Monella työpaikalla rehottaa sosiaalisen väkivallan muoto

Ostrakismi kukoistaa työpaikoilla, koska suuren osan mielestä on ok, että joku suljetaan ulos työporukasta. Pitää muistaa, että Suomi on tunnettu työpaikkakiusaamisen yleisyydestä. Ostrakismi on yksi tapa kiusata. Eli suuren osan mielestä on kiva seurata, kun joku kärsii ryhmään kuulumattomana. 

Kyllä aikuisetkin osaavat kiusata. Esimerkkinä vaikka palstan incel-irvailijat. Onhan se tosiaan haukkumisen paikka kun ihminen kehtaa olla yksinäinen ja katkeroituu haukkumisistanne!

Joten miksei työpaikoillakin?

Ihminen ei ymmärrä ulkopuolisuutta ennen kuin itse kokee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on normaalin ystävällinen ja kohtelias, mutta saakin työkaverista riippakiven, niin oppii olemaan hiljaa ja pitämään tietyt tyypit mahdollisimman kaukana.

Aikuisen tulisi tulla töissä kaikkien kanssa toimeen, mutta voisiko joku syrjäänsysätty edes joskus miettiä, miten itse toimii eri tilanteissa. Jos luulee hyvän huomenen toivotuksen olevan synonyymi sille, että olen ikuinen ystäväsi, niin ei ihme, että työkaverit harjoittavat ostrakismia.

Kiusaamisen oikeuttamista ja uhrin syyllistämistä. Hyvin tyypillistä.

Nimenomaan siitä on kyse. Itsensä suojelemisesta! Koska meillä kiusaamista kokenutta puolustellaan aina,vaikka kiusaamista ei edes olisi. Uniikit lumihiutaleet kokevat koko ajan jotain, aika harvoin tekevät töitä.

Kaikki suomalaiset etätöihin niin ei tarvi olla tekemisissä muiden suomalaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ostrakismi kukoistaa työpaikoilla, koska suuren osan mielestä on ok, että joku suljetaan ulos työporukasta. Pitää muistaa, että Suomi on tunnettu työpaikkakiusaamisen yleisyydestä. Ostrakismi on yksi tapa kiusata. Eli suuren osan mielestä on kiva seurata, kun joku kärsii ryhmään kuulumattomana. 

Jostain syystä vain kiusattu kokee olevansa kiusattu, kukaan ei seuraa sivusta, kukaan muu ei hoksaa, että kyseessä on kiusaaminen.

Tuo on ihan normaalia. 

Jo kouluiässä suljetaan ne pois jotka kokee olevansa muita parempia, kantelee muista ja ei ymmärrä yhteisön etua. 

Vierailija kirjoitti:

Uusi hieno sana...

Tärkeintä on se, että sillä on ulkomaankielinen alkuperä. Eristäminen kun ei kuulostaisi yhtään niin hienolta, hyi. Samoin artikkelissa esiinytvä sana ignoorata on tosi hieno ja hyödyllinen. Suomenkielistä vastinetta kun ei varmaankaan ole, tai jos olisi sen voisi jättää huomiotta, eiku siis ignoroida.

Ehkä sitä on vanhana kiikkustuolissa mukava muistella miten töissä päästiin eristämään taas uudet työntekijät?

Huonoa johtamista ja epäpätevät esimiehet.

AP on siis työpaikkakiusaaja, kokemuksen syvä rintaääni.

Kysymyksessä ei ole todellakaan vain suomalaisille tyypillinen ilmiö.

Aiheesta on tehty lukuisia ulkomaalaisia tutkimuksia. Suomessa asiaan on herätty vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

No me ei pyydetty lounaalle enää mukaan tyyppiä, joka puhui kovaan ääneen kaikkea poliittista ja salaliittohörhöilyä, sekä söi ruokaa suu auki!!!

Ei sitä vaan voinut katsella eikä kuunnella. Yritettiin sanoakin niistä sen jutuista, mutta sitten se suuttui, joten helpointa oli mennä ilman. Sai syödä rauhassa.

Joskus noihin on ihan oikeasti myös syy

Mikä työ on sellainen, jossa pärjää kaltaisesi pälli joka ei osaa välimerkkien käyttöä? En halua olla tuomitseva, mutta en vastaavasti voisi koskaan olla kaltaisesi työtoveri saati ystävä. Muuten hyväksyn vaikka millaisia friikkejä ystäväksi, jos eivät syrji ja ilkeile muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No me ei pyydetty lounaalle enää mukaan tyyppiä, joka puhui kovaan ääneen kaikkea poliittista ja salaliittohörhöilyä, sekä söi ruokaa suu auki!!!

Ei sitä vaan voinut katsella eikä kuunnella. Yritettiin sanoakin niistä sen jutuista, mutta sitten se suuttui, joten helpointa oli mennä ilman. Sai syödä rauhassa.

Joskus noihin on ihan oikeasti myös syy

Niin. Mutta aikuinen ihminen voi myös siedättää itseään kestämään monenlaisten ihmisten seuraa.

 

Joo toki mutta liika on liikaa. Haluan syödä lounaani rauhassa.

Kelan toimipaikat kuulemma yksiä pahimpia työpaikkakö kiusaamisen mekkoja. Hyvä naiset!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan normaalia. 

Jo kouluiässä suljetaan ne pois jotka kokee olevansa muita parempia, kantelee muista ja ei ymmärrä yhteisön etua. 

Ei todellakaan suljeta. Tuollaisilla on aina hännystelijöitä ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa johtamista ja epäpätevät esimiehet.

Niin juuri ja heidän hännystelijänsä. Huono johtaja ei tunnista työpaikkakiusaamista, vaan sallii sen ja jopa omalla esimerkillään ohjaa siihen. Lisäksi työpaikoilla suositaan röyhkeää ja tilaa ottavaa käytöstä - sellaisia pidetään hyvinä tyyppeinä. Ei enää arvosteta hiljaisia ja tunnollisia työntekijöitä, vaikka miten yrittäisi tehdä työnsä hyvin ja ylikin ja revetä joka suuntaan. Ja kaikenlaista ilkeää käytöstä pitäisi sietää. Huono johtaja syyllistää kiusattua siitä, että tämä on liian herkkänahkainen, vaikka kiusaaja olisi sanonut pahasti ihan tarkoituksella. On todella väärin ja vastuutonta työnantajalta, ettei puutu työpaikkakiusaamiseen ja rankaisee kiusaamista kokenutta eristämällä työyhteisöstä, kun taas kiusaaja saa osakseen lohdutusta aivan kuin hän olisi se vääryyttä kärsinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei tuo ilmiö, ostrakismi, johdu "saikuttamisesta". Et taida ymmärtää koko asiaa?

Minäkään en ymmärrä sitä. Olen toisille näkymätön sillä menetin läheisen ihmisen, lisäksi olen ehkä lievästi autistinen (?)

Minulle vieras kouluttaja sivuutti hiljattain suoritukseni sanomatta siitä sanaakaan tai edes katsomatta minua kohti ja jatkoi normaalisti muiden osallistujien arviointia. Aloin tosissani ihmetellä, että mitä helvettiä, olenko minä edes olemassa? En tule nähdyksi enkä kuulluksi, puheeseeni ei reagoida tai se keskeytetään.

Ei ole tietä toisten ihmisten luokse.

Minun kollega, jonka kanssa piti siis yhteistyötä tehdä ja joka oli aluksi ollut ystävällinen, teki täydellisen takinkääntötempun saatuaan kuulla autismin kirjon diagnoosistani. Hän haukkui työni - luetteli jokaisen pikkuvirheen muiden kuullen, ei antanut mahdollisuutta edes korjata. Kyse oli keskeneräisestä työstä. Tämän jälkeen pomoni eristi minut työyhteisöstä ja jäin yksin työyhteisössä. Kokouksissa muut karttelivat minua. Nekin, joiden kanssa oli jo sovittu yhteistyöstä, kieltäytyivät ja vetäytyivät sovituista hommista. Aiemmin ystävälliset ihmiset selittelivät, etteivät voineet ottaa kantaa tai auttaa minua. He valitsivat tällä tavoin kiusaajan ja hiljaisen hymistelyn linjan. Kokemus tuntui käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta. En ole vieläkään päässyt siitä yli. 

Ihmettelen sitä, että aikuiset ihmiset eivät osaa tehdä yhteistyötä ja keskustella työtehtävistä ilman, että jokaisesta virheestä on tehtävä iso numero. Ihmetyttää myös, ettei uudelle työntekijälle edes anneta mahdollisuutta, vaan hänestä tehdään syypää koko työpaikan ongelmiin tai väline oman egon pönkittämiseen. Syynä tähän on varmaan pohjimmiltaan huono johtaminen ja huono töiden organisointi sekä se, että työelämässä suositaan räväköitä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, jotka osaavat olla mielinkielin ylemmille. Hiljaisempien työntekijöiden osaaminen jää sivuun. On väärin, että tällainen sosiaalisen väkivallan muoto sallitaan ja jokaisella on siinä roolinsa, sillä ilman yleisöä ja selkääntaputtelijoita ei kukaan voi kiusata yhtä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei tuo ilmiö, ostrakismi, johdu "saikuttamisesta". Et taida ymmärtää koko asiaa?

Minäkään en ymmärrä sitä. Olen toisille näkymätön sillä menetin läheisen ihmisen, lisäksi olen ehkä lievästi autistinen (?)

Minulle vieras kouluttaja sivuutti hiljattain suoritukseni sanomatta siitä sanaakaan tai edes katsomatta minua kohti ja jatkoi normaalisti muiden osallistujien arviointia. Aloin tosissani ihmetellä, että mitä helvettiä, olenko minä edes olemassa? En tule nähdyksi enkä kuulluksi, puheeseeni ei reagoida tai se keskeytetään.

Ei ole tietä toisten ihmisten luokse.

Tuo kuulostaa myös hyvin tutulta tuo kokemus, ettei ole tietä toisten ihmisten luokse. Olen kokenut myös, että muut odottavat, että minä jotenkin muuttuisin yks kaks neurotyypilliseksi tai kykenisin näkemään itseni jotenkin ulkoapäin ja mikä minussa niin pahasti muita häiritsee. Ongelma on kuitenkin siinä, että erilaisuutta ei hyväksytä. Kun joku rikkoo niitä kirjoittamattomia sääntöjä, eikä osallistu esimerkiksi aina samaan aikaan kahvitauolle, niin siitä tehdään ongelma. Ei anneta tilaa erilaisuudelle. 

Keskeyttäminen on myös tuttua ja se, ettei reagoida. Kaikkein pahinta on päällepuhuminen ja huutaminen kuin jollekin vajaaälyiselle. Kyllä pitäisi jaksaa kuunnella loppuun jokaista. Lisäksi tulisi tunnistaa omat ennakkoluulonsa, ableismi on yleistä.

 

No ei se kyllä ole vaiettu asia. Joku asiantuntija yrittää sivistysanoilla saada itsensä kuulostamaan siltä, että hän ansaitsisi palkkansa, mikä ei myöskään ole uutta.