Monella työpaikalla rehottaa sosiaalisen väkivallan muoto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi hieno sana...

 

Kyllä, tuohon kun vielä lisätään eritysherkkyys, introverttius yms. niin hyvä tulee.

Mikä on vikana - ovatko liian vaikeita käsitteitä? Ostrakismi ei ole edes uusi sana, vaan antiikin kreikasta juontava termi.

Vierailija kirjoitti:

Kun on normaalin ystävällinen ja kohtelias, mutta saakin työkaverista riippakiven, niin oppii olemaan hiljaa ja pitämään tietyt tyypit mahdollisimman kaukana.

Aikuisen tulisi tulla töissä kaikkien kanssa toimeen, mutta voisiko joku syrjäänsysätty edes joskus miettiä, miten itse toimii eri tilanteissa. Jos luulee hyvän huomenen toivotuksen olevan synonyymi sille, että olen ikuinen ystäväsi, niin ei ihme, että työkaverit harjoittavat ostrakismia.

Sinunko mielestä syrjimisen voi oikeuttaa jotenkin? Mahtaako sinulla olla alkeellistakaan käsitystä siitä, mikä on normaalin ystävällistä? Se ei ole syrjimistä. On omahyväistä kuvitella, että joku haluaisi olla ikuinen ystäväsi, kun ajattelet noin. Työkaveri voi silti tunnustella, kenestä voisi saada ystävän, mitä pahaa siinä on?  

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut tuon kohde koko työurani. Olen nainen erittäin miesvaltaisella alalla. Olen ollut jo sen takia ihan ulkopuolinen "jätkien" jutuista. Yksin käynyt lounailla ja kahveilla, kuunnellut sivusta kun perjantaisin porukat suunnittelee After Workeja pubissa. Työasioissakaan ei ole kanssani haluttu oikein kommunikoida, ellei pomo ole määrännyt että nyt täytyy mulle jotain perehdyttää tai neuvoa. No, onhan tätä jo 20 vuotta jaksettu ja jaksan toisetkin 20. Nyt on onneksi täysin etätyö, joten ei tarvi kokea enää sitä ulkopuolisuuden tunnetta konttorilla.

Olen ollut koko työurani miesvaltaisella alalla enkä ole nähnyt tai itse kokenut tuollaista kohtelua. Tuohan on törkeää.

-DI nainen

Noista saa hyviä juttuja vieraille kahvipöytään. 

Tiedättekö, että meidän työpaikkalla on sen niminen mies joka huutaa alaisille, se on se Aadan isä. Teinit puhuvat nyt, että Aadan isä on ihan hullu. 

Aadan isä ei anna pitää edes kunnon kahvitaukoa, kaupassa muiden asiakkaiden kanssa puhuttiin, että on se Aadan isä kyllä ihan hullu päästään. 

Me juteltiin kahvipöydässä vieraiden kanssa kuinka yksi lääkäri ei pese koskaan tukkaa, se on aina päivystyksessä rasvaisella tukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Aadan isä ei anna pitää edes kunnon kahvitaukoa, kaupassa muiden asiakkaiden kanssa puhuttiin, että on se Aadan isä kyllä ihan hullu päästään. 

Onko se johtajana sen nimisessä yrityksessä?

Moni nainen juoruaa kaikki työpaikan asiat. Ihmisillä ei ole muita puheenaiheita kahvipöydässä, koska nykyään ihmisillä ei ole rahaa ostaa kesämökkiä niin ei voi puhua kesämökeistä, pitää puhua sitten työpaikkojen esimiesten käytöksestä niin että koko kaupunki tietää. 

Se Aadan isä on ihan hullu. 

Minä voisin kyllä kirjoittaa tänne muutamasta valtion viraston esimiehen käytöksestä. 

Ei ole kesämökkiä minulla niin en voi siitä puhua. 

Nykyään kun esimies sanoo jotain rumasti niin se on netissä. 

Tai olet vaan muuten "laiskapaska" joka teetättää työnsä muilla. Näitä kyllä löytyy lähes joka duunista.

Vierailija kirjoitti:

Ostrakismi kukoistaa työpaikoilla, koska suuren osan mielestä on ok, että joku suljetaan ulos työporukasta. Pitää muistaa, että Suomi on tunnettu työpaikkakiusaamisen yleisyydestä. Ostrakismi on yksi tapa kiusata. Eli suuren osan mielestä on kiva seurata, kun joku kärsii ryhmään kuulumattomana. 

Ja kyllä koko kaupunki saa tietää missä yrityksessä tollasta tehdään ja yrityksen nimen ja yritys menettää paljon asiakkaita. 

Vierailija kirjoitti:

Tai olet vaan muuten "laiskapaska" joka teetättää työnsä muilla. Näitä kyllä löytyy lähes joka duunista.

Valtiolla on noita töissä jotka tekee työt nopeasti, mutta päin persettä. Onneksi huolimattomuus on tammikuusta alkaen irtisanomisperuste myös valtion työpaikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ostrakismi kukoistaa työpaikoilla, koska suuren osan mielestä on ok, että joku suljetaan ulos työporukasta. Pitää muistaa, että Suomi on tunnettu työpaikkakiusaamisen yleisyydestä. Ostrakismi on yksi tapa kiusata. Eli suuren osan mielestä on kiva seurata, kun joku kärsii ryhmään kuulumattomana. 

Ei tietenkään ole. Kaikki suomalaiset työpaikat eivät ole tuollaisia. Itse en ole onnekseni tuollaisessa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa johtamista ja epäpätevät esimiehet.

Siitähän siinä on kyse. Useimmiten huonot johtajat ovat itsekin kiusaajia, joiden mielestä vika on kiusatussa ja henkilössä, joka kertoo ongelmista. Minun esimieheni tokaisi, ettei voi puuttua kiusaajan käytökseen, vaan ainoastaan minun käytökseeni. Niinpä hän siis pisti minut yksin työskentelemään ullakolle. Muutenkaan siinä firmassa työpaikkakiusaamista ei tunnisteta, eikä edes työsuojeluvaltuutetun tietoja ollut esillä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on normaalin ystävällinen ja kohtelias, mutta saakin työkaverista riippakiven, niin oppii olemaan hiljaa ja pitämään tietyt tyypit mahdollisimman kaukana.

Aikuisen tulisi tulla töissä kaikkien kanssa toimeen, mutta voisiko joku syrjäänsysätty edes joskus miettiä, miten itse toimii eri tilanteissa. Jos luulee hyvän huomenen toivotuksen olevan synonyymi sille, että olen ikuinen ystäväsi, niin ei ihme, että työkaverit harjoittavat ostrakismia.

Jos et itse pysty niin esimiehen tehtävä on (kahdenkesken) ko henkilön kanssa keskustella (ystävällisesti mutta napakasti) ja kertoa mikä on "työminä" vs siviiliminä ja miten töissä ollaan. Oikea ja aikuismainen tapa ei ole eristää se ihminen täysin porukasta ja kaikesta ilman että hän edes ymmärtää mitä on tapahtunut ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on normaalin ystävällinen ja kohtelias, mutta saakin työkaverista riippakiven, niin oppii olemaan hiljaa ja pitämään tietyt tyypit mahdollisimman kaukana.

Aikuisen tulisi tulla töissä kaikkien kanssa toimeen, mutta voisiko joku syrjäänsysätty edes joskus miettiä, miten itse toimii eri tilanteissa. Jos luulee hyvän huomenen toivotuksen olevan synonyymi sille, että olen ikuinen ystäväsi, niin ei ihme, että työkaverit harjoittavat ostrakismia.

Kiusaamisen oikeuttamista ja uhrin syyllistämistä. Hyvin tyypillistä.

Nimenomaan siitä on kyse. Itsensä suojelemisesta! Koska meillä kiusaamista kokenutta puolustellaan aina,vaikka kiusaamista ei edes olisi. Uniikit lumihiutaleet kokevat koko ajan jotain, aika harvoin tekevät töitä.

 

Äläpäs horise ja yleistä. Tilanne on usein juuri päinvastoin: kiusattu on kiusattu ehkä nimenomaan hyvän työpanoksensa vuoksi. Kollegassa tai koko työyhteisössä hänen osaamisensa aiheuttaa kateutta ja niinpä alkaa p*skan puhuminen ja hiljalleen ulos savustaminen. Suomi on kateellisten maa. Täällä ei kyetä kiittämään toisen hyvästä suorituksesta eikä näkemään, että tuo panos on koko työyhteisön etu. Ok, tällaista olen itse kokenut ja tunnen tuon dynamiikan. Naisvaltainen ala ja naisten pirullinen hovi kuningattareineen, lakeijoineen, narreineen ja liehittelevine kieroine kamarineitoineen. En ollut mikään herkkä hiutale, töiden suhteen nirsoilija enkä etenkään välttelijä vaan tein työni enemmän kuin hyvin. Sosiaalisena tyyppinä osasin myös verkostoitua. Jokin tuossa sitten keskivertoahertajaa nyppi, eihän toinen saa olla liian hyvä, se täytyy lyödä maahan. Oma heikko itsetunto ei kestä nähdä toisen paremmuutta.

Tämä, että uutta ei oteta lounasporukkaan on tuttua itsellekin kun olet ainoana naisena tiimissä ja yrityksessä koulutataso ei ole korkea ja saatat naisena olla tiimin parhaiten koulutettu. Globaaleissa ja isoissa yrityksissä en ole ongelmaa huomannut niin räikeänä.

Hieno vastakohta tälle oli se, kun ensimmäisenä työpäivänä esihenkilö sanoi, että meillä on koko tiiminä tapana käydä yhdessä syömässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yleensä sitä saa mitä tilaa

Ei se sitä ole. Vanha vakiintunut työporukka voi olla esim. kateellinen jostakin uudelle työntekijälle.

Tai joku porukasta voi kokea uuden ihmisen uhaksi itselleen tai porukan hengelle.

Tai uuden työntekijän voi kokea kilpailijaksi omasta työpanoksesta joka muuttaa totuttuja tapoja.

Nimimerkki: kokemusta on

Näin se on. Tiedän tilanteita, missä hyvä veli - kerho on jakanut työt kaikessa hiljaisuudessa. Alalle koulutuksen saanut laitetaan ilmoitusluonteisesti pois. Kertoo kaiken kyllä esimiestyöstä. 

Työyhteisön ulkopuolelle sulkemista ei ole pelkästään se, että ei ryhdy sydänystäväksi väkisin jonkun kanssa. Ja näinhän nämä sylivauvat nyt esim. mankuvat kaikkia takaisin läsnätöihin ja ovat siinä paikoin onnistuneetkin. On pakko olla Mirja-Leenan ystävä, koska hän on yksinäinen, muuten se on hänen kiusaamistaan.

Ihmisillä nyt on taipumus muodostaa ryhmiä. Mitä suppeampia, sitä turvallisempia.  Useimmilla menee näin,  vaikka ei mitään erityistä vihamielisyyttä tai karsastusta ei oliskaan.  Sitäkin tietysti voi joskus olla. Joku vaan putoaa väliin.  Useinkin jos tutkimus pitää paikkansa.