Kuinka yleistä "hullu" rakastuminen oikeasti on?

Itse koin ja kaipa se oli vain lähinnä ulkonäöstä viehättymistä ja siihen yhdistettyjä omia pään sisäisi oletuksia ja kuvitelmia molemmin päin. Oli omassa mielessä toisesta se oletettu oma unelmaversio. Lopulta kaikki meni katastrofaalisesti pieleen kun ei kumpikaan todellisuudessa täyttänyt haaveita, kuvitelmia ja oletuksia yms. yms.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin ja kaipa se oli vain lähinnä ulkonäöstä viehättymistä ja siihen yhdistettyjä omia pään sisäisi oletuksia ja kuvitelmia molemmin päin. Oli omassa mielessä toisesta se oletettu oma unelmaversio. Lopulta kaikki meni katastrofaalisesti pieleen kun ei kumpikaan todellisuudessa täyttänyt haaveita, kuvitelmia ja oletuksia yms. yms.

Kerran elämässä itsellä tällaista tapahtuu vain, joillain sitä näyttää tulevan sitten taas liukuhihnalta. Itseä ei huvita kokea enää samaa uusiksi joten luultavasti suojamekanismit estää tällaisen hullaantumisen jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koin ja kaipa se oli vain lähinnä ulkonäöstä viehättymistä ja siihen yhdistettyjä omia pään sisäisi oletuksia ja kuvitelmia molemmin päin. Oli omassa mielessä toisesta se oletettu oma unelmaversio. Lopulta kaikki meni katastrofaalisesti pieleen kun ei kumpikaan todellisuudessa täyttänyt haaveita, kuvitelmia ja oletuksia yms. yms.

Kerran elämässä itsellä tällaista tapahtuu vain, joillain sitä näyttää tulevan sitten taas liukuhihnalta. Itseä ei huvita kokea enää samaa uusiksi joten luultavasti suojamekanismit estää tällaisen hullaantumisen jatkossa.

Mielsin tämän asian jo silloin kakarana niin, että itse olen nyt seonnut päästäni. En oikeastaan edes ajatellut silloin toisesta, että onko se minkälainen ihminen.

Tuskin kellään on mitään liukuhihnaa. 

Olen kokenut. Se on ihan erilaista kuin mikään muu aiemmin.

Suosittelen tarttumaan tilaisuuteen jos sellainen hullaantuminen tulee. Se kannattaa kokea. Mitä ideaa elämässä on jos ei ole suuria tunteita?

Olen, valitettavasti mies paljastui parin kuukauden päästä voimakkaita narsistisia piirteitä omaavaksi, itsekeskeiseksi kusipääksi :D Mutta se eka kuukausi oli kyllä aivan taianomainen. Tuntui siltä, että on löytänyt Täydellisen Miehen ja Sielunkumppanin. Myöhemmin sitten pudottiinkin korkealta ja kovaa. 

Vaikka sinänsä uskon edelleen suureen rakkauteen, olen itse valinnut vähän maltillisemman rakkauden tuon hullaantumissuhteen jälkeen. Ainakin itsellä kaikista voimakkaimpiin rakkauden tunteisiin on liittynyt epävarmuutta ja pelkoa - nyt rakastan uutta kumppaniani vähän tasaisemmin, ilman kauhunsekaista menettämisen pelkoa (mitä aiemmassa suhteessa mies ajoittain lietsoi pitääkseen minut tiukemmassa kontrollissa).

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tarttumaan tilaisuuteen jos sellainen hullaantuminen tulee. Se kannattaa kokea. Mitä ideaa elämässä on jos ei ole suuria tunteita?

No se riippuu olosuhteista, mutta aika monesti tosiaan ei kannata tarttua tilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tarttumaan tilaisuuteen jos sellainen hullaantuminen tulee. Se kannattaa kokea. Mitä ideaa elämässä on jos ei ole suuria tunteita?

No se riippuu olosuhteista, mutta aika monesti tosiaan ei kannata tarttua tilaisuuteen.

Tarkoitan tilanteita, joissa punaliput liehuvat. Toinen tai itse varattu, vastaeronnut laastarinhakija, jotain muuta toisen hyväksikäyttöä. Toisella ei ole tunteita tai ne ovat huomattavasti laimeampia.

Jos on tasaveroinen, vapaa ja molemmilla samat fiilikset, niin mikäpä siinä, ja sitten kymmenessä vuodessa voi jo saada kömmittyä ylös sieltä raunioista. 

Miksi aina tulisi vaan raunioita?

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt noin kahdesti. Molemmat kerrat on johtaneet myrskyisiin, tempoileviin, ja huonoihin suhteisiin, ja lopulta traagiseen ja dramaattiseen eroon. 

Kävin jossain vaiheessa terapeutillakin juttelemassa, ja hän sanoi, että aika usein tällainen palava rakastuminen syntyy trauman seurauksena. Alitajunnassa on joku lapsuudessa muodostunut erikoinen kuvio, joka huutaa toteuttamista, ja sitten kun siihen sopiva ihminen löytyy, tuntuu että tässä se on, minun sielunkumppanini, se jota olen aina odottanut. Kuvaavaa on, että mäkin molemmilla kerroilla tunsin, että "ihan kuin olisin tuntenut hänet aina". Joo, tavallaan olinkin, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä romanttisten menneiden elämien kuvitelmien kanssa, vaan tosiaan mies sopi päässäni olevaan traumaperäiseen kuvioon kuin avain lukkoon. Ja paskaa jälkeä tuli.

Kuin minun kynästäni. Kaksi kertaa olen rakastunut päättömästi, saanut pakkomielteen, olen ollut aivan hullaantunut. Siis tyylillä kertalaakista jalat alta, kukaan muu ei kiinnosta millään tavoin. Molemmat hullaantumiseni johtivat pitkiin suhteisiin (5 vuotta ja 15 vuotta), toisen kanssa päädyin jopa naimisiin pitkäksi aikaa. Erittäin vaikeita suhteita ja lopulta jouduin jätetyksi, molempien taholta. Muut parisuhteeni ovat olleet lyhyitä ja kädenlämpöisiä, joissa en vastaavaa hullaantumista ja fyysistä rakkauden tunnetta en kokenut. Siis se hullaantuminen tuntuu jopa kehossa fyysisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran on tapahtunut. Hän oli ensirakkauteni ja toistaiseksi myös viimeinen. Kirjaimellisesti sekosin heti kun tapasin hänet ja suhteen loppuminen sai minut sekoamaan vielä enemmän. Meni monta vuotta että fiilikset tasaantuivat ja pystyin sanomaan olevani lopullisesti yli hänestä. Joskus olen miettinyt miten siistiä olisi kokea tuo sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee yhtä voimakkaasti minusta. On kuitenkin vaikea kuvitella, että kukaan voisi koskaan seota minusta tuolla tavalla, enkä usko itsekään kokevani samaa enää koskaan.

Olisi kiva kuulla tästä lisää, jos viitsit kertoa. Rakastuiko hänkin kuitenkin sinuun? Mistä tiedät, ettei hän "seonnut" yhtä lailla?

Ei rakastunut. Tiedän siitä että hän jätti minut ja jatkoi minun jälkeeni nopeasti seuraavaan.

Minustakin alkoi tuntumaan ettei ollut aito rakkaus kyseessä ja lähdin siitä sekoilusta kävelemään ja toinen välittömästi parin viikon sisällä uudessa suhteessa. Vahvisti sen ettei siinä minulla persoonana ollut mitään väliä kunhan joku vain on.

nosto

nosto

Muutaman kerran elämässä kokenut, mutta aina yksipuolisesti.