Lue keskustelun säännöt.
Voisitko asua puolisostasi erillään?
28.08.2024 |
Meillä on perhe, jossa toinen vanhempi ei omista ominaisuuksistaan johtuen niin sanotusti kestä perhe-elämää, vaan kuormittuu ja stressaantuu kohtuuttomasti. Ja muu perhe sitten kuormittuu siitä, että hän on stressaantunut, kun hänen kärsimyksensä näkyy, ja muille tulee syyllinen olo ja fiilis että pitää itseään pienentää.
Minä ehdotin, että vuokraisimme asunnon tästä kotimme läheltä, ja puoliso voisi olla joko kotona tai vuokra-asunnolla oma jaksamisensa mukaan. Minusta tätä kannattaisi ainakin kokeilla väliaikaisesti, koska nykyisessä asetelmassa kaikki on kireitä. Puolisosta idea oli pöyristyttävä.
Onko tämä oikeasti niin hullu ajatus?
Kommentit (68)
En halua puolisoa.
Käytän vain kertakäyttöisiä tai jotain vähän aikaa kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tilanne niin, että ap itse on se, joka kuormittuu ja haluaa lomaa perheestään?
Tyypillinen vastuuton mies. Vaimo hoitaa kodin ja lapset, ja ukko käy kerran viikossa höyläämässä. Ei tulisi diiliä meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä isompi tai paremmin suunniteltu koti?
Mikä perhe-elämässä rasittaa? Äänekkyys, arjen eritahtisuus vai oman tilan puute?
Äänekkyys, lasten tarvitsevuus ja se että muilla ihmisillä on näkyviä tunteita, jotka ilmeisesti tuntuvat uhkaavilta tai vaativilta. Nyt moni ehkä miettii että miten me muut täällä sitten tunteita ilmaistaan, jos se on yhdelle uhkaavaa, mutta ihan kohtuullisesti, inhimillisesti, ikätasoisesti ja perheneuvolan hyväksymällä ja kannustamallakin tavalla enimmäkseen.
Voi toista. Selvä tilanpuute.
Kyllä on voitu jo vuosia. Ensin samassa 35 vuotta.
Avioero takana. Uskon, että se päinvastoin on suhteelle hyväksi kun on omat asunnot. Ei kannata muuttaa yhteen. Mikään ei kuitenkaan estä hengaamasta ja olemasta toisen asunnolla ihan niin kauan kun se kummastakin tuntuu hyvältä
No nyt on oma asunto tässä ja exällä myös ja molemmille parempi näin vaikka siis erottu tässä ollaan joka tapauksessa. Mutta nyt en enää ajatellut muuttaa kenenkään kanssa yhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme erillään, ollaan aina asuttu. Ei tee meistä yhtään vähempää puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Avioero takana. Uskon, että se päinvastoin on suhteelle hyväksi kun on omat asunnot. Ei kannata muuttaa yhteen. Mikään ei kuitenkaan estä hengaamasta ja olemasta toisen asunnolla ihan niin kauan kun se kummastakin tuntuu hyvältä
No nyt on oma asunto tässä ja exällä myös ja molemmille parempi näin vaikka siis erottu tässä ollaan joka tapauksessa. Mutta nyt en enää ajatellut muuttaa kenenkään kanssa yhteen
Mikäli ymmärsin oikein, niin ap:lla on lapsia, joista hän ei halua huolehtia.
Se nyt vaan on niin, että kun lapsia hankkii, niin niistä pitää molempien vanhempien huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä tykkään että asutaan yhdessä. Voisin harkita sellaista järjestelyä että asuttaisiin samaa paritaloa (mahdollisesti jopa niin että sisäkautta pääsisi toisen luokse).
Mutta jos asuttaisiin kovin kaukana toisistaan ns huvin vuoksi eikä vaikka töiden takia, niin miettisin ehkä kahdesti kannattaako jatkaa.
Me ollaan asuttu koko ajan omissa huussolleissa. Kivaa kun on omat kotityöt ja omat rahat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan asuttu koko ajan omissa huussolleissa. Kivaa kun on omat kotityöt ja omat rahat jne.
Hoidatko lapsenne yksinäsi?
Vanhemmillani on ollut aina vaatimaton kakkoskämppä tai mökki, jonne yksinoloa kaipaava on voinut mennä, ja he ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Lapsuudenperheessämme vanhemmat olivat aina tasavertaisia, molemmat olivat tasapuolisesti läsnä perheelle, kotityöt hoidettiin yhdessä ja ilmapiiri oli rakastava ja turvallinen. Me päätimme mieheni kanssa jo seurustelun alkuvaiheessa pitää omat kämpät, ja olemme olleet yhdessä nyt 8 vuotta. Oman tilan tarve on aivan normaalia, sitä vaan jostain syystä kammoksutaan jonkinlaisen yleisen normin vastaisena ja pidetään osoituksena sitoutumiskyvyttömyydestä ja epäkypsyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että kuinkahan tämä toimis, jos asuttais eriosoitteissa. En usko, että toimisi. Hän piipahtelisi ja olisi entistä hätäsempi ja olisi vaan jonkun tunnin tai kaksi. Lähtis.
Eli siis kahvittelisi mun kanssa ja juttelis tärkeemmät. Ehkä lapsia moikkaa ja juttelee kuulumiset. En usko,että se olisi enää lasten kanssa sitä vähääkään. Ellei heräisi horteestaan.
Nyt kun tehdään perheenä asioita, niin lapsetkin saa olla isänsä kanssa. Mies oli aivan upee isä, kun lapset olivat pieniä. Sittemmin mies alkoi tekemään duunia enemmän ja enemmän, jäi perhe vähän toisaalle kokonaan.
Mutta tiedän yhden perheen, jolla toimii parisuhde ja perhesuhdekin paremmin nyt, kun muuttivat erilleen. Heille oli tulossa ero, mutta huomasivatkin siinä erotessa, että asiat parani. Pitivät omat osoitteensa.
Asutaan nyt jo noin. Asuttu 8 vuotta. Paras asia ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi aika oudolta, jos on yhteisiä lapsia, että toinen vanhempi asuu muualla vaikka ollaan naimisissa.
Christiiina kirjoitti:
Tuntuisi aika oudolta, jos on yhteisiä lapsia, että toinen vanhempi asuu muualla vaikka ollaan naimisissa.
Tervetuloa nykypäivään!
En tosiaan haluaisi. Musta ihan parasta on jakaa arki yhdessä, ja pitkät, uniset aamut. 19 v takana, toivottavasti montakymmebtä vielä edessä.
Suhde, jossa ei halua jakaa arkea toisen kanssa ei kuulosta kovin onnelliselta suhteelta. Jos rakastaa ihmistä haluaa hänet lähelleen.
Vierailija kirjoitti:
Suhde, jossa ei halua jakaa arkea toisen kanssa ei kuulosta kovin onnelliselta suhteelta. Jos rakastaa ihmistä haluaa hänet lähelleen.
Ja millä tavalla tuo poissulkeutuu jos on omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde, jossa ei halua jakaa arkea toisen kanssa ei kuulosta kovin onnelliselta suhteelta. Jos rakastaa ihmistä haluaa hänet lähelleen.
Ja millä tavalla tuo poissulkeutuu jos on omat asunnot.
No ilmeisesti et pidä kumppanistasi tarpeeksi, että kelpuuttaisit hänet kotiisi. Eli jollain tavalla olette yhteensopimattomia kun ette kerta tule toimeen saman katon alla.
Normaali perhe-elämä on sitä, että asutaan yhdessä ja kumpikin hoitaa tasapuolisesti oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta. Otetaan toinen huomioon arjessa, tehdään kivoja juttuja yhdessä ja hoidetaan raha-asiat fiksusti.