Kun lapsi ei usko hyvällä sanomista, ei millään!

Aina pitää sanoa lopulta rumasti. Eilen taas sanoin kolme kertaa ihan nätisti, että treenikamat pyykkiin ja huoneen lattia tyhjäksi. No, nyt menin huoneeseen ja liukastuin kun lattialla oli Aku Ankan taskukirjoja, ja niiden alla aurinkolasit ja joku avaimenperälelu. Aurinkolaseista sanka irti ja lelu rikki... treenikamat näkyvät olevan repussa. Ja lapsella (10-vee) paha mieli kun omilla rahoilla ostettu avaimenperä rikki. 

Ja tämä on aina, AINA tätä. Sanon monta kertaa viikossa, ettei esimerkiksi lasia saa jättää plydän reunalle, koska se putoaa. Ei saa jättää, älä jätä, ÄLÄ! Ja eilen se sitten putosi ja paha mieli kun joutui imuroimaan. Ja illalla lasi oli taas plydän reunalla! 

Mikä hitto tähän auttaa? Lapsi esimerkiksi imuroi joka kerta kun on jättänyt tavaransa niin ettei siivousvuorossa olija saa imuroitua. Ja joka kerta on paha mieli.