Lue keskustelun säännöt.
Kahden tulen välissä mummona lapsen hoidossa
27.08.2024 |
Pojallani on juuri koulunsa alkaneet kaksospojat joita hoidan välillä. Asun noin 50km päässä ja kuljen junalla matkan joten tarvitsen aikaa jonkin verran hoidon järjestämiseen.
Poikani vaimoineen tekee yleensä etätyötä että pystyvät lähettämään pojat kouluun ja ottamaan vastaan. Koulumatka on lyhyt mutta pojat ovat vielä kovasti vanhemmista riippuvaisia. Poikani saattaa lapsensa usein kouluun ja jonkun pitää olla poikia kotona vastassa. Heidät on toteutettu tähän.
Luulisi että kahden lapsen hoito onnistuisi avioparilta mutta kun ei. Miniäni soitti juuri että voitko olla täällä klo 13 kun poikani Hannu menee hammaslääkäriin ja miniän pitää mennä kokoukseen.
Soitin pojalleni. Tämä sanoi että hän hoitaa itse pikkupojat ja pysy vaan mummo kotona. Tule mummo huomenna mikä on sovittu ennalta. Pojastani vaimo vain sotkee taas kaiken. Poikani haukkuu minulle vaimoaan mikä on kiusallista. Miniäni ei minulle valita kotiolojaan mutta on siellä ikävä henki ja parisuhde.
Olen kiusallisessa tilanteessa. Mummille soitetaan että tule nyt heti. Olen pari päivää viikosta työssä. Sen kyllä tietävät. Mutta ikävä olla kahden vihaisen välissä. Hoidan poikia mielelläni mutten riidassa. Päiväkoti jo valitti pikkupoikien kotiriidoista mikä heijastui poikiin.
Pikkupojat ovat kivoja ja rakkaita mutta äärimmäisen riippuvaisia vanhemmistaan. Heille ei ole annettu vastuuta. Ei edes avaimia vaan kotona olevat vanhemmat avaavat oven. Eivät tunne kelloa eivät osaa lukea. Mutta pelata osaavat netissä.
Mihin tämä maailma menee. Miniäni isomummi oli lypsanyt 8v lehmät ennen kansakoulun menoa ja hoiti pikkusisarukset illalla. Joutui naapuritalon piiaksi ja sai lapsen isännälle. Oli sodan aikana miilun poltossa. Eli on siinä eroa mihin koulualokkaat joutuvat. Itselläni oli siltä väliltä.
Kommentit (63)
Täytyy nyt ylpeänä sanoa että näin se menee kun AP n miniä ei ole kotirouva. Ei ollut meillä ongelmia kun olen kotona. Lähetin lapsen kouluun ja olin pullantuoksuinen koti äiti. Oli kaakon odottamassa. Teimme yhdessä läksyt. Lapsi oli aina siisti ja puhdas eri lailla kuin uraohjusten lapset.
Miniä kotio!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22/23. Asut kai maalla. Siellä onkin helpompaa. Turvalliset hiljaiset tiet. Kivat naapurit. Levottomassa kaupungissa ei ole noin yksinkertaista elämä.
Mutta noin pitäisi lapsia opettaa.
Tuollainen lasten paapominen viittaa paremminkin ylikorostuneeseen kontrolliin. Järjestelyllä sekä puoliso että lapset koko ajan hallinnassa.
Sitä saa mitä tilaa. Poikasi nai ahneena rahaa eli työ vaimon. Jos olisi nainut kotivaimo ei olisi ongelmia.
Mummo on mahdollistaja joka ei tajua että lapset oireilevat vanhempiensa aviokriisin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 ole.ap vastaa. Perhe viettää kyllä paljon aikaa kaksosten kanssa mutta eivät opeta elämän taitoja. Poikaani harmittaa kun vaimo töissä mutta ilman sitä ei olisi omaa kotia.
Ai, perheen kaikki ongelmat ratkeavat kun vaimo jää kotiäidiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos vaan toteaisit, että et jaksa tulla jokaisen pienen asian takia ja että lapset oppivat varmasti kulkemaan sen lyhyen koulumatkansa ihan itse. Johan tuollaisia mammanpoikia aletaan pian kiusaamaan, kun eivät mitään osaa itse.
Olet tunnistettu, mummo. Et olisi maininnut kaksosia (tekstisi puolesta tiedän kuka olet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee nimetön lasu, kotona riidellään ja lapset kokevat turvattomuutta. Vanhemmat eivät kykene selviämään arjesta omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Poikasi nai ahneena rahaa eli työ vaimon. Jos olisi nainut kotivaimo ei olisi ongelmia.
Tässä keskustelussa on taas paljon heikkolahjaisia paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotivaimoisuus kaksipiippuinen juttu. Kuuluin lahkoseurakuntaan missä vaimon funktio on olla kotona synnyttämässä. 4 lapsen jälkeen mieheni huomasi naineensa väärän. Olin tylsä ja arkipäiväinen ja mitätön uuteen nuoreen ihastukseen verraten. Omaisuus oli miehen nimissä. En käy likaista eroa tässä läpi mutta varotan. Kyllä eka vuosi koulussa hoituu ja sitten helpottaa.
Ai tämä juttukin kääntyi koti äitien nujertamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee nimetön lasu, kotona riidellään ja lapset kokevat turvattomuutta. Vanhemmat eivät kykene selviämään arjesta omin voimin.
Aika moni käyttää arjessa apunaan tukiverkkoja, neuvolassakin kysytään jo raskausaikana onko niitä. Siitä on ihan turha mitään lasua tehdä.
Kotivaimo on suojaton.
Lapset hän kehittyvät ja no joulun jälkeen osaavat lukea ja tuntevat kellon.
Kysyt mihin tämä maailmaa menee ja kerrot surullisen tarinan historiasta. Sen perusteella parempaan päin. Lapset saavat olla lapsia.
7v on vielä kovin pieniä, mutta yleisesti olen sitä mieltä että nykyään lapsia paapotaan vähän liikaa sen sijaan että annettaisiin lasten itsenäistyä ja uskaltaa. Mutta itse aloitusta kommentoidakseni, antaisin kasvatusneuvoja vain poikasi kautta. Lopulta on vanhempien päätös ja vastuulla miten haluavat lapsensa kasvattaa eikä siihen ole muilla puuttumista ellei lapsia jotenkin laiminlyödä. Mummona sinun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään päivystävä lapsenvahti vaan vedä rajat toteamalla lyhyesti ja ytimekkäästi jos sinulla on jotain muuta menoa tai tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Siis käykö pojat päiväkodissa vai koulua? Taitaa olla Porvoossa puurot ja vellit sekaisin.
Kannattaa käyttää sisälukutaitoa, mikäli sellainen on hallussa. _Jo_ päiväkoti valitti tarkoittaa aikaa, jolloin lapset olivat päiväkodissa. Joko ymmärsit?
Minusta sinun ap pitää nyt istuttaa nämä vanhemmat alas ja kertoa, että hoidat mielelläsi, mutta heidän on oltava keskenään samalla puolella ja pidettävä yhtä. Ei niin, että he haukkuvat muille toisiaan, koska lapset kärsivät siitä eniten. Hoitoavun pyyntö pitää esittää ajoissa, ellei ole hätä. Samoin voisi jo alkaa ehdottaa, että pojille opetetaan kellonajat, mitä tehdään, jos tapahtuu jotain, eikä aikuisia ole lähellä, miten laitetaan välipalaa, ja läksyjen tekeminen ajoissa.
Voi olla, että pariskunta ei edes huomaa toimivansa väärin, kun heille ei kukaan sano siitä.
Meidän ekaluokkalainen saatetaan ja haetaan kouluun/iltapäiväkerhosta. Tosin asutaan vähän kauempana koulusta. Yksin ei kuitenkaan uskaltaisi olla, emmekä häntä siihen pakota kuten emme pakottaneet vanhempaakaan lasta. Vanhempi lapsemme on oppinut mainiosti toimimaan itsenäisesti iän myötä.
Vaikuttaa siltä että todellinen ongelma on kuitenkin vanhempien riitaiset välit. Sille sinä et voi mitään. Voit sanoa pojallesi ja miniällesi että sinusta tuntuu hankalalta olla heidän välissään. Älä ota kummankaan puolta, mutta voit kertoa miten koet oman tilanteesi. Ehkä voi sanoa että lapsillekin vaikeaa, jos näin on.
Kasvatitko sinä uusavuttoman pojan? Koska jostainhan tuo malli on opittu, että kaikki tehdään puolesta ja vanhemmat heiluu curling-harjoina vieressä.
Vähän perspektiiviä annan nyt tähän. Meillä 3 lasta, nuorin ekalla ja kaikki alakoulussa. Jokainen varta vasten opetettu olemaan yksinkin kotona. Ensin lyhyen kauppareissun ajan, sitten muutaman tunnin tarvittaessa koulun jälkeen. Nuorin on iltiksessä. On opeteltu oven avaaminen, mitä välipalaa voi tehdä, mitä muuta saa tehdä kun olemme pois. Katsottu miten soitetaan 112, missä on sammutuspeitto, miten vaahtosammutin toimii, mitä tehdään jos palohälytin soi, älä käytä uunia/hellaa, älä avaa ovea kun olemme pois...
Itseäni ihmetyttää juuri ap:n kuvaama avuttomien lasten höösäys. Me vietämme nykymittapuulla paljon aikaa perheenä, että siksi ei lapsille ole opetettu näitä asioita, että lapsityövoimaa tarvittaisiin. Vaan elämää varten. Osaavat laittaa helppoja ruokia, tietävät pyykinpesun idean lajitteluineen ja lämpötilat, miten tiskikone täytetään, miten korjataan vaate, vaihdetaan lamppu, sytytetään puukiuas, pestään ikkunat, miten työkalut toimii, kala perataan, kala fileoidaan, syötävät sienet, mitä seinää maalatessa pitää huomioida, turvallinen veitsenkäyttö, vesiturvallisuus... osallistuvat ikätasoisesti, mutta siinä se tieto ja taito karttuu.
En voisi kuvitella, että tarvittaisiin joku avaamaan ovea ekaluokkalaisellemme. Ettei hetkeäkään yksin pärjäisi silloin tällöin. Eri asia jos kyseessä erityislapsi.