Miksi joudun häpeämään suurperhettä?
Minulla ja miehelläni on 5 lasta, 1 mieheni entisestä liitosta ja neljä yhteistä. Meille syntyy ensi kuussa vauva. Saan melko usein todella tympeältä tuntuvia kommentteja kuten ei teidän tarvitse yksin täyttää maata, joko riittää, keskittyisit niihin olemassaoleviin lapsiin jne. Ja näitä kommentteja laukovat siis vanhemmat sukulaiset, tuttavat, lähin esihenkilöni jopa tölvi jotakin tuollaista.
Me olemme työssäkäyviä normaaleja vanhempia (itse äitiyslomalla nyt) ja mua suorastaan hävetti tämä raskaus, koska saan nälviviä kommentteja niin usein. Tiedän, että ei pitäisi välittää, mutta kyllä tuo satuttaa, varsinkin kun hoidamme lapset hyvin ja nautimme yhteisestä ajasta jne.
Tämä asia vaivaa niin paljon, että tekisi mieli melkein pakata kimpsut ja kampsut ja vaihtaa maisemaa ja olla kertomatta perheen kuulumisia :(
Kommentit (141)
Lapsettomat ovatkin hoitolaitoksissa huomattavasti nuorempina kuin ne joilla on lapsia. Meidän molemmat mummot jo melkein 90 vuotiaita ja kotona ovat kun lapset käyvät hoitamassa asioita ja katsomassa että kunnossa. Nyt lapsenlapset käyvät pientä korvausta vastaan siivoamassa mummolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että harmittaa, mutta älä välitä. Lapset ovat rikkaus. Kateellisten ulinaa.
Aina av:lla nähdään vain kateutta. Kuka OIKEASTI haluaisi suurperheen?
Minä halusin viisi lasta. Ovat jo ylioppilaita ja maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ovatkin hoitolaitoksissa huomattavasti nuorempina kuin ne joilla on lapsia. Meidän molemmat mummot jo melkein 90 vuotiaita ja kotona ovat kun lapset käyvät hoitamassa asioita ja katsomassa että kunnossa. Nyt lapsenlapset käyvät pientä korvausta vastaan siivoamassa mummolla.
Ei muuten pidä paikkaansa. Pikemminkin päinvastoin, kun lapset soittelevat jo varhaisessa vaiheessa viranomaisille, että jonkun muun pitäisi hoitaa heidän vanhempansa. Lapsettomat viruvat yksin, kunnes aiheuttavat häiriötä naapureille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että harmittaa, mutta älä välitä. Lapset ovat rikkaus. Kateellisten ulinaa.
Aina av:lla nähdään vain kateutta. Kuka OIKEASTI haluaisi suurperheen?
Sellainen kuka arvostaa ihmiselämää ja lapsia, ja on valmis tekemään osansa lasten eteen.
Meitä on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka emme ole antaneet sielua pelkille digilaitteille ja mina-minä kulttuurille.
KTM
Itsekkyyttä on olemassa vain silloin, jos sillä on kohde tai uhri. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hänellä ei ole muksua, joka jäisi paitsi jostain. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hän ei myöskään vie keneltäkään muulta mahdollisuutta lapseen.
Vapaaehtoisesti lapseton olettaa varmaan kuitenkin saavansa muilta hoitoapua eli ei ole kuitenkaan muista riippumaton. Hän olettaa, että muut tekevät lapset häntä hoitamaan. Hän on myös edistämässä suomalaisen kulttuurin ja länsimaisten arvojen näivettymistä Suomessa. Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että suurperhe olisi huono ja lapseton olisi hyvä. Hyvin hoidettu varakas suurperhe on se kaikkein toivottavia asia Suomeen ja varakkailla olisi velvollisuus tehdä vähintään 4-5 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että harmittaa, mutta älä välitä. Lapset ovat rikkaus. Kateellisten ulinaa.
Aina av:lla nähdään vain kateutta. Kuka OIKEASTI haluaisi suurperheen?
No minä. Ihan kuule lääkärin avustuksella jokainen saanut alkunsa. Yksikään ei ole vahinko kun luomuna ei voida lapsia saada. Ja ihan rahaa on lasten "tekemiseen" palanut.
T. Viiden äiti minäkin
Oikeastiko resursseja tuhlataan joidenkin suurperheisiin? Jotkut haluaisivat sen ensimmäisenkin...
Jos omalla rahalla maksavat hoidot, niin ei ole keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että harmittaa, mutta älä välitä. Lapset ovat rikkaus. Kateellisten ulinaa.
Aina av:lla nähdään vain kateutta. Kuka OIKEASTI haluaisi suurperheen?
Sellainen kuka arvostaa ihmiselämää ja lapsia, ja on valmis tekemään osansa lasten eteen.
Meitä on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka emme ole antaneet sielua pelkille digilaitteille ja mina-minä kulttuurille.
KTM
Itsekkyyttä on olemassa vain silloin, jos sillä on kohde tai uhri. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hänellä ei ole muksua, joka jäisi paitsi jostain. Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton, hän ei myöskään vie keneltäkään muulta mahdollisuutta lapse
Vapaaehtoisesti lapseton olettaa varmaan kuitenkin saavansa muilta hoitoapua eli ei ole kuitenkaan muista riippumaton. Hän olettaa, että muut tekevät lapset häntä hoitamaan. Hän on myös edistämässä suomalaisen kulttuurin ja länsimaisten arvojen näivettymistä Suomessa. Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että suurperhe olisi huono ja lapseton olisi hyvä. Hyvin hoidettu varakas suurperhe on se kaikkein toivottavia asia Suomeen ja varakkailla olisi velvollisuus tehdä vähintään 4-5 lasta.
Ei ne lapset edelleenkään hoida enää nykyään vanhempiaan.
Koska on epäeettistä, itsekästä ja ällöttävää pentutehtailla uusia ihmisiä jo ennestään ääriään myöten ylikansoitetulle pallolle, etenkään noin montaa.
"Ei ne lapset edelleenkään hoida enää nykyään vanhempiaan. "
Kyllä ne tulevaisuuden vanhusten hoitajat on vielä tänään jonkun lapsia, ellei sitten mennä ihan puhtaasti robotteihin. Mutta edelleenkin nykyään jonkun entiset lapset niitä vanhuksia hoitaa.
Samoin kuin tulevaisuudessa nykyiset lapset maksaa osaltaan meidän eläkkeet, sikäli kun koko järjestelmä ei maksajien puutteessa romahda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää pystyyn vaan, idiootit itkevät sitten vanhoina ja yksinäisinä. T. viiden äiti minäkin.
Olipas kauniisti sanottu lapsettomista. Oletat myös, että he ovat yksinäisiä. Voi olla, että heillä on parempaa seuraa kuin sinulla ilkeällä, jolla on vain lapsesi.
Mulle on sanottu, että mä en voi ikinä saada niin pyyteetöntä rakkautta kuin omalta lapselta, että jään valintani takia tässä elämässä ihmisenä kokonaan vaille jotain. Se tuntuu tosi pahalta. Varmasti se pitää paikkansa, mutta se on aika karusti sanottu. On myös kysytty, eikö pelota, että lapsettomuus kaduttaa myöhemmin. Totta kai se on tosi iso valinta, samoin kuin se, että tekee lapsia. Kyllä lasten hankkiminenkin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä. Enemmän silti kaduttaisi se, että hän taipuisi muiden painostukseen, hankkisin laps
Tätä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, että miksi joku ihan normaali, tavallinen nainen pelkää katuvansa lasta? Jossain vaiheessa tuli muotiin alkaa kerskua sillä, miten kamalaa äitiys on. En tiedä, kuka sen trendin aloitti, joku kirjailija muistaakseni. Sitten jokainen alkoi huutaa kuorossa, miten kauheaa se synnytys oli ja vauva-aika ja taaperoikä ja koko homma. Siitä tuli sellainen "totuus" jotenkin. Ja nyt jotkut ihan tosissaan pelkää, että saa lapsen ja sitten jotenkin se kaduttaa. Miksi ihmeessä se kaduttaisi? Kummallista.
Lapsi on iso elämänmuutos. Totta kai sitä haluaa ajatella silloin monelta kantilta. Näin tekee ihminen, joka haluaa kantaa vastuunsa myös tulevasta ihmisestä.Mutta lapseen syntyy terveellä ihmisellä tunneside ja vastuullisuuden ajatus. Jos näitä ei synny, tuhoaa lapsen psyykkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että vähän paisuttele kommentteja? Minulle ainakin on ihan yksi ja sama, kuinka monta lasta kukin ja hankkii tai on hankkimatta.
Kunpa paisuttelisin! Välillä tullut vanhoilta isovanhemmilta suoranaista sikailua, pahempaa kuin tuossa aloituksessa.
Lapset eivät ole näillä sukulaisilla tai tutuilla koskaan ollut hoidossa, enkä pyydä apua oikeastaan mihinkään, joten ei pitäisi siitä johtua.
t. Ap
Vain teihin ja vain teihin suhtaudutaan epäasiallisesti?
Käsittääkseni esimerkiksi isovanhempani tölvivät kaikkia sukulaisia. On vaan useampi muukin sanonut jotain ja muutama miehen puolen suvusta tähän lapsimäärään liittyen. Ei siis muita huonoja komm
Tämä. Meillä on joku ihme kirjoittamaton sääntö, jossa kolmas lapsi hyväksytään vain jos kaksi ensimmäistä on samaa sukupuolta. Muuten aletaan vihjailla, että nyt menee överiksi. Sitten kun alat odottaa neljättä, niin aletaan kysellä, oletko lestadiolainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia, kun syntyvyyskin on alhaalla. Onnea teidän perheelle, teet arvokasta työtä!
Millä perusteella? Ap tai hänen lapsensa tuskin maksavat edes sen vertaa veroja että kattaisivat edes omat kulunsa.
Ap: lapset maksavat sinun eläkkeesi.
En vastaisi enää puhelimeen niille sukulaisille, jotka piinaa noilla jutuilla. Ei lapsiluku kuulu heille. Juoruilkoot keskenään, minä en ruokkisi heitä.
Vierailija kirjoitti:
No onhan noin tehokas sikiäminen rasite sekä ympäristölle että veronmaksajille. Jos veroprosentti on alle 44, kuluttaa veroja enemmän kuin maksaa niitä.
Päinvastoin, alle väestön uusiutumissuhteen lisääntyvät loisivat näiden kustannuksella, vaikka miten yritetään tehdä "nettoveronmaksajasta" ylempää kastia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sä et itse huomaa tai halua uskoa sitä, miten huonosti edelliset on hoidettu. Minun äitini on itsestään ylpeä, miten sai hoidettua kaikki kuusi lasta. Ei vaan suostu uskomaan, että metsään meni.
No jos edes 3/6 on yhteiskuntakelpoisia kansalaisia niin ollaan jo voiton puolella. "Olen traumatisoitunut!" ei ole mikään vapaudu vankilasta-kortti toisin kuin nykyään tunnutaan luulevan. Pehmoyhteiskunta.
Iso perhe on erittäin ok. Kyse on täysin siitä, mihin vanhemmat suuntaavat voimavaransa. Ap suuntaa voimavarat vanhemmuuteen. Jotkut suuntaavat parisuhteen "hoitamiseen", joku kasvattaa himona rotukoiria tai parvekeviljelee. Suomen tulevaisuuden kannalta kukin voi pohtia, mikä panostus on yhteisöä eniten hyödyttävää 50 vuoden tähtäimellä.
Minulla on lapsia, mutta en odota kenenkään tulevaisuudessa hoitavan minua. Olen sitä mieltä, että minun aikani on lähteä maailmasta, kun olen muiden autettava.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse isosta perheestä. Ja tiedän, että meidän vanhemmat teki kaikkensa, että meillä olisi hyvä elämä, harrastuksia ja elämyksiä. Ja olikin. Mutta silti kukaan meistä ei saanut tarpeeksi huomiota vanhemmilta. Nyt kavereilla on iso perhe ja näen siinä perheessä paljon samaa kuin omassa lapsuudenperheessä. Lapset ovat rakkaita ja heistä pidetään parhaansa mukaan huolta, mutta arjessa ovat kuitenkin vähän oman onnensa nojassa, kun vanhemmilla ei vaan aika riitä.
Omasta lapsuudenperheestä meistä vain kaksi teki lapsen, muut jäi lapsettomaksi. Kukaan ei halunnut isoa perhettä, vaikka elimme sellaisessa itse. Ollaan kaikki enemmän tai vähemmän introverttejä, eikä kukaan meistä nauttinut siitä, että lapsena oli hälyä koko ajan ympärillä. Äitini varsinkin rakasti sitä suurperhe-elämää ja oli meidän aikuistuessa ihan pöyristynyt, kun uskalsimme sanoa ääneen, että kukaan meistä ei siitä nauttinut. Omia parhaita lapsuusmuistoja ol
Tuo on kuitenkin yleistys. Itselläni on useampi suurperheestä oleva ystävä, joka taas ajattelee aivan toisin. Ovat saaneet lapsena aivan riittävästi huomiota ja ovat nyt aikuisinakin parhaita ystäviä keskenään. Heidän sisaruksillaan jollakin on suurperhe, jollakin yksi lapsi ja jollakin ei lapsia ollenkaan. On riippunut niin elämäntilanteesta.
Itse olen ollut ainoa lapsi melkein teini-ikäiseksi saakka, joten luulisi, että olen saanut kaiken jakamattoman huomion. Vanhempani eivät olleet oikein koskaa kotona, olen jo pienestä pitäen huoltanut itseni, eivätkä vanhemmat tehneet juuri mitään kanssani. Ihan täyspäinen ja tasapainoinen ihminen minusta on kasvanut.
Olen itse suurperheesä, ja vanhempani ovat aina järjestäneet kaikille meille lapsille aikaa kahden kesken ja illallistimme yhdessä porukalla yms.
Teen itse joka lapsen kanssa n. kerran viikossa jonkun pienen erikoisemman jutun kahdestaan, kuten vaikka käydään uimassa tai kahvilassa jätskillä ja mies myös säännöllisesti ottaa lapsia menoilleen ja samalla tekee pientä kivaa yhdessä. Lisäksi isoimmat lapsemme ovat jo aika isoja, aina ei edes kiinnosta roikkua vanhempien matkassa.
t. Ap
Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Kaikesta voi aina jossitella. Itse tein lapsen, koska halusin parantaa mahdollisuuksia siihen, ettei vanhuus olisi yksinäistä. Tiedän, että sehän voi olla mahdollista että jään silti lopulta yksinäiseksi. Mutta aina voi yrittää olla sen verran lämpimissä väleissä lapsensa kanssa, että edes kuulumiset kysyttäisiin.
Ei voi saada jos ei kokeile. Aina on riski epäonnistumiseen ja se fakta pitää tiedostaa. Mutta jos yrittää, on siinä mahdollisuus myös onnistua.
Suomalaisten pitäisi uskaltaa ottaa enemmän riskejä (alkaa yrittäjiksi yms). Täällä pelätään epäonnistumista liikaa. Siksi meidän talouskin sakkaa.