Muita lapsensa päiväkotiin pettyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissamme aikuiset syyttävät lapsia valehtelijoiksi, jos lapset kertovat kotona jonkun asian olevan ikävästi. Kun pari ryhmän lasta oli kotona kertonut olevansa ryhmässä yksin ja leikkivänsä yksin, niin aikuiset kommentoivat lasten puhuvan omiaan ja väittivät näiden lasten leikkineen keskenään.

Minusta on hirveää, jos väitetään lapsen puhuvan omiaan, kun lapsi avautuu vaikka yksinäisyydestään. Ihan hyvinhän sitä voisi sanoa, että pidetään huolta, että Kerttu-Kalevilla on aina leikkikaveri ulkosalla.

Lapsilla on omia tulkintoja asioista. Pieni ei ehkä muistakaan, miten oikeasti leikki jonkun toisen kanssa. Muistot muuttuvat. Hyvä, että kertoo yksinäisyydestä kuitenkin. Päiväkodissa vielä kovasti opetellaan sosiaalisia taitoja. Kaikki eivät ole valmiita leikkimään toisten kanssa, tai vaikka haluaisivat

Omaa lastani on mm. syytetty ryhmässä tapahtuneista ikävyyksistä, vaikka lapseni ei ole ollut paikalla. Kukaan ei myöskään ole varmistanut, pitääkö jonkun lapsen puheet paikkansa. Yksi lapsi saattaa sanoa toisen olleen ilkeä, vaikka mitään ikävää ei oikeasti edes olisi tapahtunut. 

Lasten kohdalla myös tehdään kärpäsistä härkäsiä. Jos oma lapseni on heittänyt hiekkaa hiekkalaatikolla toisen päälle, on toisen lapsen vanhempi haukkunut parivuotiasta lastani kiusaajaksi. Jos taas lapseni päälle on heitetty hiekkaa ja lapsi on sitä harmitellut, niin en ole leimannut toista lasta. Olen vain todennut lapselleni, että onpas kurja juttu ja huomaatko, miten paha mieli tulee, jos joku viskaa hiekkaa eikä hiekkaa siksi saisi ikinä viskata toisten päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pettynyt siihen, että lapsia riepotellaan ryhmästä toiseen. Jatkuvat ryhmämuutokset ja vielä niin, ettei lapselle jää yhtään omaa kaveria tai tuttua aikuista ryhmään. Aina jaksetaan jauhaa siitä, miten kuormittuneita päiväkodin työntekijät on, mutta entä se päiväkodista tuleva kuormitus perheille? Lohdutat lasta, joka jännittää uutta ja itkee kavereiden perään, iltaisin vastaat pelkoihin kun joku toinen lapsi on uhkaillut. Päiväkoti ei tee mitään asialle, koska tällä kiusaajalla on oikeus olla päiväkodissa. Opetat lasta pois huonoista tavoista jatkuvasti, kun oppii niitä muilta lapsilta, joiden vanhemmat ei viitsi kasvattaa. Kaikki oma työ menee hukkaan. Eikä päiväkodin vaihtaminenkaan auta, kaikissa paikoissa sama tilanne.

Päälle vielä sitä kaikkea ekstramuistamista joka viikko. On eväsretki, naamiaiset, askartelutarpeet liian lyhyellä varoajalla (esi

Voi kun meillä olisi edes joskus tuollaista, haluaisin niin viedä päiväkotiin askartelutavaraa. Takana yli vuosi päiväkotitaivalta ja koskaan ei ole tarvinnut viedä mitään. Lapset eivät askartele juuri koskaan, olemme saaneet reilun vuoden aikana 2 askartelua kotiin. Lisäksi on tullut kahden käden sormilla laskettava määrä piirustuksia. Viimeiseen neljään kuukauteen ei ole tullut mitään piirustuksia kotiin, kun eivät ehdi kesäaikana tekemään mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että varmasti on ihan hirveästi turhia vaatimuksia. Mutta tuo päiväuniasia ei esimerkiksi ole sellainen. Jos perheessä ei vuosiin nukuta se vaikuttaa vakavasti perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja tämä on yleinen vuosikymmeniä jatkunut ongelma, ei mitään nykyajan höpötystä.

Täällä on jo moneen kertaan selitetty, mistä tuo ongelma muodostuu.

Vai oletko sitä mieltä, että kirjalliset työt pitäisi jättää tekemättä tai hoitaa ylitöinä, ja että työntekijöiden pitäisi jättää lakisääteiset taukonsa pitämättä?

Silti osassa ryhmistä tämä saadaan hoidettua. Ymmärrät varmaan että kohtuutonta vaatia perheitä vain valvomaan vuosikausia koska päiväkodin toimintaa ei osata järjestää.

Varmaan

Lapset ovat erilaisia. Omalla lapsellani unimäärä vuorokaudessa on 12 tuntia. Jos lapsi saa päättää, hän luontaisesti valvoo päivän ja nukkuu sikeästi yön. Lapsi on päivällä virkeä nukuttuaan tuon 12 tuntia putkeen. Jos taas lapsi nukkuu 2 tunnin päikkärit päiväkodissa + 10 tunnin yöunet kotona, niin on väsyneempi ja kiukkuisempi, usein jopa nuo yöunet jäävät lyhyiksi. Plus iltaisin lapsi hilluu sen kaksi tuntia sängyssään pyörien ja jutellen, kun ei nukahda, jos on nukkunut päiväunet.

Ei se aina minustakaan herkkua ole, kun lapsi valvoo koko päivän putkeen (eli päikkäreistä ei tule minulle lepotaukoa), mutta tuo rytmi on lapselleni parempi ja kestän sen. Lapselle tuo rytmi sopii ja minusta olisi täysin turha muuttaa sitä vain siksi, että päiväkodissa saavat taukonsa.

"Tuohon on kirjalliset ohjeet vakassa.

Fyysinen koskemattomuus ei koske esim. kakkaisen pepun pesusta ja vaipanvaihdosta tai ulkovaatteiden pukemisesta kieltäytyvää ja kirkumalla protestoivaa taaperoa. Lapsi sairastuu, jos ei näitä hoitotoimenpiteitä tehdä. Kyseessä on heitteillejättö, jos kakat jätetään vaippaan ja ulkoilemaan mennään ilman asianmukaista vaatetusta. Ne tehdään, vaikkei lapsi itse tekisi tai edes haluaisi niin tehtävän. Myös sänkyyn viedään takaisin, vaikka taapero itse haluaisi kiipeillä pöydillä, juosta ympyrää nukkumahuoneessa ja riehua muiden vuoteissa. Kyse on muidenkin lasten oikeudesta lepoon, sillä päiväunet ovat tärkeät alle 5-vuotiaiden aivokehitykselle, kortisolitason laskulle, ruuansulatukselle ja oppimiselle (ja monille muillekin). Retkellä pidetään lasta kädestä ja rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti, jottei hän aiheuta vaaraa liikenteessä ja mahdollisia kuolemantapauksia kenellekään.

Yksikään tuomioistuin ei anna rikostuomiota tilanteessa, jossa lapsi on potkaisemassa (tai todennäköisessä riskissä potkaista) toista lasta päähän ja ammattikasvattaja käyttää vastuuasemaansa teon estämiseen esim. pitämällä aggressiivisesti käyttäytyvästä lapsesta kiinni (tekniikka), suojelemalla uhria fyysisesti koskemalla (nosto syliin) tai suojelemalla uhria ja itseään asettamalla potkun eteen fyysisen esteen. 

On tärkeää, että tilanne raportoidaan ja sillä on myös täysi-ikäinen silminnäkijä. Nämä kaikki pitäisi lukea päiväkodin turvallisuuskansiossa ja tilanteita tulee harjoitella. Lähtökohtaisesti uhria ja heikompaa osapuolta tulee suojella ja pyrkiä varmistamaan strategisesti, ettei väkivallalle tarjoudu tilaisuuksia. Jos joku lapsista tiedetään riskikäyttäytyjäksi, haetaan ja saadaan hänen kasvattamiseensa ja ryhmän turvallisuuden varmistamiseen resurssoituja tukitoimia. Kielteisestä tukipäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen, sillä kyseessä on hallintopäätös."

Kirjalliset ohjeet tulevat Opetushallitukselta. Siellä lukee mm, ettei fyysinen rajoittaminen saa koskaan muodostua arkiseksi toimenpiteeksi tai normaalikäytännöksi jossain tietyssä tilanteessa. Käytännössä tämä säädös estää fyysisen rajoittamisen käytön lähes kokonaan. Kirjaamisvelvoite tuo vielä yhden lisäesteen, koska kirjaamiselle ja raportoinnille ei yleensä ole aikaa. Myös velvoite aikuisesta todistajasta fyysisen rajoittamisen tilanteessa estää fyysisen rajoittamisen käytön perhepäivähoidossa ja hyvin usein myös päiväkodin puolellakin.

Tilanne fyysisen rajoittamisen suhteen on muuttunut todella paljon vuosien varrella. Vanha päivähoitolaki joka oli osittain ristiriidassa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen kanssa salli kaikenlaisen fyysien rajoittamisen käytön ilman erityisiä rajoitteita. Päivähoitolain aikaan poikkeuksellisen aggressiivista lasta saatettiin jopa pitää ennaltaehkäisevästi valjaissa tai erillisessä suljetussa rauhoittumishuoneessa. Fyysistä rajoittamista käytettiin jopa sellaisissa tilanteissa missä kyse oli pelkästä lapsen tottelemattomuudesta eikä kukaan ollut akuutissa vaarassa.

En koskaan ennen päiväkotitaipaleen alkua käsittänyt, miten haastavaa päiväkodin kanssa voi olla. Enkä tajunnut, miten päiväkodit tai niiden ryhmät voivat olla kuin yö ja päivä. 

Hoitajat, jotka avautuvat minulle tarkasti kaikista työhönsä liittyvistä tunteista, ahdistuksesta ja muusta. Olen siis ammatissa, jossa kuunnellaan ihmisten murheita ja päiväkodin työntekijät kokevat minun olevan työroolissani myös työpäiväni ulkopuolella. Eivät ymmärrä, että töissä minä olen sen Piia-psykologi ja päiväkodissa Santerin äiti. Totta kai on ikävää, jos päiväkodissa työntekijöillä on raskasta, mutta en minä ole heidän työterveyspsykologinsa, vaan tukea tulisi saada muualta.

Olen pettynyt. Varhaiskasvatus ja ns. pedagogiset tavoitteet ei tunnu tarkoittavan mitään muuta kuin yleistä sekoilua. Ryhmiä, aikatauluja ja suunnitelmia vaihdellaan miten sattuu kesken vuottakin. Ryhmissä monen ikäisiä, eli ihan täysi mahdottomuus vastata kaikkien lasten tarpeisiin. Täysin mahdotonta, että 3v ja 5v saa samassa ryhmässä tarvitsemaansa opetusta, ovat ihan eri tasoisia. Tuntuu myös, että nämä vakaopet ja erityisvakaopet ei ollenkaan ajattele lasten elämää lapsen tasolla vaan menevät jotkut suunnitelmat edellä huolimatta siitä, minkälaisia yksilölliset lapset on ja mikä heidän tarpeensa on. Ensisijaisesti päiväkoti-ikäiset lapset tarvitsee aikaa leikkimiseen, hoivaa ja opettelevat toimimaan ryhmässä, mutta tätä perusturvallisuutta ja leikin rauhaa rikotaan näillä ylevillä suunnitelmilla, jotka sitten jo kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Haluaisin lapsille kiireettömän tilan, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset saisi johdattaa tarpeillaan toimintaa, eikä niin, että aikuiset omassa ammattiylpeydessään koko ajan sotkee ja säätää. Lapsen kehitys ja turvallisuuden tunne häiriintyy jatkuvista muutoksista, joita pedagogiset suunnitelmat näemmä edellyttää. Sitten ihmetellään miksi lapset voi huonosti, kun edes päiväkodissa ei säästy jatkuvilta muutoksilta. 

Huh mitä kauhupäiväkoteja joillain. Itellä kokemusta kahdesta, eikä mitään suurempaa valittamista. Ensimmäisessä se päikkärien vaikeus hieman kismitti kun 2,5v ei enää suostunut menemään joka päivä päikkäreille ja hoitajia selvästi hieman häiritsi se. Illalla lapsi taas kukkui myöhään ylhäällä jos oli nukkunut täydet päiväunet ja se häiritsi kaikkien nukkumaanmenoa.

Minusta on ok, jos päiväkodista huomautetaan asioista, joille vanhemmat voivat jotakin. Esim. lapselle tarvitsee enemmän varavaatteita tms. Sitä taas en pidä hyvänä, jos nuristaan sellaisista asioista, joille vanhempi ei mitään voi. En minä töistä käsin pysty tekemään mitään sille, jos lapsi ei nukahda päiväunille tai syö huonosti. 

Mitä odotit ap? Päiväkodit täynnä 'haluan päästä helpolla työelämässä' tätejä ja nuoria. Eivät he mitää kasvatusälykköjä ole. 

Siellä he valittavat työtaakasta auringossa ja mussuttelevat pullaa. Ei heillä ole kokemusta oikeista töistä.

Lässyttävät enemmen kuin lasten mummit. 

Minua häiritsee, että aina päiväkoteja vertaillaan niihin kauhutapauksiin, joissa ei ole pysyvää henkilökuntaa, lapset ovat v äkivaltaisia ja mikään ei toimi. Paljon on päiväkoteja, joissa näennäisesti asiat ovat ok, mutta oikeasti lapsilla ei ole mitenkään mukavat olot. 

Ylipäätään päiväkotien kohdalla pitäisi enemmän pitää esillä sitä, miten valtavia "laatueroja" ryhmien ja päiväkotien välillä voi olla.

Eniten harmittaa, kun henkilökemia lapsen ryhmän aikuisten, varsinkaan opettajien, kanssa ei kohtaa. Ryhmässä on yksi ystävällinen hoitaja, mutta hän on harvoin töissä. Lapsikin on selvästi ilmaissut, että ei tykkää päiväkodin aikuisista. Lapsi ei koskaan ikävöi heitä, ei edes pitkän kesäloman aikana. Tosi surullista, sillä itselleni jäi lämpimät muistot lapsuuden päiväkodistani.

Myönnän ihan suoraan, että meidän perheessä lapsen haku on lähes kokonaan nakitettu lapsen isälle, koska en jaksa noita hakutilanteita. Lasta on ihana nähdä ja kyselenkin heti hänen kuulumisensa, mutta en jaksaisi noita opettajia. Keskittyvät aina negatiivisiin asioihin ja ilmeestä jo hakiessa näkee heidän ärtymyksensä. Odotan jo aikaa, jolloin tuohon ryhmään ei tarvitse enää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että varmasti on ihan hirveästi turhia vaatimuksia. Mutta tuo päiväuniasia ei esimerkiksi ole sellainen. Jos perheessä ei vuosiin nukuta se vaikuttaa vakavasti perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja tämä on yleinen vuosikymmeniä jatkunut ongelma, ei mitään nykyajan höpötystä.

Täällä on jo moneen kertaan selitetty, mistä tuo ongelma muodostuu.

Vai oletko sitä mieltä, että kirjalliset työt pitäisi jättää tekemättä tai hoitaa ylitöinä, ja että työntekijöiden pitäisi jättää lakisääteiset taukonsa pitämättä?

Silti osassa ryhmistä tämä saadaan hoidettua. Ymmärrät varmaan että kohtuutonta vaatia perheitä vain valvomaan vuosikausia koska päiväkodin toimintaa ei

Jos lapsi on nukkunut 12 tunnin yöunet ja on päivällä virkeä, niin eihän hän edes nukahda päiväunille. Jostainhan se väsymyskierre alkaa ja päiväkodin lepohetken sijaan syy löytyy yleensä siitä, että kotona on viikonloppuna tai lomalla mennyt rytmit plörinäksi.

Niin kuten aiemmin sanoin eräässä ketjussa, että päiväkodeistakin voisi tehdä lasun.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuten aiemmin sanoin eräässä ketjussa, että päiväkodeistakin voisi tehdä lasun.

Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, ei päiväkodista tai vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt. Varhaiskasvatus ja ns. pedagogiset tavoitteet ei tunnu tarkoittavan mitään muuta kuin yleistä sekoilua. Ryhmiä, aikatauluja ja suunnitelmia vaihdellaan miten sattuu kesken vuottakin. Ryhmissä monen ikäisiä, eli ihan täysi mahdottomuus vastata kaikkien lasten tarpeisiin. Täysin mahdotonta, että 3v ja 5v saa samassa ryhmässä tarvitsemaansa opetusta, ovat ihan eri tasoisia. Tuntuu myös, että nämä vakaopet ja erityisvakaopet ei ollenkaan ajattele lasten elämää lapsen tasolla vaan menevät jotkut suunnitelmat edellä huolimatta siitä, minkälaisia yksilölliset lapset on ja mikä heidän tarpeensa on. Ensisijaisesti päiväkoti-ikäiset lapset tarvitsee aikaa leikkimiseen, hoivaa ja opettelevat toimimaan ryhmässä, mutta tätä perusturvallisuutta ja leikin rauhaa rikotaan näillä ylevillä suunnitelmilla, jotka sitten jo kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Haluaisin lapsille kiireettömän tilan, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset saisi johdattaa tarpei

Olen törmännyt muutamaan ihanaan vakaopeen, joilla toiminta on selvästi ollu lapsilähtöistä ja käyttänyt sitä ammattitaitoaan siihen, että on keksinyt lapsille erilaisia tehtäviä ja tekemistä ja antanut hyviä vinkkejä vanhemmille, mutta sitten loput onkin olleet sellaisia egoistisia tärkeiliöitä, jotka eivät sieltä suunnitelmistaan malta nostaa katsetta siihen arkeen, mikä ei toimi yhtään. Erikoista että ihmiset jotka ei ole yhtään ihmisläheisiä tai empaattisia työskentelee lasten parissa.

Yhdessä päiväkodissa, johon lapsi joutui pariksi päiväksi kesäsulun vuoksi, lasten oli pakko olla päiväunilla. Päikkäriaikana ei saanut liikkua sängyssä, eikä avata silmiä. Mun lapsi oli tuolloin 5 v. ja ihan kauhuissaan päivän jälkeen. Joku rangaistuskin tosta seurasi, jos toimi vastoin ohjeita, mutta en muista enää mikä... Muitakin tiukkoja sääntöjä oli osallistumisen ja toimimisen suhteen. Onneksi tota kesti vain 3 päivää, mutta kyllä pahoittelin ja pyytelin lapselta anteeksi, että joutui ne päivät siellä viettämään.

Yhdessä päiväkodissa mun toinen lapsi aloitti päiväkodin parivuotiaana. Ryhmässä piti istua aamuisin lattialla piirissä ja kuunnella aamun satu. No, mun lapsi oli vasta aloittanut siellä, eikä osannut istua ryhmän mukana, joten hänet laitettiin yksin viereiseen huoneeseen opettelemaan hiljaa istumista.

Mun lapsi oli noin 3-4 v. vanha, kun päiväkodissa tultiin siihen tulokseen, että on isoja ongelmia saksien käytössä, vaikka mielestäni kotona hän käytti saksia ihan ok ikäisekseen. Hänet sijoitettiin yksin askartelemaan eri erilleen muista, ja hoitaja istui vieressä nillittämässä osaamattomuudesta ja "ohjaamassa" lasta. Seuraavassa päiväkodissa ihmeteltiin, kun lapsi ei halunnut askarrella mitään, mihin liittyi saksien käyttö. Hän lopetti käytännössä kaiken saksilla tekemisen lähes pariksi vuodeksi.

Yhdessä päiväkodissa nillitettiin muille vanhemmille toisten vanhempien tekemisistä esim. tyyliin, "voitko kuvitella, ettei pirjo-petterin vanhemmat ymmärrä, että kumisaappaissa tarvitaan villasukkia? Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että pitää tuoda villasukat..."

Samassa päiväkodissa valitettiin myös siitä, että jos jäit kyselemään, miten pirjo-petterin päivä on mennyt ja samalla seurasit lapsesi leikkiä siinä päiväkodin pihalla, että vanhempana et osannut asettaa lapselle rajoja - siitä pihalta olisi pitänyt sillä samalla sekunnilla, kun löysit lapsesi...

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla nyppii, kun kemiat eivät yhtään kohtaa ryhmän opettajien kanssa. Opettajat ovat tosi ikäviä ja lapsikin sanoo, että ei viihdy päiväkodissa. On sanottu, että pitäisi huolehtia, että lapsellammekin on leikkikaveri. Paras oli, kun opettaja meille kertoi iloisesti, miten meidän lapsi leikkii hienosti päiväkodissa yksin, kun isommat leikkivät omiaan. Lapsi taas kertoi kotiin tullessaan surullisena, miten kukaan ei taaskaan halunnut leikkiä hänen kanssaan ja lapset kielsivät tulemasta mukaan leikkiin. Ihan hyvin olisi opettaja voinut sanoa, että nyt leikitään yhdessä jotain sellaista, mihin kaikenikäiset voivat tulla mukaan. Sen sijaan tuollaisiin ei puututa ja lapsi itsekin sanoo, että ei haluaisi mennä päiväkotiin, kun joutuu olemaan yksin. Lapsemme on siis reipas ja sosiaalinen, niin todella kaipaisi päiväkodissa niitä kavereita.

Nuo leikkikaveriasiat ovat usein monen asian summa. Olen itse päiväkodissa työssä ja kohtaan usein lapsia jotka eivät pääse leikkiin mukaan ilman aikuista. Osittain johtuu persoonallisuudesta, esim ujous, liikkumattomuus, puheen kehitys ym ja osaan on syynä sopivan kaverin puute. 

Yritän tottakai auttaa lasta pääsemään leikkeihin mukaan mutta minulla on yleensä pihallakin  21 lasta valvottavana enkä pysty keskittymään koko päivän ajaksi yhteen lapseen. Kun saan hänet kivasti johdateltua leikkiin niin kun käännän selkäni hän on jo tipahtanut pois leikistä, esim ei lähde juoksemaan kavereiden mukana johonkin juttuun. Ja kavereilta kun kysyy niin vastaavat "kun se ei koskaan puhu mitään meille". Mistä saan napattua hänelle kaverin joka ei juokse karkuun? 

Meillä päiväkotikokemus rajautuu pieneen osaan eskarin päätteeksi, mutta kummankin eskari oli päiväkodissa, joten laskettanee. 

Esikoisen päiväkodin opettaja oli aika erikoinen tyyppi ja oli muutamia kertoja lapsille suorastaan ilkeä. Lapsen kaverille tuli pissavahinko, kun opettaja ei päästänyt tunnilta vessaan, vaikka vessa oli vieressä ja meidän lapsen asian keskeytti tylysti, kun saavuin paikalle hakemaan. En ihmetellyt, kun ilmoitti keväällä siirtyvänsä muihin töihin.

Kuopus taas oli lähikoulun viereisessä päiväkodissa, josta ajattelimme ujon ja allergisen lapsen "solahtavan" sujuvammin osaksi koulumaailmaa. No, eskarissa oli 2 opettajaa, joista toinen katosi kuvioista ennen joulua, eikä koskaan vanhemmille selitetty asiasta yhtikäs mitään. Ei nyt suurta numeroa asiasta tarvinnutkaan, mutta tyyliin  "siirtyi muihin töihin" olisi . Lapsi ei pahemmin osannut päivistä kertoa, joten kyselin ruokailuista, kun lapsi sai oireita. Opettajille ja hoitajille ei sitten millään mennyt jakeluun, että kun kerran ei saa suoraan asioida keittiön väen kanssa, on heidän tehtävänsä kertoa, että mistä lapsen oireet voivat johtua, kun allergiat ollaan huomioivinaan oikealla ruokavaliolla. Monta kertaa oli niin, ettei heillä ollut aavistustakaan, että mitä lapsi oli syönyt, oliko edes syönyt ja monta kertaa unohdettiin kertoa suklaasta/pullasta/jäätelöstä ja muista erityisherkuista, joita ei millään yleisellä ruokalistalla ollut, puhumattakaan, että joku olisi osannut kertoa, että mitä ne sisälsivät.

Yksi hoitajista mesosi, että lapsi tarvitsee ehdottomasti vuorelliset kumpparit. No, ne hankittiin, mutten koskaan nähnyt niitä lapsen jalassa, kun hain. Lapsen normikumpparit kun menivät rikki, niin hoitaja valitti, että miksei ole hankittu uusia - kukaan ei ollut meille mitään kertonut, eikä kyseisessä päiväkodissa saanut mennä tonkimaan lapsen kaappia. 

Kun lapsen nimikoitua sadeasua ei hoitajan mukaan voinut päikyssä olla, en uskonut. Asuimme lähellä päiväkotia ja tein etätöitä, niin oli helppoa käydä tarkistamassa tilanne. Ei ollut kotona, joten silloin potutti sen verran, että lampsin sisälle ja katsoin sadeasut ja kas, siellä lapsen sadeasu oli lapsen ryhmän sadeasujen naulakossa, aakkosellisesti kohdassa, josta lapsen asun pitäisi olla. En ole yleensä riidanhaluinen ja kostonhimoinen, mutta silloin oli pakko nostaa asu sen hoitajan eteen ja kysyä, että "No, mikäs tämä sitten on, jos kerran sadeasu ei voi millään päikyssä olla?" Hoitaja meni hiljaiseksi, sillä oli kyllä nähnyt, ettei minulla ollut sadeasua mukanani ja oli näyttänyt paikan, josta niitä voi vilkaista. En siis oleta, että hoitajat muistavat ulkoa, että kenen asu on mukana ja kenen ei, mutta tuo hoitaja ei taatusti ollut edes vilkaissut asujen suuntaan, eikä koittanutkaan etsiä, sillä lapseni sadeasu oli pinkkien ja vaaleansinisten meressä selvästi erottuvan eri värinen, joten minä erotin sen jo kaukaa. Hyvä puoli oli, että tämän tapauksen jälkeen kyseinen hoitaja siirtyi asialinjalle, kun kohtasimme ja pääosin hakutilanteissa oli paikalla toinen täti tai opettaja.

Meillä ei ole valittamista  nukkumisten eikä toiminnan suhteen mutta se miten ryhmän opettaja ei puutu lasten välisiin kinoihin vaan sanoo että ne eivät ole niin vakavia. No eivät olekaan mutta pitää ne silti selvittää että lapsi pääsee asiassa eteenpäin.

Meillä lapselta vietiin lelupäivänä legojuttu ja itki hakiessani että tuo kaveri otti sen ja laittoi omaan lokeroonsa. Yritin puhua opelle joka totesi lapselle että sinun olisi pitänyt huolehtia lelusta paremmin. Huolehtia paremmin kun toinen ryösti kädestä? No minäpä menin sisälle ja kaivoin lelun kaverin lokerosta. Olisiko pitänyt opettaa lapselle että niin se vaan menee että vahvempi saa varastaa sinulta mitä haluaa?