Lue keskustelun säännöt.
Miksi joudun häpeämään suurperhettä?
27.08.2024 |
Minulla ja miehelläni on 5 lasta, 1 mieheni entisestä liitosta ja neljä yhteistä. Meille syntyy ensi kuussa vauva. Saan melko usein todella tympeältä tuntuvia kommentteja kuten ei teidän tarvitse yksin täyttää maata, joko riittää, keskittyisit niihin olemassaoleviin lapsiin jne. Ja näitä kommentteja laukovat siis vanhemmat sukulaiset, tuttavat, lähin esihenkilöni jopa tölvi jotakin tuollaista.
Me olemme työssäkäyviä normaaleja vanhempia (itse äitiyslomalla nyt) ja mua suorastaan hävetti tämä raskaus, koska saan nälviviä kommentteja niin usein. Tiedän, että ei pitäisi välittää, mutta kyllä tuo satuttaa, varsinkin kun hoidamme lapset hyvin ja nautimme yhteisestä ajasta jne.
Tämä asia vaivaa niin paljon, että tekisi mieli melkein pakata kimpsut ja kampsut ja vaihtaa maisemaa ja olla kertomatta perheen kuulumisia :(
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Lisää veronmaksajia suomeen 🤗
Mitä jos se lapsi ei saakaan työtä ja vie vain sosiaalitukia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan noin tehokas sikiäminen rasite sekä ympäristölle että veronmaksajille. Jos veroprosentti on alle 44, kuluttaa veroja enemmän kuin maksaa niitä.
Itse olet vanhana rasite veronmaksajille. Paljon aiemmin kuin nykyiset lapset.
Olen itse isosta perheestä. Ja tiedän, että meidän vanhemmat teki kaikkensa, että meillä olisi hyvä elämä, harrastuksia ja elämyksiä. Ja olikin. Mutta silti kukaan meistä ei saanut tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Nyt kavereilla on iso perhe ja näen siinä perheessä paljon samaa kuin omassa lapsuudenperheessä. Lapset ovat rakkaita ja heistä pidetään parhaansa mukaan huolta, mutta arjessa ovat kuitenkin vähän oman onnensa nojassa, kun vanhemmilla ei vaan aika riitä.
Omasta lapsuudenperheestä meistä vain kaksi teki lapsen, muut jäi lapsettomaksi. Kukaan ei halunnut isoa perhettä, vaikka elimme sellaisessa itse. Ollaan kaikki enemmän tai vähemmän introverttejä, eikä kukaan meistä nauttinut siitä, että lapsena oli hälyä koko ajan ympärillä. Äitini varsinkin rakasti sitä suurperhe-elämää ja oli meidän aikuistuessa ihan pöyristynyt, kun uskalsimme sanoa ääneen, että kukaan meistä ei siitä nauttinut. Omia parhaita lapsuusmuistoja oli, kun sain olla viikonloppuja lapsettomalla tädilläni ilman sisaruksia. Haaveilin aina olevani ainoa lapsi. Itse tein vain yhden lapsen.
Luulen, että ap:n saamat kommentit kumpuavat muiden omista kokemuksista ja ehkä siitä, miltä perhe-elämä näyttää muille ulospäin. Ehkä joku sukulainen on jutellut isompien lasten kanssa ja tietää miltä näistä tuntuu tms.
Pahoittelen AP, että ympärilläsi on niin moukkia ihmisiä, jotka kehtaavat heitellä varsin typerää ja loukkaavaa kommenttia lapsimäärästänne. Minä nostan hattua niille, jotka tykkäävät isosta perheestä ja haluavat sellaisen tieten tahtoen. Nostan hattua myös lapsettomille, jotka ovat päättäneet elää ilman omia lapsia. Nostan hattua kaikille, jotka uskaltavat elää oman näköistänsä elämää tässä perhekysymyksessä, se ei ole toisilta pois.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että vähän paisuttele kommentteja? Minulle ainakin on ihan yksi ja sama, kuinka monta lasta kukin ja hankkii tai on hankkimatta.
Minunkin mielestäni jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä muiden asia ole toisia arvostella. Kun näitä kommentteja lukee ja katsoo alapeukutusten määriä, vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että erittäin moni ajattelee toisin. Ei riitä ollenkaan ymmärrystä eri tavalla ajatteleville ja katsotaan oikeudeksi haukkua ja arvostella, kun se oma tapa ja oma napa on ainoa oikea.
Tällä palstalla on ennenkin ollut keskusteluketjuja aiheesta lapsen hankinta ja aiheuttaa aina yhtä repivää kahtiajakoa. Eikö se nyt kuitenkin hittovie ole niin, että meillä jokaisella on oikeus lasten hankinnasta päättää itse. Ihmisestä ei tee kelvotonta idioottia, jos haluaa monta lasta, eikä myöskään se jos ei halua lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen AP, että ympärilläsi on niin moukkia ihmisiä, jotka kehtaavat heitellä varsin typerää ja loukkaavaa kommenttia lapsimäärästänne. Minä nostan hattua niille, jotka tykkäävät isosta perheestä ja haluavat sellaisen tieten tahtoen. Nostan hattua myös lapsettomille, jotka ovat päättäneet elää ilman omia lapsia. Nostan hattua kaikille, jotka uskaltavat elää oman näköistänsä elämää tässä perhekysymyksessä, se ei ole toisilta pois.
No, kenelläpä ei olisi ympärillään moukkia ihmisiä? Ja eikö meille tästä syystä ole suotu ne vanhemmat, että he kasvatuksellaan periyttävät meille sen terveen itsetunnon? Ei siitä pidä itsessään ottaa, jos jonkun vanhemmat ole sitä tonttiaan hoitanut.
Ja kuten joku yllä jota viittasi vanhempi saapumiserä on elänyt hyvin erilaista aikaa, voiko aikuista lapsia vielä kasvattaa?
Onhan se aivan sairaalloisen itsekästä pukata maailmaan lauma lapsia, kun väkeä on aivan liikaa jo valmiiksi. Sen vielä teoriassa ymmärtää että sen yhden tekee kun joillain minäminä-asenne on niin vahva, mutta joku raja pitää olla. Mieti välillä muitakin kuin itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä maailma on muuttunut omituiseksi. Olin lapsi 90-luvulla ja meillä oli perheessä viisi lasta. Ydinperhe. Vanhemmat perustivat perheen tosi nuorina. Vanhimman ja nuorimman välillä ikäero on 14 vuotta. Emme me silloin olleet mikään kummallisuus. Tavallista oli, että perheessä oli kolme tai neljä lasta. Nykyään sillä saa jo suurperheen tittelin.
Hävytöntä kommentointia joka tapauksessa. Lasten lukumäärä ei kuulu muille, olipa niitä sitten nolla tai se viisi. (Eri asia sitten perheet, joissa on lapsia, joita ei hoideta. Ja silloin se on ongelma, olipa niitä lapsia sitten yksi tai kymmenen)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse isosta perheestä. Ja tiedän, että meidän vanhemmat teki kaikkensa, että meillä olisi hyvä elämä, harrastuksia ja elämyksiä. Ja olikin. Mutta silti kukaan meistä ei saanut tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Nyt kavereilla on iso perhe ja näen siinä perheessä paljon samaa kuin omassa lapsuudenperheessä. Lapset ovat rakkaita ja heistä pidetään parhaansa mukaan huolta, mutta arjessa ovat kuitenkin vähän oman onnensa nojassa, kun vanhemmilla ei vaan aika riitä.
Omasta lapsuudenperheestä meistä vain kaksi teki lapsen, muut jäi lapsettomaksi. Kukaan ei halunnut isoa perhettä, vaikka elimme sellaisessa itse. Ollaan kaikki enemmän tai vähemmän introverttejä, eikä kukaan meistä nauttinut siitä, että lapsena oli hälyä koko ajan ympärillä. Äitini varsinkin rakasti sitä suurperhe-elämää ja oli meidän aikuistuessa ihan pöyristynyt, kun uskalsimme sanoa ääneen, että kukaan meistä ei siitä nauttinut. Omia parhaita lapsuusmuistoja ol
Meidän vanhemmilla ei ollut enää mitään kykyä vastata meistä, kun olimme itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Lähdin heti peruskoulun jälkeen kotoa. Kaksi pikkusiskoa yritti aina karata mun luo, mutta soitin isän hakemaan, kun ei minusta ollut heistä vastaamaan itseni lisäksi. En ole perheeni kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että vähän paisuttele kommentteja? Minulle ainakin on ihan yksi ja sama, kuinka monta lasta kukin ja hankkii tai on hankkimatta.
Minunkin mielestäni jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä muiden asia ole toisia arvostella. Kun näitä kommentteja lukee ja katsoo alapeukutusten määriä, vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että erittäin moni ajattelee toisin. Ei riitä ollenkaan ymmärrystä eri tavalla ajatteleville ja katsotaan oikeudeksi haukkua ja arvostella, kun se oma tapa ja oma napa on ainoa oikea.
Tällä palstalla on ennenkin ollut keskusteluketjuja aiheesta lapsen hankinta ja aiheuttaa aina yhtä repivää kahtiajakoa. Eikö se nyt kuitenkin hittovie ole niin, että meillä jokaisella on oikeus lasten hankinnasta päättää itse. Ihmisestä ei tee kelvotonta idioottia, jos haluaa monta lasta, eikä myöskään se jos ei halua lapsia ollenkaan.
Mielestäni nykytilanne, jossa sallimme suomalaisille niin pienet lapsimäärät, suuret lapsimäärät kuin lapsettomuuden on optimaalinen. Kenenkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä liian pienestä tai suuresta lapsimäärästä kun kokonaismäärä on kuitenkin laskeva.
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Moni haluaisi paljon lapsia mutta pelko jaksamisesta, mies ei suostu, taloudelliset ja terveydelliset syyt.
Olen hoivaosastolla jossa on vanhoja ihmisiä. Moni sanoo että jos jotakin katuu eniten niin sitä että lapsiluku jäi pieneksi. Olisi pitänyt uskaltaa tehdä enemmän. Kun elämä on loppumassa ja katsoo mitä sai aikaan, moni kokee että lapset oli se suurin asia.
Ellei satu olemaan joku Einstein tai Sibelius, ihmisestä jää vain jälkeläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää pystyyn vaan, idiootit itkevät sitten vanhoina ja yksinäisinä. T. viiden äiti minäkin.
Olipas kauniisti sanottu lapsettomista. Oletat myös, että he ovat yksinäisiä. Voi olla, että heillä on parempaa seuraa kuin sinulla ilkeällä, jolla on vain lapsesi.
"Vain lapsesi". Voi luoja mitä porukkaa täällä on.
Tuleeko edelliset lapset hoidettua kunnolla? Minun vanhemmat lisääntyivät holtittomasti, vaikka meitä edellisiäkään eivät saaneet hoidettua. Raha-asiat olivat rempallaan, emmekä saaneet kotona ollenkaan ruokaa. Isovanhemmat hoitivat meidän ruokkimisen. Sukulaiset eivät olleet iloisia, kun kuudes ilmoitti tulostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää pystyyn vaan, idiootit itkevät sitten vanhoina ja yksinäisinä. T. viiden äiti minäkin.
Olipas kauniisti sanottu lapsettomista. Oletat myös, että he ovat yksinäisiä. Voi olla, että heillä on parempaa seuraa kuin sinulla ilkeällä, jolla on vain lapsesi.
"Vain lapsesi". Voi luoja mitä porukkaa täällä on.
Ei kai hänellä muuta ole, jos kaikki lapsettomat ovat hänen mielestään yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että vähän paisuttele kommentteja? Minulle ainakin on ihan yksi ja sama, kuinka monta lasta kukin ja hankkii tai on hankkimatta.
Minunkin mielestäni jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä muiden asia ole toisia arvostella. Kun näitä kommentteja lukee ja katsoo alapeukutusten määriä, vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että erittäin moni ajattelee toisin. Ei riitä ollenkaan ymmärrystä eri tavalla ajatteleville ja katsotaan oikeudeksi haukkua ja arvostella, kun se oma tapa ja oma napa on ainoa oikea.
Tällä palstalla on ennenkin ollut keskusteluketjuja aiheesta lapsen hankinta ja aiheuttaa aina yhtä repivää kahtiajakoa. Eikö se nyt kuitenkin hittovie ole niin, että meillä jokaisella on oikeus lasten hankinnasta päättää itse. Ihmisestä ei tee kelvotonta idioottia, jos haluaa monta lasta, eikä myöskään se jos
Mielestäni nykytilanne, jossa sallimme suomalaisille niin pienet lapsimäärät, suuret lapsimäärät kuin lapsettomuuden on optimaalinen. Kenenkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä liian pienestä tai suuresta lapsimäärästä kun kokonaismäärä on kuitenkin laskeva.
Niin, kun minä en tee lapsia, minä en tee muiden lapsille kilpailijoita, jotka taistelevat tarhapaikoista tai vähenevistä luonnonvaroista.
Onnea ja menestystä siihen lapsen kasvattamiseen tällä vuosikymmenellä, ei käy kateeksi.
Jos lapsesi eivät kaikki ole "kirjoilla" etkä joudu hakemaan kaikille diagnooseja, syöttämään lääkkeitä, joiden pitkäaikaiskäytöstä ei ole kokemuksia ja hyppäämään veroeuroin kustannetuissa hoiva palveluissa, sinulla ei ole mitään hävettävää.
Pää pystyy ja hymy huuleen, olette varmasti hyviä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Pää pystyyn vaan, idiootit itkevät sitten vanhoina ja yksinäisinä. T. viiden äiti minäkin.
Oli sulla lapsia tai ei, saat itkeä vanhana ja yksinäisenä. Ei paljon lapsia näkynyt vanhusten luona, kun kotihoidossa ja hoitokodissa työskentelin. Sen sijaan lapsettomilla kävi usein naapureita ja muita tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Moni haluaisi paljon lapsia mutta pelko jaksamisesta, mies ei suostu, taloudelliset ja terveydelliset syyt.
Olen hoivaosastolla jossa on vanhoja ihmisiä. Moni sanoo että jos jotakin katuu eniten niin sitä että lapsiluku jäi pieneksi. Olisi pitänyt uskaltaa tehdä enemmän. Kun elämä on loppumassa ja katsoo mitä sai aikaan, moni kokee että lapset oli se suurin asia.
Ellei satu olemaan joku Einstein tai Sibelius, ihmisestä jää vain jälkeläiset.
Voisiko joku lisääntynyt selittää mistä tarve jättää asioita jälkeensä kumpuaa? Ja millä perusteella se ei ole itsekästä, että omasta itsestä täytyy jäädä jotain tänne maapallolle kuoleman jälkeen? Mikä tässä on se ajatus?
Nälvijät taitavat olla lähinnä kateellisia tai äitiydestä johtuvista poissaoloista katkeria. Viidestä muksusta pitäisi saada jokin ansioristi tai kädenojennus.
Itsekkyyttä on olemassa vain silloin, jos sillä on kohde tai uhri. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hänellä ei ole muksua, joka jäisi paitsi jostain. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hän ei myöskään vie keneltäkään muulta mahdollisuutta lapseen.