Kun olemme yhdessä rakastan häntä niin paljon, kun olemme erossa, en ole varma

Ylös

Mitä tapahtuu silloin, kun olette yhdessä? Esim. Saatko häneltä täyden huomion, kehumista yms., ja siksi tunteesi ovat syviä  - ja kun olette erossa, niin tämä tarve ei täyty?

Jos näin on, niin vastaus on, että et rakasta oikeasti.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin, kun olette yhdessä? Esim. Saatko häneltä täyden huomion, kehumista yms., ja siksi tunteesi ovat syviä  - ja kun olette erossa, niin tämä tarve ei täyty?

Jos näin on, niin vastaus on, että et rakasta oikeasti.

Ei ap, mutta perustelisitko?

Minusta olisi paljon huolestuttavampaa, jos rakastaisit häntä vain, kun hän ei ole paikalla. Silloin olisit rakastunut vain haavekuvaan. Jos sinulla on hyvä olla hänen kanssaan, kaikki on suhteessa hyvin. Mutta sinulla on ilmeisesti jotain juttuja käsittelemättä itsesi kanssa. Miksi et luota omaan kokemukseesi ja omiin tunteisiisi? 

Voi se olla ihan normaalia. Voi johtua monesta asiasta.

Jotkut ihmiset nyt vaan on sellaisia, että ovat niin keskittyneet nykyhetkeen, että ei jotenkin pelkän muistin varassa osaa aktiivisesti tuntea rakkautta poissaolevaan. Mutta rakkautta silti voi olla - mieti esim. jos se mies yksin ollessasi viestittäisi, että hänellä on todettu syöpä huonolla ennusteella. Jos ajatus olisi ahdistava, niin selvästi välität ja rakastat, vaikket tuntenutkaan yksin ollessasi mitään romanttisia tunteita aktiivisesti. Se rakkaus oli vaan siellä jossain taustalla, otettavissa esiin sitten kun ollaan yhdessä tai muuten tarvii.

Toisaalta jos mielessä pyörii ajatuksia kun olet yksin ja koet ettet ole varma rakastamisesta, tarkkaile niitä ja katso kertooko ne jotain. Esim. itse kun pitkään sinkkuna oltuani löysin taas parisuhteen, niin pyörin vähän kahden vaiheilla, haluanko, kaipaanko ja jaksanko enää mitään parisuhdetta. Miehen paikalla ollessa tuntui että kyllä, rakastan, haluan. Yksin ollessa taas se yksinolon rauhaisuus ja ihanuus korostui ja tuntui, että en minä ehkä tästä haluakaan luopua ja alkaa kenenkään kanssa asumaan. Nämä tällaiset on vaan asioita jotka pitää pohtia läpi, ja lopulta tehdä valinta johonkin suuntaan. 

Minulla vähän samantyyppinen tilanne tavallaan. Huonoina päivinä haluan pois suhteesta ja olen ihan varma, että jätän kumppanin pian. Sitten taas toisena päivänä kaikki tuntuu olevan kunnossa ja hyvältä olla suhteessa. Vähän raskasta kun tunteet menee vuoristorataa. En haluaisi kenenkään muun kanssa olla suhteessa, mutta välillä en vaan kestä sitä enää.

Sanoisin, että on hyvin normaalia, älä säikähdä. Seurustelun alussa voi olla kaikenlaisia tunteita, negatiivisiakin, mutta suhteessa tai siinä kumppanissa ei välttämättä ole silti mitään vikaa. Jos sinulla on hyvä olo hänen lähellään ja teillä on yhdessä mukavaa, ja sinusta tuntuu siltä että haluat jatkaa tapailua, niin jatka ihmeessä! Voi olla, että tunteet tasaantuvat ajan kuluessa ja pian huomaatkin, ettei sinun tarvitse miettiä rakastatko vai etkö silloinkaan kun olette erossa, vaan rakastat joka hetki <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin, kun olette yhdessä? Esim. Saatko häneltä täyden huomion, kehumista yms., ja siksi tunteesi ovat syviä  - ja kun olette erossa, niin tämä tarve ei täyty?

Jos näin on, niin vastaus on, että et rakasta oikeasti.

Ei ap, mutta perustelisitko?

Se ei ole aitoa rakkautta, jos tykkää, että toinen täyttää minun tarpeeni. Se on tarvitsevuutta: toinen on olemassa vain täyttämässä minun tarpeitani. Tavallaan  narsistista rakkautta.

Tämä on vain yksi vaihtoehto. En tarkoita, että tuo on ap:n kohdalla näin. Kyllähän kyse voi olla kemiastakin, tai ap:n luonteenpiirteistä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että on hyvin normaalia, älä säikähdä. Seurustelun alussa voi olla kaikenlaisia tunteita, negatiivisiakin, mutta suhteessa tai siinä kumppanissa ei välttämättä ole silti mitään vikaa. Jos sinulla on hyvä olo hänen lähellään ja teillä on yhdessä mukavaa, ja sinusta tuntuu siltä että haluat jatkaa tapailua, niin jatka ihmeessä! Voi olla, että tunteet tasaantuvat ajan kuluessa ja pian huomaatkin, ettei sinun tarvitse miettiä rakastatko vai etkö silloinkaan kun olette erossa, vaan rakastat joka hetki <3

Kiitos paljon, täällä olikin hyvää keskustelua. Minulla on todella hyvä olo hänen kanssaan, eilenkin sain kylmät väreet ihan siitä kun seioimme lähekkäin ja hän katsoi minua. Menin ihan kananlihalle. Ehkä siksi on niin suuri kontrasti, kun hän ei olekaan siinä lähellä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että on hyvin normaalia, älä säikähdä. Seurustelun alussa voi olla kaikenlaisia tunteita, negatiivisiakin, mutta suhteessa tai siinä kumppanissa ei välttämättä ole silti mitään vikaa. Jos sinulla on hyvä olo hänen lähellään ja teillä on yhdessä mukavaa, ja sinusta tuntuu siltä että haluat jatkaa tapailua, niin jatka ihmeessä! Voi olla, että tunteet tasaantuvat ajan kuluessa ja pian huomaatkin, ettei sinun tarvitse miettiä rakastatko vai etkö silloinkaan kun olette erossa, vaan rakastat joka hetki <3

 

Kiitos paljon, täällä olikin hyvää keskustelua. Minulla on todella hyvä olo hänen kanssaan, eilenkin sain kylmät väreet ihan siitä kun seioimme lähekkäin ja hän katsoi minua. Menin ihan kananlihalle. Ehkä siksi on niin suuri kontrasti, kun hän ei olekaan siinä lähellä.

 

ap

Tuo on ihan normaalia. Minulla oli joskus ihastus jonka lähellä oli juuri tuota kananlihalle menoa ja olisin voinut hukkua hänen silmiinsä. mutta sitten kun en nähnyt häntä niin tunteet eivät olleet yhtä vahvoja. Se ihastuminen. vaati sen toisen näkemisen ja lähellä olon. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin, kun olette yhdessä? Esim. Saatko häneltä täyden huomion, kehumista yms., ja siksi tunteesi ovat syviä  - ja kun olette erossa, niin tämä tarve ei täyty?

Jos näin on, niin vastaus on, että et rakasta oikeasti.

Ei ap, mutta perustelisitko?

Se ei ole aitoa rakkautta, jos tykkää, että toinen täyttää minun tarpeeni. Se on tarvitsevuutta: toinen on olemassa vain täyttämässä minun tarpeitani. Tavallaan  narsistista rakkautta.

Tämä on vain yksi vaihtoehto. En tarkoita, että tuo on ap:n kohdalla näin. Kyllähän kyse voi olla kemiastakin, tai ap:n luonteenpiirteistä.

Rakkaus on pyyteetöntä, mutta ihmissuhteet eivät sitä ole.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin, kun olette yhdessä? Esim. Saatko häneltä täyden huomion, kehumista yms., ja siksi tunteesi ovat syviä  - ja kun olette erossa, niin tämä tarve ei täyty?

Jos näin on, niin vastaus on, että et rakasta oikeasti.

Ei ap, mutta perustelisitko?

Se ei ole aitoa rakkautta, jos tykkää, että toinen täyttää minun tarpeeni. Se on tarvitsevuutta: toinen on olemassa vain täyttämässä minun tarpeitani. Tavallaan  narsistista rakkautta.

Tämä on vain yksi vaihtoehto. En tarkoita, että tuo on ap:n kohdalla näin. Kyllähän kyse voi olla kemiastakin, tai ap:n luonteenpiirteistä.

Rakkaus on pyyteetöntä, mutta ihmissuhteet eivät sitä ole.

Sivusta

No, niin pyytettömään rakkauteen ihmissuhteissa pitää pyrkiä kuin mahdollista. Sillä perusteella parisuhteeseen ei saa mennä, että tekee siitä kaupankäyntiä.

Ei sellaista ihmissuhdetta ole, parisuhteesta puhumattakaan, joka ei perustusi tarpeiden tyydyttämiselle. Mitä ne kenelläkin sitten ovatkin. Nimenomaan pitää pyrkiä sellaiseen parisuhteeseen, jossa ne omat tarpeet täyttyy.