoa kiinnosta työntekijöiden narinat. Asenne on ota tai jätä.

- Kuntasektorilla työskentelevä eri alalta

En halua mitään varhaiskasvatusta. Haluan, että lapselle olisi mukava hoitopaikka siksi aikaa, kun olen töissä.

Asiasta on ikävä kyllä säädetty laissa, jos et vielä tiennyt.

Mitä pu

Täytyy muistaa, että myös koulujen opetussuunnitelmat ovat muuttuneet. PISA-tuloksissa ei vielä näy varhaiskasvatuslain voimaan tuleminen, sillä PISA-tutkimukseen osallistuvat vain 15-vuotiaat. Kaikki tähän mennessä testatut ikäluokat ovat olleet lapsina päivähoidossa, eivätkä varhaiskasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että tilanne paranisi jos subjektiivista oikeutta rajattaisiin. Otettaisiin käyttöön koulun aikataulut niin että koulujen  loma-aikoina järjestettäisiin välttämätön työstä tai opiskelusta johtuva lasten hoito. Harkinnan perusteella sosiaaliset syyt tai erityisyys. Henkilökunnasta osa voisi lomailla ja töissä olevilla olisi aikaa tehdä paperitöitä ja suunnitella tulevaa

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi tätä alapeukutetaan?

Subjektiivisuudesta puhujat ovat niitä jotka elävät vielä vanhan päivähoitolain aikaa (kumottu vuonna 2015). Heillä on siis ajatuksena, että päiväkodin tehtävänä olisi hoitaa lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä ja ehkä tarjota joitain virikkeitä siinä rinnalla.

Nykyisin päiväkodit ovat paikkoja joissa lapsille tarjotaan heidän tarv

Ei vaikuta varhaiskasvatus kovin onnistuneelta kaikkine hienoine tiedetavoitteineen. Koulussa on ongelmia lasten ja nuorten kanssa niin käyttäytymisen kuin oppimisen suhteen.  Vai onko vain vanhemmuus niin hukassa yhteiskunnassa? Kuulun siihen ikäluokkaan joka ei käynyt päiväkodissa vaan vanhemmat hoitivat omat lapsensa maataloustöiden lomassa ja lapset saivat olla ja leikkiä paljon keskenään. Hyvin harvoin oli mitään ohjattua toimintaa, mitä nyt isä vei kesäisin iltaisin uimaan. Meille ei luettu iltasatuja eikä ollut minkäänlaista ohjattua oppimiseen ohjaavaa toimintaa. Käytöstavat kyllä opetettiin. Kouluun mentiin 7-vuotiaana ja hyvin ehti oppia kaiken tarpeellisen koulussa ja vieläpä hyvin mm. lukutaidon osalta mikä nykyään on monille lapsille ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työharjoittelussa kävin päiväkodissa. Nukkumaan kaikki lapset laitettiin ja painopeittoja päälle jos eivät nukahtaneet. Liian pitkään minusta 2,5 tuntia. Hoitajat sai sen ajan vapaata aikaa, sen takia varmasti nukutettiin väkisin. Paljon myös istuttiin ja juoruiltiin kun lapset leikki keskenään. Ulos menoa välteltiin jos millä syyllä. No, ei tarvinnut pukea ja riisua.

Pettymys oli. Ilo ja yhdessä leikkiminen sekä oppiminen puuttuivat.

Kukapa meistä ei haluaisi 2,5h taukoa töihin.

Todella toivon, että tämä ei monessakaan päiväkodissa ole tavallista. Meilläkin lapset nukutetaan ja ne jotka eivät nuku, nousevat aiemmin leikkimään. Paljon on päiviä, että tekee tiukkaa saada jokaiselle aikuiselle mahdollistettua kahvitauko. Ei taida olla yhtään päivää viikosta, että joku ei olisi palaverivahtina jossakin toisessa ryhmässä tai omasta ryhmästä joku olisi palaverissa nukkariaikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pettynyt siihen, että lapsia riepotellaan ryhmästä toiseen. Jatkuvat ryhmämuutokset ja vielä niin, ettei lapselle jää yhtään omaa kaveria tai tuttua aikuista ryhmään. Aina jaksetaan jauhaa siitä, miten kuormittuneita päiväkodin työntekijät on, mutta entä se päiväkodista tuleva kuormitus perheille? Lohdutat lasta, joka jännittää uutta ja itkee kavereiden perään, iltaisin vastaat pelkoihin kun joku toinen lapsi on uhkaillut. Päiväkoti ei tee mitään asialle, koska tällä kiusaajalla on oikeus olla päiväkodissa. Opetat lasta pois huonoista tavoista jatkuvasti, kun oppii niitä muilta lapsilta, joiden vanhemmat ei viitsi kasvattaa. Kaikki oma työ menee hukkaan. Eikä päiväkodin vaihtaminenkaan auta, kaikissa paikoissa sama tilanne.

Meillä kyllä pyritään järjestämään niin, että kaverisuhteet säilyvät ryhmämuutosten myötä. Ryhmiä on pakko muokata, koska pieniä siirretään isompien ryhmiin eikä lapsia voi vuosia peräkkäin pitää samassa ryhmässä. Joskus myös lapsia joudutaan laittamaan eri ryhmiin vaikka olisivat hyviä kavereita, mutta eivät tue toistensa kasvamista ja oppimista. Kyllä me tiedostamme laseten kuormittumisen ja yritämme kaikin keinoin vähentää sitä. Niin kuin sanoit, jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja me päivittäin yritämme saada myös näille haastavammille tapauksille hyvän alun elämään. Välillä on lapsia joiden paikka ei ehkä olisi isossa päiväkotiryhmässä, mutta niin kauan kun asiasta ei tehdä lakimuutosta, emme voi kuin yrittää taata kaikille lapsille turvalliset kasvuolosuhteet.