Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
28.08.2024 |
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (1940)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ajatellut, että ei varmaan ole mitään parisuhteen reseptiä, joka voisi olla niin hyvä, että takuulla ikinä ei toinen petä. Pettämiseen johtaneita syitäkin on niin monia, elämäntilanteita, sattumia, tms. Eli omassani olen lähtenyt siitä, että kaikki on aina mahdollista, molemmin puolin. Sillä vaikka nyt tuntuu siltä, että ikinä en pettäisi, voinko sen hautaan saakka vannoa?
Kukaan ei ole turvassa, kuka vaan voi kohdata tämän saman. Koskaan ei voi täysin varma olla, valitettavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvin sanottu ja hyvä puheenvuoro muutenkin! Jos toiselle on vuosikymmeniä liitto kelvannut niin aika halpaa alkaa syyttelemään, miten se toinen on ollut vääränlainen siinä vaiheessa, kun jää pettämisestä kiinni.
Voi onneksi tätä meillä ei sentään ollut, olisi lisännyt vielä tuskan määrää tuntuvasti (vai onkohan edes mahdollista tuntea vieläkin enemmän tuskaa?) jos mies olisi alkanut mulle kertoilemaan millainen EN OLE OLLUT. Sanallakaan ei ole mitään sen suuntaista sanonut ja siitä sentään olen tyytyväinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei tarvitsekaan, tietenkään. Mutta teillä taisikin olla aika erilainen liitto muutenkin kun tuo kuvailtu. Olen minäkin sitä mieltä, että puolisoiden kannattaa miettiä pettämisskeraariokin valmiiksi ennen kuin se tapahtuu, eli ottaa huomioon elämän realiteetit ja miten niitä käsitellään.
Hyvin sanottu.
Pitkässä liitossa vastaan tulee väistämättä kaikenlaista eikä niistä vielä nuorena avioon astuessa tiedä yhtään mitään. On vain se onni, rakkaus, lupaus ja odotus. Kyllä mä senkin tunteen muistan ja olisin ollut valmis ne vastamäetkin kipuamaan jos mieskin olisi. Mutta katsotaan, aika näyttää saadaanko juteltua ja avattua yhtään tilannetta kun aikaa kuluu. Ehkä mies tarvitsee aikaa ajatuksilleen, se on joko niin tai sitten ei ole, mutta aika auttaa kaikkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aina ajattelin, ettei jokin pettäminen tai avioero katkaisisi mitään kamelinselkää, ajattelin että siitä kyllä selvittäisiin. Pidin itseäni varsin realistisena ja vahvana tyyppinä. On kuitenkin niin helppo etukäteen yrittää arvailla, että mahdollinen ero hoidettaisiin jotenkin fiksusti ja että ei olisi niin iso juttu.
Väärin meni. On aivan järjettömän kamala kriisi tulla hylätyksi ja korvatuksi. Mistään ei voi fiksusti sopia, kun yhtäkkiä ei ole mitään yhteistä tarinaa tai yhteistä tahtotilaa sopia yhtään mitään. Siinä meni lyhyessä uusiksi lähes kaikki: parisuhde, talous, lasten kanssa vietetty aika, asuminen, osa ystävyys- ja perhesuhteista, oma jaksaminen. Itse olin esim. läheinen anopin ja ex:n suvun kanssa, mutta jotenkin nekin ihmissuhteet vain hävisi. Kyllä siinä tosi paljon myös menettää. Onneksi oli kuitenkin oma työ, se oli ainoa asia, joka pysyi (hetken) muuttumattomana ja kiinni tässä maailmassa.
Se on tismalleen näin! Ainahan sitä aiemmin jossitteli että mitä sitten jos puoliso pettää, mitäs jos tulee ero, mitäs jos....
Mutta kun se tosiaan OLI jossittelua, puhdasta spekulaatiota. Jos jotain olen oppinut niin se että ikinä ei voi varmasti sanoa että mitäs jos...Sitten vasta voi sanoa kun asiat on kokenut ja voin kuulkaa myöskin kertoa että todellisuudesta on jossittelut kaukana. Shokki ja elämänmuutos ovat olleet valtavia, en mä olisi ikinä uskonut että voisin tuntea näin. Aiemmin ajattelin melko suoraviivaisesti että no jos pettää, lähden ja that's it. Mä kylläkin lähdin, mutta tuo that's it ei niin vain helposti käykään.
Vain tämän kaiken kokenut voi oikeasti tietää miltä tuntuu, jossittelija ei. Jossittelijan on hirvittävän helppoa sanoa mitä mieltä on mistäkin, mutta kun todellisuus onkin sitten jotain aivan muuta.
Ap
pettäjältä jotenkin naivi ajatus saada anteeksi pettäminen tekemättä asian eteen mitään. helposti se pettäjä tuntuu ajattelevan että petos on vain se teko jossa kettu menee koloon. unohtuu kummasti kaikki ne valheet ja salailu asian ympärillä oma ala-arvoinen ja täysin kunnioittamaton käytös kumppania kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pettäjältä jotenkin naivi ajatus saada anteeksi pettäminen tekemättä asian eteen mitään. helposti se pettäjä tuntuu ajattelevan että petos on vain se teko jossa kettu menee koloon. unohtuu kummasti kaikki ne valheet ja salailu asian ympärillä oma ala-arvoinen ja täysin kunnioittamaton käytös kumppania kohtaan.
Niinhän se on. Petetyksi tuleminen on sellainen tunnemyrskyn paikka ettei pettäjä voi täysin tietää miltä se tuntuu ellei itse ole siinä asemassa itse koskaan ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Varoitin miestä tästä tunnetusta vonkaajasta heti alkuunsa, mutta hän ei uskonut (ovat työkavereita). Sanoi vain että ei kai se nyt musta ole kiinnostunut!!! Ja miestä tietysti syytän eniten että teki mulle näin julmasti. Ei merkitse 25 yhteistä vuotta mitään hänelle eikä se että olen hänen lastensa äiti."
Onko tää trollausta? Siis kuka aikuinen varoittelee puolisoaan kuin jotain pikkulasta. Liekö ollutkin äidin roolissa pitkälti liitossaan. Nyt sitten hiirulainen vonkasi miehen ja apua, siinä meni mies. Sori, päivän naurut!
Toivon todellakin, että koet saman. Jos siis elät edes parisuhteessa (tuskin). Miksi pitää tulla ilkeilemään, tuleeko siitä jotenkin voimaantunut olo? En vaan voi ymmärtää, mitä lisäarvoa viestisi toi tähän ketjuun.
Lisäarvona aikuinen kriittisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä vanhassa blogissa ole vähän samankaltainen tilanne:
https://www.lily.fi/blogit/toistaiseksi-sinun/peruskallio-halkeaa/
Sukupuolet ovat vaan päinvastaiset.
Mä ehdin nyt lukaisemaan tämän ja toden totta, tuttua huttua. Varsinkin tuo loppu kun mies löytää kiistattomat todisteet vaimoaan vastaan. Tuli elävästi oma vastaava tilanne mieleen, vapisin silloin myös kauttaaltaan kuten tuo tarinan mieskin. Ja myös meillä alkukesä sujui rempan merkeissä ja sen tuloksia ihaillen istuttiin monet kesäillat terassillamme esim. viinilasin kanssa ja juteltiin niitä näitä. Kunnes sitten jysähti, jysähti lujaa. Sen jälkeen en enää kertaakaan mennyt terassille istuskelemaan, mutta eipä mennyt mieskään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä vanhassa blogissa ole vähän samankaltainen tilanne:
https://www.lily.fi/blogit/toistaiseksi-sinun/peruskallio-halkeaa/
Sukupuolet ovat vaan päinvastaiset.
Mä ehdin nyt lukaisemaan tämän ja toden totta, tuttua huttua. Varsinkin tuo loppu kun mies löytää kiistattomat todisteet vaimoaan vastaan. Tuli elävästi oma vastaava tilanne mieleen, vapisin silloin myös kauttaaltaan kuten tuo tarinan mieskin. Ja myös meillä alkukesä sujui rempan merkeissä ja sen tuloksia ihaillen istuttiin monet kesäillat terassillamme esim. viinilasin kanssa ja juteltiin niitä näitä. Kunnes sitten jysähti, jysähti lujaa. Sen jälkeen en enää kertaakaan mennyt terassille istuskelemaan, mutta eipä mennyt mieskään.
Ap
Mä luin muitakin juttuja tuosta ko. blogista ja varsinkin luku "Opas pettäjälle" on todella hyvä! Kiitos sinä joka linkkasit tuon blogin. Muutkin, käykäähän ihmeessä tutustumassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pettäjältä jotenkin naivi ajatus saada anteeksi pettäminen tekemättä asian eteen mitään. helposti se pettäjä tuntuu ajattelevan että petos on vain se teko jossa kettu menee koloon. unohtuu kummasti kaikki ne valheet ja salailu asian ympärillä oma ala-arvoinen ja täysin kunnioittamaton käytös kumppania kohtaan.
Niin, tuolla Redditin puolella (olen lukenut sieltä satojen petettyjen karmeita elämäntarinoita kun yritin löytää vastauksia pettäjän mielenmaisemaan) toistetaan sitä, että pettämistä pahempaa on siihen liittyvä kylmä ja harkittu valehtelu. Yritä siinä sitten jälkikäteen uskoa pettäjää, kun tämä yrittää vakuuttaa että juu kyllä hän rakastaa sinua ihan valtavasti ja eniten maailmassa, anna kulta anteeksi.
Valehtelu vie pohjan parisuhteelta. Petetty ei enää tunne oloaan turvalliseksi valehtelijan kanssa. Todellisuus muuttuu kaleidoskooppimaiseksi, kun ei tiedä kehen voi luottaa ja mikä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä vanhassa blogissa ole vähän samankaltainen tilanne:
https://www.lily.fi/blogit/toistaiseksi-sinun/peruskallio-halkeaa/
Sukupuolet ovat vaan päinvastaiset.
Mä ehdin nyt lukaisemaan tämän ja toden totta, tuttua huttua. Varsinkin tuo loppu kun mies löytää kiistattomat todisteet vaimoaan vastaan. Tuli elävästi oma vastaava tilanne mieleen, vapisin silloin myös kauttaaltaan kuten tuo tarinan mieskin. Ja myös meillä alkukesä sujui rempan merkeissä ja sen tuloksia ihaillen istuttiin monet kesäillat terassillamme esim. viinilasin kanssa ja juteltiin niitä näitä. Kunnes sitten jysähti, jysähti lujaa. Sen jälkeen en enää kertaakaan mennyt terassille istuskelemaan, mutta eipä mennyt mieskään.
Ap
Olen tuo jonka mies jäi kiinni seksin ostamisesta. Kun elokuussa alkoi olla jo oma intuitio niin vahva ettå jotain on meneillään, päätin itse selvittää mitä tässä tapahtuu. Asensin autoon sen jäljityslaitteen ja mietin kuumeisesti miten pääsisin uudellen kiinni puhelimeen. Olin siis kysynyt mieheltäni mitä on menossa mutta hän kiisti kaiken. Täytyy kyllä sanoa etten olisi ikinä saanut itse miestäni kiinni mistään tunnin panosta. Jäljityslaite päivittää 15-30min välein enkä sitä tietenkään töissä 24/7 pysty katsomaan. Samoin mieheni oli aina poistanut keskustelut ja hänen puhelimessa ne ei jää talteen. Tosin kun mieheni löysi laitteet, huusin että tulen hulluksi jos et kerro ja näytä puhelinta. Mieheni ei suostunut. Mietin että itse vastaavassa tilanteessa olisin puhelimen näyttänyt ilman muuta jos ei salattavaa ole. Silloin sain varmistuksen että jotain on ja ero tulee, en pysty jäämään. Onneksi mieheni sitten lopulta oli halukas kertomaan minun mielenrauhani takia. Itse ajattelin että menossa on joku suhde missä tavataan kunnolla, ja tieto seksin ostamisesta ei ollut kyllä ikinä käynytkään mielessä. Olen siis nähnyt tilitiedoista että näin on. Olen pohtinut kumpi on pahempi: pikainen tunnin tapaaminen ilman tunteita ( mieheni mukaan) rahasta silloin tällöin ja mieluummin panee rahasta toista kuin vaimoa vai suhde tunteilla jossa tavataan ja ollaan yhteyksissä koko aika. En vit*u tiiä. Kun keskustelimme eilen mieheni kanssa avioliitostamme, hän sanoi että olisi toivonut että seksiä on useammin. No sitä oli viikottain. Vastasin että noh, nyt se seksin määrä sitten varmasti lisääntyy huomattavasti. Not. Mieheni ei ole mikään alfauros joka saisi naisen kun naisen ja olihan hän nytkin joutunut siitä maksamaan. Mieheni ei haluaisi erota ja kuulemma ihmiset voi päästä pettämisestä yli. Jep jep.
Ja jos nyt joku ajattelee että kun mies ennemmin panee rahasta kuin vaimoaan, olen varmasti päästänyt itseni rupsahtamaan avioliiton aikana niin en ole. Olen ihan normaali, nätti ja hauska nainen. Meillä on ollut tosi hauskaa mieheni kanssa eikä meillä ole ollu mitään riitoja tms. Siksi tämä oli kyllä tosi iso shokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt joku ajattelee että kun mies ennemmin panee rahasta kuin vaimoaan, olen varmasti päästänyt itseni rupsahtamaan avioliiton aikana niin en ole. Olen ihan normaali, nätti ja hauska nainen. Meillä on ollut tosi hauskaa mieheni kanssa eikä meillä ole ollu mitään riitoja tms. Siksi tämä oli kyllä tosi iso shokki.
No sama, mä olisin ymmärtänyt paremmin miehen vieraissa juoksemisen jos olisin itse jollain tapaa ns. rupsahtanut tai jos meillä olisi ollut jotain riitoja edes. Mutta kun ei ollut. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja meillä oli usein todella hauskaa yhdessä kun naurettiin omille sisäpiirin jutuillemme. Meillä oli sama musiikkimaku, sama maku ruokien ja sisustuksen suhteen, samanlainen unirytmi ja tykättiin katsella samoja ohjelmia televisiota. Ja kirsikkana kakun päällä, meillä oli hyvää seksiä.
Joten mä ymmärrän täysin sun shokin, itse olen kokenut täysin saman. Aivan täysin hölmistynyt olo yhä ja siihen mä olen päätynyt että mies haki vain jännitystä tasaiseen elämäänsä jossa kaikki oli liiankin hyvin. Ehkä teillä samoin?
Ap
Minä luin tuon blogin myös, tästä ketjusta sain vinkin. Mä tosin ajattelin, että miehen asenne oli aika hirveä, ei lähtenyt, mutta kasasi katkeruutta vaimoaan kohtaan koko ajan. Vaimolla selvästi oli joku ongelma, ei muuten ihminen ajaudu tuommoisiin asioihin. Mietin, että onkohan siinä koneella roikkumisessa oikeastaan kyse pettämisestä lainkaan vaan onko vaimolla ehkä peliongelma.
Paha juttu sekin, mutta tuommoinen kyräily ja itsesääli, missä mies rypi, ei takuulla asioita paranna.
Siispä musta sä ap teit todella hyvän ja järkevän ratkaisun, kun vain vihelsit pelin poikki, vaikka se varmasti kamalalta tuntuukin. Teidän välit on nyt kuitenkin jollain lailla selvät ja sä olet tuonut julki oman rehellisen kantasi. Nyt sä rakennat elämääsi uutta kohti, mitä ikinä se onkaan. Voit jättää taaksesi ja katsoa eteenpäin.
Hyvin tehty, ettet jäänyt sinne katkeroitumaan ja itseäsi säälimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle, jonka mies jäi kiinni seksin ostamisesta niin kovasti voimia myös.
Itse ehkä näkisin, että silloin tällöin seksin ostaminen ilman tunteita on "pienempi paha" kuin salasuhde toiseen naiseen, MUTTA olisi kyllä silti aivan hirveätä. Pahinta tuossa kuitenkin on ne valheet ja luottamuksen menettäminen. Jotenkin ihmettelen, että pettäjä ei tajua sitä, että kun luottamuksen menettää niin sitä ei saa takaisin. Vaikka suhde jatkuisi ja anteeksi annettaisiin niin se pieni epäilyksen siemen jää, mikään ei palaa ennalleen. Usein ajatellaan, että pahinta on se kun kettu käy kolossa, mutta itselleni ei ollut vaan se kuinka toinen pystyi kuukausia valehtelemaan päin naamaa.
Kipeitä asioita käyt nyt läpi, voimia kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sama, mä olisin ymmärtänyt paremmin miehen vieraissa juoksemisen jos olisin itse jollain tapaa ns. rupsahtanut tai jos meillä olisi ollut jotain riitoja edes. Mutta kun ei ollut. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja meillä oli usein todella hauskaa yhdessä kun naurettiin omille sisäpiirin jutuillemme. Meillä oli sama musiikkimaku, sama maku ruokien ja sisustuksen suhteen, samanlainen unirytmi ja tykättiin katsella samoja ohjelmi
No tällaisen selityksen jännityksestä mieheni minulle tarjoili. Mutta en enää oikein tiedä mihin uskoa. Olen myös miettinyt että oliko tai onko mieheni kuitenkin ihastunut tuohon naiseen minkä kiistää ehkä ettei satuta minua enempää. En tosiaan tiedä. Ainoa klassinen pettämisen merkki mikä meiltä puuttui oli puhelimen piilottelu. Eikä mieheni viettänyt kesällä mitenkään enempi aikaa puhelimella joten siihen ehkä sopii se ettei he pitäneet päivittäin yhteyttä.
No sama, mä olisin ymmärtänyt paremmin miehen vieraissa juoksemisen jos olisin itse jollain tapaa ns. rupsahtanut tai jos meillä olisi ollut jotain riitoja edes. Mutta kun ei ollut. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja meillä oli usein todella hauskaa yhdessä kun naurettiin omille sisäpiirin jutuillemme. Meillä oli sama musiikkimaku, sama maku ruokien ja sisustuksen suhteen, samanlainen unirytmi ja tykättiin katsella samoja ohjelmia televisiota. Ja kirsikkana kakun päällä, meillä oli hyvää seksiä.
Niin, tai sitten mies on tottunut/tyytynyt siihen, että sun kanssa tehdään näitä asioita, ihan ok, mutta ei koskaan ole saanut niistä mitään erityisiä kiksejä. Lisäksi itseäni tommonen suhde kyllä kauhistuttaisi.
Enhän mä haluaisi puolisoksi mitään omaa kaksoissiskoa, vaan itsestä erilläni olevan ja erilaisen ihmisen. Pitää tuoda mun elämään jotain muuta, jota itse en olisi ajatellut. Just se lamppu, jota itse en valinnut ikinä ja sanon, että ihan kamala, ennen kuin huomaankaan, miten hyvin se sopii sohvan kanssa ja on sitä paitsi tosi käytännöllinen.
Riidellä pitää osata myös, se osoittaa, että ihmisellä on omia ajatuksia ja tahtotiloja, oma elämä, jota elää myös itse. Tietysti riitojen pitää olla reiluja ja ei niissä miten vaan käyttäydytä.
Kerrassaan, miten tuo voisi olla olematta kuolettavan tylsää? Sitähän tietää, mitä toinen ajattelee koko ajan, kun nehän ovat omia ajatuksia samalla.Tehdäänpäs taas tänään jauhelihakeitto eikä ketään sanomassa, että eikun mä teen tä sen curryn, vaikka ei sun lemppari olekaan, ostin jo aineet.
Vierailija kirjoitti:
No sama, mä olisin ymmärtänyt paremmin miehen vieraissa juoksemisen jos olisin itse jollain tapaa ns. rupsahtanut tai jos meillä olisi ollut jotain riitoja edes. Mutta kun ei ollut. Meillä oli samanlainen huumorintaju ja meillä oli usein todella hauskaa yhdessä kun naurettiin omille sisäpiirin jutuillemme. Meillä oli sama musiikkimaku, sama maku ruokien ja sisustuksen suhteen, samanlainen unirytmi ja tykättiin katsella samoja ohjelmia televisiota. Ja kirsikkana kakun päällä, meillä oli hyvää seksiä.
Niin, tai sitten mies on tottunut/tyytynyt siihen, että sun kanssa tehdään näitä asioita, ihan ok, mutta ei koskaan ole saanut niistä mitään erityisiä kiksejä. Lisäksi itseäni tommonen suhde kyllä kauhistuttaisi.
Enhän mä haluaisi puolisoksi mitään omaa kaksoissiskoa, vaan itsestä erilläni olevan ja erilaisen ihmisen. Pitää tuoda mun elämään jotain muuta, jota itse en olisi ajatellut. Just se lamppu, jota itse en
Höpsistä, tai no mistä kukakin tykkää. Monet pariskunnat pitävät siitä ennalta arvattavastakin elämästä ja ainakin nuo petetyt ovat kokeneet ikävän yllätyksen.
Miesten kanssa se usein onkin sellaista, että paljon et vaadi mutta sitäkään heillä ei ole antaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, jonka mies jäi kiinni seksin ostamisesta niin kovasti voimia myös.
Itse ehkä näkisin, että silloin tällöin seksin ostaminen ilman tunteita on "pienempi paha" kuin salasuhde toiseen naiseen, MUTTA olisi kyllä silti aivan hirveätä. Pahinta tuossa kuitenkin on ne valheet ja luottamuksen menettäminen. Jotenkin ihmettelen, että pettäjä ei tajua sitä, että kun luottamuksen menettää niin sitä ei saa takaisin. Vaikka suhde jatkuisi ja anteeksi annettaisiin niin se pieni epäilyksen siemen jää, mikään ei palaa ennalleen. Usein ajatellaan, että pahinta on se kun kettu käy kolossa, mutta itselleni ei ollut vaan se kuinka toinen pystyi kuukausia valehtelemaan päin naamaa.
Kipeitä asioita käyt nyt läpi, voimia kovasti.
Kiitos paljon Tosi lohdullisia teidän sanat, oikeesti. Tulee ihan itku. Kyllä, ei sitä luottamusta takaisin saa, kun on tajunnut että petokseen riittää tyyliin ruokatunti. Mieheni on ollut juuri sellainen joka tarvitsee seksiin tunnetta jopa enempi kuin minä. Näköjään sitä tunnetta ei tarvita sitten maksullisen naisen kanssa. Itselle kovin paikka oli kun asia oli jo tullut ilmi ja mieheni vakuutti että tässä oli kaikki ja toukokuussa hän tämän lopetti yhteydenpidon mikä ei sitten pitänytkään paikkaansa. Sanoin monta kertaa että jos nyt vielä jatkat valehtelua mun on siitä vaikeampi päästä yli kuin itse pettämisestä ja näin se sit oli. Valehtelun jatkaminen, siitä en meinaa nyt päästä yli ollenkaan. Ihmismieli on kyl jännä.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin tuon blogin myös, tästä ketjusta sain vinkin. Mä tosin ajattelin, että miehen asenne oli aika hirveä, ei lähtenyt, mutta kasasi katkeruutta vaimoaan kohtaan koko ajan. Vaimolla selvästi oli joku ongelma, ei muuten ihminen ajaudu tuommoisiin asioihin. Mietin, että onkohan siinä koneella roikkumisessa oikeastaan kyse pettämisestä lainkaan vaan onko vaimolla ehkä peliongelma.
Paha juttu sekin, mutta tuommoinen kyräily ja itsesääli, missä mies rypi, ei takuulla asioita paranna.
Siispä musta sä ap teit todella hyvän ja järkevän ratkaisun, kun vain vihelsit pelin poikki, vaikka se varmasti kamalalta tuntuukin. Teidän välit on nyt kuitenkin jollain lailla selvät ja sä olet tuonut julki oman rehellisen kantasi. Nyt sä rakennat elämääsi uutta kohti, mitä ikinä se onkaan. Voit jättää taaksesi ja katsoa eteenpäin.
Hyvin tehty, ettet jäänyt sinne katkeroitumaan ja itseäsi säälimään!
Ihmettelin vähäsen myös tuota miehen asennetta, mutta kukin tietysti tyylillään. Ei voi kenellekään sanoa että miksi et lähde, miksi teet niin tai näin tmv. Jokainen ihminen on erilainen ja ratkaisutkin sen mukaisia. Mutta en mä kyllä tiedä miten tuo mies oikein jaksoi kun vaimo ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä vastaantulemisesta. Meillä tilanne olisi ehdottomasti vaatinut sen ja paljon, paljon keskustelua, terapiaakin.
Joo, mä olen tuonut julki aivan kaikki ajatukseni, mitään en ole jättänyt sisälleni kytemään. Hitsi miten puhdistava tunne, suosittelen jokaiselle. Kuten sanottua, mies on ottanut tunnustelevia askelia mun suuntaan viime päivinä. Ehkä hänelle on totuus jysähtänyt nyt tajuntaan: "Se nainen tosiaan on poissa, lähti! Ja minä avuton yksin täällä isossa talossa kolkossa tyhjyydessä nökötän ja joudun itse hoitamaan kaiken." Ja kolkkoa hänellä siellä todellakin on, mä toki vein omani pois, kaiken sen mikä siitä talosta teki osaltaan kodin ihmisten lisäksi.
Ap
Todellakin! Enkä ole edes käyttänyt alunperin tuota ilmaisua kakkosesta muuta kuin kuvailemaan hänen ulkoista habitustaan silloin kun ihmettelin miehen puuhia. Olen saattanut tunnekuohuissani ja shokkivaiheessa päästellä suustani paljon muitakin ilmaisuja joita en edes tiennyt osaavani, mutta nyt on tilanne sen osalta rauhoittunut. En enää jaksa tätä ulkonäkökeskustelua, se on irrotettu alkuperäisestä kontekstistaan nyt aika tavalla sivuraiteille.
Ap